URAÄIDIT: Kysy lastentarhanopelta mitä ikinä mieleesi tulee päiväkodin todellisesta arjesta!

[els]

Tämä ei sinänsä koske minua koska lapseni isä vie hänet hoitoon eikä edes päivittäin vain 2 kertaa viikossa. Pitääpä kysyä mieheltä mitä hän oikeastaan ajattelee viedessään pojan. Varmaan sitä että onpa kiva että meidän lähipäiväkodissa on mukavat hoitajat, hyvä ruoka ja pienet lapsiryhmät.

Eikö muuten ketjun tarkoitus ollut että vanhemmat saavat kysyä sinulta päiväkodista?

Hieno homma jos näin on! No tottakai vanhemmat voi kysyä ja vastaan mielelläni,
mutta myös haluan nostaa ja tuon esille tätä omaa asiaani lapsen parhaasta.

Joku kyseli mitä päiväkotipäivän aikana tehdään; perushoito on isossa roolissa pienten
kohdalla! Ruokailua, syöttämistä, pukemista, vaippojen vaihtoa yms. Hyvin liukuhihnamaisesti
sitä tehdään, koska lapsia on "parhaimpina" päivinä yli 15 kolmea työntekijää kohden.

 

[els]

[QUOTE="Jenis";28058953]En ole samaa mieltä. Ihminen voi olla urasuuntaunut ja silti perhekeskeinen - aika monet alat (esim. omani) mahdollistavat nykyään työn jakamisen, joustot ja etätyöt siinä määrin, että lasta ei ole pakko pitää kokopäivähoidossa ja silti voi edistää omaa uraansa. Mulla on kaks lasta, joista kumpikaan ei ole mennyt vauvana päikkyyn, eikä toistaiseksi (vanhempi 5v) ole ollut siellä täyttä viikkoa vielä kertaakaan.[/QUOTE]

Totta! Ei tarvitse olla joko tai, mutta siitä mulla on vahva näkemys, että pienen lapsen
paras paikka on se oma koti ja äiti/isä.
Tuo on ihanne varmasti, et voi tehdä etätöitä ja työ mahdollistaa lasten suhteen joustot

 

[Äiti x2]

Itse olen tyytyväinen että kuopus aloitti juuri 1v täytettyään päiväkodissa, aloitus meni hyvin ja edelleen iloinen ja reipas poika on päiväkodissa ja kotona, ryhmässä 12 lasta 3 hoitajaa. Esikoinen aloitti 3-vuotiaana päiväkodissa, ja ongelmia on kokoajan ja aamuisin takkuaa pk:hon lähtö kun ei sinne halua, pk:ssa tolloilee jne.. Illalla jo aloittaa että "minä olen huomenna sitten kipeä enkä mene päiväkotiin" ryhmässä 21 (vai 22? lasta) ja 3 aikuista.

Ja meillä siis lapset lomailee kyllä ihan tarpeeksi, ja hoitopäivät ovat kohtuullisia. Kesäloma 6vk, syysloma viikon, joululoma 4vk, hiihtoloma 1vk, sekä kuukaudessa n. 5-10pv muita vapaita kun miehen ja mun työvuorot sen sallii (esim. minä aikaisessa aamussa mies iltavuorossa)

 

["hmmm"]

Olen kyllä tyytyväinen että meillä pienet pääsee sisarusryhmiin, yleensä max 5 alle 3vuotiasta. Toimii ihanasti ja hyvällä omallatunnolla olen vienyt 1,5v:n sinne ja toisenkin aion. Olen kuullut lto ystäviltäkin tämän olevan hyvä ratkaisu. Lapsi oli hetken pienten ryhmäsä ja reagoi selvästi vaikka oli 2v 9kk! :O En suostuisi tämän kokeman jälkeen viemään pienten ryhmään minkään ikäistä lasta. Tuntui pahalta. Tietysti päiväkodeilla on eroja, sitä en väitä. Pienten ryhmätkin voivat jossain toki toimia.

 

[Mollie]

Totta, mutta pienestä voi aloittaa ja mielummin teen edes jotain tämän
asian eteen kuin olen tekemättä mitään. Jokainen äiti ja vastuullinen aikuinen ihminen on kykeneväinen ajattelemaan sen verran, että myöntää tosiasiat eli
sen oman lapsen tarpeet kussakin ikävaiheessa. Ja valitettavasti sitä ei auta
se, että syyllistetään ja etsitään parennattavaa päivähoidosta! Kovin helppoa
on sysätä se vastuu ja työ sille puolelle, mutta tässä kun nimenomaan
korostan mikä on sille lapselle oikea paikka!

Etkös sinä korostanut sitä, kuinka lto-opinnoissa oppii kriittistä ajattelua? Et ainakaan ole oppinut yhtään tasa-arvoa. Nyppii suunnattomasti tuo isien totaalinen sivuuttaminen.

Lapsen pitäminen kotihoidossa kolmevuotiaaksi ei nimittäin ole pelkkä äidin valinta vaan riippuu hyvin paljon siitä, mitä perheen isä ajattelee ja mitkä ovat isän asenteet. On olemassa miehiä, joiden mielestä lapsen kotihoito on laiskottelua ja miehen siivellä elämistä. Toisaalta on miehiä, jotka tukevat lapsen kotihoitoa joko jäämällä itse kotiin tai antamalla äidille siihen mahdollisuuden.

Missä isät ovat sinun ajattelustasi?

 

[els]

Ja meillä siis lapset lomailee kyllä ihan tarpeeksi, ja hoitopäivät ovat kohtuullisia. Kesäloma 6vk, syysloma viikon, joululoma 4vk, hiihtoloma 1vk, sekä kuukaudessa n. 5-10pv muita vapaita kun miehen ja mun työvuorot sen sallii (esim. minä aikaisessa aamussa mies iltavuorossa)

Hyvä, että lapset näyttää viihtyvän hoidossa ja on myös kotipäiviä!
Sehän on yksilöllistä miten lapsi sopeutuu ja pärjää, ja jo hyvin pieninä erot
on huimia lasten välillä. Ihmiset on erilaisia ja lapset on erilaisia tempperamenteiltaan sekä usein käyttäytyvät hoidossa ja kotona eri lailla.
Kuitenkin pitkät päivät ja kokonaiset viikot (5pv/vko) on mielestäni aivan
liikaa pienimmille, oli hoitopaikka miten kiva hyvänsä, jos siis edelleen
täytyy tuoda päiväkotiin lapsi.

 

[lto]

mun mielestä ap haukut nyt väärää puuta...laita lakialoite eduskunnalle kotihoidon tuesta...se kun on alle 300e.Itse olen laittanut lapseni ryhmikseen esikoisen ollessa 3v,keskimmäinen oli 2v4kk.Kuopus aloitti 3v.Mutta rahallisesti oli todella tiukkaa ennen kuin pääsin töihin.Kaikista hulluimmalta tuntuu kun vie lapset hoitoon mennäkseen hoitamaan toisten lapsia töihin!Ehkäpä sinunkin mieli muuttuu kun saat omia lapsia..Totta on kyllä se että nuo pikkuiset on todella säälittäviä isossa pk ryhmässä.Hyvä pph olisi parempi vaihtoehto.

 

[els]

Etkös sinä korostanut sitä, kuinka lto-opinnoissa oppii kriittistä ajattelua? Et ainakaan ole oppinut yhtään tasa-arvoa. Nyppii suunnattomasti tuo isien totaalinen sivuuttaminen.

Lapsen pitäminen kotihoidossa kolmevuotiaaksi ei nimittäin ole pelkkä äidin valinta vaan riippuu hyvin paljon siitä, mitä perheen isä ajattelee ja mitkä ovat isän asenteet. On olemassa miehiä, joiden mielestä lapsen kotihoito on laiskottelua ja miehen siivellä elämistä. Toisaalta on miehiä, jotka tukevat lapsen kotihoitoa joko jäämällä itse kotiin tai antamalla äidille siihen mahdollisuuden.

Missä isät ovat sinun ajattelustasi?

Kuten totesin, isät ja isyys on erittäin tärkeä asia lapsen kannalta! Joten ilman muuta
heitä ei voi sivuuttaa, mutta olen huomannut, että äidit yleensä on niitä ketkä potee
huonoa omatuntoa lapsen viemisestä hoitoon ja täällä Suomessa jäävät kotiin
lasta hoitamaan.
Voidaan puhua siis uraäideistä ja uraisistä tai vaikka uravanhemmista

 

[uraäiti]

Hei! Lto:na ja aikuisena ihmisenä, ajattelen tätä asiaa ehdottomasti sen heikomman
osapuolen eli lapsen kannalta. Tässä keskustelussa on kyse pienimmistä lapsista siellä
päiväkotimaailmassa. Tuo ikäasia ammattilaisena on ymmärrettävästi aika tärkeä, sillä
lapsihan on pienenä HIEMAN erilainen mitä sitten jo taaperoiässä ja siitä eteenpäin.
Varmaan sen olet huomannut? Koko perheen ja myös aivan koko yhteiskunnan etu on
hyvinvoivat ja terveet lapset.

Siis, ihanko tosissaan ajattelet niin mustavalkoisesti, että esimerkiksi vanhempien hyvinvointi (joka joissain perheissä voi kummuta esimerkiksi siitä, että nauttii työstään ja tuntee arvostusta menestyksessään työelämässä) ei heijastuisi lapsiin. Onnellinen äitikö ei olisi parempi kuin katkeroitunut äiti, vaikkakin se edellyttäisi sitä, että lapsi "joutuisi" olemaan muillakin, yleensä ihan hyvässä, hoidossa?

Huhhuh, toivottavasti olet poikkeus ammattikunnassasi.

 

[vanhempi lto]

Ruokailua, syöttämistä, pukemista, vaippojen vaihtoa yms. Hyvin liukuhihnamaisesti
sitä tehdään, koska lapsia on "parhaimpina" päivinä yli 15 kolmea työntekijää kohden.

Tuollaisista asioista minäkin haluaisin vanhempien olevan tietoisia. Kun ei olla perillä päivähoidon raadollisuudesta, ei muutoksiakaan tapahdu. Yleensä vanhempien toimilla on enemmän vaikutusta kuin sillä, että alan työntekijät pyrkivät vaikuttamaan asioihin. Ainakaan minä, en ole saanut korjattua mitään, vaikka olen ottanut yhteyttä tahoon, jonka pitäisi olla työntekijän puolella. Sain ainoastaan hankalan työntekijän leiman!

Päivähoidon asiakkaat ovat vielä ikään kuin kuplassa. Toisaalta on hyvä, että meihin työntekijöihin luotetaan, mutta usein emme voi tehdä enää enempää, vaan työ on yhtä selviytymistarinaa.

 

[els]

mun mielestä ap haukut nyt väärää puuta...laita lakialoite eduskunnalle kotihoidon tuesta...se kun on alle 300e.Itse olen laittanut lapseni ryhmikseen esikoisen ollessa 3v,keskimmäinen oli 2v4kk.Kuopus aloitti 3v.Mutta rahallisesti oli todella tiukkaa ennen kuin pääsin töihin.Kaikista hulluimmalta tuntuu kun vie lapset hoitoon mennäkseen hoitamaan toisten lapsia töihin!Ehkäpä sinunkin mieli muuttuu kun saat omia lapsia..Totta on kyllä se että nuo pikkuiset on todella säälittäviä isossa pk ryhmässä.Hyvä pph olisi parempi vaihtoehto.

Joo uskon, että tiukkaa on ollut enkä kiistä sitä ollenkaan, etteikö se pakottaisi
töihin vanhempia - ei kai muuten tätä ongelmaa olisi. Lähinnä koitan tässä lapsen näkökulmaa miten se meidän
päiväkotihenkilöstön silmissä näyttäytyy tuoda esille ja avata ihmisten silmiä.

 

[els]

Siis, ihanko tosissaan ajattelet niin mustavalkoisesti, että esimerkiksi vanhempien hyvinvointi (joka joissain perheissä voi kummuta esimerkiksi siitä, että nauttii työstään ja tuntee arvostusta menestyksessään työelämässä) ei heijastuisi lapsiin. Onnellinen äitikö ei olisi parempi kuin katkeroitunut äiti, vaikkakin se edellyttäisi sitä, että lapsi "joutuisi" olemaan muillakin, yleensä ihan hyvässä, hoidossa?

Huhhuh, toivottavasti olet poikkeus ammattikunnassasi.

Olen sanonut jo pariin otteeseen tässä, että lapsen etu on tottakai tyytyväiset
ja onnelliset vanhemmat Jos se tarkoittaa sitä, että laitetaan lapsi hoitoon
alle vuoden vanhana ja ollaan siinä uskossa, etä tämä on täydellinen ratkaisu meille niin nään punaista. Hyvinvoivat äidit ja isät on tärkeintä lapselle, mutta
jos vanhemmat haluavat toimia lapsen parhaaksi he eivät juokse sinne työelämään
liian varhain. Lapsi kärsii siitä isosta lapsiryhmästä, yleisestä hälinästä ja kaaoksesta - ja uskon, että mitä perheen hyvinvointiin tulee, se jos mikä merkitsee. EI rahalliset voitot mitkä saavutetaan työelämässä lapsen kustannuksella!

vanhempi lto kirjoitat tosi hyviä pointteja! kokemus puhuu puolesta.

 

[äääp]

Syyllistäminen ei milloinkaan ole se keino jolla asiakkaat saada yhteistyöhön asioiden eteenpäin viemiseksi.

 

[els]

Syyllistäminen ei milloinkaan ole se keino jolla asiakkaat saada yhteistyöhön asioiden eteenpäin viemiseksi.

Jotta asioita voi viedä eteenpäin tai ylipäätään nähdä koko ongelmaa, on
myönnettävä ja kohdattava se totuus. Ja joskus se voi satuttaa mitä tietenkään
tämän tarkoituksena ei ole, mutta jos yksikin perhe sen ansiosta harkitsee
tarkemmin miten toimii, on se sen arvoista.

 

["Hehe"]

Itsekkin asun tässä naapurimaassa, ja täälä on ihan sama systeemi sen kannalta, että lapsen saa vielä päivähoitoon 9kk iässä, ja tietenkin sen äitiysloman ajan saa äitiyspivärahaa, ja jos jää kotiin sen jälkeen niin kotihoidontukea. NOH, mulla oli sitten yks ranskalainen työkaveri, joka oli erittäin pöyristynyt kun kuuli että "täällä saa äidit laiskotella vauvojen kanssa kotona 9kk ja saavat siitä rahaakin vielä!!! Ei ole ihme että on niin paljon teiniäitejä blaa blaa blaa" Se oli ihan vauhkona siitä että miten voi olla mahdollista tämmönen touhu, ja että sen takia ihmiset tekee lapsia minkä kerkeää ku saavat olla kotona hyvillä rahoilla. Hänen kertoman mukaan ranskassa äitiysloma kestää 3kk, ja sen jälkeen viedään päivähoitoon... Repikää siitä!!!

 

[JonTriplet]

[QUOTE="jep";28057947]joo, alottaja ehkä puolen vuoden työkokemuksensa kanssa vähän väärä henkilö vastailemaan miten asiat menee..[/QUOTE]

Ajattelin ihan samaa. Itse olen ollut nyt 12v LTOna ja silti en voi antaa yleispäteviä vastauksia siitä miten homma toimii.
Ja hymyilyttää just nää 6kk töitä tehneet juuri valmistuneet jotka tietää kaikesta kaiken kun tulevat töihin.
Olin itsekkin samanlainen. No kyllä se siitä Siperia opettaa...

 

[äääp]

Jotta asioita voi viedä eteenpäin tai ylipäätään nähdä koko ongelmaa, on
myönnettävä ja kohdattava se totuus. Ja joskus se voi satuttaa mitä tietenkään
tämän tarkoituksena ei ole, mutta jos yksikin perhe sen ansiosta harkitsee
tarkemmin miten toimii, on se sen arvoista.

Niin... selityksiä? Jos ne sinua lohduttaa ok, asiaa sinä et kuitenkaan vie näin eteenpäin. Syyllistäminen ei ketään herätä muuttamaan asioita se aiheuttaa vain vasta väitteitä, vihaa ja kenties katkeruutta, mutta yritä vain minun puolestani.

 

["joo"]

Vastasitko jo kysymykseen - miten lapsille tehdään turvallinen olo hoidossa? Vai oliko tähän vastaus, että työtä tehdään liukuhihnalla? Eikö muuta eikä parempaa vastausta ole?

Yhteiskunta ei pyöri ilman työtä ja työntekijöitä. Sen takia minäkin olen töissä ja tottakai, että siitä maksetaan ja saan rahaa. Meillä lapset ovat yhteisiä miehen kanssa. Lapsilla on ISÄ myös, ja se vaikuttaa meidän perheen valintoihin. Ilman lasten ISÄÄ ei meidän perhe toimisi näin hyvin. En ole URAäiti, vaikka käyn töissä. Mutta sen verran pitää miettiä, että jos töitä aikoo tehdä yleensäkin, niin työ pitää ottaa vastaan kun tarjotaan. Vaihtoehtona oli vaara, että kotonaolo muuttuu vuosikausiksi ja vähän aikaa valmistuneena vähäisellä työkokemuksella, en kelpaa enää työelämään ilman uutta kouluttautumista jne. Joka oksalla ei oman alan töitä ole.

Minä vien lapset hoitoon yleensä, mutta mies hakee lähes aina. Lapsia viedessäni olen nähnyt monia ISÄhenkilöitä tuomassa lapsiaan hoitoon. Joten tympii aika tavalla tämä äiti-syyllistäminen. Tai oikeastaan syyllistäminen yleensäkin.

Esikoinen meni puoltoistavuotiaana ryhmäperhepäivähoitoon ja olin tyytyväinen. Myöhemmin siirtyi pph:lle ja olin vielä tyytyväisempi.
Kuopuksen (1v2kk) ja esikoisen olisin halunnut perhepäivähoitoon tai edes ryhmäperhepäivähoitoon (max 8 lasta), mutta se ei onnistunut kun ei ollut paikkoja tarjolla. Tai kuopus olisi päässyt kyllä pph:lle, mutta yksinään enkä nähnyt siinä mitään järkeä. Isoveljen turvana pääsi päiväkotiin sisarusryhmään ja se oli onnistunut valinta, kun pääsivät pieneen päiväkotiin (max 25hlö päiväkodissa yhteensä, ja lapset tottakai pienempiin ryhmiin jaettuna).

Minä pidän hyvänä, että sisarukset saavat turvaa toisistaan. Toki nykyään enemmän leikkivät omia leikkejään omissa ryhmissään, eivät tarvitse niin toistensa tukea enää. Lapset ovat jaettuna pienempiin ryhmiin eri tiloihin - meteli ei pääse niin pahaksi. Hoitajien pysyvyys on hieno asia. Hoitajat ovat tuttuja, lapsille turvallisia aikuisia. Kuopus pääsee syliin, kun tuon hänet hoitoon. Yksi hoitaja sanoi, että oli kesälomalta hienoa palata töihin, kun kuopuksen ilme oikein kirkastui hänet nähdessään.
Loma-ajat ovat ikäviä, kun usein ne ovat toisessa päiväkodissa, joka on isompi ja levottomampi, ja kaikki hoitajat eivät ole tuttuja. Mielellään pidetään lapset kotona, kun varahoitoon joutuvat, jos vain pystytään. Mies kun osallistuu myös, hän ISÄNÄ on usein varapäivinä kotona lasten kanssa, kun hänelle on helpompi lomat järjestää. Ja kun minä vien ja mies hakee, päivät pysyvät maksimissaan 8 tuntisina.

Joten aika rajoittunutta unohtaa isät pois keskustelusta.

 

[JonTriplet]

[QUOTE="ellis";28058187]Olen 23v. ja todella kokenut päiväkotimaailmasta.
Ymmärrän et on erilaisia tilanteita ja että vanhemmalla iällä jos lapsen saa niin
työelämässä jää paljon kesken ja ehkä paljon mahdollisuuksia jää taakse, jos on pitempään
kotona. Mutta eihän se lapsi ole pieni kuin aika lyhyen hetken Sen ajan jos voisi sinnitellä
siellä kotosalla ja järjestellä asiat niin, että itekin jaksaa sitä.
1 vuotias kärsii siitä mekkalasta ja hälinästä oikeasti, eikä me hoitajat ja opet voida sitä

estää. Lisäksi lapset sairastelee JÄRKYTTÄVÄN paljon kun bakteerit (erityisesti yksityisellä koska
ei ole siivoojia) kulkeutuu suusta suuhun lasten kesken ja on tosi säälittävää nähdä lapsia
lähes jatkuvasti sairauskierteessä :/
Ajatelkaa lapsenne tarvetta rauhalliseen ja turvalliseen kasvuympäristöön, sekä
kiintymyssuhteen tärkeyttä... SItä ei voi millään korvata!!

En halua tuomita tai loukata, mut ikävä kyllä tämä on faktaa ja jos vanhemmat aidosti
ajattelevat lapsensa parasta he pysyvät kotona.[/QUOTE]

Ensinnäkin tuon ikäisenä sinulla EI voi olla suurta kokemusta päiväkotimaailmasta. Sen kertoo jo asenteesi yksityistä päivähoitoa kohtaan. Ai ei ole siivojaaja on sotkua? Olen töissä yksityisessä. Ja kyllä meillä on siivoja. Ja keittiöihminen itse tekee lasten ruuat. Leivät leivotaan itse jne. Älä yleistä äläkä syyllistä.

 

[els]

[QUOTE="Hehe";28059184]Itsekkin asun tässä naapurimaassa, ja täälä on ihan sama systeemi sen kannalta, että lapsen saa vielä päivähoitoon 9kk iässä, ja tietenkin sen äitiysloman ajan saa äitiyspivärahaa, ja jos jää kotiin sen jälkeen niin kotihoidontukea. NOH, mulla oli sitten yks ranskalainen työkaveri, joka oli erittäin pöyristynyt kun kuuli että "täällä saa äidit laiskotella vauvojen kanssa kotona 9kk ja saavat siitä rahaakin vielä!!! Ei ole ihme että on niin paljon teiniäitejä blaa blaa blaa" Se oli ihan vauhkona siitä että miten voi olla mahdollista tämmönen touhu, ja että sen takia ihmiset tekee lapsia minkä kerkeää ku saavat olla kotona hyvillä rahoilla. Hänen kertoman mukaan ranskassa äitiysloma kestää 3kk, ja sen jälkeen viedään päivähoitoon... Repikää siitä!!! [/QUOTE]

Joo se on aivan sairasta miten vaikka briteissä lapset aloittaa koulunkäynnin jo 5 vuotiaana!
Eipä ole ihme, että suomea ihaillaan meidän systeemistämme ja mallistamme sekä miksi
menestytään pisa tutkimuksissa parhaiten
En tiennyt et noin lyhkänen äitiysloma on ranskassa!? Siellä varmaan au pairit ja nannyt
hoitaa sitten äidin apuna tai äidin paikalla lasta.

 

[Mollie]

Jotta asioita voi viedä eteenpäin tai ylipäätään nähdä koko ongelmaa, on
myönnettävä ja kohdattava se totuus. Ja joskus se voi satuttaa mitä tietenkään
tämän tarkoituksena ei ole, mutta jos yksikin perhe sen ansiosta harkitsee
tarkemmin miten toimii, on se sen arvoista.

No mikä se totuus on? Että päivähoito on Suomessa huonoa?

Ja ratkaisu tähän ei ole se, että päivähoidon laatua parannettaisiin, vaan se, etteivät perheet panisi lapsiaan päivähoitoon lainkaan? Jolloin päiväkotiverkkoa supistettaisiin ja henkilökuntaa vähennettäisiin, jotta täyttöaste saataisiin pysymään korkeana vähemmilläkin lapsilla.

Minua ihmetyttää, kuinka monet tällekin palstalle kirjoittavat lto:t (tai ainakin itseään sellaisiksi väittävät) syyllistävät päivähoidon ongelmista vain ja ainoastaan hoitamiensa lasten vanhempia. Sellaistako kasvatustiedettä teille opetetaan?

 

["ookoo"]

Syyllistäminen ei milloinkaan ole se keino jolla asiakkaat saada yhteistyöhön asioiden eteenpäin viemiseksi.

Juuri näin. Näin vanhempana olen oikein uteliaana odottanut, että milloin joku alan ammattilainen kirjoittaa sellaisen jutun, että se EDISTÄISI vanhempien ja päiväkodin yhteistyötä - loisi HYVÄÄ HENKEÄ ihmisten välillä ja luottamusta puolin ja toisin. TÄMÄ on se kohta, jossa toivoisi sitten koulutuksessakin panostettavan, koska nyt sitä ei ole ainakaan lehti- eikä nettijutuissa näkynyt. Luulisi koulutuksen ja ammattitaidon tuovan eväitä siihenkin.

Kauhujuttujen levittäminen ja syyllistäminen lisäävät vanhempien huolta ja epävarmuutta ja siten lopulta epäluottamusta hoitopaikkaa kohtaan. Se taas johtaa siihen, että henkilökunta joutuu kohtaamaan yhä enenevissä määrin "haastavia" vanhempia. Jos heitettäisiinkin asetelma ja asenteet ihan toisin päin, alkaisi luottamus ja hyvä yhteistyö lisääntyä. Vanhemmilla olisi täysi luottamus hoitopaikkaa kohtaan mikä taas helpottaisi henkilökunnan elämää kun ei ole lasten lisäksi vanhempia "kaitsettavana". Samalla myös niiden LASTEN olisi parempi olla, minkä kai pitäisi olla vanhempien lisäksi myös kasvatusalan ammattilaistenkin päätavoite. He kasvaisivat hengessä, jossa aikuiset tulevat toimeen keskenään ja luottavat toisiinsa.

Jos nyt vain lähdetään siitä olettamuksesta, että osa lapsista viedään pienenä hoitoon eikä yritetä muuttaa asioita, joita ei voi muuttaa. Kukin perhe tekee nämä ratkaisut miten perheen kokonaistilanteeseen parhaiten sopii. Älkää yrittäkö vaikuttaa asioihin, joihin ette pysty vaikuttamaan, vaan pyrkikään vaikuttamaan niihin asioihin, joihin voidaan vaikuttaa eli yrittäkää rakentaa ja vahvistaa yhteistyötä kotien ja päiväkodin välille. Epävarmuuden ja huolen lietsominen vanhempien keskuuteen ei johda mihinkään hyvään, vaikka ehkä ap:nkin tavoite olisi se. Nyt lähestymistapa on täysin väärä.

Tiedän, että päiväkodeissa on resurssipulaa, mutta vanhempien syyllistäminen tai epävarmuuden lietsominen ei tätä asiaa ratkaise. Se vain pahentaa resurssipulaa entisestään kun henki huononee ja yhteistyö ei toimi vanhempien kanssa.

 

["vieras"]

Kerrotko ap missä päiväkodissa työskentelet, niin tiedän vältellä sitä päiväkotia.

 

[els]

[QUOTE="joo";28059203]Vastasitko jo kysymykseen - miten lapsille tehdään turvallinen olo hoidossa? Vai oliko tähän vastaus, että työtä tehdään liukuhihnalla? Eikö muuta eikä parempaa vastausta ole?

Yhteiskunta ei pyöri ilman työtä ja työntekijöitä. Sen takia minäkin olen töissä ja tottakai, että siitä maksetaan ja saan rahaa. Meillä lapset ovat yhteisiä miehen kanssa. Lapsilla on ISÄ myös, ja se vaikuttaa meidän perheen valintoihin. Ilman lasten ISÄÄ ei meidän perhe toimisi näin hyvin. En ole URAäiti, vaikka käyn töissä. Mutta sen verran pitää miettiä, että jos töitä aikoo tehdä yleensäkin, niin työ pitää ottaa vastaan kun tarjotaan. Vaihtoehtona oli vaara, että kotonaolo muuttuu vuosikausiksi ja vähän aikaa valmistuneena vähäisellä työkokemuksella, en kelpaa enää työelämään ilman uutta kouluttautumista jne. Joka oksalla ei oman alan töitä ole.

Minä vien lapset hoitoon yleensä, mutta mies hakee lähes aina. Lapsia viedessäni olen nähnyt monia ISÄhenkilöitä tuomassa lapsiaan hoitoon. Joten tympii aika tavalla tämä äiti-syyllistäminen. Tai oikeastaan syyllistäminen yleensäkin.

Esikoinen meni puoltoistavuotiaana ryhmäperhepäivähoitoon ja olin tyytyväinen. Myöhemmin siirtyi pph:lle ja olin vielä tyytyväisempi.
Kuopuksen (1v2kk) ja esikoisen olisin halunnut perhepäivähoitoon tai edes ryhmäperhepäivähoitoon (max 8 lasta), mutta se ei onnistunut kun ei ollut paikkoja tarjolla. Tai kuopus olisi päässyt kyllä pph:lle, mutta yksinään enkä nähnyt siinä mitään järkeä. Isoveljen turvana pääsi päiväkotiin sisarusryhmään ja se oli onnistunut valinta, kun pääsivät pieneen päiväkotiin (max 25hlö päiväkodissa yhteensä, ja lapset tottakai pienempiin ryhmiin jaettuna).

Minä pidän hyvänä, että sisarukset saavat turvaa toisistaan. Toki nykyään enemmän leikkivät omia leikkejään omissa ryhmissään, eivät tarvitse niin toistensa tukea enää. Lapset ovat jaettuna pienempiin ryhmiin eri tiloihin - meteli ei pääse niin pahaksi. Hoitajien pysyvyys on hieno asia. Hoitajat ovat tuttuja, lapsille turvallisia aikuisia. Kuopus pääsee syliin, kun tuon hänet hoitoon. Yksi hoitaja sanoi, että oli kesälomalta hienoa palata töihin, kun kuopuksen ilme oikein kirkastui hänet nähdessään.
Loma-ajat ovat ikäviä, kun usein ne ovat toisessa päiväkodissa, joka on isompi ja levottomampi, ja kaikki hoitajat eivät ole tuttuja. Mielellään pidetään lapset kotona, kun varahoitoon joutuvat, jos vain pystytään. Mies kun osallistuu myös, hän ISÄNÄ on usein varapäivinä kotona lasten kanssa, kun hänelle on helpompi lomat järjestää. Ja kun minä vien ja mies hakee, päivät pysyvät maksimissaan 8 tuntisina.

Joten aika rajoittunutta unohtaa isät pois keskustelusta.[/QUOTE]


Lapsille yritetään tehdä turvallinen olo olemalla läsnä, antamalla syliä ja hellyyttä
sekä leikkimällä ja pienillä turvaamalla hyvä perushoito. Valitettavasti läheskään
aina se ei onnistu ja tapahdu noin, sillä ryhmä missä lapsi pitkän päivänsä viettää on iso ja jos jonkinlaista vahinkoa tapahtuu. Toinen lapsi sairastuu kesken päivän, toinen
itkee vanhemman perään yli tunnin, toinen laittaa muuten vain vastaan hoitajille yms yms. Päiväkoti on ympäristö missä pieni lapsi joutuu liian koville ärsykkeille
ja joka on liian hektinen ja jossa hoitajilla ei ole riittävästi aikaa turvata lapsen perustarpeet JA turvallisuus. Se on lapselle hyvin ahdistavaa.


Toki työtä ja sen tekijöitä tarvitaan, ja isiä tarvitaan ehdottomasti myös lapsen elämässä. Mielestäni olen ystävällisesti ja asiallisesti tuonut näkemyksiäni esille,
mutta arvasin, että tämä aihe on kuuma peruna.. Äidit ja isät ja kaikki kasvattajat olkoon mitä huoltajia hyvänsä ottaa ja tulee ottamaan
herneen nenäänsä, mutta minusta on tärkeintä, että asiasta voi silti keskustella
muistakin näkökulmista kuin yleensä kuulee puhuttavan eli vanhempien oikeudesta
työelämään! Entä se pieni lapsi ja hänen tarpeet ja oikeudet? Eikö jokaisen kasvattajan tulisi ensisijaisesti turvata lapselleen sopiva hoitomuoto jossa
lapsella on aidosti hyvä olla? Tämä on tässä se mitä vanhemmat ei useinkaan
tahdo ja uskalla myöntää itselleen.
I

 

[Mollie]

[QUOTE="ookoo";28059284]Juuri näin. Näin vanhempana olen oikein uteliaana odottanut, että milloin joku alan ammattilainen kirjoittaa sellaisen jutun, että se EDISTÄISI vanhempien ja päiväkodin yhteistyötä - loisi HYVÄÄ HENKEÄ ihmisten välillä ja luottamusta puolin ja toisin. TÄMÄ on se kohta, jossa toivoisi sitten koulutuksessakin panostettavan, koska nyt sitä ei ole ainakaan lehti- eikä nettijutuissa näkynyt. Luulisi koulutuksen ja ammattitaidon tuovan eväitä siihenkin.

Kauhujuttujen levittäminen ja syyllistäminen lisäävät vanhempien huolta ja epävarmuutta ja siten lopulta epäluottamusta hoitopaikkaa kohtaan. Se taas johtaa siihen, että henkilökunta joutuu kohtaamaan yhä enenevissä määrin "haastavia" vanhempia. Jos heitettäisiinkin asetelma ja asenteet ihan toisin päin, alkaisi luottamus ja hyvä yhteistyö lisääntyä. Vanhemmilla olisi täysi luottamus hoitopaikkaa kohtaan mikä taas helpottaisi henkilökunnan elämää kun ei ole lasten lisäksi vanhempia "kaitsettavana". Samalla myös niiden LASTEN olisi parempi olla, minkä kai pitäisi olla vanhempien lisäksi myös kasvatusalan ammattilaistenkin päätavoite. He kasvaisivat hengessä, jossa aikuiset tulevat toimeen keskenään ja luottavat toisiinsa.

(...)
Tiedän, että päiväkodeissa on resurssipulaa, mutta vanhempien syyllistäminen tai epävarmuuden lietsominen ei tätä asiaa ratkaise. Se vain pahentaa resurssipulaa entisestään kun henki huononee ja yhteistyö ei toimi vanhempien kanssa.[/QUOTE]

Loistava kirjoitus.

Vanhempien syyllisyyden lietsomisesta ei voi seurata mitään hyvää. Oman lapseni päiväkoti on loistava ja hoitajat (yhtä lukuunottamatta) ihania, mutta tämä lietsominen on alkanut aiheuttaa minussa epäluuloa henkilökuntaa kohtaan: mitä he oikeasti ajattelevat minusta? Olen koko ajan vähän varpaillani heidän kanssaan ja todistelen olevani hyvä äiti.

HUonoimmassa tapauksessa tässä käy vielä niin kuin julkiselle terveydenhoidolle: kaikki kynnelle kykenevät siirtyvät käyttämään yksityisiä palveluja ja julkiselle puolella jäävät vain köyhimmät ja haastavimmat asiakkaat.

Jos todella ajateltaisiin lasten etua, eivätkö vanhemmat ja kasvatusalan ammattilaiset voisi yhdistää voimiaan ja vaatia parannusta asioihin: SEKÄ päiväkodeille lisää resursseja ETTÄ kotihoidon tekemistä kannattavammaksi.