Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja turkilmas:
Eniten kaikista mä uskon kuitenkin kohtaloon, on se vaan niin monta kertaa mua johdattanut.
kohtalo?hmmm mielenkiintoinen näkemys....eiköhän tuo ole just jumalan ohjausta tuo kohtalo,mikset siis voi vain myöntää että Jumala on olemassa. ei ole mitään kohtaloa,mistä se semmonen sitten tulee ellei jumalasta??? ihmiset on vaan vääntänyt sen pelkäksi kohtaloksi kun eivät halua uskoa jumalaan. miettikääpäs sitä!
Mulle on oikeastaan ihan sama mikä voima mua johdattaa. Enkä missään vaiheessa ole sanonut etten uskoisi jumalaan. Kirjoitin etten usko kristinuskon jumalaan. En siis usko että on olemassa joku tuomari joka joko tuomitsee tai armahtaa meidät. Monessa suhteessa mun mielestä kristinusko on todella armoton uskonto. Samoin se on hyvinkin verinen uskonto kun miettii historiaa.
Toisaalta mä, vaikka uskonkin kohtaloon, olen kuitenkin sitä mieltä että omat teot vaikuttaa elämään. En siis tuudittaudu kohtalooni. Monesti kuitenkin jokin hyvä asia elämässä jonka eteen ei ole tarvinnut kamppailla, tuntuu kohtalolta.
Me yritettiin useampi vuosi tätä vauvaa vatsassani. Aloin jo olla epätoivoinen ja lannistunut. Nyt kun tulin raskaaksi, niin huomasin miten täydellinen ajoitus raskautumisella kaikin tavoin oli. Siksi uskon että on kohtaloa että olen nyt raskaana.
