Minkä helvetin takia tuo fanaatikko copy/pasteaa aina noita tutkimustuloksiaan, tosi ärsyttävää!!
Ja meillä ainakin "unikoulu" tarkoittaa milloin minkäkinlaista lapsen opettamista nukkumaan, oli sitten kyse yösyömisen lopettamisesta tai sänkyyn taluttamisesta Super-Nanny tyyliin. Eikä se tarkoita lapsen itkettämistä! Lasta voi opettaa nukkumista myös hellemmin, niin että lohduttaa lasta tarvittaessa, mutta jämäkästi.
Ap:lle sen verran, että kaikkein tärkeintä tässä hommassa on se, että viet loppuun sen minkä päätät. Eli periksi EI saa antaa missään vaiheessa, ei kahden tunnin eikä viikon päästäkään. Jotkut lapset ovat kovapäisiä ja meidän nykyään 3v. siirtyi jatkettavaan sänkyyn 1,5-vuotiaana ja ramppaamistahan siitä seurasi. Vietiin vain aina takaisin ja sitkeä kaveri oli, kun oli keksinyt uuden "leikin", mutta olisko mennyt viikko niin luovutti. Jossain vaiheessa oli vaihe, jolloin homma piti uusia, mutta sillä kerralla ei mennyt kauaa ennen kuin lapsi jäi sänkyyn. Nykyään jää nätisti odottamaan sänkyyn unta, vaikka ei heti väsyttäisikään. Huutelee sitten sängystä, mutta ei tule pois, kun tietää että se on turhaa.
Kannattaa myös kiinnittää huomiota siihen, että lapsi on sopivan väsynyt, kun viedään nukkumaan, ettei ravaaminen ala sen vuoksi ettei väsytä. Yliväsymyskään ei ole hyvä juttu. Lapselle ei saa alkaa seurustelemaan eikä menettää hermojaan vaan kylmän viileästi viedä takaisin. Silloin lapsi ei saa vanhemmalta haluamaansa reaktiota. Maidon jättämisestä ei vinkkejä, muuta kuin ettei sitä vain anna enää, koskaan, yöllä. Luulisi lapsen oppivan ennen pitkään. Tuon ikäisen muisti on lyhyt, joten unohtanee maidon aika pian. Omaa huonetta kannattaa kokeilla, monesti (ei aina!) lapsi nukkuu paremmin omassa rauhassa, jos ongelmana on heräily. Jos yöt ei rauhoitu ennen pitkää (ei kannata heti luovuttaa), niin kannattaa kokeilla sänkyä takaisin teidän huoneeseen. Voimia!
