uskonnon väärinkäyttöä parisuhteessa?

[puhalluskukka]

Minullle ja poikaystävälleni uskonto on merkittävä osa elämässä. En kuitenkaan pidä siitä, miten poikaystäväni ottaa uskon ikäänkuin selitykseksi, verukkeeksi tai aseeksi erilaisissa riitatilanteissa. Esimerkiksi joissain tilanteissa, jossa hän on toiminut tyhmästi ja toivoisin jotain selitystä tyhmälle käytökselle, niin selitys huonolle käytökselle onkin "henkivaltojen hyökkäys". Samoin joskus jos hän puhelimessa on sanonut ikävästi, saattaa myöhemmin tulla tekstari, että "anteeksi jos pahoitin mielesi, Jumalan siunausta." Lisäksi saan välillä syytöksiä siitä, että usko ei ole minulle tärkeä asia, vaikka toimin yhtä 'uskovaisen tavoin' kuin hänkin (rukoilen, luen Raamattua käyn seurakunnan tilaisuuksissa).
Toimin itsekin monesti typerästi, mutta mielestäni silloin pyydetään anteeksi ja pyritään löytämään itsetutkiskelun kautta syitä toiminnalle, ei henkivalloista. Samoin syytökset 'uskonottomuudesta' ovat ahdistavia siinäkin mielessä, että hän ikään kuin asetta itsensä parempaan asemaan.
Mitä mieltä olette tällaisista?

 

[ex-uskovainen]

Tuota. Olin nuorena uskovainen ja elin hyvin kurinalaista elämää. Sitten tulin järkiini ja sen jälkeen elämäni on ollut huomattavasti parempaa.

Uskovaisuuspäissäni menin naimisiin 18-vuotiaana aivan väärän miehen kanssa. Uskonnosta ei seurannut mitään hyvää elämääni. 22-vuotiaana olinkin jo avioeronnut. Uskon kanssa eläminen oli yhtä tasapainoilua omien halujen ja sen välillä, mikä on "oikein". Olen pahoillani, ettei tarinani tai sanomani ole tämän iloisempi, mutta minä ihan aidosti sydämestäni kehoitan sinua miettimään, miksi uskot ja miksi haluat elää noin. Uskosta irtautuminen on toki haaste, mutta suosittelen sitä kaikille.

Ja se, mitä tuohon ongelmaasi tulee: turha sinun on yrittää takoa järkeä miehellesi, uskolla kun ei ole mitään tekemistä järjen kanssa. Hän haluaa uskoa, että henkivalloilla on tekemistä riitojenne kanssa ja niin se tulee olemaan.

Anteeksi, en halunnut provosoida, tämä on vain oma kokemukseni asiasta.

 

[älä manipuloidu]

Olet uskossa. Olet riittävä Jumalalle.
Jos poikaystäväsi mielestä sinun pitäisi kumarrella poikaystävääsi ja ottaa jokainen hänen oikkunsa jonkinlaisena jumaluuden esiintymänä, jolle ihminen ei voi mitään, niin mieti vielä. Ei kukaan voi jakaa tuomioita täällä maanpäällä. Poikaystävälläsi tuntuvat asiat olevan jotenkin vinksallaan.

Ymmärrän, että haet uskovaa miestä kumppaniksesi, mutta sinulle varmaan on olemassa parempi vaihtoehto. Sellainen nuori mies, jonka kanssa tunnet kukoistavasi ja riittäväsi. Nykyinen poikaystäväsi vain nujertaa sinua uskon varjolla.

Tilanne ei ole mielestäsi hyvä, joten katkaise suhde. Seurustelu on sitä varten, että saadaan tietoa yhteensopivuudesta. Teillä sellaista ei ole.

 

[I believe in God]

Uskonnollisuus on ihan eri asia kuin olla elävässä uskossa.
Uskonnollisuus on hengellistä ummetusta. Se määrää tarkkaan, mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä, vieläpä aikataulutettuna. Ei saa nauraa, ei saa tanssia, ei saa olla iloinen, pitää noudattaa tarkkaan uskonnon määrittämiä ohjeita.
Esim. muslimit noudattavat tarkkaan sääntöjä, kun on rukoushetken aika, matto levitetään vaikka keskelle katua (Ranskassa) piittaamatta muista ihmisistä.
Uskonnolliset ihmiset eivät välttämättä ole lainkaan uskovia, he ovat ehkä "perineet" uskonnon perheensä kautta, isältä pojalle, äidiltä tyttärelle.
Katsoin joku päivä sitten tv-ohjelman Jehovan todistajista. Siinä ohjelmassa kun tytär erosi lahkosta, hänen vanhempansa lakkasivat puhumasta hänelle ja panivat välit poikki totaalisesti.
Samoin hänen tyttärensä pani välit poikki kokonaan eikä ole vuosiin ollut missään yhteydessä äitiinsä. Voi vain kuvitella, miten rankkaa tällainen elämä voi olla.
Jumala haluaa ihmisen olevan hyvä, rakastava, kunnioittava ja lempeä.
Jumalan Rakkaus meitä kohtaan on armoa ja anteeksiantamusta, ei tuomitsemista.
Meidät on luotu Jumalan kuvaksi, eikö meidänkin tulisi olla myös armollisia toisiamme kohtaan.

 

[Pippa]

Katolinen nunna, sisar Teresa Forcades on vuonna 2007 julkaissut kirjan, jonka otsake on: La teologia feminista en la història. En ikävä kyllä ole kuullut kenenkään kääntäneen kirjaa espanjasta suomeksi, mutta se on uskonnon väärinkäytöstä keskusteltaessa varmasti lukemisen arvoinen.

 

[Herätys]

Seurustelet ihmisen kanssa, et Jumalan. Jos tämä ihminen tekee väärin, hän pyytää anteeksi. Väärintekijä ei ole kukaan muu.
Miehen käytös kuulostaa tosi pahalle, itse ei ota vastuuta mistään. Tosin moni muukin uskovainen on samanlainen, heittäytyvät jonkun muun armoille ja väistävät omaa vastuuta. Täällä reaalimaailmassa se nyt ei vaan toimi, vaan jonkun on oikeasti tehtäväkin jotakin.
Sen takia näitä hörhöpappeja silloin tällöin putkahtelee pinnalle, kun on niin paljon omaa vastuutaan vältteleviä, perässäkulkijoita tarjolla.
Et kai halua ap. olla ensimmäinen tämän miehen opetuslapsi? Ymmärsin sinun toivovan tervettä parisuhdetta.

 

[ainokainen]

Anteeksi nyt että lataan suoraan, mutta jos ihminen luulee huonon käyttäytymisensaä olevan "henkivaltojen" aiheuttamaa, hän on harhoissa eli psykoottinen ja tarvitsee psykiatrista hoitoa.
Kannattaako olla parisuhteessa näin kipeän ihmisen kanssa? Hänhän voi tehdä ihan mitä vaan, vaikka tappaa jonkun ja väittää että Pyhä Henki käski.

 

[Hahaa]

uskovaisia ihmisiä. Siksi saamasi kommentit ovat melko hurjia. Olette luultavasti helluntailaisia?

Jos tunnet saavasi uskosta voimaa ja iloa, niin älä välitä muiden kommenteista. Minusta tuntuu, että miehesi on enemmän uskovainen kuin sinä, ja olet alkanut epäröidä.

Tunnen helluntailaisia, jehovantodistajia, lestadiolaisia ja muslimeja. Ja perusluterilaisia. Sanoisin ei-uskoville, että kaikki uskovaiset ovat vähemmän erikoisia kuin ikinä uskoisitte!

 

[Pippa]

uskovaisia ihmisiä. Siksi saamasi kommentit ovat melko hurjia. Olette luultavasti helluntailaisia?

Jos tunnet saavasi uskosta voimaa ja iloa, niin älä välitä muiden kommenteista. Minusta tuntuu, että miehesi on enemmän uskovainen kuin sinä, ja olet alkanut epäröidä.

Tunnen helluntailaisia, jehovantodistajia, lestadiolaisia ja muslimeja. Ja perusluterilaisia. Sanoisin ei-uskoville, että kaikki uskovaiset ovat vähemmän erikoisia kuin ikinä uskoisitte!

Toisaalta kaikki niinsanotusti uskovat ihmiset eivät ole henkisesti terveitä. Eivätkä sentään aivan kaikki ateistitkaan ole mielenvikaisia.

 

[puhalluskukka]

Kiitos kaikille tähän mennessä vastanneille hyvistä mielipiteistä ja perusteluista. Olen itse samaa mieltä siitä, että väärintehdessä syy ja vastuu on ihmisessä, on sitten kyseessä uskovainen ihminen tai ei. 'Ha haa' lle vastaukseksi, että itse kuulun luterialaiseen kirkkoon ja mieheni, kyllä hän kuuluu vapaisiin suuntiin vapaakirkkoon ja käy muissa vapaiden suuntien tialisuuksissa. Henkinen terveys ei mielestäni ole uskosta kiinni, niin kuin edellisessä viestissä todetaan. Vaikka olisin kuinka sitoutunut Jumalaan, niin silti en voi tuollaista toimintaa mitä poikaystäväni tekee hyväksyä, ja lohduttavaa kuulla, että eivät kaikki muutkaan olisi valmiita hyväksymään. Minusta uskonnolliset asiat, kuten henkivallat, kuuluvat erottaa parisuhteen riidoista tai muista asioista.

 

[Uskovainen]

Olen itse ns. uskovainen, eli uskon Jumalaan ja osallistun säännöllisen epäsäännöllisesti uskonnollisiin tilauksiin (eli hieman useammin kuin vain Kauneimpiin joululauluihin ja/tai joulukirkkoon). Uskonto on tietyllä lailla elämäni perusta, josta saan voimaa.

Itse uskovaisena saanen siis kommentoida nimimerkin Hahaa:kin mielestä...?

Aloittajan miesystävän toimintaa kummastelen suuresti! Mitkä ihmeen henkivallat? Jos "henkivallat" kovinkin usein ottavat vallan, kehottaisin nimimerkin Ainokainen tavoin aloittajan miesystävää käymään asiantuntijan pakeilla juttelemassa noista henkivalloista.

Myös itsensä uskonnollisuuden korostaminen ja toisen uskonnollisuuden lyttääminen kuulosta omituiselta touhulta. Ap voisi muistuttaa häntä, että "Mutta joka itsensä ylentää, se alennetaan; ja joka itsensä alentaa, se ylennetään Matt 23:12". Ei suinkaan uskonnollisuus ole mikään kilpailu, josta pitäisi tehdä jotakin numeroa.

Eikä minkään pitäisi olla parisuhteessa kilpailu ja aiheuttaa "läl läl lää, olen sinuna parempi" -henkisyyttä. Ap:n miesystävä saattaisi yhtä hyvin päteä olevansa ahkerampi, rikkaampi, parempi työntekijä, sivistyneenmpi tai mitä hyvänsä. Parisuhteessa ollaan siksi, että rakastetaan toisia ja halutaan toiselle hyvää eikä siksi, että vertailtaisiin, kumpi on toista parempi jossakin asiassa.

 

[Pyhä henki]

Uskonnollisuus on ihan eri asia kuin olla elävässä uskossa.
Uskonnollisuus on hengellistä ummetusta. Se määrää tarkkaan, mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä, vieläpä aikataulutettuna. Ei saa nauraa, ei saa tanssia, ei saa olla iloinen, pitää noudattaa tarkkaan uskonnon määrittämiä ohjeita.
Esim. muslimit noudattavat tarkkaan sääntöjä, kun on rukoushetken aika, matto levitetään vaikka keskelle katua (Ranskassa) piittaamatta muista ihmisistä.
Uskonnolliset ihmiset eivät välttämättä ole lainkaan uskovia, he ovat ehkä "perineet" uskonnon perheensä kautta, isältä pojalle, äidiltä tyttärelle.
Katsoin joku päivä sitten tv-ohjelman Jehovan todistajista. Siinä ohjelmassa kun tytär erosi lahkosta, hänen vanhempansa lakkasivat puhumasta hänelle ja panivat välit poikki totaalisesti.
Samoin hänen tyttärensä pani välit poikki kokonaan eikä ole vuosiin ollut missään yhteydessä äitiinsä. Voi vain kuvitella, miten rankkaa tällainen elämä voi olla.
Jumala haluaa ihmisen olevan hyvä, rakastava, kunnioittava ja lempeä.
Jumalan Rakkaus meitä kohtaan on armoa ja anteeksiantamusta, ei tuomitsemista.
Meidät on luotu Jumalan kuvaksi, eikö meidänkin tulisi olla myös armollisia toisiamme kohtaan.

Mistä sinä tiedät jumalan tahdon ? Oletko milloin ollut keskusteluissa ko. miekkosen kanssa.

 

[Pyhä henki]

Toisaalta kaikki niinsanotusti uskovat ihmiset eivät ole henkisesti terveitä. Eivätkä sentään aivan kaikki ateistitkaan ole mielenvikaisia.

Mielenvikaisia ateistejakin on toki olemassa, mutta uskoon tulleita hulluja on pilvin pimein

 

[I believe in God]

Mistä sinä tiedät jumalan tahdon ? Oletko milloin ollut keskusteluissa ko. miekkosen kanssa.

Jumala ilmaisee tahtonsa Raamatun kautta. Jokainen sivu, jokainen sana puhuu Jumalan tahdosta. Kun luen Raamattua tai ylistän Jumalaa, "keskustelen" Jumalan kanssa. Kun rukoilen, keskustelen Jumalan kanssa. Raamatussa ei sanota missään kohtaa, että väheksykää, alistakaa, sortakaa lähimmäistämme. Vaan Hän kehoittaa rakastamaan lähimmäisiämme.

 

[K. Westerlund]

Vaikken haluakaan yleistää, minun on kokemuksesta sanottava, että vapaakirkkojen toimintaan vaikuttaa hakeutuvan tietyntyyppisiä ihmisiä. Henkinen terveys ei yleensä ole uskosta kiinni, kuten AP sanoo, mutta usko voi sen sijaan olla henkisestä terveydentilasta kiinni.

Vapaakirkkojen menoissa on tyypillistä massapsykoosimainen hurmoshenki, joka antaa voimakkaan tarttumapinnan ja yhteenkuuluvuuden kokemuksen itsestään epävarmalle ja eksyksissä olevalle henkilölle. Siellä annettava henkinen ohjaus on hyvin päällekäyvää ja syyllistävyydessään ahdistavaa (varmaan toki poikkeuksiakin tästä on), ja se ehdollistaa "uhrin" ajattelemaan hyvin pelkokeskeisesti ja ehdottomasti. Kaikki elämän osa-alueet syynätään tämän tiukan uskonnollisen ahdistuksen kautta, ja kaikki jotka eivät kuulu tähän ryhmään ja ajatuskaavaan, muuttuvat epäilyttäviksi ja "oikeaoppisuudesta" vieraantuneiksi.

Poikaystäväsi käyttäytyminen viittaisi tällaiseen aivopesuun. Hän lienee vakuuttunut oman ajattelunsa oikeutuksesta, mutta tuskin tajuaa ajattelevansa seurakuntansa ajatuksia. Hänen identiteettinsä ei ole hänen omansa, vaan hän on omaksunut seurakunnan tarjoaman identiteetin.

Tuo käyttäytymisen selittäminen henkivaltojen tai riivauksen aiheuttamaksi taitaa olla aika tyypillistä juuri vapaakirkollisille. Se on kätevä tapa vapauttaa itsensä vastuusta omasta käytöksestään - heidän uskonnollinen hurmoskokemuksensahan on myös hengen valtaan joutumista - ja ulkoistaa eli projisoida syy pois itsestään.

Tällaisen seurakunnan antama identiteetin tunne on niin voimakas ja syvän henkilökohtainen, etten usko tilanteen muuttuvan muuta kuin epäedullisempaan suuntaan, jos se saa jatkua. On paljon mahdollista, että kuilu sinun uskosi ja hänen uskonsa välillä jatkaa laajenemistaan, ja sinusta tulee hänen silmissään yhä "vääräuskoisempi". En sano, että näin käy, mutta mahdollisuus on suuri.

Ellette kykene keskustelemaan tästä ihminen ihmiselle, vaan väliin tuodaan aina henget ja jumalat, olisin erittäin huolestunut suhteen toimivuudesta. Silloin usko on poikaystävällesi selvä keino välttää omakohtaista vastuuta ja likoon paneutumista, hän työntää silloin aina oppinsa teidän välilleen, ettekä koskaan tule kohtaamaan ihmisinä. Usko on silloin teidän välillänne ei yhdistävänä vaan erkaannuttavana tekijänä.

Siksi suosittelen keskusteluyhteyden luomisen yritystä ja havainnointia, miten asia etenee. Jos mies silloin pakenee uskonsa taakse, hän todennäköisesti tulee tekemään niin aina jatkossakin. Hän ei silloin ole tarpeeksi rohkea astumaan esiin omana itsenään, ja piiloutuu uskonsa turvaan.

Siinä tapauksessa sinulla ei ole vierelläsi aitoa ihmistä, vaan uskonkappaleita heilutteleva julistaja. Aidon ihmisen tunnistaa siitä, ettää hän pystyy olemaan vierelläsi omana itsenään, ilman naamioita ja suojuksia.

Uskonsa taakse piiloutuvia on toki muitakin kuin vapaaseurakuntalaisia, ja "usko" voi olla myös maallinen aate tai ismi.

Sinun tulee itse päättää, kenen kanssa haluat elämäsi viettää.

 

[aate-eroja?]

Ettekö te, ap ja miesystäväsi, voisi keskustella ihan asiallisesti, millainen on teidän jumalasuhteenne, minkälainen on kummankin Jumala. Nyt "keskustelette" vain tunnetasolla, loukkaamalla ja loukkaantumalla.
Olisi mielenkiintoista tietää teidän taustoistanne, esim. millainen on kummankin uskoontulostoori.
Miten ja milloin tulitte uskoon? Milloin koitte Pyhän Hengen elämässänne ensi kertaa?
Onko uskonne kaavoja ja rituaaleja, vai elävää uskoa?

 

[engel48]

Jumala ilmaisee tahtonsa Raamatun kautta. Jokainen sivu, jokainen sana puhuu Jumalan tahdosta. Kun luen Raamattua tai ylistän Jumalaa, "keskustelen" Jumalan kanssa. Kun rukoilen, keskustelen Jumalan kanssa. Raamatussa ei sanota missään kohtaa, että väheksykää, alistakaa, sortakaa lähimmäistämme. Vaan Hän kehoittaa rakastamaan lähimmäisiämme.

Kovimpa valikoiden sinä luet " jumalan sanaa".
Minun suvussani on pappi . Kysyin häneltä kerran :
Kehottaako raamattu tappamaan homot:
Eksegetiikkaa opiskellut pastori joutui hieman hämillään myöntämään tämän todeksi.

Tämä raamatun jumala on toisinaan rakkauden, oikeudenmukaisuuden jumala.
Toisinaan taasen kiivas ,sotaisa, kostonhimoinen.
Raamattua kirjoittaneet ihmiset ovat antaneet jumalalle juuri niitä ominaisuuksia , joita ihmisilläkin on.

 

[Mukava huomata]

Kiitos kaikille tähän mennessä vastanneille hyvistä mielipiteistä ja perusteluista. Olen itse samaa mieltä siitä, että väärintehdessä syy ja vastuu on ihmisessä, on sitten kyseessä uskovainen ihminen tai ei. 'Ha haa' lle vastaukseksi, että itse kuulun luterialaiseen kirkkoon ja mieheni, kyllä hän kuuluu vapaisiin suuntiin vapaakirkkoon ja käy muissa vapaiden suuntien tialisuuksissa. Henkinen terveys ei mielestäni ole uskosta kiinni, niin kuin edellisessä viestissä todetaan. Vaikka olisin kuinka sitoutunut Jumalaan, niin silti en voi tuollaista toimintaa mitä poikaystäväni tekee hyväksyä, ja lohduttavaa kuulla, että eivät kaikki muutkaan olisi valmiita hyväksymään. Minusta uskonnolliset asiat, kuten henkivallat, kuuluvat erottaa parisuhteen riidoista tai muista asioista.

Sinulla on oikea asenne. Uskossa oleminenhan ei ole sitä, että väistetään oma vastuu, vaan että se kannetaan. Niin toimii sydämeltään aidosti uskova. Itse olen monestikin miettinyt sitä, miksi toiset käyttävät uskoa ja raamatun tai muun uskonsa mukaan kirjoitettua tekstiä väärällä tavalla. Sillä lyödään toista tosi julmasti, haetaan omille väärille teoille oikeutusta, piiloudutaan sen taakse ja jopa tapetaan ihmisiä, kuten tälläkin hetkellä maailmassa tapahtuu. Kyllä ihmisen sisälle itseensä on rakennettu oikean ja väärän käsite. Ei siihen tarvita mitään "oppikirjoja".

Sinun seurustelukumppanisi toimii juuri niinkuin ei pitäisi. Minusta se tarkoittaa sitä, jotta hän kuuluu noihin väärinkäyttäjiin, on ehkä jossakin määrin luonnevikainen. Aidosti uskova mies tai nainen on hyvä ja luotettava elämänkumppani, ei hänellä ole tarvetta selitellä tekemisiään tekosyillä.

Sinun todella kannattaa pyrkiä pikimmiten eroon tuosta ihmisestä ja mahdollisimman kauas. Sinulla on terveet elämänarvot ja asenteet, kumppanillasi ei.

 

[hp]

Kovimpa valikoiden sinä luet " jumalan sanaa".
Minun suvussani on pappi . Kysyin häneltä kerran :
Kehottaako raamattu tappamaan homot:
Eksegetiikkaa opiskellut pastori joutui hieman hämillään myöntämään tämän todeksi.

Tämä raamatun jumala on toisinaan rakkauden, oikeudenmukaisuuden jumala.
Toisinaan taasen kiivas ,sotaisa, kostonhimoinen.
Raamattua kirjoittaneet ihmiset ovat antaneet jumalalle juuri niitä ominaisuuksia , joita ihmisilläkin on.

Sekoitat vanhan ja uuden testamentin toisistaan. Vanhassa testamentissa todella kehotetaan hävittämään homot ja eläimiin sekaantujat ym. mutta ei tietääkseni uudessa testamentissa tähän kehoteta. Maallisessakin oikeudessa uusi testamentti kumoaa vanhan; me kristityt tukeudumme nimenomaan uuteen testamenttiin ts. Jeesuksen oppiin armosta ja laupeudesta.

 

[Pippa]

Sekoitat vanhan ja uuden testamentin toisistaan. Vanhassa testamentissa todella kehotetaan hävittämään homot ja eläimiin sekaantujat ym. mutta ei tietääkseni uudessa testamentissa tähän kehoteta. Maallisessakin oikeudessa uusi testamentti kumoaa vanhan; me kristityt tukeudumme nimenomaan uuteen testamenttiin ts. Jeesuksen oppiin armosta ja laupeudesta.

Ei näissä uskonnollisissa piireissä kauaa tarvitse kulkea, kun jo pulpahtavat pintaan vanhat tutut helevetin tulet, homoseksuaalisten painostaminen 'parantumaan tästä iljettävästä taudista' (vrt. Räsänen) tai vaikkapa masturbaation synnillisyys. Onneksi sentään paavi Franciscus on äskettäin huomauttanut, että kristityn ei tulisi tuomita homoseksuaalia sellaisenaan, vaan ensin tarkastella ihmistä kokonaisuutena.

 

[puhalluskukka]

Kiitos kommenteista ja sympatioistanne tilanteeseeni liittyen. Viimeiseen asiaan mainiten, en tiedä puhutaanko Raamatussa homojen tappamisesta vai ei, mutta ainakaan missään tilaisuudessa ei ole niin koskaan opetettu. Minulle läheinen pappi on ainakin esittänyt, että homoja tulee arvostaa ihmisinä siinä missä kaikkia muitakin. Toki joku voi olla kokenut muutakin, niin kun esille on tullut, mutta se ei ole tämän keskustelun pointtina. Toivonkin nyt, että tämä ei menisi juupas-eipäs homokeskusteluksi, sille voi halutessaan perustaa oman keskustelun.

Joka tapauksessa olen syvästi tässä miettimässä parisuhteeni tilannetta. Olen samaa mieltä monen kanssa siitä, että myöskään aito uskova ei tarvitse raamatunjakeita tekoja perustellakseen. Vähän sama kun ateisti perustelisi tekojaan vaikka sanalaskuilla, eikä pyytäisi anteeksi. Nimimerkki ’aate-eroja’ oli kiinnostunut uskoontulostooreistamme. Osaatko sanoa, onko sillä merkitystä tämäntyyppisessä tilanteessa? Vaikuttaako se milloin Pyhän Hengen läsnäolon on ekan kerran kokenut jotenkin? Uusin juttu on ollut, että poikaystäväni mukaan olen aiheuttanut hänelle henkistä pahaa oloa, kun en ole tarpeeksi usein ehdottanut yhteistä rukoilua. Minusta tuntuu, että todella elämme lopun aikoja tässä suhteessamme. Miten ihmeessä viitsii toista tällaisesta? Millainen ’uskonnollinen’ ihminen tekee tällaista?

 

[Maarit76]

Uusin juttu on ollut, että poikaystäväni mukaan olen aiheuttanut hänelle henkistä pahaa oloa, kun en ole tarpeeksi usein ehdottanut yhteistä rukoilua.

Ihminen, joka sysää vastuun jopa rukoilun ehdottamisesta sinulle, kuulostaa aika huvittavalta. Hänhän olisi itse voinut ehdottaa rukoiluhetkiä. Kuulostaa hieman narsistiselta henkilöltä, jos hän jatkuvasti eri asioissa syyllistää sinua ja vaatii sinua tekemään aloitteita. Vai onko hän itse kenties jo ehdotellut rukoushetkiä?

Huonon käytöksen selittely jatkuvasti henkivalloilla ei kuulosta myöskään terveeltä. Hän siirtä vastuuta pois joko henkivalloille tai sinulle syyllistämällä. Kannattaa punnita tarkkaan onko tuo suhde, jossa haluat olla. Ja kertoa tuntemuksistasi suoraan hänelle. Jos hän ei pysty asiallisesta ja aikuismaisesti keskustelemaan sinun tunteistasi, ei teidän suheella voi olla tervettä normaalia jatkoa.

 

[engel48]

Sekoitat vanhan ja uuden testamentin toisistaan. Vanhassa testamentissa todella kehotetaan hävittämään homot ja eläimiin sekaantujat ym. mutta ei tietääkseni uudessa testamentissa tähän kehoteta. Maallisessakin oikeudessa uusi testamentti kumoaa vanhan; me kristityt tukeudumme nimenomaan uuteen testamenttiin ts. Jeesuksen oppiin armosta ja laupeudesta.

No mutta, eikö vanha testamentti sitten olekkaan" jumalan sanaa"

 

[aate-eroja?]

Kiitos kommenteista ja sympatioistanne tilanteeseeni liittyen. Viimeiseen asiaan mainiten, en tiedä puhutaanko Raamatussa homojen tappamisesta vai ei, mutta ainakaan missään tilaisuudessa ei ole niin koskaan opetettu. Minulle läheinen pappi on ainakin esittänyt, että homoja tulee arvostaa ihmisinä siinä missä kaikkia muitakin. Toki joku voi olla kokenut muutakin, niin kun esille on tullut, mutta se ei ole tämän keskustelun pointtina. Toivonkin nyt, että tämä ei menisi juupas-eipäs homokeskusteluksi, sille voi halutessaan perustaa oman keskustelun.

Joka tapauksessa olen syvästi tässä miettimässä parisuhteeni tilannetta. Olen samaa mieltä monen kanssa siitä, että myöskään aito uskova ei tarvitse raamatunjakeita tekoja perustellakseen. Vähän sama kun ateisti perustelisi tekojaan vaikka sanalaskuilla, eikä pyytäisi anteeksi. Nimimerkki ’aate-eroja’ oli kiinnostunut uskoontulostooreistamme. Osaatko sanoa, onko sillä merkitystä tämäntyyppisessä tilanteessa? Vaikuttaako se milloin Pyhän Hengen läsnäolon on ekan kerran kokenut jotenkin? Uusin juttu on ollut, että poikaystäväni mukaan olen aiheuttanut hänelle henkistä pahaa oloa, kun en ole tarpeeksi usein ehdottanut yhteistä rukoilua. Minusta tuntuu, että todella elämme lopun aikoja tässä suhteessamme. Miten ihmeessä viitsii toista tällaisesta? Millainen ’uskonnollinen’ ihminen tekee tällaista?

Vastaan: tuskin sillä uskoontulotapahtumalla on suurta merkitystä teidän tapauksessanne, olin vain kiinnnostunut. Olen kuullut monenlaisia erilaisia todistuksia uskoontulosta, itselläni se oli yht´äkkinen voimakas Pyhän Hengen kosketus, toisilla se kestää vuosikausia. Oli miten oli, kasvua tuo usko on joka tapauksessa, elämän loppuun saakka. Saada enemmän oppia olemaan Jumalan läsnäolossa. Pääasia on, että Jumalan tuli palaa sisimmässämme ja palvelemme Herraa ja lähimmäisiämme rakkaudella.

 

[perus evlut]

minä olen sitä mieltä, että raamattu on ihmisten kirjoittama kirja, jolla ohjailtiin aikojen alussa muita tekemään niinkuin papit halusivat. Harva osasi keskiajalla lukea joten heitä vietiin kuin litran mittaa kirkon taholta.

Ihmisen pitää kantaa vastuu tekemisistään ja siitä miten muita ihmisiä kohtelee, ihan itse, eikä vetäytyä raamatun taakse.

Toki jos on helpompi elää kun uskoo johonkin niin siitä vaan, mutta ottakaa sitten puolisoksenne samanlainen hurahtanut, älkää pakottako muita tekemään samalla tapaa kuin te itse.