Ihan just kuten Tiiamaaria kirjoitti - nykyaikana naiset jää helposti yksin lapsen kanssa, ei ole sitä yhteisöä ympärillä jossa menee mukavasti porukalla vauvat ja mummit ja kaikki. Ja mitä hiiskatin uusavuttomuutta se on, että on joskus pipa täynnä?!? Ei mulla ainakaan ole koskaan ollut mitään semmoista elämänvaihetta etteikö siihen olisi mahtunut niitä päiviä kun tekisi mieli karata sirkuksen mukaan Kyllä niitä fiiliksiä ah ja voi mahtui siihen uraputkeenkin ja paljon...Semmoisia ne on elonpäivät, hyviä ja huonoja, ja kyllä sen saa sanoa! Ja se asia, että se rakkaus lapseen painaa vaakakupissa paljon enemmän, on ihan totta. Se on vähän kuin eri janalla koko asia.
Aika monella on mitta täynnä esimerkiksi lukiossa, opiskeluaikana, sinkkuna... se on ihan ok, mutta äitiyden aikaan niin ei saa olla! (tämä ainakin yleinen mielipide keskusteluissa )
Tuosta äitien yksinäisyydestä: omalla kohdallani olen ainakin huomannut sen, että se yhteisöllisyyden puute on tosi kova paikka kun sen huomaa. Esim omat sukulaiset asuvat sen verran kaukana joten emme näe usein. Lapsella on myös paha allergia, joten on monta paikkaa jonne emme voi mennä ollenkaan tai luvassa on paha kohtaus. Toivottavasti tämä vaihe on ohimenevää. itseä surettaa välillä kovastikin, että lapsella ei ole mitään tarkoitusta sanoille mummo ja pappa jne. Opettelee puhumaan ja tunnistaa monta oman pihan lasta tai jopa julkkiksia lehdistä mutta ei omia sukulaisiaan.