P
Pihlis
Vieras
Huomenna pitäis mennä työhaastatteluun.... Itse olen paikkaa hakenut mutta silti en tiedä pitäisikö iloita vai ei....
Mulla on vakkarityöpaikka, jossa olen ollut neljä vuotta. Työ on rutinoitunut uomiinsa ja väillä kyllästyttää tosi rankasti, pystyisin kyllä vaativampaankin hommaan ja välillä aivot vaatisivat sitä... tai edes olisi hivnenen kiire että ei ehtisi kelloa katsomaan. Välillä on tunne että tässäkö tämä työ sitten on mihin piti käydä kaksikin koulutusta (turhaanko?). Työyhteisö ei voisi olla parempi ja kauhulla odotan mahdollista hetkeä, kun joutuisin heille kertomaan että lähden pois... Läksiäisissä tulisi itku .
Uusi paikka olisi uusissa tiloissa viihtyisemmällä alueella ja suurempi yritys (toimintaa koko suomessa). Työtehtävät muuttuisivat hieman toisenlaiseksi ja saisin uutta oppia ja käyttää taas aivoja, mutta varmaankin tulee lopulta samaa toistoa kuin nykyisessäkin on. Mutta siellä olisi ehkä suurempi mahdollisuus saada välillä muitakin hommia, mikä nykyisessä yrityksen pienuuden takia on vaikeampaa. Ilmapiiristä en tiedä mutta tiedän sen, että kovin moni ei sieltä ole lähtenyt pois vaan viihtynyt vuosia.
Palkka nousisi mahdollisesti 350 ?/brutto mutta taas lähtisi lomakertymät alusta.
Tämä oli tällaista omien ajatusten keräämistä... pohditaa... huomenna olen haastattelun jälkeen taas viisaampi ja ehkä en saa edes sitä paikkaa... ja sitten kyllä harmittaa...kai? Ikinä ei ole tarvinnut lähteä työpaikasta näin epämääräisin tuntein mutta elämä on laiffii ja riskejä kai on otettava... tai muuten istun tässä samassa tuolissa vielä yli 20 v kunnes jään eläkkeelle, apua...
Mulla on vakkarityöpaikka, jossa olen ollut neljä vuotta. Työ on rutinoitunut uomiinsa ja väillä kyllästyttää tosi rankasti, pystyisin kyllä vaativampaankin hommaan ja välillä aivot vaatisivat sitä... tai edes olisi hivnenen kiire että ei ehtisi kelloa katsomaan. Välillä on tunne että tässäkö tämä työ sitten on mihin piti käydä kaksikin koulutusta (turhaanko?). Työyhteisö ei voisi olla parempi ja kauhulla odotan mahdollista hetkeä, kun joutuisin heille kertomaan että lähden pois... Läksiäisissä tulisi itku .
Uusi paikka olisi uusissa tiloissa viihtyisemmällä alueella ja suurempi yritys (toimintaa koko suomessa). Työtehtävät muuttuisivat hieman toisenlaiseksi ja saisin uutta oppia ja käyttää taas aivoja, mutta varmaankin tulee lopulta samaa toistoa kuin nykyisessäkin on. Mutta siellä olisi ehkä suurempi mahdollisuus saada välillä muitakin hommia, mikä nykyisessä yrityksen pienuuden takia on vaikeampaa. Ilmapiiristä en tiedä mutta tiedän sen, että kovin moni ei sieltä ole lähtenyt pois vaan viihtynyt vuosia.
Palkka nousisi mahdollisesti 350 ?/brutto mutta taas lähtisi lomakertymät alusta.
Tämä oli tällaista omien ajatusten keräämistä... pohditaa... huomenna olen haastattelun jälkeen taas viisaampi ja ehkä en saa edes sitä paikkaa... ja sitten kyllä harmittaa...kai? Ikinä ei ole tarvinnut lähteä työpaikasta näin epämääräisin tuntein mutta elämä on laiffii ja riskejä kai on otettava... tai muuten istun tässä samassa tuolissa vielä yli 20 v kunnes jään eläkkeelle, apua...