3
333333
Vieras
Olen 25v pienen lapsen äiti ja tuntuu tyhmältä kun edes lapsi ei tuo tarpeeksi täytettä elämään.tyhjiö on siis jossain syvällä minuudessa. Minulla on kaksi todella huonoa tapaa täyttää tyhjiötä. Hetkeksihän se auttaakin. Toinen on todella noloa aikuisille.. nimittäin masturboiminen
(en ole provo). Aina kun ongelmat alkavat kerääntyä, ja niitähän on, mietin seksiä koko ajan enemmän ja enemmän ja vaivun välillä kuin teinipoika johonkin helvetin seksimaailmaani.ilmeisesti hyvä pakokeino ongelmista.. sitten masturboin, parikin kertaa ja sitten se menee ohi. En tajua.. erosin 6kk sitten niin kai sekin vaikuttaa. Mikä ihme minua vaivaa?? Panetus on siis tosi kova eikä mene ohi itsestään ja koen valtavaa turhautuneisuutta ja muutenkin outoa oloa asiasta.
Toinen asia on juominen. Juon ehkä kerran kuussa lasten nukkuessa yhden iltakaljan mutta kun isovanhemmat/lasten isä pari kertaa kuussa ottaa lapsia yöksi ja vannon itselleni siivoavani kotona (oikeasti en muulloin ehdi) tai tekeväni jotain järkevää, silti aina päädyn baariin kaverin kanssa. Pitäisi muutenkin nukkua kun kerrankin voi. Juon ihan kunnon kännit mutten örvellä silti. Kaverit suostuvat kyllä kahvillekin että mistään paineista ei ole kyse. Jotenkin kaipaan kunnon vastuutonta teinimeininkiä tähän aikataulutettuun äitiarkeen. Noloahan tämä on. Lapsiin tämä ei sinänsä vaikuta koska ovat turvassa ja krapuloin rauhassa ennen lasten tuloa ja lapset siis menisivät muutenkin hoitoon.
En koe varsinaisesti muuta väärää kuin sen että eivät äidit tee näin??! Ja ettei minulla ole himpun vertaa itsekuria. Ja etten osaa käsitellä ongelmiani niin kuin aikuisten pitäisi. Tai ainakaan tätä arjen tylsyyttä. Olen todella menevä ihminen joten mitkään perinteiset joogat ja lenkkeilyt ei jotenkin uppoa. Enkä jaksa mennä esim uuteen harrastusryhmään tutustumaan uusiin ihmisiin kun on niin ihania ihmisiä jo ympärillä. Miten muuttaa toimintatapoja kun mikään uusi ei jaksa kiinnostaa??
Tämä on tosiaan hieman outo ja nolo kysymys/toteamus. Mutta miten käsitellään turhautumista ja etsiä itseään hieman terveemmällä tavalla? En nyt niin kovin kärsi tästä mutta ei tämä tervettäkään ole. En jotenkin hallitse edes yksinkertaisia ajatuksia kuten seksuaalista haluani ja ihmettelen tätä ennen niiin tasapainoisena ihmisenä. Vai annanko vaan itselleni luvan olla tällainen kun ei tästä varsinaisesti kukaan kärsi?
Toinen asia on juominen. Juon ehkä kerran kuussa lasten nukkuessa yhden iltakaljan mutta kun isovanhemmat/lasten isä pari kertaa kuussa ottaa lapsia yöksi ja vannon itselleni siivoavani kotona (oikeasti en muulloin ehdi) tai tekeväni jotain järkevää, silti aina päädyn baariin kaverin kanssa. Pitäisi muutenkin nukkua kun kerrankin voi. Juon ihan kunnon kännit mutten örvellä silti. Kaverit suostuvat kyllä kahvillekin että mistään paineista ei ole kyse. Jotenkin kaipaan kunnon vastuutonta teinimeininkiä tähän aikataulutettuun äitiarkeen. Noloahan tämä on. Lapsiin tämä ei sinänsä vaikuta koska ovat turvassa ja krapuloin rauhassa ennen lasten tuloa ja lapset siis menisivät muutenkin hoitoon.
En koe varsinaisesti muuta väärää kuin sen että eivät äidit tee näin??! Ja ettei minulla ole himpun vertaa itsekuria. Ja etten osaa käsitellä ongelmiani niin kuin aikuisten pitäisi. Tai ainakaan tätä arjen tylsyyttä. Olen todella menevä ihminen joten mitkään perinteiset joogat ja lenkkeilyt ei jotenkin uppoa. Enkä jaksa mennä esim uuteen harrastusryhmään tutustumaan uusiin ihmisiin kun on niin ihania ihmisiä jo ympärillä. Miten muuttaa toimintatapoja kun mikään uusi ei jaksa kiinnostaa??
Tämä on tosiaan hieman outo ja nolo kysymys/toteamus. Mutta miten käsitellään turhautumista ja etsiä itseään hieman terveemmällä tavalla? En nyt niin kovin kärsi tästä mutta ei tämä tervettäkään ole. En jotenkin hallitse edes yksinkertaisia ajatuksia kuten seksuaalista haluani ja ihmettelen tätä ennen niiin tasapainoisena ihmisenä. Vai annanko vaan itselleni luvan olla tällainen kun ei tästä varsinaisesti kukaan kärsi?