Uskonnosta ja kastamisesta, taas vaihteeks..

[Keittiönoita]

Ei ole väliä siis kuuluuko johonkin tiettyyn, jokainen matkaa oman tiensä uskonasioissa. Turhaa pelätä aivopesua vaikka lapsi olisikin kastettu, jos vanhemmilla on oma näkemys niin silloin ei sitä tarvitse.

Samaa mieltä. Mut ja mun lapseni on kastettu eikä siitä mitään haittaa ole ollut. Ei siitä tosin ole ollut hyötyäkään. Jos mulla nyt olisi vielä pieniä lapsia, niin en heitä veisi kastettavaksi. En sen vuoksi, että pitäisin kastetta lapselleni haitallisena vaan siksi, etten pidä sitä tarpeellisenakaan.

 

[?.?]

vaikken kuulu kirkkoon tai mihinkään "uskonlahkoon" antaa kaikkien kukkien kukkia vaan..mitä se on minulta pois. Kunnioittaa toisia ja antaa uskoa ihmisten mihin haluaa, eikä nauraa. Jokainen meistä tekee omat valinnat ja näin hyvä, se on elämää. Lapselle kerrotaan sitten aikanaan uskonnoista mitä nyt muistetaan tai tiedetään. Ei jaksa stressata.

 

[Orion-]

Monet vanhemmat sanoo, etteivät kasta lastaan, koska eivät halua päättää kirkkoon kuulumista hänen puolestaan. Ja että eivät halua aivopestä lastaan jne. Mitä jos lapsi vanhempana on kiinnostunut uskon asioista, ja hän kysyy teiltä että miksette mua kastaneet vauvana? Saako lapsi teiltä puolueettomia vastauksia Jeesuksesta ja raamatusta, kun hän niitä kyselee pienenä? Miten luulette, että lapsen elämä on erilaista, vaikka hän ei kirkkoon kuulu, kuin jos kuuluisi? Kuka häntä aivopesee? Koetteko te itse (jos olette kuuluneet kirkkoon lapsena), että uskonnontunnit, joulujuhlat jne. ovat olleet ahdistavia? Miksi lapsi ei saisi kuulla Jeesuksesta, ja muodostaa itse suhteensa häneen, tai olla muodostamatta?

Tässä muutama kysymys alkuun, mitä on mielessä.

Jos lapsi kiinnostuu kristinuskosta, niin saa vapaasti ottaa asioista selvää ja liittyä kirkkoon jos niin tahtoo. Me ei ite kuuluta kirkkoon, joten tuntuis hullulta tehä lapsen kohalla jotain oman elämänkatsomuksen vastaisesti... Ja jos Jeesuksesta ja Raamatusta kyselis, vastattais toki oman näkemyksen mukaisesti, mutta kerrottais, että se ei ole ainut näkemys asiasta. Pyrittäis siihen, että lapsi sais tasapuolisesti tietoa kaikista uskonnoista, todennäköisesti kuitenki eniten kristinuskosta koska se on tutuin ja sitä on täs ympärillä paljon. Saa sit vapaasti päättää miten ne tiedot ottaa vastaan...

En kokenu uskontokasvatusta ahdistavana, koska se oli semmone itsestäänselvä asia jota ei osannu edes kyseenalaistaa. En tykänny, mutta en ahistunu. Myöhemmin kyllä kun edes tiesin mistään et-opetuksesta, oisin halunnu siihen.

 

[ap]

Monet vanhemmat sanoo, etteivät kasta lastaan, koska eivät halua päättää kirkkoon kuulumista hänen puolestaan. Ja että eivät halua aivopestä lastaan jne. Mitä jos lapsi vanhempana on kiinnostunut uskon asioista, ja hän kysyy teiltä että miksette mua kastaneet vauvana? Saako lapsi teiltä puolueettomia vastauksia Jeesuksesta ja raamatusta, kun hän niitä kyselee pienenä? Miten luulette, että lapsen elämä on erilaista, vaikka hän ei kirkkoon kuulu, kuin jos kuuluisi? Kuka häntä aivopesee? Koetteko te itse (jos olette kuuluneet kirkkoon lapsena), että uskonnontunnit, joulujuhlat jne. ovat olleet ahdistavia? Miksi lapsi ei saisi kuulla Jeesuksesta, ja muodostaa itse suhteensa häneen, tai olla muodostamatta?

Tässä muutama kysymys alkuun, mitä on mielessä.

Jos lapsi kiinnostuu kristinuskosta, niin saa vapaasti ottaa asioista selvää ja liittyä kirkkoon jos niin tahtoo. Me ei ite kuuluta kirkkoon, joten tuntuis hullulta tehä lapsen kohalla jotain oman elämänkatsomuksen vastaisesti... Ja jos Jeesuksesta ja Raamatusta kyselis, vastattais toki oman näkemyksen mukaisesti, mutta kerrottais, että se ei ole ainut näkemys asiasta. Pyrittäis siihen, että lapsi sais tasapuolisesti tietoa kaikista uskonnoista, todennäköisesti kuitenki eniten kristinuskosta koska se on tutuin ja sitä on täs ympärillä paljon. Saa sit vapaasti päättää miten ne tiedot ottaa vastaan...

En kokenu uskontokasvatusta ahdistavana, koska se oli semmone itsestäänselvä asia jota ei osannu edes kyseenalaistaa. En tykänny, mutta en ahistunu. Myöhemmin kyllä kun edes tiesin mistään et-opetuksesta, oisin halunnu siihen.

Mites rippikoulu, en saa vastauksia keltään siihen..? Että onko 15-vuotias valmis tekemään päätöksen itse ja ottamaan kasteen? Sen vuoksi (useimmiten) että saa juhlat ja lahjoja? Miksi vanhemmat sitten sen hyväksyy?

 

[vieras]

Miksei voi elää hyvää elämää ilman, että Jumala on siinä vaikuttajana?

uskovainen ihminen antaa Jumalan vaikuttaa elämäänsä.

Ei pidä paikkaansa. Mä itse uskon Jumalaan, mutta silti poltan röökiä ja baarissakin käyn vetämässä kännit silloin tällöin. Mä en koe että teen siinä väärin ketään kohtaan. Jumala hyväksyy minut tällaisena. Yirtän elää hyvän elämän, itselleni ja perheelleni, en Jumalalle.

uskot Jumalaan, mutta et halua elää Jumalan tahdon mukasesti/ Jumalalle? Teet tietoisesti synthä, etkä halua siitä luopua?

 

[Paatunut Parahdus]

"Monet vanhemmat sanoo, etteivät kasta lastaan, koska eivät halua päättää kirkkoon kuulumista hänen puolestaan. Ja että eivät halua aivopestä lastaan jne."

En kasta, enkä voisikaan, kukaan meistä ei kuulu kirkkoon. Tämä totta vieköön on lapsiemme oma asia. Tosin mikäs sen kertoo, että hän kasteen ottaisi. Mistäs minä tietäisin mihin uskontoon he saattaisivat kallistua vanhemmiten.

"Mitä jos lapsi vanhempana on kiinnostunut uskon asioista, ja hän kysyy teiltä että miksette mua kastaneet vauvana?"

Vastaan: Emme kuuluneet kirkkoon ja vaikka olisimme voineet, emme olisi halunneet. Olemme ateisteja ja toimimme sen mukaan. Kysyisin kyllä mistä hän tuntee jääneensä paitsi, vastaisin sen mukaan jatkokysymyksiin, kertoisin lisää itse toimituksesta, kasteen merkityksestä kristitylle. Tietysti pitäisi vielä tarkistaa, ettei ihan puuta heinää puhu sitten, kasteesta siis.

"Saako lapsi teiltä puolueettomia vastauksia Jeesuksesta ja raamatusta, kun hän niitä kyselee pienenä?"

Olen kriittinen mitä tulee uskontoihin, hyvinkin monella tasolla. Mies vielä kriittisempi. Ennen olin paljon neutraalimpi asioiden suhteen. Yritän olla puolueeton. "Jotkut uskovat näin, toisille Jeesus merkitsee, jne."

"Miten luulette, että lapsen elämä on erilaista, vaikka hän ei kirkkoon kuulu, kuin jos kuuluisi?"

Jos kuuluisi? Ei kai mitenkään muuten kuin, että ei pääsisi et-tunneille. Se on ehdoton etu meidän lapselle.

"Kuka häntä aivopesee?"

Kuka tahansa voi aivopestä lapsen, kun suurin osa meistä aikuisistakin on vietävissä kuin pässiä lieassa.

"Koetteko te itse (jos olette kuuluneet kirkkoon lapsena), että uskonnontunnit, joulujuhlat jne. ovat olleet ahdistavia?"

Minusta oli loukkaavaa, jos minut pakotettiin rukoilemaan. Minua kyllästytti välillä läpensä uskonnolliset aamunavaukset ja niitä oli paljon. Uskonto oli paljon merkityksellisemmässä asemassa pienessä kyläkoulussa, joten tämmöinen pieni ateistipentu oli varmaan enemmän kummastus. Mutta olen selvinnyt hengissä. En sitä uhkana kokenut, olisin kyllä, jos uskontoa olisi päälleni väkisin ryhdytty sovittamaan.

"Miksi lapsi ei saisi kuulla Jeesuksesta, ja muodostaa itse suhteensa häneen, tai olla muodostamatta?"

Saahan tuo. Minulle se ei kuitenkaan ole hengellisessä mielessä mitään. Tämä näkyy lapsissani. Sen myönnän ihan suoraan, koska minähän lapsiani kasvatan. Lapset eivät osallistu uskonnon tunneille, ei seurakunnan juttuihin jne. Puhutaan lapsen kanssa, kun kysyy jotain. Mutta ei uskonnollisella tavalla. En hoe kuinka suuri, rakastava ja ihana Jeesus kuoli ristillä meidän syntiemme tähden. Jeesus on toisille hengellisellä tavalla pelastus, armo ja rakkaus. Minulle se on jotain, mihin toiset uskoo, ajatus johon en vain voi yhtyä. Tätä en lapsilleni hoe, mutta sen kautta kyllä tietoa sitten siirrän jälkipolviin.

 

[Keittiönoita]

Mites rippikoulu, en saa vastauksia keltään siihen..? Että onko 15-vuotias valmis tekemään päätöksen itse ja ottamaan kasteen? Sen vuoksi (useimmiten) että saa juhlat ja lahjoja? Miksi vanhemmat sitten sen hyväksyy?

Mun mielestä on. Oma tyttäreni vaihtoi uskontoa tuossa iässä.

 

[Paatunut Parahdus]

Mites rippikoulu, en saa vastauksia keltään siihen..? Että onko 15-vuotias valmis tekemään päätöksen itse ja ottamaan kasteen? Sen vuoksi (useimmiten) että saa juhlat ja lahjoja? Miksi vanhemmat sitten sen hyväksyy?

En oikein hyväksy. Siis minusta meidän lapsien osallistuminen rippiin ja kasteen vastaanottaminen juhlien ja lahjojen takia väärin. Samoin kirkkoon liittyminen kirkkohäiden takia syö jotain sen perimmäisestä tarkoituksesta. Mutta on tuo kuitenkin jo melko vanha perustelemaan päätöksiään. Kyllä odottaisin perusteluja tuon ikäiseltä.

 

[ap]

Ei tällasille voi ku nauraa

Toivottavasti mun lapsista tulee tarpeeks fiksuja ja tasapainoisia ihmisiä ettei tarvitse satukirjoista etsiä elämällensä tarkotusta.

Naura pois kun et sanottavaa keksinyt

Tuossa oli myös se mun sanottava =) Syy miksi en kasta lapsiani on yksinkertaisesti se, että koko touhu on täyttä huuhaata ja turhaa ja tarpeetonta ja näin ulkopuolisen silmissä aika huvittavaa.

Ja mitä tulevaisuuteen tulee, niin tosiaan toivon pystyväni kasvattaa lapseni tarpeeksi hyvin ettei heidän tarvitse täyttää emotionaalista tyhjyyttä mielikuvitushahmojen palvonnalla.

Vietättekö Joulua? Mites joulupukki, saako lapsesi uskoa häneen?

 

[ap]

Miksei voi elää hyvää elämää ilman, että Jumala on siinä vaikuttajana?

uskovainen ihminen antaa Jumalan vaikuttaa elämäänsä.

Ei pidä paikkaansa. Mä itse uskon Jumalaan, mutta silti poltan röökiä ja baarissakin käyn vetämässä kännit silloin tällöin. Mä en koe että teen siinä väärin ketään kohtaan. Jumala hyväksyy minut tällaisena. Yirtän elää hyvän elämän, itselleni ja perheelleni, en Jumalalle.

uskot Jumalaan, mutta et halua elää Jumalan tahdon mukasesti/ Jumalalle? Teet tietoisesti synthä, etkä halua siitä luopua?

Syntiä elämällä hyvän elämän, rakastaen lähimmäisiäni? En.

 

[Orion-]

Mites rippikoulu, en saa vastauksia keltään siihen..? Että onko 15-vuotias valmis tekemään päätöksen itse ja ottamaan kasteen? Sen vuoksi (useimmiten) että saa juhlat ja lahjoja? Miksi vanhemmat sitten sen hyväksyy?

Minusta 15v voi olla tarpeeksi valmis tehdäkseen sen päätöksen, ja toisaalta mitä sitä kieltämäänkään kun ei siitä mitään haittaakaan ole. Tietty jos taka-ajatuksena on VAIN juhlat ja lahjat, niin vois keskustella voisko järjestää ihan omanlaisensa juhlat, tai "aikuistumisriitin" jotenki muuten, niin että juhlan takia ei tarvis kuitenkaan esittää olevansa uskovainen. Ja mites nää protuleirit, niistä en nyt muista onko ne uskonnollisia vai ei?

Mä olin jotain 11-13v kun rupesin kapinoimaan vl-uskon rajoituksia vastaan, ja siinä sivussa sit hylkäsinkin sen uskon. Sitä ennen vain imin sitä mitä syötettiin, tai oikeammin en välittäny siitä mitään, se oli yhtä "merkityksetöntä" ku vaikka maantiedon opetus... Rippikoulua en olis halunnu käydä ollenkaan! Täysi-ikäisyyden kieppeillä vasta mietin oikeesti niitä uskon asioita.

 

[mie]

Luonnollisesti täysi-ikäinen lapsi saa liittyä haluamaansa uskonnolliseen ryhmään. On aika vaikea kuvitella, että lapsi tulisi harmittelemaan sitä miksei häntä vauvana kastettu. Tuo taitaa olla sellainen tilanne, jota voi edes fiktiivisesti kuvitella vain hartaan kristillisessä perheessä. Yhtä todennäköistä lienee se, että kristillisessä kodissa lapsi alkaa harmitella sitä, miksei häntä vauvana ympärileikattu kuten kunnon juutalaispojille täytyy tehdä.

Lasta ei liitetä kirkkoon samasta syystä kuin hänelle ei hommata kolmikuukautisena SDP:n jäsenkirjaakaan. Aikuisena lapseni voi sitten äänestää kepua tai vaikkapa ryhtyä kristityksi, mutta vanhemmilla ei mielestäni ole oikeutta päättää tällaisista asioista. En edes usko siihen, että alle kymmenvuotias lapsi voisi olla uskovainen. Hän on vain syntynyt ja kasvanut uskovaisessa perheessä.

Uskon, että uskontojen ulkopuolella kasvaneesta lapsesta tulee suvaitsevaisempi, avarakatseisempi, rauhaarakastavampi ja enemmän "maailmankansalainen" kuin yhteen uskontoon kasvaneesta lapsesta. Yleissivistykseen kuuluu perustiedot kaikista maailman suurista uskonnoista, joten tietysti lapsi saa tietoa uskonnoista. Ja uskon, että omakasvattamani lapset oppivat myös itsenäisesti hakemaan uutta tietoa ja arvioimaan sitä kriittisesti.

Ja kyllä, koulun uskonnonopetus oli aika hirmuista. Ajat ovat varmaan muuttuneet, mutta aikanaan esim. helvetillä ja synnillä pelottelu oli yksi henkisen väkivallan muoto. Minusta on hirveää opettaa lapsille, että he ovat perisynnin riivaamia eivätkä mitenkään pysty tuosta kauheudesta omin avuin vapautumaan.

Sä puhut nyt perheestä, joiden arjessa uskonto on läsnä koko ajan. Mitä luulet, moniko 15-vuotias haluaa rippileirille uskontojuttujen vuoksi? Miksi vanhemmat ovat siinä iässä valmiita päästämään lapsen rippileirille, vaikkei kuuluisikaan kirkkon? 15-vuotias ottaa kasteen että saa kivat juhlat ja lahjoja.

En kyllä tiedä yhtään "uskonnottomassa" perheessä kasvanutta lasta, joka olisi 15-vuotiaana halunnut liittyä kirkkoon saadakseen hyvät bileet. Pikemminkin nuo tuntuvat tietävän aika tarkkaan, että kirkkoon kuuluvat joutuvat jokaisesta palkkapussistaan lahjoittamaan toista prosenttia kirkolle veron muodossa...

Poliittiseen puolueeseenkaan ei saa liittyä kuin 18-vuotiaana, ja on vähän hassua että vanhempien luvalla uskontokuntaan saa liittyä jo 15-vuotiaana. Jos lapseni olisi vakaasti uskossa, ehkä sallisin hänen 15-vuotiaana liittyä kirkkoon. En ole tästä mielipiteestäni kyllä ihan varma! Mutta kokisin kyllä epäonnistuneeni lapsenkasvatuksessa, jos lapseni haluaisi liittyä kirkkoon hyvien bileiden vuoksi. Toisten uskontoja pitää kunnioittaa, eivätkä ne ole mikään vitsi kuten liittyminen uskontokuntaan lahjojen vuoksi mielestäni on...

Voi tosin olla, että tuo 15-vuotiaiden käyttäytyminen riippuu paikkakunnasta. Isoissa kaupungeissa suuri osa nuorista ei käy rippikoulua, kun taas pienemmillä paikkakunnilla ripari voi olla vähän enemmän "sosiaalinen pakko".

 

[ap]

En kyllä tiedä yhtään "uskonnottomassa" perheessä kasvanutta lasta, joka olisi 15-vuotiaana halunnut liittyä kirkkoon saadakseen hyvät bileet. Pikemminkin nuo tuntuvat tietävän aika tarkkaan, että kirkkoon kuuluvat joutuvat jokaisesta palkkapussistaan lahjoittamaan toista prosenttia kirkolle veron muodossa...

Poliittiseen puolueeseenkaan ei saa liittyä kuin 18-vuotiaana, ja on vähän hassua että vanhempien luvalla uskontokuntaan saa liittyä jo 15-vuotiaana. Jos lapseni olisi vakaasti uskossa, ehkä sallisin hänen 15-vuotiaana liittyä kirkkoon. En ole tästä mielipiteestäni kyllä ihan varma! Mutta kokisin kyllä epäonnistuneeni lapsenkasvatuksessa, jos lapseni haluaisi liittyä kirkkoon hyvien bileiden vuoksi. Toisten uskontoja pitää kunnioittaa, eivätkä ne ole mikään vitsi kuten liittyminen uskontokuntaan lahjojen vuoksi mielestäni on...

Voi tosin olla, että tuo 15-vuotiaiden käyttäytyminen riippuu paikkakunnasta. Isoissa kaupungeissa suuri osa nuorista ei käy rippikoulua, kun taas pienemmillä paikkakunnilla ripari voi olla vähän enemmän "sosiaalinen pakko".

Mä tiedän montakin, jotka haluaa riparille kun Pekkakin menee ja se saa rippilahjaks mopon, Ja vanhemmat antaa luvan, tottakai.

 

[Keittiönoita]

Mä tiedän montakin, jotka haluaa riparille kun Pekkakin menee ja se saa rippilahjaks mopon, Ja vanhemmat antaa luvan, tottakai.

Mä taas en tiedä ensimmäistäkään. Tuntemani uskonnottomien perheiden teinit ovat käyneet prometheus-leirin ja saaneet lahjoja kuten rippikoulun käyneet ikätoverinsakin.

 

[ap]

Mä tiedän montakin, jotka haluaa riparille kun Pekkakin menee ja se saa rippilahjaks mopon, Ja vanhemmat antaa luvan, tottakai.

Mä taas en tiedä ensimmäistäkään. Tuntemani uskonnottomien perheiden teinit ovat käyneet prometheus-leirin ja saaneet lahjoja kuten rippikoulun käyneet ikätoverinsakin.

Mä asun pienellä paikkakunnalla, en tiedä onko sillä sitten osuutta asiaan.

 

[Keittiönoita]

Mä asun pienellä paikkakunnalla, en tiedä onko sillä sitten osuutta asiaan.

Voi olla. Itse asun pääkaupunkiseudulla.

 

[ap]

Ja muistaakseni olen täältäkin usein lukenut vanhempien kirjoituksia, että lapsi saa mennä riparille jos ite haluaa.

 

[Keittiönoita]

Ja muistaakseni olen täältäkin usein lukenut vanhempien kirjoituksia, että lapsi saa mennä riparille jos ite haluaa.

Jos mun lapseni eivät olisi kuuluneet kirkkoon silloin rippikouluiässä, niin olisivat saaneet mennä rippikouluun, jos olisivat halunneet. Mulle se ei ainakaan olisi mikään ongelma. Noh, me kuuluttiin vielä silloin kirkkoon, kun esikoinen oli rippikouluiässä ja käytyään rippikoulun hän vaihtoi uskontoa. Ei mulla ollut mitään sitäkään vastaan.

 

[ap]

Ja muistaakseni olen täältäkin usein lukenut vanhempien kirjoituksia, että lapsi saa mennä riparille jos ite haluaa.

Jos mun lapseni eivät olisi kuuluneet kirkkoon silloin rippikouluiässä, niin olisivat saaneet mennä rippikouluun, jos olisivat halunneet. Mulle se ei ainakaan olisi mikään ongelma. Noh, me kuuluttiin vielä silloin kirkkoon, kun esikoinen oli rippikouluiässä ja käytyään rippikoulun hän vaihtoi uskontoa. Ei mulla ollut mitään sitäkään vastaan.

Sulla on ollut harvinaisen fiksuja 15-vuotiaita En voi kuvitella itseäni tuon ikäisenä miettimässä uskontoa ja uskoa, ei kiinnostanut tippaakaan. Rippijuhlat oli kivat kun sai rahaa.

 

[pahvi]

Miksei voi elää hyvää elämää ilman, että Jumala on siinä vaikuttajana?

uskovainen ihminen antaa Jumalan vaikuttaa elämäänsä.

Ei pidä paikkaansa. Mä itse uskon Jumalaan, mutta silti poltan röökiä ja baarissakin käyn vetämässä kännit silloin tällöin. Mä en koe että teen siinä väärin ketään kohtaan. Jumala hyväksyy minut tällaisena. Yirtän elää hyvän elämän, itselleni ja perheelleni, en Jumalalle.

uskot Jumalaan, mutta et halua elää Jumalan tahdon mukasesti/ Jumalalle? Teet tietoisesti synthä, etkä halua siitä luopua?

Syntiä elämällä hyvän elämän, rakastaen lähimmäisiäni? En.

on sitten unohtunut se Raamatun luku viime aikoina?

 

[ap]

Miksei voi elää hyvää elämää ilman, että Jumala on siinä vaikuttajana?

uskovainen ihminen antaa Jumalan vaikuttaa elämäänsä.

Ei pidä paikkaansa. Mä itse uskon Jumalaan, mutta silti poltan röökiä ja baarissakin käyn vetämässä kännit silloin tällöin. Mä en koe että teen siinä väärin ketään kohtaan. Jumala hyväksyy minut tällaisena. Yirtän elää hyvän elämän, itselleni ja perheelleni, en Jumalalle.

uskot Jumalaan, mutta et halua elää Jumalan tahdon mukasesti/ Jumalalle? Teet tietoisesti synthä, etkä halua siitä luopua?

Syntiä elämällä hyvän elämän, rakastaen lähimmäisiäni? En.

on sitten unohtunut se Raamatun luku viime aikoina?

Miten niin? Jos uskon Jumalaan, en voi polttaa, niinkö?

 

[pahvi]

Miksei voi elää hyvää elämää ilman, että Jumala on siinä vaikuttajana?

uskovainen ihminen antaa Jumalan vaikuttaa elämäänsä.

Ei pidä paikkaansa. Mä itse uskon Jumalaan, mutta silti poltan röökiä ja baarissakin käyn vetämässä kännit silloin tällöin. Mä en koe että teen siinä väärin ketään kohtaan. Jumala hyväksyy minut tällaisena. Yirtän elää hyvän elämän, itselleni ja perheelleni, en Jumalalle.

uskot Jumalaan, mutta et halua elää Jumalan tahdon mukasesti/ Jumalalle? Teet tietoisesti synthä, etkä halua siitä luopua?

Syntiä elämällä hyvän elämän, rakastaen lähimmäisiäni? En.

on sitten unohtunut se Raamatun luku viime aikoina?

Miten niin? Jos uskon Jumalaan, en voi polttaa, niinkö?

Jos lukisit Raamattua niin tietäisit, että elät tietoisesti synnissä ja se erottaa sinut Jumalasta. Sillä elätkö hyvää elämää vai et, ei ole mitään tekemistä asian kanssa.

 

[Non compos mentis]

Kyllä meillä lapset ovat saaneet kosketusta erilaisiin uskontoihin, vaikkei perheemme mitään uskontoa tunnustakaan. Eivät ne kristitytkään varmasti anna puolueettomia vastauksia kristinuskosta puhumattakaan ateismista, buddhalaisuudesta tms. Siksi meillä lasten kysymyksiin ovatkin vastanneet aina kyseistä uskoa harjoittavat, ei pelkästään meikäläinen. Ovat käyneet useammassa erilaisessa uskonnonharjoituspaikassa ja nähneet erilaisia riittejä.

En usko, että paras lähtökohta puolueettomuudelle olisi kastaa lapset ja liittää heidät seurakunnan jäseneksi. Itse kannatan täydellistä valinnanvapautta. Lapset osallistuvat elämänkatsomustiedon tunneille, mutta en ole anonut vapautusta koulun järjestämästä muusta toiminnasta uskonnon osalta. Kuopus näkee pääsiäisenä virpomaoksien siunaamisen ja esikoinen käy joulukirkossa. Vapaa-ajalla saatamme syödä harekrishnojen temppelissä kasvisruokaa jne.

Miksi jättää uskontokasvatus pelkkään raamattuun? Missä avestan tai tripitakan tuntemus?

 

[ap]

Jos lukisit Raamattua niin tietäisit, että elät tietoisesti synnissä ja se erottaa sinut Jumalasta. Sillä elätkö hyvää elämää vai et, ei ole mitään tekemistä asian kanssa.

Ahaa. Onko sarjamurhaajat ja pedofiilit synnittömiä uskoontulonsa jälkeen? Pääsevätkö he taivaaseen armon vuoksi, vaikka ovat tuhonneet elämiä, ja eivät ole kunnioittaneet toisia? Mä elän mielelläni näin, rakastaen ja kunnioittaen, tehden hyviä tekoja. Mulla on oma suhde Jumalaan, ja luotan siihen.

 

[biibis]

Luonnollisesti täysi-ikäinen lapsi saa liittyä haluamaansa uskonnolliseen ryhmään. On aika vaikea kuvitella, että lapsi tulisi harmittelemaan sitä miksei häntä vauvana kastettu. Tuo taitaa olla sellainen tilanne, jota voi edes fiktiivisesti kuvitella vain hartaan kristillisessä perheessä. Yhtä todennäköistä lienee se, että kristillisessä kodissa lapsi alkaa harmitella sitä, miksei häntä vauvana ympärileikattu kuten kunnon juutalaispojille täytyy tehdä.

Lasta ei liitetä kirkkoon samasta syystä kuin hänelle ei hommata kolmikuukautisena SDP:n jäsenkirjaakaan. Aikuisena lapseni voi sitten äänestää kepua tai vaikkapa ryhtyä kristityksi, mutta vanhemmilla ei mielestäni ole oikeutta päättää tällaisista asioista. En edes usko siihen, että alle kymmenvuotias lapsi voisi olla uskovainen. Hän on vain syntynyt ja kasvanut uskovaisessa perheessä.

Uskon, että uskontojen ulkopuolella kasvaneesta lapsesta tulee suvaitsevaisempi, avarakatseisempi, rauhaarakastavampi ja enemmän "maailmankansalainen" kuin yhteen uskontoon kasvaneesta lapsesta. Yleissivistykseen kuuluu perustiedot kaikista maailman suurista uskonnoista, joten tietysti lapsi saa tietoa uskonnoista. Ja uskon, että omakasvattamani lapset oppivat myös itsenäisesti hakemaan uutta tietoa ja arvioimaan sitä kriittisesti.

Ja kyllä, koulun uskonnonopetus oli aika hirmuista. Ajat ovat varmaan muuttuneet, mutta aikanaan esim. helvetillä ja synnillä pelottelu oli yksi henkisen väkivallan muoto. Minusta on hirveää opettaa lapsille, että he ovat perisynnin riivaamia eivätkä mitenkään pysty tuosta kauheudesta omin avuin vapautumaan.

Sä puhut nyt perheestä, joiden arjessa uskonto on läsnä koko ajan. Mitä luulet, moniko 15-vuotias haluaa rippileirille uskontojuttujen vuoksi? Miksi vanhemmat ovat siinä iässä valmiita päästämään lapsen rippileirille, vaikkei kuuluisikaan kirkkon? 15-vuotias ottaa kasteen että saa kivat juhlat ja lahjoja.

Mä luulen että ne jotka on kastettu vauvana ja he on käynneet seurakunnan kerhoissa,uskonnontunneilla ja tehneet aina niin kuin muutkin tapakristityt suomessa menevät sinne rippileirille. Luulen että siellä n.95% nuorista on siellä perinteen takia,ei uskonnon takia ja niiden lahjojen tietty. Meidänkin rippileirillä kastettiin 2 nuorta. Itse olen myöhemmin eronnut kirkosta ei lastamme ole kastettu koska haluamme antaa hänelle todella sen valinnan. Mieheni kuuluu kirkkoon,minä en mutta uskonto ei ole osa elämäämme.Lapsi menee et tunneille koska siellä kerrotaan asioista ilman sitä Jeesus-faktoria ja tietoa tulee tasapuolisesti ja laajemmin.Suurin osa kavereistani jotka eivät kuulu kirkkoon kävivät protu-leirin. Mielestäni uskon asiat eivät kuulu pienille lapsille joska eivät erota totuutta sadusta. Eikös se 15 vuotta ole se maaginen raja kun uskonnossa tulee ainakin kristinuskossa tulee täysi-ikäiseksi jaa naimaluvan sieltä riparilta..onko sun mielestä 15 vuotias kypsä sellaisiin lupiin?