M
"marjukka"
Vieras
Tapasin avopuolisoni viime keväänä, nyt syksyllä ostettiin yhteinen asunto..siihen asti asuttiin omissa vuokrakämpissämme. Mulla on 2 lasta (1.5v tyttö ja 13v poika) ja miehellä on yksi lapsi (4v tyttö). Yhteiseloa on nyt takana n. 2kk ja ongelmia alkaa olemaan...
Ensinnäkin, miehen 4v tytöllä on todella vaikeaa sopeutua uuteen tilanteeseen...ei halua lähteä hoidosta kotiin, ei uskalla mennä uudessa kodissa yksin vessaan (muutamat pissat ja kakat tullut jo housuun), koko ajan roikkuu isässään kiinni jne. Mutta kuitenkin leikkii tosi hyvin mun 1.5v tytön kanssa ja ihan hauskaa heillä näyttää leikeissään olevan, myös poikani 13v touhuaa tyttöjen kanssa ja itsekin olen koittanut huomioida miehen tytön mahdollisimman hyvin, mutta lähes kaikkeen kelpaa vain ja ainoastaan isä. Omilla lapsillani ei ole ollut ongelmia sopeutua, pienempi on vielä niin pieni ettei ymmärrä ja isompi osaa ajatella jo asiat järkevästi..
Tytön "ongelmien" myötä kuitenkin parisuhteemme hiertää.
Lisäksi mies on nyt alannut todella paljon stressaamaan siitä, että kuinka pärjäämme lainan ja kaikkien muiden kulujen kanssa rahallisesti. Hän on hyväpalkkaisessa työssä ja mun on tarkoitus olla ensi syksyyn asti hoitovapaalla. Lainanmaksukyky laskettiin niiden tulojen mukaan mitä meillä on, kun mä olen kotihoidontuella ja laskelmien mukaan meidän pitäisi kyllä pärjätä ihan hyvin.... vai mitä sanotte, lainan ja pakollisten menojen (vakuutukset, sähkö, vesi, lämmitys jne.) jälkeen jää käteen n. 1500.. eikö tuolla pitäisi viiden ihmisen pärjätä kuukauden ?
Tää asia stressaa miestä niin paljon, että eilen jopa ehdotti että myydään tämä asunto...johon ollaan siis vasta 2kk sitten muutettu..
Itseäni tietenkin asiat lannistaa ja olenkin miettinyt että heitänkö hanskat samantien tiskiin... toki tiedän ja olenkin miehelle sanonut, että nämä asiat vie aikaa, toki kaikilla kestää sopeutua uuteen tilanteeseen jne.. eikä sitä rahallista pärjäämistä voi tietää ennenkuin katsoo vähän eteenpäin. Mulla on kyllä vakituinen työpaikka, jonne voin koska vain palata jos näyttää siltä, että menee liian tiukille.
Ensinnäkin, miehen 4v tytöllä on todella vaikeaa sopeutua uuteen tilanteeseen...ei halua lähteä hoidosta kotiin, ei uskalla mennä uudessa kodissa yksin vessaan (muutamat pissat ja kakat tullut jo housuun), koko ajan roikkuu isässään kiinni jne. Mutta kuitenkin leikkii tosi hyvin mun 1.5v tytön kanssa ja ihan hauskaa heillä näyttää leikeissään olevan, myös poikani 13v touhuaa tyttöjen kanssa ja itsekin olen koittanut huomioida miehen tytön mahdollisimman hyvin, mutta lähes kaikkeen kelpaa vain ja ainoastaan isä. Omilla lapsillani ei ole ollut ongelmia sopeutua, pienempi on vielä niin pieni ettei ymmärrä ja isompi osaa ajatella jo asiat järkevästi..
Tytön "ongelmien" myötä kuitenkin parisuhteemme hiertää.
Lisäksi mies on nyt alannut todella paljon stressaamaan siitä, että kuinka pärjäämme lainan ja kaikkien muiden kulujen kanssa rahallisesti. Hän on hyväpalkkaisessa työssä ja mun on tarkoitus olla ensi syksyyn asti hoitovapaalla. Lainanmaksukyky laskettiin niiden tulojen mukaan mitä meillä on, kun mä olen kotihoidontuella ja laskelmien mukaan meidän pitäisi kyllä pärjätä ihan hyvin.... vai mitä sanotte, lainan ja pakollisten menojen (vakuutukset, sähkö, vesi, lämmitys jne.) jälkeen jää käteen n. 1500.. eikö tuolla pitäisi viiden ihmisen pärjätä kuukauden ?
Tää asia stressaa miestä niin paljon, että eilen jopa ehdotti että myydään tämä asunto...johon ollaan siis vasta 2kk sitten muutettu..
Itseäni tietenkin asiat lannistaa ja olenkin miettinyt että heitänkö hanskat samantien tiskiin... toki tiedän ja olenkin miehelle sanonut, että nämä asiat vie aikaa, toki kaikilla kestää sopeutua uuteen tilanteeseen jne.. eikä sitä rahallista pärjäämistä voi tietää ennenkuin katsoo vähän eteenpäin. Mulla on kyllä vakituinen työpaikka, jonne voin koska vain palata jos näyttää siltä, että menee liian tiukille.
