Uhmaa
- Viestiketjun aloittaja Tomppa71
- Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Tomppa71:
Luethan myös ajatuksella vastaukset joita olet täällä saanut, itse, en ole sinua neuvonut kaikessa periksi antamaan. Mutta älä ota jäähypenkkiä liian vakavasti, sillä kaikesta et voi poikaa sillä kuitenkaan rangaista.
Pidä tietty raja siinä, mitkä ovat jäähypenkin asioita ja mitkä eivät.
Tietyssä pisteessä täytyy myös vanhemman osata antaa anteeksi, periksi ja unohtaa asia.
Et voi olettaa että 2vuotias ajattelee asioista samalla tavoin kuin aikuinen ihminen.
Kannattaisiko kuitenkin aloittaa siellä päässä se avunhakeminen ihan omasta neuvolasta, kyllä he siellä osaavat neuvoa asiassa eteenpäin jos asia on sen luonteinen.
Miten lapsen äiti käsittelee asiaa? Onko teillä muita lapsia? Oletteko jo hakeneet apua konkreettisesti muualta kuin täältä?
Alkuperäinen kirjoittaja babyporkkana:
Onko tämä neuvo relevantti silloin, kun poika on istunut omasta valinnastaan jäähyllä 11 tuntia?
Ja voitko ajatuksella lukien kertoa, että mitä neuvoja on annettu vai oletko täällä vain viihdyttämässä itseäsi?
Eli ehdotat periksi antamista.
Poika osaa pyytää anteeksi, osaa sanoa kyllä ja ei, mutta kun kysytään, että pyydätkö anteeksi, vastaa joko "ei" tai "en", kutsumalla kissaamme nimellä tai sanoo "mmmm". Kun kysytään, että osaatko pyytää anteeksi tai tietääkö, miten anteeksi pyydetään, sanoo "kyllä".
Alkuperäinen kirjoittaja Tomppa71:
Tässä tapauksessa olisin jo itse antanut periksi ja aloittanut lasten kanssa normaalin uuden päivän.
No huh huh! Vaadit tuon ikäiseltä ihan liikoja! Ei pientä voi pitää jäähyllä tuollaisia tuntimääriä, todellakaan! |O Nöyryyttävää ja alistavaa käytöstä tuollainen sinulta. Ensi kerralla jos lapsi ei pyydä anteeksi niin avusta sinä häntä halaamaan itseäsi ja sano sinä se "anteeksi", ja sitten yhdessä siivoatte sotkun ja jatkatte siitä mihin jäitte. Jos lapsi on yhtä jukuripää kuin sinäkin niin ymmärrä sinä viisaampana aikuisena luovuttaa. Ei elämän ja sääntöjen opettaminen omille lapsille pitäis olla mitään taistelua jossa on voittajia ja häviäjiä, ei varsinkaan tuon ikäisillä.
Ja tämä siis lastensuojelualalla olevan mielipide..
Ja tämä siis lastensuojelualalla olevan mielipide..
Alkuperäinen kirjoittaja Banda:
yhdyn tohon edelliseen..mun mielestä sulla on nyt pipo vähän turhan kireällä tässä asiassa...anna lapsen olla lapsi.
rintaa alkaa painaa pienen miehenalun puolesta.
Neuvoja en kolmen lapsen äitinäkään pysty antamaan perheelle,koska siellä näytetään kunnioitettavan kouluoppikasvatusta ainoastaan.
Tuosta tulikin mieleeni eräs vuosia kasvatusalan oppaita tehnyt henkilö.
Oli hyvinkin jyrkkä mielipiteissään imetyksestä yn.
Myöhemmin luin samaisen henkilön anteeksipyynnön osasta kirjoituksistaan...oli saanut omia lapsia ja pyörsi kauniisti opetuksiaan kun oli tullut omaa kokemusta käytännössä.
Neuvoja en kolmen lapsen äitinäkään pysty antamaan perheelle,koska siellä näytetään kunnioitettavan kouluoppikasvatusta ainoastaan.
Tuosta tulikin mieleeni eräs vuosia kasvatusalan oppaita tehnyt henkilö.
Oli hyvinkin jyrkkä mielipiteissään imetyksestä yn.
Myöhemmin luin samaisen henkilön anteeksipyynnön osasta kirjoituksistaan...oli saanut omia lapsia ja pyörsi kauniisti opetuksiaan kun oli tullut omaa kokemusta käytännössä.
G
Gluteus maximus
Vieras
Tuo on 2v ihan liikaa. Monen päivän jäähy ja tenttaaminen kuin olisi rikoksen tehnyt. Herranen aika sentään, älä vaadi lasta olemaan kuin aikuinen, ei osaa ajatella päässä asioita niin kuin aikuinen. Ei kykene siihen, vaikka te luulette niin. Teillä on varmasti fiksu poika, mutta tiettyyn pisteeseen täytyy peli viheltää poikki, antaa anteeksi/periksi ja aloittaa nollasta. Tässä vain sairaanhoitajan mielipide.
Alkuperäinen kirjoittaja coatrack:
Tarkoitako, että pitää antaa periksi 2-vuotiaalle, joka jaksaa panna hanttiin?
Poika nukkui normaalit yöunet, on saanut kevyen aamupalan ja vettä, vaipat on vaihdettu, ei ole sidottu mihinkään kiinni, on houkuteltu lempipuuhalla ja -ruualla. Olemme asettaneet kysymyksen eri muotoihin ja moneen otteeseen varmistaneet, että anteeksipyytämättömyys ja nurkassa seisominen on puhtaasti oma valinta. Olen nyt myös konsultoinut ihan oikeaa lastenkasvatuksen ammattilaista, joka totesi että "onpas sinnikäs poika".
Poika ei ole mitenkään fyysisesti heikkona, eikä henkisestikään, koska asiasta neuvotellaan 2-3 minuutin välein.
Ei tämä ole helppoa meillekään, mutta miksi ammattilasten mielestä pitää pysyä tiukkana, jos se kerran asettaa lapsen nöyryyttävään asemaan?
löysää nyt sitä pipoa...sulla on 2 vuotias LAPSI anna sen kokeilla rajoja kasvata rakkaudella luin mun miehelle noita sun viestejä ja hän nauroi "akuutti kriisi" todella.. mitäs sit meinaat tehdä kun poikasi vaikka pissii sänkyyn (meillä uhmaikäinen teki tätä) tai heittäytyy lattialle selälleen potkii ja kiljuu ja tekee tämän kaupassa, soitat varmaan jonkun kasvatuksen ammatilaisen paikalle...haloo rakkautta enemmän rakkautta mutta tosin myös rajoja.
Alkuperäinen kirjoittaja Tomppa71:
Pyydät muilta faktaa ja myös sitä, etteivät osallistu keskusteluun jos eivät osaa auttaa... todistaisitko itse tuon "ammattilaisen" mielipiteen -> missä/kuka/ketkä sanovat, että 2-vuotiaalle ei tule antaa ikinä periksi? Ihan mielenkiinnosta vaan tyhmänä kyselen =)
Ja käypäs lukemassa tuolla Mitäs nyt puolella sinulle olevia vastauksia
pakko lisätä vielä "kevyen aamupalan" eikö lapsi tarvitse kunnon aamupalan? ja mun mielestä tuo että seisoo vapaaehtoisesti nurkassa kuvastaa juuri sitä että on pakotettu useamman kerran sinne ja katsoo että pääsee helpommalla kun seisoo nurkassa. mieti itseäsi miltä tuntuisi jos joku tenttasi sinua jostakin pikku mokasta toista vuorokautta..
jos oot ihan täyspäinen ja uskon enemmän "alan ammatilaisiin" kuin ihmisesten kokemuksiin niin miksi ihmeessä sit kirjoitat tänne...vihaksi pistää
jos oot ihan täyspäinen ja uskon enemmän "alan ammatilaisiin" kuin ihmisesten kokemuksiin niin miksi ihmeessä sit kirjoitat tänne...vihaksi pistää
G
Gluteus maximus
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Tomppa71:
tuo on kuitenkin liikaa 2v lapselle! Ei kukaan täällä oletakaan, että olette häntä sitoneet mihinkään, mutta henkisesti tuo on raskasta pienelle lapselle. Jos päiviä jatkunut kyseleminen ja anteeksi pyyntöä maanitteleminen. Unohtakaa nyt koko asia! Minulla on 2v tyttö joka on niin itsepäinen, että saisin tehdä tuota kolme kuukautta ja siltikään en välttämättä anteeksi pyyntöä tuolla tavalla saisi. Pyytää kyllä anteeksi, mutta tuolla tyylillä ei varmasti pyytäisi!
G
Gluteus maximus
Vieras
Ei se ole mitään suurta ja hävettävää periksi antamista jos luovut liian vaativasta tavoitteestasi ja annat taaperosi olla taapero, ei se aika ikuisuuksia kestä. Jos tämä on sulle joku kunniakysymys niin kannattaa pysähtyä miettimään mistä se johtuu. Ei tuon ikäinen ihan aidon oikeasti osaa yhdistää rankaisua "tuhmuuteensa" jos se ei tapahdu heti. Minua kiinnostaisi miksi se anteeksi-sana on sinulle niin äärimmäisen tärkeä kuulla, että jaksat jankata tuollaisesta aiheesta kahden päivän ajan, ja miksi ylipäätänsä haluat rankaista lasta näin vahvasti?
Mitä ajattelet olevan lapsen sotkemisen taustalla; jotain sisäsyntyistä ilkikurisuutta tai pahuutta, huomionhakuisuutta tai kenties kokeilunhalua mitä tapahtuu kun mukia kallistaa ja miten neste muodostaa lätäköitä pöydällä? Jos koko ongelman saa pyyhkäistyä helposti tiskirätillä pois ja jatkossa voi panostaa siihen että lapsi saa läträtä esim. kylvyssä ruokapöydän sijaan niin miksi sinulle on niin tärkeää voittaa tämä taistelu ja pitää pintasi? Koetko lapsesi vihollisena?
Mitä ajattelet olevan lapsen sotkemisen taustalla; jotain sisäsyntyistä ilkikurisuutta tai pahuutta, huomionhakuisuutta tai kenties kokeilunhalua mitä tapahtuu kun mukia kallistaa ja miten neste muodostaa lätäköitä pöydällä? Jos koko ongelman saa pyyhkäistyä helposti tiskirätillä pois ja jatkossa voi panostaa siihen että lapsi saa läträtä esim. kylvyssä ruokapöydän sijaan niin miksi sinulle on niin tärkeää voittaa tämä taistelu ja pitää pintasi? Koetko lapsesi vihollisena?
Alkuperäinen kirjoittaja Tomppa71:
Aivan! Eihän lapsesi jää ilman ruokaa vaikka ei osaisi sitä pyytää, vaan sinä vanhempana tiedät että lapsesi tarvitsee ravintoa ja annat sitä pyytämättä, tai jopa vaikka jos lapsi väittää ettei halua syödä tai ettei ole nälkäinen. Yhtä lailla lapsi tarvitsee vanhempiensa anteeksiantoa ja kokemusta että häntä rakastetaan sellaisena kuin hän on, ja sinä vanhempana voit sen hänelle antaa vaikkei hän sitä pyytäisi tai vaikka hän sanoisi ettei sitä halua.
Muoks: Tilanne ratkeaisi helposti jos itse nyt vain halaisit lastasi ja pyytäisit anteeksi että olet vaatinut häneltä kohtuuttomia ja sitten unohtaisitte koko jutun.