Uusia ystäviä aikuisena?

[Lissu]

Oon tonne laittanutkin joskus ilmoituksen, muttei tuottanut tulosta Ei taida täältäpäin löytyä muita.

ehkäpä sun kannattaa laittaa ilmoitus uudelleen. Kun en minä ainakaan kehtaa/uskalla laittaa enää vastausta johonkin yli pari kuukautta vanhaan ilmoitukseen. Vaikka paikkakunta ja muut toiveet täsmäisi. Oletan että tyyppi on jo saanut kavereita siinä ajassa, eikä enää katso edes yksityisviestejään.

 

[hmm]

Mä en keksi tähän ystävänpuute ongelmaan muuta ratkaisua kuin netti: ystävänhakupalstat.

Mutta kun moiset tosiaan tuntuu niin kovin "ennalta lupaavilta" siis entä jos ei pidäkään toisesta ja sitten tulee ikäviä tilanteita ja hylkäämisasetelmia.

 

[ahma]

No tää on just tätä - ittehän ihmiset kulttuurinsa luovat. Eli voitais vaikka levittää tämmöistä Kymmenen naaman liikettä, missä justiin otetaan tuttavakandidaatteja koeajalle ja jatketaan jos miellytään ja sitte ei jos ei.

Nyt meillä on vaan tää "mitä jos" -kulttuuri: voi miten kiva jos olis joku kaveri lähellä, mutta voi miten kamalaa jos tuliskin ikäviä tilanteita... Ei kai sen tartte niin vaarallista olla?!

 

[Minnihiiri]

No tää on just tätä - ittehän ihmiset kulttuurinsa luovat. Eli voitais vaikka levittää tämmöistä Kymmenen naaman liikettä, missä justiin otetaan tuttavakandidaatteja koeajalle ja jatketaan jos miellytään ja sitte ei jos ei.

Nyt meillä on vaan tää "mitä jos" -kulttuuri: voi miten kiva jos olis joku kaveri lähellä, mutta voi miten kamalaa jos tuliskin ikäviä tilanteita... Ei kai sen tartte niin vaarallista olla?!

Mistäs näitä tuttavakandidaatteja niin vaan otetaan?

 

[rumaruu harmaana]

Mä olen muutaman mammapalstan kautta saanut pari ihanaa ystävää, lapsuudesta olen edelleen yhden kaverin kanssa usein tekemisissä mut muuten on kyllä ystävät todella vähissä.

 

[m]

Mulla ei oo ketään.

 

[hmm]

No tää on just tätä - ittehän ihmiset kulttuurinsa luovat. Eli voitais vaikka levittää tämmöistä Kymmenen naaman liikettä, missä justiin otetaan tuttavakandidaatteja koeajalle ja jatketaan jos miellytään ja sitte ei jos ei.

Nyt meillä on vaan tää "mitä jos" -kulttuuri: voi miten kiva jos olis joku kaveri lähellä, mutta voi miten kamalaa jos tuliskin ikäviä tilanteita... Ei kai sen tartte niin vaarallista olla?!

Mistäs näitä tuttavakandidaatteja niin vaan otetaan?

Pitäskö olla siis se yhdistys?

 

[mä]

Oon saanut, täältä palstatakin pari.

 

[vieras]

On se hankalampaa. Koulussa kun oli paljon omanikäisiä, etsiytyi samanhnkiset porukoihin, sama harrastuksissa kun oli samoja kiinnostuksen kohteita. Töiden takia en pysty harrastmaan mitään säännöllistä ja yhteisöllistä ja tosi hankala on tutustua ystävämielessä ihmisiin. Ensinnäkin että löytäisi jonkun joka on samalla aaltopituudella, ihan tuurin kauppaa. Onmull aperi naapuria kenen kanssa käyn lenkillä, mut luultavasti koskaan en heistä ystävää saa, elämän perusperiaatteet niin erilaiset ettei voi oiekin puhua edes lasten kuulumisista. Tvhjelmista höpistään ja ajankohtaisista asioista kinastellaan mut siinäpä se.

 

[vieras]

Mikä siinä on niin vaikeaa pyytää mammaa muskarista tai kerhosta kahville? Eihän se nyt ole vielä mikään sitoumus. Jos ei passaa, niin ei passaa, mutta tuskin kukaan kysymisestä suuttuu. Eikä tartte olla hienoa tai edes siistiä, kaikki lapsiperheet tietää, että sotku on väistämätöntä joskus. Pitää vaikka muut kuin keittiön/olohuoneen ovet kiinni. Jos ei juttu luista, niin ei tarvi nähdä toista kertaa.
Ei kavereiden hankkimiseen mitään yhdistyksiä tarvita. :wall: Ja ilman kavereita ei saa ystäviä.

 

[yx ämmä]

Rykästään joku ketju pystyyn.Sinne kaikki yksinäiset mammat sit

 

[m']

Rykästään joku ketju pystyyn.Sinne kaikki yksinäiset mammat sit

Näitä on täällä aina tasaisin väliajoin, minäkin varmaan kymmenen kertaa osallistunut ja yhteydenottoja tasan nolla.

 

[liisa]

Muuton myötä löytyi paljonkin uusia ystäviä, juuri vauvakerhoista yms. paikoista. Myös netistä on löytynyt.

 

[hmmt]

Muuton myötä löytyi paljonkin uusia ystäviä, juuri vauvakerhoista yms. paikoista. Myös netistä on löytynyt.

Just muutto on mun suurin ongelma. Uusi kaupunki ja pienet lapset, joten omat harrastukset puuttuu. Kerhoihin ehdimme liian epäsäännöllisesti, joten sielläkin mukavat keskustelut jää aina kerran pari kerhokerran mittaisiksi. Lähileikkipuistoissa ei käy muita lapsia vanhempiensa kanssa, ja jos käy niin eipä niitä uudelleen koskaan nää. Työkavereita ei vielä ole, koska olen kotona muksujen kanssa.. haastavaa kerrassaan. Mutta ilmeisimmin en ole yksin

 

[yx ämmä]

Rykästään joku ketju pystyyn.Sinne kaikki yksinäiset mammat sit

Näitä on täällä aina tasaisin väliajoin, minäkin varmaan kymmenen kertaa osallistunut ja yhteydenottoja tasan nolla.

Onko ne olleet täällä:mitä nyt puolella?

 

[elsu84]

Mulla kävi niin; kun menin naimisiin ja sain lapsen, ne kaverit vaan jotenkin katosivan(heistä minulla ei ollut koskaan aikaa heille- mutta eivätpä itse koskaan vaivautuneet kysymäänkään). Kaikki vanhat koulukaverit ovat muuttaneet ympäri Suomea, eikä minulla ole täällä oikeen ketään... välillä tulee todella yksinäinen olo töistä en saa kunnon kavereita, kun työkaverit on kaikki miehiä. Joskus tuntuu miksi edes yritän- ehkä minut on tuomittu olemaan yksin- täällä minä kökötän arjen keskellä, enkä käy koskaan missään(kun ei kukaan lähde kanssani edes elokuviin, kun ovat niin kiireisiä)...