Uskovaisia avioeron kokeneita?

["Jarppa"]

Hei! Onko täällä uskovia avioeron kokeneita? Haluaisin kuulla tarinoita erostanne, miksi niin tapahtui, miten meni ero, miten olet jaksanut uskon näkökulmasta, kun Raamattu opettaa että vain kuolema erotta...? Haitko itse, hakiko miehesi? Oletteko molemmat uskovia jne? Kaikki vertaistuki olis nyt ihanaa. Itse olen uskova, ja mieheni hakee eroa. Henkisesti en kestä, hän ei ole uskossa. Itse koen, että vain kuolema siltikin erottaa, eli olen yksin lopunelämää. Miten muut olette ratkaisseet tilanteita? Oletteko jaksaneet jäädä yksin lopunelämää? Onko toinen etsinyt uuden? Mites lapset siinä tilanteessa, onko mahdollinen exän uusi puoliso hyväksynyt lasten kuljettamisen kokouksissa/seuroissa/pyhäkoulussa tms? Ja vielä, mitä uskoa edustat? Itse lest.

 

[Birgitte]

Omasta puolestani en voi puhua, mutta äitini on uskossa. Otti eron aivan liian myöhään. Isäni oli alkoholisti ja tuhosi meitä, siis sananmukaisesti meitä ja kaikkea meille tärkeää, järjestelmällisesti, harkiten koko lapsuuteni ajan. Uskonsa takia äiti niin kauan sitä katsoi ja kaikki me siitä kärsittiin. Onneksi sitten lopulta kuitenkin erosi, mutta kyllä se niin on, että jos usko saa ihmisen jäämään vahingolliseen, tuhoavaan suhteeseen, se on sitten vääränlaista uskoa.

Sinulle toivotan pelkkää hyvää tulevaisuudelle. En tiedä mikä on eronne taustalla, mutta kyllä sinä siitä selviät, aivan varmasti. Eron on aina kova paikka, riippumatta siitä uskooko vai ei. Äitini muuten löysi uuden suhteen, meni uusiin naimisiin, ja on nyt elänyt uuden miehensä kanssa kohta 20 vuotta onnellisesti yhdessä. Ja on edelleen uskossa (ev.lut).

 

[Echo]

Mulla ei ole samanlaista tilannetta ollut, mutta toivon sulle voimaa Jumalalta kestää vaikea elämänvaihe...:hug:

 

["mirja"]

Voimia sinulle! Vaan en ymmärrä miten sinulla on usko edes mielessä ensimmäisenä,keskittyisit lapsiisi ja itseesi.Tuo on vain aivopesua,kunnes kuolema meidät erottaa..et sinä uskosi kanssa ole naimisissa ollut vaan lasten isän.Ja ihan hölmö ja lapsellinen ajatus edes että olet sitten yksin..Keskity lapsiisi äläkä moiseen outoon ajatustyyliin.

 

["niin"]

Ja eiköhän se ole todella teennäistä elämää,miehesikin menee varmasti elämässä eteenpäin eikä roiku sinussa,miksi itse tekisit niin??

 

["aapee"]

Kiitos echo!

 

[suskijaperhe]

eihän se sun vika oo jos miehes eroa hakee.. ja mikset ottas uutta kumppania jos sellasen hyvän löydät?

 

[no joo]

[QUOTE="mirja";28601039]Voimia sinulle! Vaan en ymmärrä miten sinulla on usko edes mielessä ensimmäisenä,keskittyisit lapsiisi ja itseesi.Tuo on vain aivopesua,kunnes kuolema meidät erottaa..et sinä uskosi kanssa ole naimisissa ollut vaan lasten isän.Ja ihan hölmö ja lapsellinen ajatus edes että olet sitten yksin..Keskity lapsiisi äläkä moiseen outoon ajatustyyliin.[/QUOTE]

Et ilmeisesti ole uskovainen avioeron kokenut? Sellaisten kokemuksia ap halusi kuulla.

 

[Rigel]

Eräs pappi sanoi kerran, että Raamatussa on paljon sellaisia kohtia, joiden tekstiä väitetään Jeesuksen sanoiksi, mutta nykytutkimuksen mukaan ne eivät olekaan Jeesuksen sanoja. Ne ovat kuitenkin pääosin sellaisia sanoja, jotka voisivat olla Jeesuksen sanomia. Mutta se kohta, jossa Jeesuksen väitetään sanoneen "se, joka nai hylätyn, tekee huorin", ei ole linjassa Jeesuksen muun roolin kanssa - Jeesus asettui muutoin aina sorrettujen puolelle. Siksi tämä pappi ei usko, että Jeesus olisi noin sanonut.

Aika rohkea lausuma papilta.

Sinulle voimia.