Uusi mies heti erotessa?

[vieras]

Ihanko totta se nyt on näin tavatonta mukamas, että naisella on uusi mies ja hyvä suhde heti erotessa?

 

[Pesky Pixie]

Mä olen henk.koht. sitä mieltä, että on parempi koittaa tulla toimeen ihan yksinäänkin eikä hypätä suoraan toiseen suhteeseen, ja muutenkin tulee mieleen, että kyse on laastarisuhteesta, mutta kukinhan toimii tavallaan. Ei siinä mun mielestä mitään pahaakaan ole, jos heti vaihtaa toiseen, itse en tosin halunnut toimia niin, ja olen siitä tyytyväinenkin että kokeilin tätä elämää ihan omillaan välillä.

 

[vieras]

Eihän tuo nyt ole tavatonta ollenkaan. Parisuhde voi tyystin kuolla jo suhteen aikana niin minusta nainen voi olla jo erotessa TÄYSIN valmis uuteen suhteeseen.
Itse tosin olin yksin (pieniä kokeiluja lukuun ottamatta) lähes 5 vuotta, mutta sitten kun kolahti niin kaikki tehtiin nopeasti.

 

[ap]

Mä olen henk.koht. sitä mieltä, että on parempi koittaa tulla toimeen ihan yksinäänkin eikä hypätä suoraan toiseen suhteeseen, ja muutenkin tulee mieleen, että kyse on laastarisuhteesta, mutta kukinhan toimii tavallaan. Ei siinä mun mielestä mitään pahaakaan ole, jos heti vaihtaa toiseen, itse en tosin halunnut toimia niin, ja olen siitä tyytyväinenkin että kokeilin tätä elämää ihan omillaan välillä.

Ei kyse ole mistään laastarisuhteesta. Laastarisuhde on sellainen, että olisin saanut tietää että mies tahtoo minusta eron ja olisin sitten etsinyt uuden miehen.

Mutta kun kuvio on se, että olen henkisesti vuosien varrella jo eronnut miehestäni ja päätös on kypsynyt hiljalleen ja lopullisen päätöksen hetki tuli, kun rakastuin toiseen. Ei se ole laastarointia.

 

[Molleri]

Mulle on käyny just noin eikä mistään laastarisuhteesta kyllä voi puhua. Exän kanssa "tehtiin eroa" jo pidemmän aikaa... Nykyisen kanssa ollaan oltu yhdessä jo nelisen vuotta eikä loppua näy :heart:

 

[ihansamameille]

Sä jankkaat vaan itsestäsi. Lapsia suurin osa vastanneista ajattelee. Tuota on nähty että lapset jää toiseksi kun äiti nysvää uuden kainalossa ja huokailee OMAA onneaan.

 

[Pesky Pixie]

Mä olen henk.koht. sitä mieltä, että on parempi koittaa tulla toimeen ihan yksinäänkin eikä hypätä suoraan toiseen suhteeseen, ja muutenkin tulee mieleen, että kyse on laastarisuhteesta, mutta kukinhan toimii tavallaan. Ei siinä mun mielestä mitään pahaakaan ole, jos heti vaihtaa toiseen, itse en tosin halunnut toimia niin, ja olen siitä tyytyväinenkin että kokeilin tätä elämää ihan omillaan välillä.

Ei kyse ole mistään laastarisuhteesta. Laastarisuhde on sellainen, että olisin saanut tietää että mies tahtoo minusta eron ja olisin sitten etsinyt uuden miehen.

Mutta kun kuvio on se, että olen henkisesti vuosien varrella jo eronnut miehestäni ja päätös on kypsynyt hiljalleen ja lopullisen päätöksen hetki tuli, kun rakastuin toiseen. Ei se ole laastarointia.

Mä käsitän laastarisuhteen eri tavalla. Mun mielestä se on suhde, joka autaa pääsemään edellisestä suhteesta, oli se sitten päättynyt miten tahansa.

 

[vieraana]

No mä tiedän kaksi tapausta, jotka on bongannut muuttomiehen, joka on kantanut heidän kamojaan pois exän kanssa yhteisestä asunnosta... Ja molemmat nää tapaukset on tällaisia, että eivät kestä olla yksin ja joka kerta (oli miten pitkä suhde vaan), uusi suhde alkaa heti edellisen loputtua...

 

[.]

Mitäköhän se nainen on tehnyt välittömästi ennen eroaan, jos eron jälkeen on heti uusia kuvioissa?

Yrittänyt saada entistä suhdetta viimeiseen saakka toimivaksi, mutta todennut, että parempi luovuttaa? Ei. Liehitellyt uutta miestä? Kyllä.

Lisäksi mielestäni yksinolemisen taito on tärkeä ja sitäkin pitäisi jokaisen joskus päästä opettelemaan.

 

[vieraana]

Mä olen henk.koht. sitä mieltä, että on parempi koittaa tulla toimeen ihan yksinäänkin eikä hypätä suoraan toiseen suhteeseen, ja muutenkin tulee mieleen, että kyse on laastarisuhteesta, mutta kukinhan toimii tavallaan. Ei siinä mun mielestä mitään pahaakaan ole, jos heti vaihtaa toiseen, itse en tosin halunnut toimia niin, ja olen siitä tyytyväinenkin että kokeilin tätä elämää ihan omillaan välillä.

Ei kyse ole mistään laastarisuhteesta. Laastarisuhde on sellainen, että olisin saanut tietää että mies tahtoo minusta eron ja olisin sitten etsinyt uuden miehen.

Mutta kun kuvio on se, että olen henkisesti vuosien varrella jo eronnut miehestäni ja päätös on kypsynyt hiljalleen ja lopullisen päätöksen hetki tuli, kun rakastuin toiseen. Ei se ole laastarointia.

Mä käsitän laastarisuhteen eri tavalla. Mun mielestä se on suhde, joka autaa pääsemään edellisestä suhteesta, oli se sitten päättynyt miten tahansa.

Näin käsitän laastarisuhteen minäkin. Enkä vain käsitä, totahan laastarisuhde on. Ap on nyt vähän sekaisin

 

[Pesky Pixie]

Lisäksi mielestäni yksinolemisen taito on tärkeä ja sitäkin pitäisi jokaisen joskus päästä opettelemaan.

Juurikin näin. Minusta osoittaa vahvuutta lopettaa huono suhde siksi, että itse haluaa lopettaa sen. Siksi että itse haluaa jotakin parempaa. Siksi, että toisen kanssa ei ole hyvä olla. Huolestuttavaa sen sijaan on, jos se huono suhde uskalletaan lopettaa vasta, kun uusi kumppani on jo kuvioissa.

 

[ap]

Mulle on käyny just noin eikä mistään laastarisuhteesta kyllä voi puhua. Exän kanssa "tehtiin eroa" jo pidemmän aikaa... Nykyisen kanssa ollaan oltu yhdessä jo nelisen vuotta eikä loppua näy :heart:

Saitko sinä ihmettelyjä asiasta ulkopuolisilta? Oliko sulla lapsia erotessa?

Täällähän sitä ei uskota, mutta me kaikki kolme ajattelemme kyllä noita lapsia tässä asiassa.

 

[ap]

Lisäksi mielestäni yksinolemisen taito on tärkeä ja sitäkin pitäisi jokaisen joskus päästä opettelemaan.

Juurikin näin. Minusta osoittaa vahvuutta lopettaa huono suhde siksi, että itse haluaa lopettaa sen. Siksi että itse haluaa jotakin parempaa. Siksi, että toisen kanssa ei ole hyvä olla. Huolestuttavaa sen sijaan on, jos se huono suhde uskalletaan lopettaa vasta, kun uusi kumppani on jo kuvioissa.

Niin just... Ja niinhän tässä maailmassa ei voi käydä, että tapahtuukin jotain mitä ei ole suunnitellut? Esimerkiksi rakastuu toiseen samalla, kun tekee sitä prosessiä toisaalla.

 

[Pesky Pixie]

Näin käsitän laastarisuhteen minäkin. Enkä vain käsitä, totahan laastarisuhde on. Ap on nyt vähän sekaisin

No näin mä ajattelin, laastarisuhteesta puhutaan kyllä vähän laajemmassa käsitteessä yleensä kuin vain niin, että mies jättää. Ei taida kyllä sanakirjasta löytyä tuota käsitettä, mutta aika monessa yhteydessä siitä puhutaan. Nimenomaan niin, että uusi suhde alkaa heti edellisen päätyttyä ja sen kanssa päästään suhteesta yli. Tokikaan se ei sulje pois sitä, etteikö suhde voisi siitä jatkua vaikka lopun elämän.

 

[piprane ema]

Tämä on kyllä mahtava tappelun aihe täällä palstalla =)
Itse rakastuin päättömästi, erosin ja nyt nautin elämästäni. yhdessä oltu nyt noin 1,5v, olen raskaana ja naimisiin menossa. Lapset edellisestä liitosta voivat hyvin ja viihtyvät uudessa kodissa.
Olin exän kanssa noin 14 vuotta yhdessä ja ennen lapsia muutin pois pariinkin otteeseen, mutta palasin takaisin.. nyt kun lapsia jo oli niin päätös oli tehtävä siltä kantilta, että kun lähtee niin ei palaa ja hetkeäkään en ole katunut.
Jos jostain syystä nykyinen suhde kariutuu joskus en todellakaan palaisi exän luo mistään hinnasta. Se suhde oli ohi jo ennen uuteen mieheen rakastumistakin, mutta hän auttoi tekemään sen lopullisen päätöksen.
En koe, että tästä ratkaisusta kukaan olisi lopultakaan kärsinyt, vaikka ainahan sopeutuminen vie aikaa.

 

[.]

Lisäksi mielestäni yksinolemisen taito on tärkeä ja sitäkin pitäisi jokaisen joskus päästä opettelemaan.

Juurikin näin. Minusta osoittaa vahvuutta lopettaa huono suhde siksi, että itse haluaa lopettaa sen. Siksi että itse haluaa jotakin parempaa. Siksi, että toisen kanssa ei ole hyvä olla. Huolestuttavaa sen sijaan on, jos se huono suhde uskalletaan lopettaa vasta, kun uusi kumppani on jo kuvioissa.

Niin just... Ja niinhän tässä maailmassa ei voi käydä, että tapahtuukin jotain mitä ei ole suunnitellut? Esimerkiksi rakastuu toiseen samalla, kun tekee sitä prosessiä toisaalla.

Niin voi käydä, mutta onko silti 'pakko' heti muuttaa yhteen.

Teinit voivat seurustella yhteen muuttamatta vaikka viisi vuotta peräjälkeen; tapailevat toisiaan koulussa ja sitten menevät kumpikin koteihinsa nukkumaan. Miksi aikuisilta ei onnistu sama?

 

[ap]

Tämä on kyllä mahtava tappelun aihe täällä palstalla =)
Itse rakastuin päättömästi, erosin ja nyt nautin elämästäni. yhdessä oltu nyt noin 1,5v, olen raskaana ja naimisiin menossa. Lapset edellisestä liitosta voivat hyvin ja viihtyvät uudessa kodissa.
Olin exän kanssa noin 14 vuotta yhdessä ja ennen lapsia muutin pois pariinkin otteeseen, mutta palasin takaisin.. nyt kun lapsia jo oli niin päätös oli tehtävä siltä kantilta, että kun lähtee niin ei palaa ja hetkeäkään en ole katunut.
Jos jostain syystä nykyinen suhde kariutuu joskus en todellakaan palaisi exän luo mistään hinnasta. Se suhde oli ohi jo ennen uuteen mieheen rakastumistakin, mutta hän auttoi tekemään sen lopullisen päätöksen.
En koe, että tästä ratkaisusta kukaan olisi lopultakaan kärsinyt, vaikka ainahan sopeutuminen vie aikaa.

Sinun kanssa puhuin tästä jo aiemminkin viime viikolla muistaakseni. Muutitko sinä lähes samantein yhteen uuden kanssa? Minkä verran sait ihmettelyjä asiasta ulkopuolelta tai ylipäätään noteerasitko sellaista. Riippuu tietysti paikkakunna koostakin, että tuleeko sellaista puhetta minkä verra. Sinun tilanteesi on kyllä aivan kuin minun.

 

[vieras]

Lisäksi mielestäni yksinolemisen taito on tärkeä ja sitäkin pitäisi jokaisen joskus päästä opettelemaan.

Juurikin näin. Minusta osoittaa vahvuutta lopettaa huono suhde siksi, että itse haluaa lopettaa sen. Siksi että itse haluaa jotakin parempaa. Siksi, että toisen kanssa ei ole hyvä olla. Huolestuttavaa sen sijaan on, jos se huono suhde uskalletaan lopettaa vasta, kun uusi kumppani on jo kuvioissa.

Niin just... Ja niinhän tässä maailmassa ei voi käydä, että tapahtuukin jotain mitä ei ole suunnitellut? Esimerkiksi rakastuu toiseen samalla, kun tekee sitä prosessiä toisaalla.

Joopa joo. Tää on kuule, edelleenkin, ihan tunnettu ilmiö. Sille on ihan nimikin. Voit lukea tuolta aiemmista.

 

[Pesky Pixie]

Lisäksi mielestäni yksinolemisen taito on tärkeä ja sitäkin pitäisi jokaisen joskus päästä opettelemaan.

Juurikin näin. Minusta osoittaa vahvuutta lopettaa huono suhde siksi, että itse haluaa lopettaa sen. Siksi että itse haluaa jotakin parempaa. Siksi, että toisen kanssa ei ole hyvä olla. Huolestuttavaa sen sijaan on, jos se huono suhde uskalletaan lopettaa vasta, kun uusi kumppani on jo kuvioissa.

Niin just... Ja niinhän tässä maailmassa ei voi käydä, että tapahtuukin jotain mitä ei ole suunnitellut? Esimerkiksi rakastuu toiseen samalla, kun tekee sitä prosessiä toisaalla.

Toki näin voi käydä. Itse pidän kuitenkin viisaampana sitä, että sen rakkaudenkin keskellä päätää edellisen suhteen kunnialla ja koittaa ensin sitä yksin olemistakin. Voihan seurustelua jatkaa vaikka asuisikin erillään. Mä olen päättömästi rakastunut, mutta ajattelen silti, että yhteen muuttamisen aika ei ole vielä, koska haluan pärjätä yksinkin. Ja saada sitä poarisuhdeaikaa miehen kanssa, se on aika raskas kuvio jos samantien muutetaan yhteen, mä haluan nauttia rakkaudesta, arki tulee sitten myöhemmin. Tää ei ole tietenkään mikään yleinen totuus, vaan ihan vaan mun mielipiteeni.

 

[ap]

Lisäksi mielestäni yksinolemisen taito on tärkeä ja sitäkin pitäisi jokaisen joskus päästä opettelemaan.

Juurikin näin. Minusta osoittaa vahvuutta lopettaa huono suhde siksi, että itse haluaa lopettaa sen. Siksi että itse haluaa jotakin parempaa. Siksi, että toisen kanssa ei ole hyvä olla. Huolestuttavaa sen sijaan on, jos se huono suhde uskalletaan lopettaa vasta, kun uusi kumppani on jo kuvioissa.

Niin just... Ja niinhän tässä maailmassa ei voi käydä, että tapahtuukin jotain mitä ei ole suunnitellut? Esimerkiksi rakastuu toiseen samalla, kun tekee sitä prosessiä toisaalla.

Niin voi käydä, mutta onko silti 'pakko' heti muuttaa yhteen.

Teinit voivat seurustella yhteen muuttamatta vaikka viisi vuotta peräjälkeen; tapailevat toisiaan koulussa ja sitten menevät kumpikin koteihinsa nukkumaan. Miksi aikuisilta ei onnistu sama?

Joo teinithän olikin nyt tosi hyvä vertauskuva.

Syitä on monia, mutta yksi on mm. se että minä pystyn tulemaan taloudellisesti paljon enemmän tulevaa exääni vastaan, kun en muuta yksin asumaan enkä jää taloudelliseen vastuuseen yksin. Yksi syy on se, että muuttaisimme kuitenkin pian yhteen ja terapeutin mukaan kaksi muuttoa ei ole sekään lapsille helppo juttu eli hänkin oli sitä mieltä, että koska lapset tuntevat tämän miehen muutenkin niin suoraan muuttokin onnistuu. Ja sanoi myös, että ratkaisevaa on myös se miten hyvä suhde lapsillamme on molempiin vanhempiinsa ja uuden miehen realistinen käsitys siitä mitä tuleva on.

 

[vieras]

Kuvatunlainen onnellinen hässäkkä menossa ja ap miettii vaan puhutaankohan tästä nyt varmasti tarpeeksi! Aika outoa.

 

[vieras]

Mä tein eroa entisestä piiiitkään ja lopulta kun erottiin niin samantien löysin uuden. Ja näin jälkikäteenkin olen miettinyt niin kukaan ei ainakaan suoraan puhunut pahaa tai muuta...paitsi exä ite joka väitti tätä laastarisuhteeksi. Nyt neljä vuotta oltu yhdessä ja naimisissa ollaan ja vajaa vuoden ikäinen muksu

 

[Yksvaan]

Mulla "laastarisuhde" on kestänyt jo 13 v ja jatkuu...
Puhetta riitti alkuun, mutta mitä niistä.

 

[.]

Lisäksi mielestäni yksinolemisen taito on tärkeä ja sitäkin pitäisi jokaisen joskus päästä opettelemaan.

Juurikin näin. Minusta osoittaa vahvuutta lopettaa huono suhde siksi, että itse haluaa lopettaa sen. Siksi että itse haluaa jotakin parempaa. Siksi, että toisen kanssa ei ole hyvä olla. Huolestuttavaa sen sijaan on, jos se huono suhde uskalletaan lopettaa vasta, kun uusi kumppani on jo kuvioissa.

Niin just... Ja niinhän tässä maailmassa ei voi käydä, että tapahtuukin jotain mitä ei ole suunnitellut? Esimerkiksi rakastuu toiseen samalla, kun tekee sitä prosessiä toisaalla.

Niin voi käydä, mutta onko silti 'pakko' heti muuttaa yhteen.

Teinit voivat seurustella yhteen muuttamatta vaikka viisi vuotta peräjälkeen; tapailevat toisiaan koulussa ja sitten menevät kumpikin koteihinsa nukkumaan. Miksi aikuisilta ei onnistu sama?

Joo teinithän olikin nyt tosi hyvä vertauskuva.

Teinillä on perhe (vanhemmat), joita hän ei ihan heti jätä. Yh:lla taas on perhe (lapset), jotka eivät ehkä halua olla täysin tuulen vietävissä sen mukaan kenestä heidän äidillään on kullakin hetkellä kuumia ajatuksia. Sinkku taas on sinkku, ja vapaa kuin lintu.

 

[punkmamma]

Läheisriippuvaisilla on yleensä uusi mies jo olemassa valmiina eron tullessa.Minä kanssa sitä mieltä että pari vuotta yksin, tutustuu itseensä ja siihen mitä elämältä haluaa.