D
"dipadapa"
Vieras
Olenko jotenkin outo, kun närkästyin lapsen kaverin tai lähinnä hänen äitinsä tyylistä toimia kaverisuhteissa?
Alle kouluikäinen tyttöni tutustui samanikäiseen tyttöön (X), joka asuu naapurustossa, muutama päivä sitten. He olivat aamun meillä leikkimässä ja sitten lähdimme puistoon. Heti puistossa tämä kaveri näki pk-kaverinsa ja lähti leikkimään tämän kanssa. Tyttäreni kysyi, voisiko hänkin tulla mukaan, mutta tämä kaveri kielsi ja sanoi haluavansa leikki kahdestaan pk-kaverinsa kanssa ja nämä juoksivat tytärtäni karkuun. Tyttäreni itki kovasti ja pahoitti mielensä, tietenkin. Vastaavanlaisia tilanteita tietenkin tulee, mutta minua ärsytti tämän aikana kaverin äitin käytös. Hän luikki pakoon koko tilanteesta ja leikki, ettei muka ymmärrä mitään. Itse olen painottanut, että ketään ei jätetä leikeistä pois.
No, tyttäreni löysi sitten itsekin pian puistosta oman kaverin (Y) ja alkoi leikkiä tämän kanssa. Hyvin siis meni. Pian kuitenkin X-kaverin pk-kaveri lähti ja nyt tämä x- kaveri lähetyi tytärtäni ja kysyi, voisiko taas olla kaveri. Tyttäreni sanoi, ettei tiedä, koska häntä ei äsköin oltu otettu leikkiin mukaan ja oi vielä vihainen. No, x-kaverin äiti oli todella äkeissään ja sanoi minulle ja tyttärelleni, että ei noin pitkävihainen voi olla ja pitää antaa anteeksi ja olla taas kavereita.
Häh? Kyllä minusta yksin jätetty voi harmitella aikansa eikä olla jokin hemmetin heittopussi. No, joo isompiakin asioita maailmassa on. Mutta itseäni harmittaa, kun vanhemmat ei puutu ja edes yritä selittää, että syrjimistä/kiusaamista ei sallita. Ja jos kiusataan, ei kiusatun tarvitse heti antaa anteeksi, kun kiusaaja tarvitsee taas kaveria.
Alle kouluikäinen tyttöni tutustui samanikäiseen tyttöön (X), joka asuu naapurustossa, muutama päivä sitten. He olivat aamun meillä leikkimässä ja sitten lähdimme puistoon. Heti puistossa tämä kaveri näki pk-kaverinsa ja lähti leikkimään tämän kanssa. Tyttäreni kysyi, voisiko hänkin tulla mukaan, mutta tämä kaveri kielsi ja sanoi haluavansa leikki kahdestaan pk-kaverinsa kanssa ja nämä juoksivat tytärtäni karkuun. Tyttäreni itki kovasti ja pahoitti mielensä, tietenkin. Vastaavanlaisia tilanteita tietenkin tulee, mutta minua ärsytti tämän aikana kaverin äitin käytös. Hän luikki pakoon koko tilanteesta ja leikki, ettei muka ymmärrä mitään. Itse olen painottanut, että ketään ei jätetä leikeistä pois.
No, tyttäreni löysi sitten itsekin pian puistosta oman kaverin (Y) ja alkoi leikkiä tämän kanssa. Hyvin siis meni. Pian kuitenkin X-kaverin pk-kaveri lähti ja nyt tämä x- kaveri lähetyi tytärtäni ja kysyi, voisiko taas olla kaveri. Tyttäreni sanoi, ettei tiedä, koska häntä ei äsköin oltu otettu leikkiin mukaan ja oi vielä vihainen. No, x-kaverin äiti oli todella äkeissään ja sanoi minulle ja tyttärelleni, että ei noin pitkävihainen voi olla ja pitää antaa anteeksi ja olla taas kavereita.
Häh? Kyllä minusta yksin jätetty voi harmitella aikansa eikä olla jokin hemmetin heittopussi. No, joo isompiakin asioita maailmassa on. Mutta itseäni harmittaa, kun vanhemmat ei puutu ja edes yritä selittää, että syrjimistä/kiusaamista ei sallita. Ja jos kiusataan, ei kiusatun tarvitse heti antaa anteeksi, kun kiusaaja tarvitsee taas kaveria.
