Kuulostaako tutulta? Meidän 5-vuotiaamme laukoo sitä tuon tuosta. Tietenkin kun joku asia ei mene lapsen oman toiveen mukaan tai äiti laittaa rajoja, lapsi haukkuu tyhmäksi. Ja totta maar se tuntuu pahalta aikuisestakin. Olen jutellut asiasta lapsen kanssa useaan otteeseen ja laittanut hänet huoneeseensa miettimään, miltä toisista tuollainen haukkuminen tuntuu. Toki osansa saa myös isoveljet ja isä. Malli ei tule isommilta, sillä he eivät juurikaan nimittele ketään (ainakaan minun kuulteni). Juttelu 5-vuotiaamme kanssa alkaa yleensä niin, että lapsi pelleilee eikä halua puhua asiasta. Hän lähinnä naureskelee asialle eikä vetoaminen siihen, että haukkuminen satuttaa toisia, auta. Hänestä se on vain hauskaa. Ongelma ilmenee vain kotona. Hoidossa lapsi on sopeutuvainen ja kiltti. Kotona hän myös puhui aiemmin paljon kikkeli-tissi- yms. juttuja ja sitä on kesti todella kauan. Reilun vuoden ainakin. Lopulta pesin hänen suunsa soijalla ja se auttoi pahimpaan "kiroiluun". Taasko olisi suun pesu paikallaan? Mikä siis neuvoksi? Odottelenko vain, että aika ja kärsivällisyys tekevät tehtävänsä? Kokemuksia kaivataan.