Tuo muutto ja uusi vauva on varmaan ne asiat jotka lasta kaihertaa, vaikkei hän osaa sitä sanoakkaan. Hänen koko elämäntilanne on muuttunut, ja ehkä hän tuntee olonsa vähän turvattomaks, ja jäävänsä liian vähälle huomiolle. Tietysti ainokaisen saaman huomion määrä väheneekin, kun on enemmän kuin yksi lapsi.
Vaikka se tuntuis toivottomalta ja tehottomalta, niin yritä muistaa huomioida enemmän lapsen hyviä kuin tuhmia tekosia, vaikkei sillä tuntuiskaan olevan mitään vaikutusta. Varmasti hän tekee paljon hyvääkin, esim. syö hyvin, riisuu/pukee reippaasti tms. Koeta olla sanomatta lapselle, että "miksi sinä AINA...", vaan mieluummin, että "tämä oli nyt tuhmasti tehty", ettei lapselle itselleen jää mielikuvaa, että hän tekee aina vaan huonoja juttuja. Varmaan olet ottanutkin häntä mukaan vauvan "hoitamiseen", ja siitäkin voi kehua jos hän vaikka osaa nätisti silittää toisen päätä tai tuoda vaikka puhtaan vaipan. Ja voi sanoa, että vauvastakin on mukavaa kun tulit sitä kattomaan. Niitä pieniä hyviä juttuja, mistä lasta voi kehua, on oikeesti tosi paljon, mutta helpommin tulee vaan huomioitua ne huonot jutut. Itekkin olen yrittänyt opetella huomioimaan ihan pieniä juttuja, ja sanomaan vaikka yhteisen lukuhetken jälkeen, että "olipas tosi kivaa lukea yhdessä".
Ehkä lapsi on vielä hämmentynyt muutosta, eikä oikein löydä omaa paikkaansa uudessa kodissa. Kerroitkin, että asuitte edellisessä asunnossa vain puol vuotta, ja voi olla, että lapsesta jotenkin tuntuu, että hänen koko elämä on vain muuttoa paikasta toiseen, eikä pääse kiinnittymään mihinkään. Hänen kanssa vois puhua muutosta, ja vakuuttaa, että vaikka muutitte asumaan toiseen paikkaan, niin ootte silti kaikki yhdessä. Ja jos tiedät, että ette ole muuttamassa uudelleen lähivuosina, voit vakuuttaa lapselle että nyt ette muuta pitkään aikaan.
Kyllä se hiljalleen alkaa sujumaan, lupaan sen
Et varmasti ole ainut, jolla on tollainen tilanne, useimmat ei vaan myönnä sitä. Äläkä stressaa hirveesti naapureista, ettehän te tahallaan tyttöä huudata.
Voimia :hug:
