S
Sarppa-81
Vieras
...kun tuntuu, että mä hoidan nyt jo isoa vauvaa?
Meillä on siis tilanne, että mies on vähän päälle 30, mä olen vähän alle. On oltu yhdessä melkein neljä vuotta, ja yleisesti ottaen menee ihan hyvin. Voin sanoa rakastavani tuota miestä! Ja mulla on ihan kauhea vauvakuume, ensimmäistä kertaa elämässäni. Myönnän sen jo itsellenikin, jopa muille. Mutta...
Kun alettiin seurustella, mies teki graduaan ja viimeisteli opintojaan. Se oli aika vaikeaa aikaa, eka ja vielä tokakin vuosi. Silloin tein päätöksen, että koska en voi miestä varsinaisissa opiskeluissa auttaa, niin teen sitten enemmän kotitöitä ettei sen tarvitse stressata ruuanlaitoista yms. Taloudellisestikin oltiin tosi tiukoilla, joten omien (vasta silloin alkaneiden) opintojeni ohessa tein sitten myös töitä. Ei siinä mitään, mä olen tehnyt töitä ja opintoja yhtä aikaa sinkkuna ollessanikin tosi kauan, se on ihan tuttua.
Sitten mies valmistui ja mäkin sain opintoni siihen vaiheeseen että gradua vaan puuttuu. Toivoisin tolta mieheltä vähän tukea nyt vastavuoroisesti. Tää on nimittäin mennyt nyt siihen, että mä teen kotona KAIKEN. Siis ihan kaiken. Siivoan, tiskaan, pesen pyykit (mies saattaa ehkä laittaa ne koneeseen, mutta siitä eteenpäin se on mun hommani), hoidan koiran, laitan ruuat, käyn kaupassa jne. Mies kyllä huomaa esim. sen, jos meillä on likaista kun en ole ehtinyt siivota, mutta ei tee asialle tasan mitään. Tai jos mä en ole kerennyt kauppaan, se sit hakee meille pizzat tms. En ees muista, koska se olis viimeksi laittanut ruuan, vaikka se kyllä osaa.
Mies sai just uuden työpaikan, tosi vastuullinen ja raskas homma, joo. Mutta työpäivien jälkeen sitä ei vois vähempää kiinnostaa koti, joskus tuntuu etten minäkään kiinnosta. Esim. tänään aamulla olisin saanut muuten nukkua vähän pidempään, mutta se HERÄTTI mut tekemään sille EVÄITÄ, kun olis muuten myöhästynyt. Kele.
Siinä se sitten russutti, kun ei löytänyt ehjiä sukkia, pyöri eestaas ja etti silitettyä paitaa. Se on kuin iso pikkulapsi joskus. Kamat jää just siihen, mihin se ne pudottaa, eikä sitten koskaan löydä mitään. Ja kaikki KESTÄÄ niin helkkarin kauan aina. Oon alkanut sanoa sille tapahtumien, juhlien jne alkamisajankohdat puoli tuntia liian aikaisiksi, jotta oltais edes joskus ajoissa jossain.
Ja rahankäyttö. Nyt kun sillä sitten tosiaan on rahaa (edellisessä työpaikassa maksettiin tosi huonosti...) se käyttää sitä lahjakkaasti itseensä. Jos joku käy nopeasti, niin uuden harrastusvälineen tilaaminen netistä. Kotiin ei voi ostaa mitään, kaikki on niin kallista, mutta jos tarvii uuden osan tietokoneeseen tai uuden harrastusvälineen, niin sen voi ostaa mukisematta, maksoi mitä maksoi. Viimeksi eilen osti 70 euron TASKULAMPUN. Voi jessus.
Mä siis haluan lapsen. Mutta musta alkaa tuntua että en tuon kanssa. Kiitos kun sain avautua
Vieläköhän ehtis vaihtaa, oliskohan markkinoilla vielä hyviä sinkkuja mulle
Meillä on siis tilanne, että mies on vähän päälle 30, mä olen vähän alle. On oltu yhdessä melkein neljä vuotta, ja yleisesti ottaen menee ihan hyvin. Voin sanoa rakastavani tuota miestä! Ja mulla on ihan kauhea vauvakuume, ensimmäistä kertaa elämässäni. Myönnän sen jo itsellenikin, jopa muille. Mutta...
Kun alettiin seurustella, mies teki graduaan ja viimeisteli opintojaan. Se oli aika vaikeaa aikaa, eka ja vielä tokakin vuosi. Silloin tein päätöksen, että koska en voi miestä varsinaisissa opiskeluissa auttaa, niin teen sitten enemmän kotitöitä ettei sen tarvitse stressata ruuanlaitoista yms. Taloudellisestikin oltiin tosi tiukoilla, joten omien (vasta silloin alkaneiden) opintojeni ohessa tein sitten myös töitä. Ei siinä mitään, mä olen tehnyt töitä ja opintoja yhtä aikaa sinkkuna ollessanikin tosi kauan, se on ihan tuttua.
Sitten mies valmistui ja mäkin sain opintoni siihen vaiheeseen että gradua vaan puuttuu. Toivoisin tolta mieheltä vähän tukea nyt vastavuoroisesti. Tää on nimittäin mennyt nyt siihen, että mä teen kotona KAIKEN. Siis ihan kaiken. Siivoan, tiskaan, pesen pyykit (mies saattaa ehkä laittaa ne koneeseen, mutta siitä eteenpäin se on mun hommani), hoidan koiran, laitan ruuat, käyn kaupassa jne. Mies kyllä huomaa esim. sen, jos meillä on likaista kun en ole ehtinyt siivota, mutta ei tee asialle tasan mitään. Tai jos mä en ole kerennyt kauppaan, se sit hakee meille pizzat tms. En ees muista, koska se olis viimeksi laittanut ruuan, vaikka se kyllä osaa.
Mies sai just uuden työpaikan, tosi vastuullinen ja raskas homma, joo. Mutta työpäivien jälkeen sitä ei vois vähempää kiinnostaa koti, joskus tuntuu etten minäkään kiinnosta. Esim. tänään aamulla olisin saanut muuten nukkua vähän pidempään, mutta se HERÄTTI mut tekemään sille EVÄITÄ, kun olis muuten myöhästynyt. Kele.
Siinä se sitten russutti, kun ei löytänyt ehjiä sukkia, pyöri eestaas ja etti silitettyä paitaa. Se on kuin iso pikkulapsi joskus. Kamat jää just siihen, mihin se ne pudottaa, eikä sitten koskaan löydä mitään. Ja kaikki KESTÄÄ niin helkkarin kauan aina. Oon alkanut sanoa sille tapahtumien, juhlien jne alkamisajankohdat puoli tuntia liian aikaisiksi, jotta oltais edes joskus ajoissa jossain.
Ja rahankäyttö. Nyt kun sillä sitten tosiaan on rahaa (edellisessä työpaikassa maksettiin tosi huonosti...) se käyttää sitä lahjakkaasti itseensä. Jos joku käy nopeasti, niin uuden harrastusvälineen tilaaminen netistä. Kotiin ei voi ostaa mitään, kaikki on niin kallista, mutta jos tarvii uuden osan tietokoneeseen tai uuden harrastusvälineen, niin sen voi ostaa mukisematta, maksoi mitä maksoi. Viimeksi eilen osti 70 euron TASKULAMPUN. Voi jessus.
Mä siis haluan lapsen. Mutta musta alkaa tuntua että en tuon kanssa. Kiitos kun sain avautua
Vieläköhän ehtis vaihtaa, oliskohan markkinoilla vielä hyviä sinkkuja mulle