Hei haloo! Av-palstalla luin yhtä keskustelua...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja järkyttynyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Joidenkin miesten on pakko olla yrittäjia ja toimitusjohtajia ja heitä ei normaalit 8-16 työajat koske. Ilman heitä ei teidänkään miehillänne olisi työpaikkaa saati sitten työaikaa ma-pe 8-16. :)
 
[QUOTE="öööö";25207342]Kuulostaa hieman laskelmoivalta tuo, millä perusteilla VALITSIT miehesi.[/QUOTE]

jep. En saanut elämäni rakkautta, joten valitsin hyvän, kiltin, luotettavan miehen lasteni isäksi. En usko että hän siitä kovasti kärsii, luulen olevani ihan kelpo eukko hänelle. Hän tuskin on edes huomannut asiaa - 15 vuotta on tässä jo mennyt...
 
[QUOTE="Vieras";25207438]Joidenkin miesten on pakko olla yrittäjia ja toimitusjohtajia ja heitä ei normaalit 8-16 työajat koske. Ilman heitä ei teidänkään miehillänne olisi työpaikkaa saati sitten työaikaa ma-pe 8-16. :)[/QUOTE]

Elopin rouva tuskin täällä vitiseekään.

Ei kai ole pakko ryhtyä johtajaksi juuri silloin kun lapset on pieniä. Kun sitä pikkulapsiaikaa seuraa lyli 30 vuotta työelämää, jolloin saa olla ihan niin kauan töissä kun huvittaa.
 
[QUOTE="vieras";25207463]jep. En saanut elämäni rakkautta, joten valitsin hyvän, kiltin, luotettavan miehen lasteni isäksi. En usko että hän siitä kovasti kärsii, luulen olevani ihan kelpo eukko hänelle. Hän tuskin on edes huomannut asiaa - 15 vuotta on tässä jo mennyt...[/QUOTE]

Ok, no kaikkea hyvää teille. Minä rakastuin ja sain vastarakkautta. Hänellä sattuu olemaan sellainen ammatti, missä tehdään välillä 12 - 15 tunnin vuoroja tai ollaan putkeen vuorokausia pois kotoa. Mutta ei se haittaa, onnellisia ollaan.
 
[QUOTE="vieras";25207469]Elopin rouva tuskin täällä vitiseekään.

Ei kai ole pakko ryhtyä johtajaksi juuri silloin kun lapset on pieniä. Kun sitä pikkulapsiaikaa seuraa lyli 30 vuotta työelämää, jolloin saa olla ihan niin kauan töissä kun huvittaa.[/QUOTE]



:laugh: :laugh: :laugh: Joo, johtajaksi ryhdytäänkin silloin kun itseä sattuu huvittamaan :D Kyllä se on lähinnä once in lifetime kun johtajan paikka irtoaa, varsinkin isoista firmoista.
 
[QUOTE="aapee";25207343]et voi olla tosissasi? valitsit miehen ammatin perusteella? Kyllä mä vaan valitsin mieheni sen perusteella keneen rakastuin, eikä siinä vaiheessa kiinnosta juurikaan toisen ammatti, oli sitten siivooja tai suuren firman johtaja......[/QUOTE]

Taidat olla aika poikkeus naiseksi.
 
:laugh: :laugh: :laugh: Joo, johtajaksi ryhdytäänkin silloin kun itseä sattuu huvittamaan :D Kyllä se on lähinnä once in lifetime kun johtajan paikka irtoaa, varsinkin isoista firmoista.

ja lapsethan on pieniä aina, eikä vaan "once in a lifetime"? Just tollaisen ihmeajattelun takia olen onnellinen, että mieheni on tavan keskituloinen duunari, joka tulee töistään, kun työaika loppuu. Lapsillemme isä on muutakin kuin satunnainen vierailuja, joka maksaa viulut.
 
[QUOTE="vieras";25207469]Elopin rouva tuskin täällä vitiseekään.

Ei kai ole pakko ryhtyä johtajaksi juuri silloin kun lapset on pieniä. Kun sitä pikkulapsiaikaa seuraa lyli 30 vuotta työelämää, jolloin saa olla ihan niin kauan töissä kun huvittaa.[/QUOTE]Tämä ansaitsee kyllä ehdottomasti "viikon tyhmin vastaus"-palkinnon ja kirjoittajalle aasinhatun päähän. Ei jumalauta mitä sontaa, ajatteleeko joku oikeasti noin?
 
[QUOTE="v ieras";25207523]kuinka väärässä oletkaan!

Kyllä isossa firmassa johtajan paikka haetaan, ei siihen vastentahtoisesti joudu. Ja firmoja tulee ja firmoja menee...[/QUOTE]

Ja sinä taasen luulet, että siinä n. 4-kymppisenä voi hakeutua johtajaksi, ja ennen sitä ei tarvitse urallaan osoittaa yhtään mitään!

Johtajaksi hakeutuvan ihmisen pitää osoittaa nousevaa urakehitystä, ja työskennellä esimiestehtävissä - eli ei todellakaan ihan tyhjiltään johtajaksi ruveta.
 
Ei minun mies valittanut kun kuopus oli 1v2kk, 3 muuta lasta ja minun työpäivät saattoi venyä 13 tuntisiksi. Mies oli kotona hoitamassa lapsia.
Eväätkin teki valmiiksi, joka kerta =)
 
Taidat olla aika poikkeus naiseksi.

Päinvastoin, eiköhän se mene enimmäkseen niin, että rakkaus on sokea. En minäkään ole miestäni ammatin perusteella valinnut eikä mieheni minua! Olemme rakastanuut toisiimme, se rakkaus on kantanut ja olemme perustaneet perheen. Toki siihen liittyy yhteisiä arvoja ja harrastuksia, mutta ammattia en ole kyllä koskaan miettinyt. Rahapussia sen verran, että olen toivonut, ettei minun tarvitsisi miestä elättää - ja silti työttömyysjaksojen aikana olen niin tehnyt - tottakai!
 
Meillä mies tekee erittäin epäsäännöltä työaikaa.. Kotoa kun lähtee niin ei tiedä koska kotiin pääsee.. Mutta hän rakastaa lapsiaan ja minua todella paljon, joten hän viihtyy kyllä kotona, mutta se eläminenkin on nyt pakko vain maksaa.

Ja kun mies on vapaalla töistä hän kyllä viettää sen ajan sitten kotona meidän kanssa, eikä huitele missään. Toki saisi nähdä kavereitaan yms, mutta viihtyy todella hyvin kotona meidän kanssa. Ja kyllä meidän lapset tuntee isänsä ,vaikka esim kesällä oli 2 viikkoa pois kotoa putkeen.
 
Mun mies tekee tällä hetkellä n.10-tuntista työpäivää. On myös ollut kausia, jolloin 12h oli melkeinpä minimi työpäivä. Heillä lähdetään töistä kotiin sitten kun työt on tehty. Kaikki firmat ei vaan toimi niin, että työt voidaan laittaa joka päivä seis klo 16. Eikä se tarkoita sitä, ettei mieheni rakastaisi mua ja alkuvuodesta syntyvää vauvaa. Omaan työnkuvaani kuuluu paljon viikonlopputöitä, eikä se tarkoita sitä, että en haluaisi olla kotona viikonloppuisin. Jonkun vain on nekin työt tehtävä.
 
Näytä minulle ihminen, joka viihtyy työpaikallaan, niin minä näytän sinulle huonot kotiolot.

Laittomat ylityöt ovat työsuojeluasia. Meillä työnantaja seuraa, ettei ylitoitä tule liikaa.
 
mie en oo valittanu, enkä valita mieheni työajoista. tekee keväästä syksyyn pitkää päivää, mut on sit talven kotona. mie kun en oo niin avuton etten pärjäis kahen pienen lapsen kanssa kotona ilman miestä.
 
Kenenkään ei ole pakko tehdä ylitöitä, niitä tehdään aina työnantajan pyynnöstä ja työntekijän suostumuksella. Ylitöiden maksimimäärä on 250 tuntia vuodessa ja 138 tuntia kolmessa kuukaudessa.
 

Yhteistyössä