S
surullinen
Vieras
Huh...sain muksun päikkäreille...herännyt puoli seitsemän tänä aamuna, niinkuin joka aamu..yöllä herää 4-6 kertaa...isommat lapset on hoidossa...täytyy lopettaa kohta sekin, koska ei ole rahaa pitää niitä puolipäivähoidossa.
On taas se aika, kun mieheni entisestä suhteesta oleva lapsi on meillä..viikon verran. Edessä on kämpän siivous ja pyykkivuori odottaa... sitten lapset hoidosta ja heille ruoka. Koirakin odottaa että pääsis ulkoilemaan. Sitten lasten kanssa touhuamista /ulkoilua ja heidät nukkumaan. Pihatyöt ovat myös minun kontollani, koska mies on töissä joka päivä iltaan asti. Töissä aamusta iltaan. Ei se missään näy, hukutaan laskuihin.
Taas aamulla riideltiin miehen kanssa. Siitä samasta aiheesta...toivoisin, että mies olisi kotona enemmän...on ehkä kohtuutonta toivoa sellaista. Mies tuo leivän pöytään, maksaa asunnon ja auton. Hoitaa pystyn vain omat laskut ja vastikkeen näillä tuloilla...
Äitiysloma loppuu kohta. Jään kotiin. Haluankin ehkä. On tuo nuorimmainen vain niin pieni. Kouluun tai töihin haluaisin kuitenkin. Mutta se ei ole mahdollista. Meillä ei ole varaa laittaa kaikkia lapsia hoitoon, ja täyspäiväiseen. Ja sitäpaitsi, mieheni lapsella ei olisi sitten hoitajaa, jos menisin töihin tai opiskelemaan.
Joka ikinen päivä toivoisin jotakin muutosta tähän elämään. Olen onnellinen lapsistani. En kuitenkaan haluaisi olla parisuhteessa elävä yksinhuoltaja...Enkä varmaan edes jaksaisi olla töissä, kun hoidan yksin kaiken täällä kotona. Mieheni on imuroinut viimeksi silloin kun tulin nuorimmaisen kanssa laitokselta kotiin. Silloin kun hänellä on töistä vapaata, hän haluaa olla vapaalla, tekemättä mitään. Ei muuten jaksa, kun ei saa pitää vapaapäiviä. Milloin minä saisin?
On taas se aika, kun mieheni entisestä suhteesta oleva lapsi on meillä..viikon verran. Edessä on kämpän siivous ja pyykkivuori odottaa... sitten lapset hoidosta ja heille ruoka. Koirakin odottaa että pääsis ulkoilemaan. Sitten lasten kanssa touhuamista /ulkoilua ja heidät nukkumaan. Pihatyöt ovat myös minun kontollani, koska mies on töissä joka päivä iltaan asti. Töissä aamusta iltaan. Ei se missään näy, hukutaan laskuihin.
Taas aamulla riideltiin miehen kanssa. Siitä samasta aiheesta...toivoisin, että mies olisi kotona enemmän...on ehkä kohtuutonta toivoa sellaista. Mies tuo leivän pöytään, maksaa asunnon ja auton. Hoitaa pystyn vain omat laskut ja vastikkeen näillä tuloilla...
Äitiysloma loppuu kohta. Jään kotiin. Haluankin ehkä. On tuo nuorimmainen vain niin pieni. Kouluun tai töihin haluaisin kuitenkin. Mutta se ei ole mahdollista. Meillä ei ole varaa laittaa kaikkia lapsia hoitoon, ja täyspäiväiseen. Ja sitäpaitsi, mieheni lapsella ei olisi sitten hoitajaa, jos menisin töihin tai opiskelemaan.
Joka ikinen päivä toivoisin jotakin muutosta tähän elämään. Olen onnellinen lapsistani. En kuitenkaan haluaisi olla parisuhteessa elävä yksinhuoltaja...Enkä varmaan edes jaksaisi olla töissä, kun hoidan yksin kaiken täällä kotona. Mieheni on imuroinut viimeksi silloin kun tulin nuorimmaisen kanssa laitokselta kotiin. Silloin kun hänellä on töistä vapaata, hän haluaa olla vapaalla, tekemättä mitään. Ei muuten jaksa, kun ei saa pitää vapaapäiviä. Milloin minä saisin?