0
020202
Vieras
Olisiko jollain kokemusta, näkemystä tai muuten vaan neuvoja?
Erosin miehestä reilu vuosi sitten ja aika pian aloitin uuden suhteen. Meillä menee loistavasti, PAITSI että tuntuu että vilkuilen huomionhakuisena ympärilleni jatkuvasti. MIKSI?? Joku palstapsykologi voisi valaista asiaa ja käskeä minun vetää vitun päähäni. En ymmärrä omaa käytöstä. Okei, sitoutuminen pelottaa, tiedän että sinkkuilu olisi ollut paikallaan ennen uuden suhteen aloittamista mutta kun tämä henkilö oli liian hyvä päästettäväksi karkuun. Lapset voi hyvin ja kaikki on noin niinkun muuten ihan ok mutta ihan kuin eläisin nuoruutta taas uudestaan ja haen huomiota miehiltä pönkittääkseni omaa egoa? Tämä uusi mies ei ole samaa "tasoa" kanssani ulkonäöllisesti. Paskamaisesti sanottu mutta yritän olla rehellinen. Moni on sanonut asiasta ja ihmetelly suhdettamme. Hän on mielestäni söpö ja ihanan fiksu, kiltti ja huomaavainen. Mutta pelkään että kyllästyn jossain vaiheessa. Ex-mies lihosi paljon ja lakkasi välittämästä hygieeniastaan ja ulkonäöstään muutenkin liiton aikana ja kyllähän siinä niin kävi että eipä seksihommat enää loppuvaiheessa napannut.
Haaveilen kokonaisesta perheestä, omakotitalosta ja vakaasta elämästä, mutta pelkään että onko tämä uusi kaveri vaan laastari vai kuitenkin tosirakkautta? Ja vaikuttaakohan se henkisesti murskaava avioero ajatuksiini? Eli joko en uskalla enään sitoutua henkisesti kehenkään tai toisinpäin: haluan ehjän perheen niin kovin etten välitä että kenen kanssa sitä lähden rakentamaan? Yksinäisyys on kyllä aika suuri pelkoni.
Saa mollata ja haukkua, tiedän olevani fucked up, mutta mielelläni otan vastaan asiallisia neuvoja tai omia kokemuksia vastaavista tilanteista.
Erosin miehestä reilu vuosi sitten ja aika pian aloitin uuden suhteen. Meillä menee loistavasti, PAITSI että tuntuu että vilkuilen huomionhakuisena ympärilleni jatkuvasti. MIKSI?? Joku palstapsykologi voisi valaista asiaa ja käskeä minun vetää vitun päähäni. En ymmärrä omaa käytöstä. Okei, sitoutuminen pelottaa, tiedän että sinkkuilu olisi ollut paikallaan ennen uuden suhteen aloittamista mutta kun tämä henkilö oli liian hyvä päästettäväksi karkuun. Lapset voi hyvin ja kaikki on noin niinkun muuten ihan ok mutta ihan kuin eläisin nuoruutta taas uudestaan ja haen huomiota miehiltä pönkittääkseni omaa egoa? Tämä uusi mies ei ole samaa "tasoa" kanssani ulkonäöllisesti. Paskamaisesti sanottu mutta yritän olla rehellinen. Moni on sanonut asiasta ja ihmetelly suhdettamme. Hän on mielestäni söpö ja ihanan fiksu, kiltti ja huomaavainen. Mutta pelkään että kyllästyn jossain vaiheessa. Ex-mies lihosi paljon ja lakkasi välittämästä hygieeniastaan ja ulkonäöstään muutenkin liiton aikana ja kyllähän siinä niin kävi että eipä seksihommat enää loppuvaiheessa napannut.
Haaveilen kokonaisesta perheestä, omakotitalosta ja vakaasta elämästä, mutta pelkään että onko tämä uusi kaveri vaan laastari vai kuitenkin tosirakkautta? Ja vaikuttaakohan se henkisesti murskaava avioero ajatuksiini? Eli joko en uskalla enään sitoutua henkisesti kehenkään tai toisinpäin: haluan ehjän perheen niin kovin etten välitä että kenen kanssa sitä lähden rakentamaan? Yksinäisyys on kyllä aika suuri pelkoni.
Saa mollata ja haukkua, tiedän olevani fucked up, mutta mielelläni otan vastaan asiallisia neuvoja tai omia kokemuksia vastaavista tilanteista.
