Tytön kaverilla uusi bestis ja tyttö jäi yksin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Tytön 11 vee bestis löysi uuden bestiksen. Nyt on tyttö ollut pari viikkoa yksin koulussa ja yksin illat kotona, kun kaikilla luokan tytöillä on se vakikamu eikä naapuristossa asu muita tyttöjä. Äidin sydämeen sattuu mutta minkä teet? tämä bestis on aiemminkin tehnyt näitä hylkäämisiä ja valinnut uuden bestiksen mutta sitten kun uusi bestis ei enää ala niin kelpuuttanut jälleen oman tyttöni kaverikseen. Mistään riidoista ei ole kyse ja kyllä tytöt juttelee koulussa mutta kolmanneksi pyöräksi ei tyttöni pääse vaan on sitten yksin. Tyttö on perhanan ujo ja epävarma niin ei ole helppoa löytää kavereita, ei.
 
Toi on kamalaa just tytöillä... Mulla kävi itselle vähän samoin ala-asteella! Yritä saada tyttöäs tunkeen mukaan juttuihin ja pyytäis tyttöjä teille vaiks kattoon filmejä ja syömään herkkuja, ostoksille yms...
 
Elämä on, kun tyttösi oli aina bestiksensä kanssa oli kolmas tyttö yksin, nyt on tyttösi vuoro olla yksin, pian hän löytää uuden ystävän ja joku toinen on taas yksin.
 
Tuollaista se oli ala-asteella.Itsemuistan elävästi kun riideltiin parhaan kaverin kanssa jaei puhuttu 2 vuoteen toistemme kanssa. Hän alkoi kulkeakoulumatkoja toisen tytön kanssa, joka oli aikaisemmin yksin.
 
Tyttö oli ilman kaveria jo ekan ja tokaluokan,sit kolmannella tutustui tähän toiseen tyttöön ja on olleet siitä asti taukoja lukuun ottamatta kamuja. Nyt ovat viidennellä ja mua huolettaa kovasti siks ettei tytöllä ole sosiaalisia taitoja löytää kamuja vaan helposti vetäytyy eri tilanteissa ja kokee itsensä huonoksi ja erilaiseksi kuin muut. Ettei vain jäisi nyt pysyvästi yksinäiseksi.
 
Ihan kuin kävisit läpi samaa draamaa mitä meillä on 9vuotiaan kans. Ja täysin sama homma, sosiaaliset taidot ei riitä siihen että tunkis vaan mukaan, tai ettis muuta kaveria.. Ja vaikka ottasivatkin mukaan, ni kolmantena pyöränä tuntee itsensä.. Ihan täysin samanlainen kirjoitus ku olisin voinu ite kirjottaa!
Pistetään me tyttömme keskenään. Missä asutte? hih.
 
Tytsy on kokeillut partiota, ratsastusta ja kuvataiteita mut kun on arka lähtemään yksin ja muut tuntuu tulevan sinne kamun kanssa jonka kans sit supatellaan ja ollaan pareittain niin ei ole tarttunut hyviä ystäviä mukaan. Tyttö on vielä arka ja epäsosiaalinen niin vaikeaa solmia suhteita.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ihan:
Ihan kuin kävisit läpi samaa draamaa mitä meillä on 9vuotiaan kans. Ja täysin sama homma, sosiaaliset taidot ei riitä siihen että tunkis vaan mukaan, tai ettis muuta kaveria.. Ja vaikka ottasivatkin mukaan, ni kolmantena pyöränä tuntee itsensä.. Ihan täysin samanlainen kirjoitus ku olisin voinu ite kirjottaa!
Pistetään me tyttömme keskenään. Missä asutte? hih.

jyväskylän seudulla asutaan. onkohan toi yleistäkin tyttöjen maailmassa, huoh.
 
Turhan kaukana olette. En mää tiiä onko yleistä? Minusta ei niinkään. Meillä lähinnä se, että tosiaan tyttö on ujo, arka ja epäsosiaalinen. Ei mielellään harrasta mitään kodin ulkopuolella, just näiden samojen mainitsemiesi syiden takia, muilla on jo kaverit yms.. Eli ei tunne kuuluvansa joukkoon.
Joka päivä saa pelätä että onkohan ollu taas yksin, onko kaveri viety, vai onko toinen kolmesta koplasta yksin...
Meillä taiteellinen tyttö, lahjakas, ja viihtyy kotona..
 
Muistan ton niiiin hyvin omilta kouluajoilta, aina sai olla pitämässä kynsin hampain kiinni kaveristaan ettei "vaihda toiseen". Mulla kun ei edes oo sisaruksia, niin kaverit oli ainoa seura. Ei oo helppo tuo tyttöjen maailma. Kannattaisi vaan kokeilla useita eri harrastuksia, jos jostain se ystäväkin löytyisi joka ei heti petä ja jätä kun tilaisuus tulee. Halaus!
 
Kesäloma eikä koko viikolla ole känny soinut eikä tyttö halua soittaa ketään. Tarkistin salaa kännyn että onko tyttö pitänyt päivisin kehenkään yhteyttä koska iltaisin en ole havainnut. Nukkuu pitkään aamulla ja sit kai lukee ja istuu netissä. Me vanhemmat ollaan töissä niin olisi mukava että tyttö löytäisi päivisin seuraa. Mutta ei kun kaikilla on se oma bestis. Ihan iloinen tyttö on ja tuntuu viihtyvän itsekseenkin harrastellen mutta äitinä huolettaa. Tytöllä on iltapäivin puheripuli kun tulemme töistä, höpöttää kaikenlaista. Kaipaisi varmasti ikäistään seuraa enemmän.
 
Toi on kyllä niin kurjaa. Pojilla on paljon helpompaa,kun leikkivät isossa porukassa, eikä niinkään vaan sen yhden bestiksen kanssa. Iteki lapsena olin paljon poikien seurassa sen jälkeen kun bestikseni isä kielsi häntä olemasta kaverini, kun lopetin yhteisen harrastuksemme.
 
Kyllä tuo onnistuu pojiltakin.Meillä on kolmen kaveruksen välillä aina välillä sellasta draamaa että.Yks on komentelija ja toinen sit seuraa perässä.Meidän poika on tuolta väliltä.Eli ei mee kaikki jutut läpi mut ei oo kauhee komentelijakaa.Tää komentelija keksii kaikkea typeryyttä ja yrittää manipuloida muita.Meidän poika on välillä hänenkin kanssaan mut tää toinen on bestis.Mutta tää perässä seuraaja ei uskalla sanoa tälle komentelijalle vastaan vaikka haluaisi olla meidän pojan kanssa enemmän.No onneks meidän pojalla on muitakin kavereita.Tää komentelija manipuloi välillä niin että tää perässä menijä ei sit mukamas halua olla meidän poitsun kanssa.Vaikka sit oikeesti haluaakin kun kysytään asiasta.Tätä ollaan puitu kaikkien äitien kanssa ja opettajakin on joutunut puuttumaan tähän koulussa.Nyt kesällä poika päätti ettei hän ole ollenkaan tän komentelijan kanssa.Hyvä niin.On nimittäin sattunu ja tapahtunu vaikka mitä.
 
Tuo on erittäin ikävää. Oon ite 13 ja oon joutunu tommosen pompottelun kohteeks heti, ku menin eskariin. Hoitajatkin huomasivat, että mua kiusataan, mutta tokaisivat vain äidilleni, että " Eipä tuo näytä tuosta kärsivän!" Kiusattiin mua kyl muutenkin, esim. haukuttiin, syrjittiin, tönittiin, vaikken mitään pahaa ollut tehnyt kenellekään.
Olin pitkään erään tytön paras kaveri, kunnes "jätti" mut ja lähti toisen tytön matkaan. Näin mulle on käynyt tosi monta kertaa, viimeks tän vuoden alussa, ku pitkä aikainen bestikseni rupes olemaan vihamieheni kanssa. (Vihamies siksi, että oli kiusannu mua pahemman kerran). Olin ihan yksin. Aina opettajat puuttuivat peliin ja kaikki oli mukamas hyvin, vaikka kaikki vain esitti olevansa mun kamuja.
Se mun edl bestis on tässä ollu jo sitte iha mun "normikamu", mutta kuulin semmoisia juttuja, että hän puhuu musta pahaa seläntakana. Kuitenkin hän änkeää meille ja pyytää minua heille, muttei kutsunut omille synttäreilleen, vaikka kutsui kaikki muut. En ole mitään kenellekään tehnyt, mutta kaipa tämä on mun kohtalo, että mua kiusataan hautaan asti aina aika ajoin...
Mulle annettiin ohjeeks vaa ängetä porukkaan mukaan, mutta se ei ole helppoa, ei todellakaan edes tämmöiselle sosiaaliselle tytölle. Varsinkin jos tietää, että heti kun selkänsä kääntää, ihmiset puhuvat pahaa sinusta.

Lähetän voimia tyttärellesi ja kaikille muillekin ihmisille, jotka joutuvat tälläisen kohtelun kohteeksi.
 

Yhteistyössä