Tyhmä, tyhmempi...

[Se teki sen taas, uskomatonta!]

Suhteeni avomieheeni on ollut myrskyisä. Kolmivuotisen suhteemme aikana kiilaa väliimme on lyönyt miehen ex, jonka luo mies menee, jos me riitelemme. Viime keväänä kävimme läpi suuren kriisin tämn exän vuoksi. Ex-nainen haluaa mieheni takaisin ja on kerttonut tämän selvin sanoin.

Mies sen sijaan jankuttaa haluavansa vain minut ja selittää että vain suutuspäissää on mennyt exän pakeille... ei halua tätä eikä ole ymmärtävinään, että ex tahtoo takaisin yhteen.

No, viime ajat meillä on siis mennyt hyvin... vuoden verran jo. Eilen sain tietää, että suhde exään jatkuukin! Tuli muuten aivan puun takaa koko juttu. Exä kertoi minulla tekstarilla, että mies on kertonut haluavansa seurustella allekirjoittaneen kanssa, mutte ei vain ""pysty irtautumaan musta"" eli tästä exästä. Ex kuulemma estelee... mutta miekkoseni vain sinnikkäästi soittelee. Usein humalassa ja toki silloin kun olen matkoilla tms.

Mitä teen? Meillä on hyvätkin hetkemme ja erityisesti viimeisen 6 kk aikana olen alkanut taas luottaa mieheen. Olemme suunnitelleet yhteistä tulevaisuutta ja niin pois päin. Ystäväni ovat toki varoitelleet minua tästä sata kertaa ja kukaan ei nyt halua enää edes kuulla näistä pettämisongelmista, koska kaikki ovat jo sanoneet, että lähde pois suhteesta kun vielä voit (ei lapsia, ei yhteistä omistusasuntoa jne).

Voiko tällaisella hepulla olla narsistinen persoonallisuushäiriö? Hän itku silmässä vannoo rakkauttaan ja anoo anteeksiantoa tyyliin ""ei koskaan enää"". Ei koskaan? Ei ennen seuraavaa kertaa?

Olen aika väsynyt. En haluaisi rakastaa tätä miekkosta mutta minkäs teet.

Voiko tällaisen miehen kanssa olla toivoa? Muilla samantyylisiä kokemuksia? En jaksaisi kytätä toisen menemisiä yms. mutta en myöskään jaksaisi elää epävarmuudessa (tähän saakka on siis kuitenkin näköjään ollut säännönmukainen tämä suhde exän kanssa...)

Tyhmä, tyhmempi, minä. Olemme kolmekymppisiä. Suru ja viha ja epäusko vaihtelevat...

 

[Tere]

Nainen on naiselle susi.
Sanot:
""Eilen sain tietää, että suhde exään jatkuukin! Tuli muuten aivan puun takaa koko juttu. Exä kertoi minulla tekstarilla, että mies on kertonut haluavansa seurustella allekirjoittaneen kanssa, mutte ei vain ""pysty irtautumaan musta"" eli tästä exästä. Ex kuulemma estelee... mutta miekkoseni vain sinnikkäästi soittelee. Usein humalassa ja toki silloin kun olen matkoilla tms.""

Että oikeen uskot exään suoralta seisomalta. Toki sille on järkevää vispata soppaa esim. tuollaisella valheella. Suhtautuisin hieman epäluuloisesti tuohon. Eihän tossa auta muukuin jutella miehen kanssa. Tiedä sitten kumpaa uskot, mutta tuo vaikuttaa musta oivalta juonikuviolta saada sut sekaisin noin exän näkökulmasta.

Heh. Ei tarvii kaunareita kattella kun lukee ellejä

 

[toinen ex]

Ihan sama täällä. Mies ei ole päässyt minusta eroon, taiteili meidän kahden välillä pari vuotta. Nykyinen avo ei vielä tiedä, eikä kait tarvitsekkaan, lopetin suhteen.
Olen tullut siihen tulokseen että miestä ""vaivaa"" sitoutumisen pelko. Ei uskalla hypätä täysillä yhteen suhteeseen, pakko olla varalla toinen nainen.
Näin oli varmasti myös meidän aikanamme, vaikka en usko että hän sitä koskaan tunnustaisi.

Erittäin lapsellista ja petturimaista. Ihmetellä täytyy sitä pokkaa kun kotia meni avon eteen. Ei kai sellainen ihminen osaa rakastaa muita, saati itseään.
Tuskin koskaan pystyy olemaan kenellekkään uskollinen.
Hyvä se on puhumaan, paskaa. Varmaan se sillä hetkellä tarkoittaa mitä sanoo, mutta huomenna juttu voi olla jo toisin...
Nyt se sitten mököttää kun jätin.

 

[santtu]

Sinun kannattaisi varmaankin kuunnella ystäviäsi.
Uskoisin, että he ajattelevat sinun parhaaksesi.
Mielesstäni tuo suhde on aika mahdoton yhtälö niin kauan kuin on ex kuvioissa.

Joten tee itsellesi palvelus ja etsi sellainen ihminen joka haluaa jakaa aikansa vain sinun kanssasi.
Muuten, pelkäänpä pahoin, elämäsi tulee oemaan kovin itkuista.

Kaikkea hyvää ja tee asian kanssa ratkaisu tai elämäsi menee ohi etkä ehdi siitä nauttia.

 

[Joo-o]

Jos ystäväsi on sua varoitelleet, niin USKO NIITÄ!

Älä perkele ole taas kerran yksi niitä naisia, jotka kaikesta varoitteluista huolimatta ja ihan kuin uhillaan menee miehen kanssa, joka kuitenkin - siis ja aivan varmasti - tuottaa heille pelkkää tuskaa ja tarjoo sitä elämän helvettiä.

Mitä vittua tollasta tahkoomista viittit kattoo? Eksä viestittelee sulle, minkä helvetin takia? Mitä varten joku toinen akka heiluu sun parisuhteessasi? Mitä sillä on sinä tekemistä?

Kysymys sisältää jo vastauksen, ymmärrätkö? Kellään vieraalla akalla ei kuulu olla paskankaan roolia sinun ja sinun varteenotettavan poikaystäväsi elämässä!

Eli tää nykyinen ""poikaystävä"" ei ole varteenotettava tapaus, koska se ei ole heittänyt pihalle eksäänsä. Jos se niin haluaisi tehdä, se olisi kyllä tapahtunut, ja siihen hänellä olisi kyllä kaikki aseet ja mahdollisuudet. Ketään miestä ei yksikään nainen pompottele eikä puutu tämän parisuhteeseen, ellei mies sitä itse anna suosiolla tapahtua.

Eli käsitä nyt: miehesi on mukana tässä. Ainoa, mihin voit vaikuttaa, on se, oletko ITSE mukana tässä vai et.

Sano soromnoo tälle äijälle. Ei ole sun arvoinen, eikä arvosta sua pätkääkään. Uskoisit järjen ääntä, enen kuin kaikki on liian myöhäistä!

Että mä toivoisin, että olisi edes joku nainen, joka saisi sen ahaa-elämyksen, että hei, tää ei ole mun juttu! Määhän olen liian hyvä tällaiseen!

 

[tässäkin..]

Pari vuotta tässä on vierähtänyt.Mies ei ole päässyt irti entisestä,eli eihän se toinen silloin mikään entinen ole.Laskin että viisi kertaa on hän tavaroitaan pakannut.Nyt on minulla jo mitta aika täynnä.Oma vika kun sekaantuu vasta eron 1.vaiheessa olleeseen,jolla on asiat pahasti kesken.Tunnusti nyt kyllä että eroa ei olekaan haettu kakkosvaiheeseen,joten taitaa olla aika minun väistyä ja jättää heidät keskenään.Mies on hyvä puhumaan,mutta teot ovat ihan toisenlaisia.

 

[toinen ex]

Onhan tämä ajanjakso opettanut paljon. Miten elää ja kohdella toisia ihmisiä. Parisuhteen arvoja ja mitä suhteelta haluaa. Enkä jaksa uskoa että koskaan ottaisin häntä vaikka eroaisikin nykyisestä. Eihän se meno siitä muuksi muutu. Ongelmia jotka ovat hänellä itsellään eivät ratkea toisessa suhteessa, ei häntä kukaan muu voi auttaa kuin hän itse. Jospa hän nyt malttaisi hieman kuunnella itseään ennen kuin ryntää taas uuteen suhteeseen ekstaasia ja hyväksymistä hakemaan, minulta voimat loppuivat.

Eilisessä elokuvassa oli mieleenpainuva repliikki, joka meni suurin piirtein näin:
- Hänellä oli elämässään satoja naisia koska hän ei uskonut että kukaan voisi rakastaa häntä.

 

[tässäkin]

On tästä ollut minullekin oma koulunsa.En itsekään ole oikein tiennyt ,millaisessa suhteessa haluaisin elää.On ollut aiemmat asiat käsiteltävänä.Selkiyttä on nyt tullut,joten nämä pari vuotta ovat sen minulle antaneet.Tiedän mitä en halua ja osaan paremmin katsella oikeaan suuntaan.Ehkäpä kaikki tapahtuukin tarkoituksella,opiksi kaikille osapuolille,aikanaan.

 

[Re:ap:lle]

""Voiko tällaisella hepulla olla narsistinen persoonallisuushäiriö? Hän itku silmässä vannoo rakkauttaan ja anoo anteeksiantoa tyyliin ""ei koskaan enää"". Ei koskaan? Ei ennen seuraavaa kertaa?- ap

Minusta tuo on ihan tyypillistä itsekkään narssistin touhua. Heillä ihan oikeesti on huono itsetunto jota muita ""hulluksi"" tekemällä saa jotain ihmeellistä nostetta olotilaansa.
Miksi et voi vaan uskoa sinua ja sinun parastasi varmasti ajattelevia ystävien neuvoa. Ennen kuin mies oppii sietämään riitanne - eikä lauko heti jonkun muun naisen hoiviin ei yhteiselosta tule mitään. Mies ihan oikeesti voi olla jopa niin laskelmoiva että tekee riidan aikaiseksi että voi taas maisemaa hyvällä omallatunnolla vaihtaa. Sinä riudut mutta riutuuko hän ? Mitä jos selkeästi tekisit pesäeron mieheen. Ensin näytät tietenkin tekstarin miehelle ja pyydät selittämään, onko näin niin kuin exä kuvaa.
Ulkoruokinnassa on ne possut ennenkin ymmärtäneet oman pahnan merkityksen.
Käyttäydy yhtä sikamaisesti niin eiköhän hoohailu lopu tai tulee ainakin selkeä pesäjako.

 

[mies]

Kyllä olisi viisasta, jos ette tuollaisia kouluja kävisi läpi. Pitää olla selkeät pelisäännöt ja jos niiden mukaan ei mennä, niin unohtakaa koko juttu.

Ihminen on hassu roikkuja. Hän haluaa totutella elämään mahdollisimman epämukavasti. En tiedä miksi vilpitön rehellinen rakkaus ei kiinnosta. Jokainen päättää kuitenkin viimekädessä mitä ruumiillaan tekee; se on muuten aika iso vastuu...

 

[miehelle..]

Mitä on sitten se vilpitön rehellinen rakkaus?Eihän sitä voi kenestäkään tietää ennenkuin kokeilee,ja pari vuotta näyttää onko rahkeissa varaa,molemmin puolin.Aina ei se tosi rakkaus löydy,eikä ketään voi väkisinkään pitää.

 

[mies]

Ei tiedäkään, ennen kuin kokeilee. Mutta jos rakkautta ei löydy, niin on viisainta lähteä erisuuntiin ennen perheen perustamista.

 

[Alkuperäinen]

No niin... eilinen meni taas rauhallisesti, kun sai jostain voimia työntekoon ja harrastuksiin. Tänään on toinen juttu. Ukko on kuin mitään ei olisi tapahtunutkana, mitä nyt hyvittelee minua viemällä koiria oma-aloitteisesti ulos ja tuomalla ruokaa nokkani eteen... Huoh kuinka säälittävää.

Mietin tässä, että vaikka kuinka rakastaisinkin tätä paskiaista. hänen veivaamisensa kahden naisen välillä saa kunnioituksen loppumaan! En arvosta/kunnioita häntä!

Voiko tämä hänessä ""roikkumiseni"" olla vain jotain kilpailuviettiä? Lapsellista kyllä, mutta voisiko olla niin?

Olen aivan romuna taasen. Kiukuttaa suuremmaksi osaksi, kun vieläpä ennen tätä ukon narahtamista olin matkoilla pari viikkoa, ja matkalta palattuani tunsin että jotain on vialla. Kysyin kiusoitellen, onkohan exä ollut taas kierroksessa. Siihen mies tietenkin tiukasti ja vihaisesti että ei. Jätin asian siihen enkä edes uskonut että näin olisi! Mutta kuinka kävikään. Mikä ihme naisen vaisto!

Olen nyt suhteemme aikana neljättä kertaa samassa tilanteessa. Aina kyseessä tuo samainen ex. En ole koskaan tavannut tätä naista, mutta puhelimessa olen puhunut. Minulle mies kertoo (nyt taas) inhoavansa tätä naista, mutta kun suhteessamme on kriisi, hän ""unohtaa"" inhonsa ja ottaa yhteyttä häneen. Minä en tällaista logiikkaa ymmärrä millään.

Jos itse ottaisin vuosien ja kuukausien jälkeen yhteyttä exiini valittaakseni nykyisestä suhteestani, luulenpa ettei heitä kiinnostaisi toimia olkapäänäni. Luulen ja toivon, että he ovat niin fiksuja tyyppejä, että ovat jatkaneet elämäänsä eteenpäin, eivätkä ole jääneet meikäläisestä haaveilemaan ja odottelemaan soittoani.

Mieheni taitaa olla aika säälittävä lurjus. Ja tämä toinen nainen sitten... no, en ainakaan hänen sijassaan kehtaisi katsoa edes peiliin.

Toivottavasti hän lukisi vaikka tätä palstaa. Nimensä alkaa M-kirjaimella, siis tämän exän.

 

[Marrii]

Itsensä kiduttamiselta ja nöyryyttänmiseltä tuo ap:n touhu minusta tuntuu. Kuinka sinua voi kunnioittaa ja ottaa tosissaan loukkaantumisiasi, kun kerta toisensa jälkeen suostut samaan peliin uudestaan? Annat miehen pelleillä kustannuksellasi ihan niin kuin huvittaa ja huvittaahan se. Mikäs sen lystimpää kuin pidellä lämpinä kahta naista, kertoa molemmille samat tarinat ja kumpikin uskoo olevansa se tärkeämpi tuolle roikaleelle! Äijä siinä välissä ottaa hyödyn irti molemmista. Aina on lämmin peti, ymmärtäjä ja syli, ei tarvitse kuunnella rutinoita, täyshoito pelaa aina.

Kuuntele ystäviäsi, he näkevät pelin läpi ja ovat puolellasi. Ulkoruokintaan tuommoinen pelimies ja ovi lopullisesti lukkoon. Anna suosiolla koko paketti exän hoitoon, selvitköön keskenään miten lystää. Kilpaileminen moisesta vellihoususta on tosi tyhmää.

Miten voit sietää lähelläsi ihmistä, jota et voi kunnioittaa? Sehän on parisuhteen tärkein kulmakivi.

 

[Alkuperäinen]

Vaikeeta... tuo miehen exä on muuten häntä huomattavasti (tai no joo, minua 10 vuotta ja miestä 5 vuotta) vanhempi. Välillä mietityttää, että mikä äiti-poika -kuvio heillä on meneillään. Exältä on kuulemma saanut aika tukea vaikeina hetkinä (meidän riitojen aikana). Sitten kun riitamme on selvitetty, ex pyrkii jatkamaan yhteydenpitoa (ja miksei pyrkisi, tuskin hänkään haluaa pelkkänä sylkykuppina olla) ja mieheni joko on mukana tai... kiinni jäätyään ei ole kuulemma koskaan halunnutkaan yhteydenpitoa.

Sanoin eilen ukolleni, että asiaa helpottaisi, jos ymmärtäisin, mistä heidän suhteestaan on kysymys. Nyt asia on ihan selvittämätön (toisin sanoen vain he kaksi tietävät mistä on kysymys), joten en oikein pääse puusta pitkään pohdinnoissani.

Aika lailla olen kallistumassa täälläkin esitettyyn vaihtoehtoon, että jätän tämän moniongelmaisen hidalgon exänsä haltuun... ihan kokonaan. Ei kai

 

[Spykologi]

Ei kahden naisen pyörittäminen, valehtelu tai edes itsetunnon pönkitys muiden kustannuksella riitä vielä narsistisen persoonallisuushäiriön diagnosoimiseen.

Narsistisen persoonallisuushäiriön tunnusmerkkejä ovat seuraavat: itsekeskeisyys, manipulointi ja tunteettomuus sekä pyrkimys hallita. Nämä eivät kuitenkaan vielä riitä: kaikki ovat joskus ja joissain tilanteissa narsistisia, jopa sairaalla tavalla. Häiriön tulisi näkyä elämässä monella alueella (ei pelkästään kahden naisen pompottelussa kuten ap:n kirjoituksessa) ja olla pysyvä käyttäytymismalli. Impulsiivisuus, kykenemättömyys empatiaan, tunteiden vajaavainen tulkitseminen muiden käyttäytymisestä, pysyvien arvojen puute jne. ovat narsistin tuntomerkkejä.

Tärkeintä: narsisti ei ole narsisti vain osa-aikaisesti, yhdellä elämän osa-alueella tai tietyn aikaa elämästään, vaan kyseessä on vakaa ja pysyvä häiriö.

 

[Marrii]

Rakkaussuhteesta siinä on kysymys, et sinä saa vielä mitään etua ikäsi perusteella, päinvastoin.

Ratkaise asia eduksesi ja vapauta mies kokonaan kahden naisen loukusta. Mitä sinä itseäsi enempää kiusaamaan ja halveeraamaan. Maailma on pullollaan mukavia miehiä.

 

[Meikämaija]

Samaan asiaan on minunkin silmäni tarttunut, että täällä kovin helposti aletaan siirtää asioita narsistisen luonnehäiriön piikkiin tietämättä lainkaan, mitä sellainen luonnehäiriö on. Tämän ketjun sankari ei ainakaan sitä ole.

Tuntuu, että tuosta luonnekuvauksesta on tullut ""muoti-ilmiö"" näille palstoille. Toki muutama tapaus on ihan selvästi juuri sitä, mutta ei niitä kuitenkaan kasva kuin sieniä sateella.

Tämän tarinan sankari on lähinnä nautiskelija, joka ottaa ilon irti kahdesta hyväuskoisesta naisesta ja elelee mukavasti.

 

[aplle]

No ei se viiden vuoden ikäero nyt ketään äidin paikalle nosta.Kuulostaa vaan,että ikäkysymys onkin joku itsetuntokysymys.Ei haluta hävitä itseä vanhemmalle,rumemmalle,lihavammalle...Ne on näitä kilpailujuttuja kaiketi.Mutta suhteita on monenlaisia,ja kaikilla on omat hyvät jos huonot puolensa.Riippuu sitten siitä katsojasta mitä hakee toisesta ihmisestä-ja mitä sitten löytää.Kyllä uskon,että joissain kolmiosuhteissa voi olla kyse siitä,että on löytynyt kaksi omallalaillaan hyvää ihmistä,eikä tämä surffaaja sitten tiedä kumman valitsee.Mutta aikahan sen sitten näyttää.Jos tuollaista kestää useita vuosia,ei kyse ole enää mistään uutuudenviehätyksestä tms.Heikko mieli ei osaa päättää,vaan jää siihen kuvioon ja kaikki polkee vain paikallaan.Vahvimmat pyrkivät selvittämään asiat ja pääsevät lopulta eteenpäin suhteessa.Se siinä varmaan kypsyttääkin,kun suhde ei kehity mihinkään,vaan junnaa paikoillaan,kunnes ""mitta on täysi""niinkuin joku sanoikin.