Tytöt ja leikkien sujuminen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "mama"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"mama"

Vieras
Nyt mammat neuvoja. Miten neuvon ja lohdutan lastani? Ekaluokkalainen tyttö kyseessä. Tähän asti on leikkinyt lähinnä oman talon samanikäisten tyttöjen kanssa ja he hänen. Nyt on kaveripiiri laajentunut ja suhteet mutkistuneet.

Ensin tänään oli menossa hakemaan yhtä tyttöä ulos. Tyttö tuli vastaan kahden muun kanssa (ovat eri luokilla) ja ilmoittivat heti, että haluavat leikkiä keskenään. Ok. Neuvoin omaa tyttöä, ettei aina tarvitse leikkiä kaikkien kanssa, että vuorotellen.

No, haki toisen tytön leikkiin ja ulkona sujuikin hyvin. Tulivat meille jatkamaan leikkiä, joka oli vasta aluillaan, kun tytön puhelin soi. Siellä yksi luokkakaveri soitti ja halusi tavoittaa tän kaverin, joka oli meillä leikkimässä. Pyysi vain hänet luokseen kylään ja kaveri hetken empimisen jälkeen lähti. Surkuhan siinä tuli omalle tytölle. Kaverisuhteiden harjoitteluahan tuo vasta on, mutta mielestäni aika tylyä soittaa ja pyytää vain kaveria leikkimään.
 
Sanot kuten asia on; aina ei tarvitse leikkiä porukassa, on ok leikkiä myös kahdenkesken.

Ja että kaveri teki ikävästi, kun oli ensin tullut teille leikkimään mutta lähtikin sitten toisen luo. Ja vaikka kaveri tekee ikävästi, niin samaan ei itse tarvitse alentua. Sanoisin myös tälle kaverille asiasta kauniisti: aikuinen opastaa ja ohjaa.
 
Tiedän tunteen :hug:. Mulla on tuleva ekaluokkalainen (tyttö) ja tämä on kyllä niin julmaa aikaa, kun opetellaan näitä kaverijuttuja ja kestämään pettymyksiä, mitä toiset aiheuttaa. Mun tytöllä on myös kaveri, joka tulee ensin tyttöä hakemaan, sitten kun parempi kaveri soittaakin luokseen niin mun tyttö jää kuin nalli kalliolle. Sitten on sitä, että pihalla leikkii eri ikäisiä lapsia, ja vanhemmat lapset eivät halua ottaa näitä nuorempia mukaan muuten kuin narunpyörittäjiksi tms.

Mä olen harva se ilta tuolla pihalla pitämässä palopuhetta siitä, miten ketään ei saisi kohdella niin että tulee paha mieli. Toki mä ymmärrän, että isommat lapset haluaa olla keskenäänkin. Mutta senkin vois hoitaa niin, ettei näitä natiaisia käytettäis siinä hyväksi.
 
Mä oon sitä mieltä, että juuri tytöt osaa olla niin julmia tuossa kouluiän kynnyksellä ja siitä eteenpäin. Mitä olen poikien äideiltä kysellyt, niin pojat taitaa pelata paljon reilumpaa peliä. Ja jos poikia joku kaihertaa, se selvitetään kerralla ja sitten taas jatketaan. Ja vaikka mekin ollaan mielestämme kasvatettu tyttöä hyvin ja ottamaan muut huomioon, niin kyllä mä olen huomannut siinä ihan samoja piirteitä kuin näissä muissakin pikkudiivoissa. Ja mun mies on välillä ihan neuvoton, kun ei ole tottunut tuollaiseen kieroon peliin ollenkaan :D.
 
[QUOTE="mama";26218966]Kiitos. Helpotta vähän tietää, että muillakin on samanlaista. Tytöllä kun ei ole sitä omaa bestistä niin jotenkin on herkkä tällaisten asioiden suhteen.[/QUOTE]

Minusta useampi hyvä ystävä ja lisäksi satunnaiset kaverit on paljon parempi juttu kuin yksi bestis.

Minä oon yrittänyt opettaa omalle tytölleni (8 v) sen, että jos joku ei halua hänen kanssaan olla, niin se on sen toisen tappio. Ei hänen. Ja että mitä paremmin tulee toimeen kaikkien kanssa, sen parempi: jos on vain yksi bestis ja siinä kaikki, niin voi jäädä tosi yksin jos bestis muuttaa tai kääntää takkinsa. Ei siis kannata tarrautua vain yhteen ystävään. Ketään ei saa tietoisesti syrjiä, mutta kaikkien ystäväkään ei tarvitse olla - koulussa pitää ottaa kaikki mukaan leikkiin, mutta vapaa-ajalla saa valita seuransa, toki siten ettei ketään jätetä yksin ja suljeta pois leikistä esim. kotipihassa kun ollaan kirkonrottaa tms. Ja itseään pitää arvostaa sen verran, ettei lähde kenenkään heittopussiksi, eikä anna kenenkään kohdella itseään kaltoin.
 

Yhteistyössä