Uusi vauva ja vaativa sisar?

[anu]

Miten sujuu, kun sisaruksille tulee ikäeroa alle kaksi vuotta?? Meillä tyttö (1v 9kk)on jo nyt ainoana lapsena todella vaativainen meidän vanhempien huomiosta.. Esimerkiksi puhelimessa puhuminen on minulle lähes mahdotonta; tyttö tuhoaa joka paikan, kun en "huomaa" häntä tänä aikana.. Samoin, jos käydään kylässä tai meillä käy vieraita; suuttuu heti, kun puhun jonkun toisen kanssa, enkä heti vastaa hänen puheeseensa..tällöin neiti suuttuu ja alkaa itkuiseksi, tekee asioita, jotka ymmärtää olevan kiellettyjä. Ei siis viihdy omikseen pientäkään hetkeä.

Kuitenkin nyt olen ollut hänen kanssaan kahdestaan kotona ja käyttänyt lähes kaiken ajan neidin kanssa touhuamiseen.. ruuan laitto jatiskaaminenkin pitää hoitaa yhdessä, ettei ala hirveä huuto-konsertti. Tietenkin on asioita, joita ei saa tehdä..ja niistähän tapellaan päivittäin..

Miten käy kun kakkonen tulee taloon? Kun ei yksinkertaisesti VOI olla koko ajan huomioimassa vain häntä? Aikahan tähän auttaa, mutta haluaisin silti kokoemuksia teiltä muilta, jotka ovat samassa tilanteessa joskus olleet..

 

[taustalla]

Ehkä sinun olisi syytä joskus vain sanoa, että "ei, äiti ei nyt tule tai tee mitä haluat", pyydät vaan odottamaan.
Kuulostaa että olet jäänyt pienen pomottelijan jalkoihin...

Kyllä meilläkin kiukutellaan ja halutaan huomiota ja annankin sitä seuraa, mutta kyllä äidillä voi olla muutakin tekemistä ja jos mitään ei voi tehdä ilman vaativaa huutokonserttia, niin ehkäpä muutama huuto vaan on paikallaan. =)

Mielestäni sinulla on oikeus joskus sanoa ei ja tehdä mitä olet itse aikonut. Tuossa iässä alkaa lapsella ns. uhmailu ja kokeilut niiden rajojen hakemisessa.

 

[taustalla]

Lisään vielä, että yleensä kun sanon ei ja jos sitä ei totella kahteen seuraavaan kertaan, niin pääsee jäähylle pinnasänkyyn... Eli ns. kolmas kerta toden sanoo. Se on meillä auttanut tuota uskomista kun oikeasti seuraa jotain siitä pahanteosta tms.

Koita siis olla määrätietoinen, päätät itse mitä tehdään, etkä anna lapsen määrätä. Ja jokin "lempeä" rangaistusmuoto on aina olemassa jos vanhemman sanaa ei kuunnella esim. juuri tuo jäähdyttely omassa sängyssä tai vastaavaa. Kärsivällisyyttähän se kysyy ja johdonmukaisuutta, mutta loppujen lopuksi lapsi kokee asettamasi rajat ja sinun päättämiskyvyn turvallisena itselleen! (Vaikka kapinoikin sitä vastaan...) =)

 

[anu]

Joo.. Minut on kyllä yllättänyt, miten jo tämän ikäinen osaa vaatia! Ja kiukutella sen eteen.. Ehkä neiti on hieman kehittyneempi tässä kuin monet toiset saman ikäiset, kun sen verran on tullut verrattua tuttavien ja kerholaisten saman ikäisiä tenavia..

Kaikissa "pakollisissa" asioissa pitää kapinoida jo vastaan... Yritän olla kärsivällinen ja aina sanoa, että ei, kun tämä pitää tehdä (esim.vaipan laitto ulos mentäessä tai pukeminen).

Tyttö puhuu tosi hyvin jo ja ymmärtääkin kaiken mitä sanotaan..

 

[eliana]

Voi myös olla, että koska olet ollut kaksistaan tyttäresi kanssa, olet reagoinut aika pieneenkin vaatimukseen. Tässä ei ole mitään ihmeellistä, niin varmaan käy lähes kaikille. Kun kakkonen tulee, et ehkä ehdikään juosta paikalle jokaiseen älähdykseen. Tärkeintä varmaan yrittää ottaa tyttö mahdollisimman paljon mukaan vauvapuuhiin ja keksiä hänelle jotain tekemistä silloin kun imetät. Itse muistan imetyksestä juuri sen kauhuntunteen kun imettää vauvaa ja toisesta huoneesta kuuluu kauhea romahdus. Siinä sitten miettii että mahtaako se toinen olle vielä ehjänä, mutta kummasti lapset osaa varoa jos tietävät että aikuinen ei ole vieressä katsomassa.

 

[taustalla]

Olet varmaan totuttanut lapsesi siihen, että vaatii paljon. Siis jos kuten sanoit käytät koko päivän hänen kanssa touhuamiseen, niin hän on tottunut siihen, että et sano ei hänelle koskaan?

Minulla ei ole samanlaista tilannetta ollut, koska esikoinen meni hoitoon alle 1 vuotiaana. Oppi siis lliiankin aikaisin odottamaan. Toinen lapsi taas joutuu jo pienestä odottaa vuoroa, koska joskus on esikoisenkin vuoro olla ensin.

Olisi varmaan hyvä kuunnella ne huudot ennen kuin vauva tulee, jos vielä ehtii. Kyllä maailmaan ääntä mahtuu. En enää tuon ikäisen antaisi määrätä mitä äiti saa tehdä.

 

[anu]

\

Olet varmaan totuttanut lapsesi siihen, että vaatii paljon. Siis jos kuten sanoit käytät koko päivän hänen kanssa touhuamiseen, niin hän on tottunut siihen, että et sano ei hänelle koskaan?

Minulla ei ole samanlaista tilannetta ollut, koska esikoinen meni hoitoon alle 1 vuotiaana. Oppi siis lliiankin aikaisin odottamaan. Toinen lapsi taas joutuu jo pienestä odottaa vuoroa, koska joskus on esikoisenkin vuoro olla ensin.

Olisi varmaan hyvä kuunnella ne huudot ennen kuin vauva tulee, jos vielä ehtii. Kyllä maailmaan ääntä mahtuu. En enää tuon ikäisen antaisi määrätä mitä äiti saa tehdä.

Meillä tytär kyllä meni myös heti äitiyslomani päätyttyä perhepäivähoitoon..ja tosi hyvin siellä menikin. Hoitaja juuri painotti, kuinka kärsivällinen ikäisekseen tyttömme on. Nyt olen ollut pari kuukautta kotona ennen tätä uutta äippälomaa. Enkä anna periksi tytölleni noissa huudoissa; hävettää vaan suorastaan, kun yrittää tosiaan vaikka hoitaa "virka-asioita" puhelimessa, niin neiti pistää elämän pystyyn, vaikka olisinkin "keksinyt" jotain tekemistä hänelle siksi aikaa.

Samoin "pakollisten" asioiden tekeminen on yleensä melkoista taistelua, vaikka yritän ensin puhumalla auttaa niiden tekemisessä (esim.pukeminen) niin väkisin lopulta täytyy tehdä.. :/