Uusperheen ongelma!

[vieras vielä]

Itse ehdottaisin että jos muuten ei onnistu niin otatte lastenvalvojaan yhteyttä ja esitätte kuitit siitä mitä olette (siis lasten isä) on maksanut (elarit + muut kulut) ja sitten tämä lastenvalvoja (toivottavasti ei ole puolueellinen) toisi jonkinlaisen ratkaisun tilanteeseen. Ts kertoisi äidille onko hänen vaatimuksensa ihan kohtuulliset ja mitkä asiat tosiaan äidin kuuluisi kustantaa. En osaa oikein näin kirjallisesti selittää mitä tarkoitan mutta siis että joku virallinen taho ottaisi kantaa asiaan. Ja ihan niin että kuiteista näkisi mitä on maksettu ja mitä kunkin pitäisi maksaa. Ilman että asiaan sotkettaisi uusia puolisoita ja heidän tulojaan. Kyllähän se joku stoppi on saatava toisen ahneudelle.

 

[clivia]

clivia, miksi et pyydä elatusmaksua kelalta joka perisi ne sit exältäs, ei tarvitsisi joka kuukausi tapella.Jos asiat on pelkkää riitelyä on musta lastenkin edun mukaista että ollaan mahdollisimman vähän tekemisissä ettei tarvitse vanhmpien riidoista kärsiä.

Ei ole käytännössä ollut mahdollista kun exä on hyväpalkkaisessa työssä ja ilmoittanut että haluaa maksaa ne itse.Maksua voi vetkuttaa kuukauden ilman että niitä saa kelalta perittäväksi.Oikeuteen ollaan menossa muutenkin asian tiimoilta,sitäkin se vedättänyt jo kaksi kuukautta jättämällä tulotietonsa ilmoittamatta ja anomalla aina lisäaikaa saadakseen selvitettyä tilanteensa.
Loputtomiin se vedätys ei kuitenkaan onnistu ja itselleen tekee kiusan,kaikki tulee korkojen kanssa maksettaviksi joka tapauksessa,samaten kuin joutuu maksamaan kalliit oikeudenkäyntikulut ja asianajajansa ym.
Kyse onkin vain ja ainoastaan kiusanteosta,ei mistään muusta.
Mä en ole sen kanssa tekemisissä,mutta esim. tilanteissa jolloin palauttaa lapset,ei suostu niitä palauttamaan ellen mene näytille naaman eteen että näkee missä kunnossa olen.
On jättänyt mm. palauttamatta lapset tämän vuoksi ja väittänyt että olen siinä kunnossa ettei mulle voi lapsia antaa jolloin taas lastensuojelusta on soitettu ja todettu että olen ihan asiallisessa kunnossa ja sen jälkeen he soittavat exälle ja käskevät tuoda lapset.KUn toisella päässä viiraa niin mahdotonta hoitaa yhtään mitään asiaa kun on yhteishuolto.Sitä taas ei saa peruttua kunnei exä tee mitään rikollista.

Lisään vielä että mm. eilen soitti meidän 15 veelle umpijuovuksissa että mitenkä äitis viettää halloweenia ollaanko siellä kovastikkin kännissä.Poika totes että täällä me syödään sipsejä ja katsellaan leffoja ja meillä osataan viettää viikonloput ilman viinaakin.

 

[ninaTT]

Lasten isä ja äiti eronneet siis lasten ollessa ihan pieniä, joten meillä on pitkä historia ja haluamme yhdessä (jopa minä) pitää lapset kiinni harrastuksissa jne. jotta kaikilta muilta lieveilmiöiltä säilyttäisiin erossa (paljon muuttoja, äidin parisuhteiden vaihtuvuus, koulujen muutokset jne.). Mutta nuo talvipopot riepoo, vähästä se voi olla kiinni. Jos sanotaan, että uusi puoliso ei ole velvollinen maksamaan mitään, mutta kyllähän se monesti niin on että pakkokin on. Meillä on yksi yhteinen lapsi ja minulle ei aikaisempia. Itse hankin suurimman osan yhteisen lapsen vaatteista, maksan päivähoidon jne., sillä mies maksaa isommista lapsista niin paljon. Tämä on oma valinta, enkä siitä valitakkaan, mutta pitäisi olla melkos hyvät palkat jos mieheni pystyisi vielä puolet maksamaan yhteisestä lapsestamme. Sitä en oletakkaan.

Niin, lasten menot pitää sovittaa vanhempien tuloihin. Mulla ei ole varaa kaikkeen hauskaan ja kivaan lapselleni, en voi ostaa just niitä kivoimpia vaatteita jne koska yksinhuoltaja minimi elareilla ja kotihoidontuella ei kauheasti juhli. Vauvauinti lopetettiin koska siihen ei rahat riittäny vaikka se oli todella hyvä harrastus ja jossain vaiheessa ihan henkireikä

Exä ei ole osallistunut lapsensa elatukseen yhdelläkään sentillä. Ei siis koskaan ole ostanut yhtäkään vaatekappaletta tai lelua tms.

Mutta eipä teille tuossa tilanteessa jää hirveästi vaihtoehtoja. Lasten takia on välillä joustettava ja tehtävä takaperinvoltteja vaikkei se kivaa ole, eikä ole *oikein*. Joskus on vaa annettava exille periksi jotta lapset voisivat hyvin. Se, kuinka paljon pystyy ja kannattaa antaa periksi vähän riippuu ihmisestä ja asiasta, mutta täysin "oikein" ja "periaatteiden mukaan" sujuu hyvin, hyvin harvan eroperheen elämä. Uutena puolisona sä olet toivottavasti tiennyt mihin ryhdyt ja itsekin valmis joustamaan paljonkin jotta kaikilla perheenne lapsilla olisi mahdollisimman hyvä olla.

 

[*^]

Lasten isä ja äiti eronneet siis lasten ollessa ihan pieniä, joten meillä on pitkä historia ja haluamme yhdessä (jopa minä) pitää lapset kiinni harrastuksissa jne. jotta kaikilta muilta lieveilmiöiltä säilyttäisiin erossa (paljon muuttoja, äidin parisuhteiden vaihtuvuus, koulujen muutokset jne.). Mutta nuo talvipopot riepoo, vähästä se voi olla kiinni. Jos sanotaan, että uusi puoliso ei ole velvollinen maksamaan mitään, mutta kyllähän se monesti niin on että pakkokin on. Meillä on yksi yhteinen lapsi ja minulle ei aikaisempia. Itse hankin suurimman osan yhteisen lapsen vaatteista, maksan päivähoidon jne., sillä mies maksaa isommista lapsista niin paljon. Tämä on oma valinta, enkä siitä valitakkaan, mutta pitäisi olla melkos hyvät palkat jos mieheni pystyisi vielä puolet maksamaan yhteisestä lapsestamme. Sitä en oletakkaan.

Niin, lasten menot pitää sovittaa vanhempien tuloihin. Mulla ei ole varaa kaikkeen hauskaan ja kivaan lapselleni, en voi ostaa just niitä kivoimpia vaatteita jne koska yksinhuoltaja minimi elareilla ja kotihoidontuella ei kauheasti juhli. Vauvauinti lopetettiin koska siihen ei rahat riittäny vaikka se oli todella hyvä harrastus ja jossain vaiheessa ihan henkireikä

Exä ei ole osallistunut lapsensa elatukseen yhdelläkään sentillä. Ei siis koskaan ole ostanut yhtäkään vaatekappaletta tai lelua tms.

Mutta eipä teille tuossa tilanteessa jää hirveästi vaihtoehtoja. Lasten takia on välillä joustettava ja tehtävä takaperinvoltteja vaikkei se kivaa ole, eikä ole *oikein*. Joskus on vaa annettava exille periksi jotta lapset voisivat hyvin. Se, kuinka paljon pystyy ja kannattaa antaa periksi vähän riippuu ihmisestä ja asiasta, mutta täysin "oikein" ja "periaatteiden mukaan" sujuu hyvin, hyvin harvan eroperheen elämä. Uutena puolisona sä olet toivottavasti tiennyt mihin ryhdyt ja itsekin valmis joustamaan paljonkin jotta kaikilla perheenne lapsilla olisi mahdollisimman hyvä olla.

Kyllä minä tiedän, missä olen kun tässä jo vuosikaudet ollutkin. Itseasiassa lapset olivat tosi pieniä kun tähän tulin. Joustamista on minun puolelta, enkä omaa lompakkoani pidä niin tiukasti supussa ettei siitä lapsille liikenisi. Tottakait me nuo kengät ostettaisiin, mutta periaate ei kyllä sallisi kun sittenhän tosiaankin vaatimustaso vain kasvaa ja meitä käytetään ainoastaan hyväksi. Meillä ei alkoholia käytetä eikä ravintolassa käydä, joten säästöä tulee siitäkin.

 

[Peuhu]

Exä ei ole osallistunut lapsensa elatukseen yhdelläkään sentillä. Ei siis koskaan ole ostanut yhtäkään vaatekappaletta tai lelua tms.

Mutta eipä teille tuossa tilanteessa jää hirveästi vaihtoehtoja. Lasten takia on välillä joustettava ja tehtävä takaperinvoltteja vaikkei se kivaa ole, eikä ole *oikein*. Joskus on vaa annettava exille periksi jotta lapset voisivat hyvin. Se, kuinka paljon pystyy ja kannattaa antaa periksi vähän riippuu ihmisestä ja asiasta, mutta täysin "oikein" ja "periaatteiden mukaan" sujuu hyvin, hyvin harvan eroperheen elämä. Uutena puolisona sä olet toivottavasti tiennyt mihin ryhdyt ja itsekin valmis joustamaan paljonkin jotta kaikilla perheenne lapsilla olisi mahdollisimman hyvä olla.

Kuka sun minimielarit sit maksaa jos ex laita senttiäkään lasten elatukseen?Kela kuitenkin perii ne isältä jos isyys on tunnustettu.

Mun täytyy kyllä sanoa että ei tarvitse joustaa näissä asioissa koska silloin lähi alkaa "lapsen edun " nimissä maksatta kaiken exällään mitä hänen ei lain mukaan tarvitse maksaa. Kaikkeen ei tarvitse eikä pidä alistua.

 

[Peuhu]

Kyllä minä tiedän, missä olen kun tässä jo vuosikaudet ollutkin. Itseasiassa lapset olivat tosi pieniä kun tähän tulin. Joustamista on minun puolelta, enkä omaa lompakkoani pidä niin tiukasti supussa ettei siitä lapsille liikenisi. Tottakait me nuo kengät ostettaisiin, mutta periaate ei kyllä sallisi kun sittenhän tosiaankin vaatimustaso vain kasvaa ja meitä käytetään ainoastaan hyväksi. Meillä ei alkoholia käytetä eikä ravintolassa käydä, joten säästöä tulee siitäkin.

Niinhän se usein menee että kun pirulle antaa pikkurillin se vie kokokäden.

Älkää antako periksi, teiltä vaaditaan kokoajan enemmän jos suostutte kaikkeen mitä lähi vaan älyää pyytää. Ottakaa yhteys lapseten valvojaan tai lakimieheen. Uusperheiden liitossa on hyvä lakimies joka tuntee nämä asiat nimi on Ahti Hurmalainen.

 

[ninaTT]

Kuka sun minimielarit sit maksaa jos ex laita senttiäkään lasten elatukseen?Kela kuitenkin perii ne isältä jos isyys on tunnustettu.

Mun täytyy kyllä sanoa että ei tarvitse joustaa näissä asioissa koska silloin lähi alkaa "lapsen edun " nimissä maksatta kaiken exällään mitä hänen ei lain mukaan tarvitse maksaa. Kaikkeen ei tarvitse eikä pidä alistua.

Lapsen isä on "opiskelija". Hänen ei tartte maksaa elareita. Uus sopimus pitäis kohta vääntää...

Kuten sanoin, joustamisen määrä pitää sopeuttaa tilanteeseen, ihan mihin tahansa ei pidä suostua, mutta pitää aina harkita tarkkaan kumpi on lasten kannalta huonompi vaihtoehto: Tappeleminen vai joustaminen. Päällisin puolin tässä tilanteessa sanoisin, että antakaa periksi tällä kertaa (tai tosiaan, "uhkailisi" harrastuksen lopettamisella, ehkä äiti siitä saisi motivaatiota löytää rahaa kenkiin...)

 

[Peuhu]

Kuka sun minimielarit sit maksaa jos ex laita senttiäkään lasten elatukseen?Kela kuitenkin perii ne isältä jos isyys on tunnustettu.

Mun täytyy kyllä sanoa että ei tarvitse joustaa näissä asioissa koska silloin lähi alkaa "lapsen edun " nimissä maksatta kaiken exällään mitä hänen ei lain mukaan tarvitse maksaa. Kaikkeen ei tarvitse eikä pidä alistua.

Lapsen isä on "opiskelija". Hänen ei tartte maksaa elareita. Uus sopimus pitäis kohta vääntää...

Kuten sanoin, joustamisen määrä pitää sopeuttaa tilanteeseen, ihan mihin tahansa ei pidä suostua, mutta pitää aina harkita tarkkaan kumpi on lasten kannalta huonompi vaihtoehto: Tappeleminen vai joustaminen. Päällisin puolin tässä tilanteessa sanoisin, että antakaa periksi tällä kertaa (tai tosiaan, "uhkailisi" harrastuksen lopettamisella, ehkä äiti siitä saisi motivaatiota löytää rahaa kenkiin...)

Meillä ei tuo jousto toiminut vaan kokoajan vaadittiin vaan lisää. Äiti otti lopuksi yhteyttä lakimieheen vaatiakseen lakituvan kautta lisää ( me maksetaan jo 170? ) mikä olikin meidän onni sillä kun otimme tietysti oman lakimiehen ja hän näytti äidille pykälät ja lait niin raastupaan oli enää turhamennä ja me ollaan sen jälkeen saatu olla rauhassa eikä tarvitse elareidenlisäksi maksaa kuin matkakulut meille ja takas. Se oli ainut keino saada tilanne poikki ja sen jälkeen on ollut rauha mikä on mun mielestä myös lapsen etu.

 

[Wicked Mary]

hmm...tuossa Clivia sanoi ettei uuden puolison tarvitse maksaa lasten kuluja, vaan lasten vanhempien...ainakin meillä käytännössä me ostettiin kaikki mitä miehen (nyt jo ex) pojat tarvitsi, äidille ei sanojensa mukaan kuulunut minkään ostaminen tai maksaminen, eikä osallistunut harrastusten, eikä esim. rippijuhlien maksuun (vieraaksi toki halusi tulla), vaan kaikki kuului isän ja äitipuolen (minun) maksaa.

Jos uusi kumppani haluaa maksaa edellisen suhteen lasten elämisen ja asumisen se on hänen asiansa mutta viittasin tuossa alkuperäisen kirjoittajan tekstiin josta kävi ilmi että uusi kumppani maksaa mm. ruuan ja taas perään että kun on yksi töissäkäyvä perheessä lisää niin luulis rahojen riittävän.Se uusi kumppani ei ole velvollinen kustantamaan mitään muuta kuin omat kulunsa ja ihan on oma asiansa jos rahansa pistää toisen lapsiin.
MUn mies ei maksa mun poikien elämistä vaan mä maksan sen itse vaikka mun exäni siitä vittuilee joka kuukausi puhelimessa kun kerjään elareita jota ei koskaan näy tilillä maksupäivänä ilman kerjäämistä että pyydä siltä äijältäs.
En todellakaan pyydä,eikä mies myöskään pyydä multa rahaa omien lastensa elättämiseen.Molemmat huolehtii omat laskunsa ja omien lastensa kulut itse.Toki käydään kaupassa yhdessä ja mies kuskaa autolla mun lapsia jos ne kyytiä tarvitsee mutta tämä toimii näin hyvin.
Musta on kummallinen käsitys että pitäis sen uuden kumppanin vastuulle sysätä omat lapset niinkuin mun exä ajattelee.

en mä nyt voi sanoa että vartavasten halusin maksaa myös miehen lasten kaikki menot, koska mulla oli (ja on tietysti vieläkin) omiakin lapsia, joiden vaate ym. kuluihin taas mies (poikien isä ) ei osallistunut. Koska omien lasteni isä osallistui jossain määrin heidä kuluihinsa, ainakin isompiin hankintoihin, oli mulle mahdollista esim vaatettaa myös pojat.
Enkä mä sitä nyt pelkästään hyvästä sydämestä tai rakkaudesta tehnyt, vaan hyvin pitkälti myös ylpeydestä "meidän huushollissa yksikään lapsi ei kulje ilman asianmukaista vaatetusta", mä otin hyvin vakavasti äitipuolen vastuun, mikä johtikin sitten loppuunpalamiseen ja eroon myöhemmin.