Uudelleen synnyttäjä

[Äiti elokuu]

Olen tässä sellaista alkanut miettimään, minulla on laskettu aika tammikuussa ja edellisestä rakaudesta on nyt noin reilu vuosi aikaa. Esikoisen synnytys meni kaikin puolin hyvin. Jouduttiin käynnistämään ja siitä, kun supistukset alkoivat niin olivat heti todella kivuliaita ja ilokaasulla pärjäsin todella pitkään ja ehdin kyllä saamaan epiduraalinkin ja annostusta lisättiin vielä jossain vaiheessa. Synnytys kesti kaikin puolin 14 tuntia yhteensä. Mutta ponnistusvaihe olikin todella tuskaa, olin puolimakuuasennossa ja jalat nostettu sellaisille telineille, kuin olisi ollut gynegologilla tutkittavana, mutta enhän siinä osannut vaatia enään muuta asentoa ja kun piti ponnistaa, niin en tuntenut tarvetta ponnistamiselle, olisikohan ollut syynä, että sain liian myöhään epiduraalin. Ponnistin jonkin aikaa ja sain vauvan vaan vähän liikkelle, ehkä oli tekniikassakin sitten vikaa, mutta lopulta saatiin vauva imukupilla onnellisesti ulos ja terve tyttö vauva syntyi.

Nyt olen vaan alkanut miettimään tätä tulevaa synnytystä. Synnytyksestä minulle ei jäänyt mitään kammoa ja odotan ihan innolla tätä tulevaakin synnytystä, kylläkin se ponnistusvaihe minua hirvittää ja kammoksuttaa. Joten kysäisenkin, että miten teillä muilla jotka olette usemman lapsen synnyttäneet tähän maailmaan, niin onko ollut onnistuneita ja epäonnistuneita ponnistusvaiheita matkan varrella.

 

[taustalla]

Ekassa synnytyksessä sain epiduraalin aika hyvissä ajoin ja kun kohdunsuu oli täysin auki epiduraali laitettiin kiinni. Sitten odoteltiin tunti ponnistuksen tarvetta, mutta ikinä sitä ei tullut. Sit alettiin vain ponnistamaan ja 20 min kuluttua syntyi ensimmäinen lapsemme. Synnytys kesti 17h
Toisessakaan synnytyksessä ei tullut ponnistamisen tarvetta, vaikka synnytin ilman puudutusta. Kerroin vain kätilölle, että nyt vois tuntua siltä, että vauva taitaa tulla. Seuraavalla supistuksella ja yhdellä ponnistuksella vauva syntyi

 

[Hay-D]

luepa tuo mun aloitus pelkopolista.