Luonnollisesti täysi-ikäinen lapsi saa liittyä haluamaansa uskonnolliseen ryhmään. On aika vaikea kuvitella, että lapsi tulisi harmittelemaan sitä miksei häntä vauvana kastettu.
Tuo taitaa olla sellainen tilanne, jota voi edes fiktiivisesti kuvitella vain hartaan kristillisessä perheessä. Yhtä todennäköistä lienee se, että kristillisessä kodissa lapsi alkaa harmitella sitä, miksei häntä vauvana ympärileikattu kuten kunnon juutalaispojille täytyy tehdä.
Lasta ei liitetä kirkkoon samasta syystä kuin hänelle ei hommata kolmikuukautisena SDP:n jäsenkirjaakaan. Aikuisena lapseni voi sitten äänestää kepua tai vaikkapa ryhtyä kristityksi, mutta vanhemmilla ei mielestäni ole oikeutta päättää tällaisista asioista. En edes usko siihen, että alle kymmenvuotias lapsi voisi olla uskovainen. Hän on vain syntynyt ja kasvanut uskovaisessa perheessä.
Uskon, että uskontojen ulkopuolella kasvaneesta lapsesta tulee suvaitsevaisempi, avarakatseisempi, rauhaarakastavampi ja enemmän "maailmankansalainen" kuin yhteen uskontoon kasvaneesta lapsesta. Yleissivistykseen kuuluu perustiedot kaikista maailman suurista uskonnoista, joten tietysti lapsi saa tietoa uskonnoista. Ja uskon, että omakasvattamani lapset oppivat myös itsenäisesti hakemaan uutta tietoa ja arvioimaan sitä kriittisesti.
Ja kyllä, koulun uskonnonopetus oli aika hirmuista. Ajat ovat varmaan muuttuneet, mutta aikanaan esim. helvetillä ja synnillä pelottelu oli yksi henkisen väkivallan muoto. Minusta on hirveää opettaa lapsille, että he ovat perisynnin riivaamia eivätkä mitenkään pysty tuosta kauheudesta omin avuin vapautumaan.
