Uuden kaverin oudot raivarit...

[mitä tehdä]

Muutama kuukausi tunnettu, ja muuten hän on kaikin puolin ok, mutta suuttuessaan hän huutaa ja paiskoo tavaroita. Ja suuttuu siis pikkuasioista. Tai ainakin ihan kohtuuttoman paljon. Esim eka kerta kun hän suuttui, oltiin tunnettu pari kuukautta, ja mä jouduin perumaan seuraavan tapaamisen. Hän oli pyytänyt mua yhteen näyttelyyn. en ollut innostunut siitä lajista ja hän tiesi sen, mutta lupasin lähteä kun hän kuulemma halusi minut seuraksi. Mutta mulle tuli pakollinen este. En tietenkään muuten olisi perunut lupaustani. Kun kerroin pahoitellen, ihan ajoissa jotta voi pyytää jonkun muun, että en pääsekään hän tuli vihaisen näköiseksi ja lähti huoneesta, ja tuli kohta takaisin ja väitti että masennan häntä ja sitten alkoi huutaa ja haukkua mua ja paiskoi astiat tiskialtaaseen. Siis ihan paiskoi ja ne meni rikki paitsi muoviset. Mun lapset pelästyi ja me lähdettiin kotiin. Sitten seuraavana päivänä hän laittoi viestiä muusta asiasta niin kuin ei mitään olisi tapahtunut. Kun taas tavattiin sanoin että en halunnut pahoittaa hänen mieltä, mutta hän alkoi vaan puhua jostain muusta asiasta. Ajattelin sitten että tuo oli vain jokin huono hetki ja meni ohi, mutta vastaavaa on tullut nyt lisää ja yhä useammin. Nyt viimeksi eilen. Kun en halunnut lähteä hänen ja lastensa kanssa yhteen pääsiäistapahtumaan tänään vaan halusin olla oman perheen kanssa kotona ja käydä retkellä niin kuin oltiin suunniteltu. Mä en muka ikinä lähde minnekään hänen kanssa. Ei ole totta...

 

["outoa"]

Mielestäni outoa käytöstä ja jättäisin ehkä ystävystymisen sikseen. Tulee mieleen että millaiseksi hän muuttuu kun tutustutte paremmin, tai miten käyttäytyy kotona läheisiä kohtaan jos nyt jo käytös tuota tasoa.

 

["gekko"]

Miksi sanot häntä kaveriksi? Ei olis mun kaveri parin tuollaisen tempauksen jälkeen. Ennemmin miettisin onko hänellä ja lapsillaan kaikki kunnossa ja mistä voisi saada apua hänelle. Kertoisin hänelle että tuollainen on epänormaalia. Jos hänestä on on kilahdella, miettisin onko lapset turvassa kohtauksilta vai pitääkö tehdä sille asialle jotain samalla kun lopettaa kaveruuden.

Kuulostaa sille että sinä olet niin hirveän yksinäinen että järkesi ei enää toimi. Siihenkin etsisin ratkaisua, josko voisi tavata muita äitejä jossakin.

 

["jaana"]

Mielenterveydellisiä ongelmia, lääkitys EI kunnossa.

ovatkohan hänen omat kaoset turvassa

EI kannata sotkeutua tuohon kuvioon, ellet halua olla terapeutti ja koko ajan varpaillasi etter sano mitään väärää

 

[mitä tehdä]

Tuota itsekin mietin, että lopettaisinko yhteydenpidon. Suoraan sanottuna tuo käytös tuntuu pelottavalta. Mutta jos hänellä on ongelmia, niin hän tarvitsee apua? Ei tunnu oikealta hyljätä kokonaan. Kun hänellä on lapsetkin. Mutta tosiaan omat voimat on rajalliset, enkä kyllä halua lasteni näkevän tuollaista käytöstä. Tietysti se huolettaa, miten hän käyttäytyy lapsiaan kohtaan kun en ole näkemässä. Kun itsehillintä on tuollaista... Yksinäinen mä en ole, päinvastoin mulla on hyviä ystäviä ja paljon kavereita. Pidän ihmisistä. Tuo kaveri vaikutti yksinäiseltä perhekerhossa, ja mä aloin jutella sille, ja tutustuttiin. Selvisi että asutaan aika lähekkäin ja luontevasti on tullut liikuttua yhdessä, lapsetkin samanikäisiä ja leikkii yhessä. Ja muuten hän on fiksu ja mukava, enkä olisi ikinä uskonut hänestä tuollaista ennen ekaa raivaria! Mutta en mä jaksa tuollaista käytöstä. Kohta varmaan tulee viesti häneltä jos menee niinkuin ennen...

 

[ei tuollaista ystäväksi]

Minä lopettaisin yhteydenpidon tuollaiseen. Selkeästi on joku mt-ongelmainen, vähintään vihanhallinnassa on pahoja ongelmia. Tiedä kuinka pahasti joskus keittää yli. Minä en ainakaan ottaisi mitään riskiä, enkä halua ylimääräistä draamaa elämääni. Etenkin haluan antaa lapsille turvallisen lapsuuden, koska itse olen lapsena joutunut pelkäämään.

 

[leijona76]

Tuota itsekin mietin, että lopettaisinko yhteydenpidon. Suoraan sanottuna tuo käytös tuntuu pelottavalta. Mutta jos hänellä on ongelmia, niin hän tarvitsee apua? Ei tunnu oikealta hyljätä kokonaan. Kun hänellä on lapsetkin. Mutta tosiaan omat voimat on rajalliset, enkä kyllä halua lasteni näkevän tuollaista käytöstä. Tietysti se huolettaa, miten hän käyttäytyy lapsiaan kohtaan kun en ole näkemässä. Kun itsehillintä on tuollaista... Yksinäinen mä en ole, päinvastoin mulla on hyviä ystäviä ja paljon kavereita. Pidän ihmisistä. Tuo kaveri vaikutti yksinäiseltä perhekerhossa, ja mä aloin jutella sille, ja tutustuttiin. Selvisi että asutaan aika lähekkäin ja luontevasti on tullut liikuttua yhdessä, lapsetkin samanikäisiä ja leikkii yhessä. Ja muuten hän on fiksu ja mukava, enkä olisi ikinä uskonut hänestä tuollaista ennen ekaa raivaria! Mutta en mä jaksa tuollaista käytöstä. Kohta varmaan tulee viesti häneltä jos menee niinkuin ennen...

Ei sun tarvikaan jaksaa. Hyvä että nyt jo tuli selväksi eikä sitte vasta kun ootte jo saman katon alla. Se ei tule tuosta helpottamaan. Toki voit auttaa löytämään apua.

 

["Vieraana"]

Tee ls-ilmoitus kun "kaverilla" lapsiakin, selitä sossuille tarkkaan kaikki. Onko puolisoa hänellä? Apua varmaan tarttee mutta sitäpä on aika mahdoton saada kun itse tuskin kokee käytöstään ongelmaksi. Saattaa jopa luulla olevansa vaan terveellä tavalla temperamenttinen. Tokihan jotkut hermostuu helposti, mutta koska tuo menee jo fyysiselle puolelle JA on lapsia JA on hyvin omistushaluinen...tee se ls-ilmoitus.