Uusperheet ja ne inhottavat lapset

[taustalla]

Ihan kauhulla olen täällä lukenut miten paljon naiset inhoaa miesten etälapsia, mikä rasitus ja päänsärky että nämä tulevat isänsä luo kylään. Ja sitten jeesustellaan "etten lapselle näytä miten paljon häntä inhoan" kyllä lapset ymmärtää etteivät ole toivottuja vieraita, ei sitä tarvitse äitipuolen suoraan sanoa. Jotenkin surettaa pienet lapset jotka tulevat isän luokse ja se aika ei olekaan mukavaa yhdessäoloa vaan kireätä ilmapiiriä ja äitipuolen kylmäkiskoisuutta.

 

[niksaus]

Ongelma on yleensä siinä, että etälapset käyvät isän luona kuitenkin suht harvoin, vaikka säännöllisesti.

Liian usein isällä on huono omatunto erosta, mikä näkyy siinä, että kaikki temppuilu ja kaikki mahdolliset maneerit hyväksytään ihan täböllä.

Tottakai lapset oireilevat ja voivat olla mustasukkaisia, mutta "antaa mennä" asenteella ja leväperäisyydellä ne ongelmat eivät selviä.

Liian usein lasten isä omien lastensa lähipäivinä hyväksyy uutta vaimoakaan kuin pitkin hampain, no ehkä ruokaa laittamaan ja siivoamaan jäljet, mutta lapsia ei saa kuitenkaan komentaa - edes nätisti ja edes aiheesta.

Eihän se lasten vika ole, jos isä ei tunnontuskiensa takia osaa sanoa missään vastaan pikkuiselle Jenna-Nicolette-Jesselle...

Mutta voi se sitten sen "äitipuolen" hermoja syödä, kun aika ajoin koko huushollia pyörittää mielivaltaisesti isän entisen avioliiton rakkauden hedelmät.

 

[Katherine Wheel]

Onneksi minun exäni nyxä toivottaa lapseni tervetulleeksi heille, jopa silloin exä on töissä ja hän joutuisi heitä kaitsemaan. Tosin ovat jo niin isoja etteivät juurikaan vahtimista kaipaa.

 

[koiraharrastaja]

\

Onneksi minun exäni nyxä toivottaa lapseni tervetulleeksi heille, jopa silloin exä on töissä ja hän joutuisi heitä kaitsemaan. Tosin ovat jo niin isoja etteivät juurikaan vahtimista kaipaa.

Sama täällä! Ex-mieheni vaimo tulee loistavasti toimeen sekä lasten, että heidän äitinsä kanssa...

 

[Marya]

\

Ihan kauhulla olen täällä lukenut miten paljon naiset inhoaa miesten etälapsia, mikä rasitus ja päänsärky että nämä tulevat isänsä luo kylään. Ja sitten jeesustellaan "etten lapselle näytä miten paljon häntä inhoan" kyllä lapset ymmärtää etteivät ole toivottuja vieraita, ei sitä tarvitse äitipuolen suoraan sanoa. Jotenkin surettaa pienet lapset jotka tulevat isän luokse ja se aika ei olekaan mukavaa yhdessäoloa vaan kireätä ilmapiiriä ja äitipuolen kylmäkiskoisuutta.

Hmm... Mä en niinkään inhoa tuota tyttö.. Enemmänkin se on välillä sellanen rasite.. Tai ei nyt ehkä ihan rasitekaan..
Arjen pyöritys kun on mun harteilla oikeestaan kokonaan, niin välistä tulee se olo et "mitä helkkaria mä tota muksua hoidan kun ei se ees oo mun?!", mutta tuo olo on silloin kun meidän 4,5v uhmaa ja kiusaa jne jne.. Tyttö on mulle tärkeä ja välitän hänestä, mutta ainoastaan miehen tyttönä. Välit ja tunteet omaan tyttööni on täysin erilaiset kun mitä miehen tyttöön, luonnollisesti. Välillä ottaa kaaliin ja pahasti, mutta sillon lähden ulos ja poltan tupakan hitaasti... Mutta uskoisin että ihan jokaista ottaa kaaliin välistä, vaikka oliskin ihan omia muksuja!?

Enkä mä ainakaan oo jeesustellu, sillon kun en niin kovin mieluusti välitä tytön seurasta niin poistun ja pyydän vaikka amman meille, ja tuun tytön seuraan taas kun jaksan ja tiedän että nyt voin antaa sitä tytön haluamaa läheisyyttä. Tällä haluan luoda lapselle sen mukavan ilmapiirin meilläkin ollessa...

Me äitipuoletkin kun ollaan vain -ihmisiä, ei mitään superhyper -ihmisiä. Meilläkin tulee mitta täyteen, menee hermot ja suututaan, oli ne muksut sitte omia, miehen, naapurin tai siskon pojan. Jos tänne sattuu nyt pahan olonsa purkamaan ja sanomaan kuinka muksu ahdistaa, niin aina äitipuolen kimppuun hyökätään kun yleinen syyttäjä... Entäpä sitten kun joku äiti tulee purkamaan oloaan ihan omasta lapsestaan?? Sitten silutellaan päätä ja toivotellaan jaksamisia... Mä olen se kamala ilkeä äiti puoli jonka kanssa miehen tyttö kuitenkin äidillään ollessa haluaa aina puhua puhelimessa (vertauksena se että täällä ollessaan tyttö ei halua jutella äitinsä kanssa)...

Ja lisään tähän vielä sen että joo, todellakin mua välistä ahdistaa ihan mahdottomasti tuo miehen tyttö. Mutta mä yritän olla tytölle niin hyvä äitipuoli kun vain suinkin pystyn. Ja annan hänelle sen kaiken mitä vain toisen lapselle pystyn antamaan...

Ja niille vielä jotka meitä ilkeitä äitipuolia sättii niin sanoisin sen verran että te ette todennäköisesti tiedä puoliakaan uusperheiden arjen pyörityksestä pelkän palstan välityksellä, että... =) <br><br>

 

[eräs]

\

\

Ihan kauhulla olen täällä lukenut miten paljon naiset inhoaa miesten etälapsia, mikä rasitus ja päänsärky että nämä tulevat isänsä luo kylään. Ja sitten jeesustellaan "etten lapselle näytä miten paljon häntä inhoan" kyllä lapset ymmärtää etteivät ole toivottuja vieraita, ei sitä tarvitse äitipuolen suoraan sanoa. Jotenkin surettaa pienet lapset jotka tulevat isän luokse ja se aika ei olekaan mukavaa yhdessäoloa vaan kireätä ilmapiiriä ja äitipuolen kylmäkiskoisuutta.

Hmm... Mä en niinkään inhoa tuota tyttö.. Enemmänkin se on välillä sellanen rasite.. Tai ei nyt ehkä ihan rasitekaan..
Arjen pyöritys kun on mun harteilla oikeestaan kokonaan, niin välistä tulee se olo et "mitä helkkaria mä tota muksua hoidan kun ei se ees oo mun?!", mutta tuo olo on silloin kun meidän 4,5v uhmaa ja kiusaa jne jne.. Tyttö on mulle tärkeä ja välitän hänestä, mutta ainoastaan miehen tyttönä. Välit ja tunteet omaan tyttööni on täysin erilaiset kun mitä miehen tyttöön, luonnollisesti. Välillä ottaa kaaliin ja pahasti, mutta sillon lähden ulos ja poltan tupakan hitaasti... Mutta uskoisin että ihan jokaista ottaa kaaliin välistä, vaikka oliskin ihan omia muksuja!?

Enkä mä ainakaan oo jeesustellu, sillon kun en niin kovin mieluusti välitä tytön seurasta niin poistun ja pyydän vaikka amman meille, ja tuun tytön seuraan taas kun jaksan ja tiedän että nyt voin antaa sitä tytön haluamaa läheisyyttä. Tällä haluan luoda lapselle sen mukavan ilmapiirin meilläkin ollessa...

Me äitipuoletkin kun ollaan vain -ihmisiä, ei mitään superhyper -ihmisiä. Meilläkin tulee mitta täyteen, menee hermot ja suututaan, oli ne muksut sitte omia, miehen, naapurin tai siskon pojan. Jos tänne sattuu nyt pahan olonsa purkamaan ja sanomaan kuinka muksu ahdistaa, niin aina äitipuolen kimppuun hyökätään kun yleinen syyttäjä... Entäpä sitten kun joku äiti tulee purkamaan oloaan ihan omasta lapsestaan?? Sitten silutellaan päätä ja toivotellaan jaksamisia... Mä olen se kamala ilkeä äiti puoli jonka kanssa miehen tyttö kuitenkin äidillään ollessa haluaa aina puhua puhelimessa (vertauksena se että täällä ollessaan tyttö ei halua jutella äitinsä kanssa)...

Ja lisään tähän vielä sen että joo, todellakin mua välistä ahdistaa ihan mahdottomasti tuo miehen tyttö. Mutta mä yritän olla tytölle niin hyvä äitipuoli kun vain suinkin pystyn. Ja annan hänelle sen kaiken mitä vain toisen lapselle pystyn antamaan...

Ja niille vielä jotka meitä ilkeitä äitipuolia sättii niin sanoisin sen verran että te ette todennäköisesti tiedä puoliakaan uusperheiden arjen pyörityksestä pelkän palstan välityksellä, että... =)

Just näin :flower:

 

[peuhu]

\

Ihan kauhulla olen täällä lukenut miten paljon naiset inhoaa miesten etälapsia, mikä rasitus ja päänsärky että nämä tulevat isänsä luo kylään. Ja sitten jeesustellaan "etten lapselle näytä miten paljon häntä inhoan" kyllä lapset ymmärtää etteivät ole toivottuja vieraita, ei sitä tarvitse äitipuolen suoraan sanoa. Jotenkin surettaa pienet lapset jotka tulevat isän luokse ja se aika ei olekaan mukavaa yhdessäoloa vaan kireätä ilmapiiriä ja äitipuolen kylmäkiskoisuutta.

Jos puhut ihan vaan tämän palstan keskustelioista niin aika pieni prosentti kaikista uusperheen äideistä kuitenkin käy täällä. Yleistys ei kannata ihan tämän perusteella.

Itse tykkään poika puolenstani enkä koe häntä rasitteena :wave:

 

[Siiri]

Olen 44 vuotias ja ensimmäistä kertaa elämässäni pienten lasten kanssa tekemisissä. Kun 3,5 ja 5,5 vuotiaat tulevat ja laittavat elämän sekaisin ja vaativat kaiken huomion ja kiristävät ihanaa avioliitoani, niin onhan se aivan syvältä jos ei saa sitä jollain lailla kommentoida! En ole hankkinut omia lapsia koska en ole yhtään lapsirakas! Rakastan omaa rauhaa ja itsekästä elämääni. Onko kukaan koskaan tullut ajatelleeksi, että tosi monta avioliittoa on kaatunut nimenomaan tuohon lapsihelvettiin? Minä en ainakaan anna vieraiden lasten pilata tätä ihanaa liittoani. Yhtäkkiä vieraat lapset vain tulevat elämääni, omine tapoineen (lähinnä rajoituksineen kuten ruokailu), kiljumaan viikoksi kesälomalla mökilleni,
tunkemaan koko ajan mieheni ja minun väliin, edes kahvihetkeä emme saa viettää rauhassa. Pitävät kyllä kovasti minusta ja toki meillä
on mukavaakin, mutta päivät ovat raskaat eikä minkäänlaista elämää ole enää illalla kun ne on saatu tainnutettua sänkyyn.
Siksi ihmettelenkin tätä Kaks´Plus palstaa lukiessani että NIIN MONELLA on vauvakuumetta kun ensimmäinenkin on vielä vauva, miksi pitää olla niin pienet ikäerot että elämän laadusta ei voi puhua samana päivänäkään?

 

[Peuhu68]

\

Olen 44 vuotias ja ensimmäistä kertaa elämässäni pienten lasten kanssa tekemisissä. Kun 3,5 ja 5,5 vuotiaat tulevat ja laittavat elämän sekaisin ja vaativat kaiken huomion ja kiristävät ihanaa avioliitoani, niin onhan se aivan syvältä jos ei saa sitä jollain lailla kommentoida! En ole hankkinut omia lapsia koska en ole yhtään lapsirakas! Rakastan omaa rauhaa ja itsekästä elämääni. Onko kukaan koskaan tullut ajatelleeksi, että tosi monta avioliittoa on kaatunut nimenomaan tuohon lapsihelvettiin? Minä en ainakaan anna vieraiden lasten pilata tätä ihanaa liittoani. Yhtäkkiä vieraat lapset vain tulevat elämääni, omine tapoineen (lähinnä rajoituksineen kuten ruokailu), kiljumaan viikoksi kesälomalla mökilleni,
tunkemaan koko ajan mieheni ja minun väliin, edes kahvihetkeä emme saa viettää rauhassa. Pitävät kyllä kovasti minusta ja toki meillä
on mukavaakin, mutta päivät ovat raskaat eikä minkäänlaista elämää ole enää illalla kun ne on saatu tainnutettua sänkyyn.
Siksi ihmettelenkin tätä Kaks´Plus palstaa lukiessani että NIIN MONELLA on vauvakuumetta kun ensimmäinenkin on vielä vauva, miksi pitää olla niin pienet ikäerot että elämän laadusta ei voi puhua samana päivänäkään?

Huomaa kyllä tekstistäsi ettei sinulla ole lapsia. Olen itsekin uusperheellinen mutta ihan eri linjoilla kanssasi. Ei ne lapset jotka elämääsi "terrorisoivat" ole vieraita lapsia vaan MIEHESI lihaa ja verta ja hän ihan varmasti rakstaa lapsiaan. Varmaan miehen ottaessasi tiesit että hänellä on lapsia. Oletteko miehesi kanssa keskustelleet sinun tunteista lapsia kohtaan?

Kyllä meillä on hyvä elämän laatu vaikka pieniä lapsia ja illalla tosiaankin taintuu uupuneena sänkyyn mutta se on vaikea seltää miksi se ei tunnu pahalta sellaiselle jolla ei ole lapsia eikä tiedä mitä äidin rakkaus on. Mä taas monesti ajattelen lapsettomista naisista että eivät tiedä mitä menettävät kun eivät ole lapsia tehneet.Ise sain lapset suht "vanhana" ja elämäni nyt PALJON antoisampaa kuin silloin kun ei ollut lapsia :wave:

 

[joopa joo]

\

Ihan kauhulla olen täällä lukenut miten paljon naiset inhoaa miesten etälapsia, mikä rasitus ja päänsärky että nämä tulevat isänsä luo kylään. Ja sitten jeesustellaan "etten lapselle näytä miten paljon häntä inhoan" kyllä lapset ymmärtää etteivät ole toivottuja vieraita, ei sitä tarvitse äitipuolen suoraan sanoa. Jotenkin surettaa pienet lapset jotka tulevat isän luokse ja se aika ei olekaan mukavaa yhdessäoloa vaan kireätä ilmapiiriä ja äitipuolen kylmäkiskoisuutta.

Voi voi ja lämmin leipä!!!
Ensinnäkään en ole äitipuoli ja siks toisekseen, kun en siedä huonosti kasvatettua ja piloille lellittyä lasta, niin en vaan siedä, eikä mun ole mikään pakkokaan...

 

[Diana]

\

Olen 44 vuotias ja ensimmäistä kertaa elämässäni pienten lasten kanssa tekemisissä. Kun 3,5 ja 5,5 vuotiaat tulevat ja laittavat elämän sekaisin ja vaativat kaiken huomion ja kiristävät ihanaa avioliitoani, niin onhan se aivan syvältä jos ei saa sitä jollain lailla kommentoida! En ole hankkinut omia lapsia koska en ole yhtään lapsirakas! Rakastan omaa rauhaa ja itsekästä elämääni. Onko kukaan koskaan tullut ajatelleeksi, että tosi monta avioliittoa on kaatunut nimenomaan tuohon lapsihelvettiin? Minä en ainakaan anna vieraiden lasten pilata tätä ihanaa liittoani. Yhtäkkiä vieraat lapset vain tulevat elämääni, omine tapoineen (lähinnä rajoituksineen kuten ruokailu), kiljumaan viikoksi kesälomalla mökilleni,
tunkemaan koko ajan mieheni ja minun väliin, edes kahvihetkeä emme saa viettää rauhassa. Pitävät kyllä kovasti minusta ja toki meillä
on mukavaakin, mutta päivät ovat raskaat eikä minkäänlaista elämää ole enää illalla kun ne on saatu tainnutettua sänkyyn.
Siksi ihmettelenkin tätä Kaks´Plus palstaa lukiessani että NIIN MONELLA on vauvakuumetta kun ensimmäinenkin on vielä vauva, miksi pitää olla niin pienet ikäerot että elämän laadusta ei voi puhua samana päivänäkään?

Mutta ne vieraat lapset eivät ole miehellesi vieraita vaan ihan omia! Se sinun kannattaa muistaa, sillä sinä olet miehellesi vieraampi kuin hänen omat lapsensa, jotka ovat hänen geeniensä kantajia!!!

 

[Diana]

\

\

Ihan kauhulla olen täällä lukenut miten paljon naiset inhoaa miesten etälapsia, mikä rasitus ja päänsärky että nämä tulevat isänsä luo kylään. Ja sitten jeesustellaan "etten lapselle näytä miten paljon häntä inhoan" kyllä lapset ymmärtää etteivät ole toivottuja vieraita, ei sitä tarvitse äitipuolen suoraan sanoa. Jotenkin surettaa pienet lapset jotka tulevat isän luokse ja se aika ei olekaan mukavaa yhdessäoloa vaan kireätä ilmapiiriä ja äitipuolen kylmäkiskoisuutta.

Voi voi ja lämmin leipä!!!
Ensinnäkään en ole äitipuoli ja siks toisekseen, kun en siedä huonosti kasvatettua ja piloille lellittyä lasta, niin en vaan siedä, eikä mun ole mikään pakkokaan...

Paitsi jos olet lapsen isän kanssa naimisissa tai avoliitossa tai seurustelet hänen kanssaan - lapset tulee samassa paketissa. Ja kaikesta päätellen uusioperheen äitien tai isän nyxien mielestä ne lapset on lähes aina huonosti kasvatettuja ja pilalle lellittyjä... Ai niin, voithan tosiaan lähteä kävelemään siitä suhteesta jos lapset rassaa!!!

 

[hmmm]

Jokaisella on oikeus pitää tai olla pitämättä puolisonsa lapsista. Typerää tulla jeesustelemaan siitä asiasta kenellekään, asiat ei siitä muutu vaikka kuinka täällä höyryttäis "kaltoinkohdelluista lapsiparoista", jotka ei muuten edes läheskään aina ole kaltoinkohdeltuja ollenkaan, vaan tosiaankin huonostikasvatettuja ja itsekkäitä. Näinkin voi katsokaas olla asiat.
Tietysti on ihan äitipuolen asia, haluaako elää uusperheessä, kukaan ei pakota, mutta asia siltikään ole niin mustavalkoinen.
Jos aina ajattelee vain muita, jopa toisen ihmisen lapsia aina itseään ennen, ei kauaa jaksa. Äitipuolilla on siitä hyvä asema, ettei heidän ole tilanteeseensa pakko jäädä, vaan heillä on oikeus häipyä jos elämä ei meinaa sujua.
(ja puhuin nyt siis klassisesta tilanteesta, jossa uusi puoliso ja lapsipuolet EIVÄT TULE TOIMEEN)

 

[taustalla]

Vai kauhulla lukenut... No ainakin niissä tapauksissa, joissa lapset ovat etälapsia, ymmärrän oikein hyvin, etteivät välttämättä ole toivottuja viikonloppuvieraita. Sillä vieraitahan he usein näille nykyisille puolisoille ovat, eivät perheenjäseniä. Kun yhdessä asutaan, myös helpommin kiinnytään. Normaalin vieraan voi kutsua/jättää kutsumatta, etälapset tulevat aina ja "sotkevat" normaalit kuviot. Mielestäni on hyvin lapsellista vedota siihen, että kaikkien pitää etukäteen tietää, mihin ryhtyvät. Ei muissakaan asioissa yleensä etukäteen mitään kukaan tiedä.
Ja siis tämä on perusta ja kaikki saattaa sujua oikein hyvinkin, mutta jos lisäksi on muita kiemuroita, esim. lapsi on hyvin hemmoteltu ja saa aina tahtonsa läpi (eroa lapsille monesti hyvitetään näin, vaikka se on täysin väärä keino), tai jos ero on ollut riitaisa, ja lasten kautta kiusataan isää ja nykyista puolisoa (tätä tapahtuu yllättävänkin paljon), suhde lapsiin vain mutkistuu.
Itse olen läheltä seurannut tilannetta, jossa etälapsi yritti tahallaan jatkuvasti pahoittaa isän uuden puolison mielen, yleensä äidiltään kuulemilla kommenteilla, tosin keksi hän niitä sujuvasti itsekin... Lisäksi päämääränä oli saada isä suuttumaan puolisolleen ihan kummallisia keinoja käyttäen. Oli syynä mikä tahansa, en ihmettele yhtään, ettei isän puoliso tästä lapsesta pidä.
Olen ollut paljon tekemisissä lasten kanssa partion kautta ja voin vain sanoa, että kyllä lapsissa ON eroja. Ei kaikista aikuisistakaan automaattisesti pidä, miksi lasten kohdalla olisi toisin? Eivät nämä hurskastelijatkaan yleensä kaikista lapsista pidä, saatikka että haluaisivat heidät kotiinsa jatkuvasti passattaviksi.
Näissä uusperhekuvioissa on lisäksi paljon sitä, ettei lapsia ehkä henkilökohtaisesti inhota, vaan lähinnä heidän olemassaoloaan. Lapset herättävät negatiivisia tunteita toisen vanhemman kiusanteon (jossa lapsia käytetty välikappaleina) vuoksi. Mutta "äitipuolenhan" pitäisi aina ymmärtää ja välittää toisen lapsesta, vaikka näissä tapauksissa edes lapsen oma vanhempi ei niin tee... Elämä on.

 

[äityli]

Itse koen niin, että, ainahan vieraat lapset ovat vieraita, vaikka ne ovat mieheni ex-liiton lapsia. Vaikkakin he käyvät meillä säännöllisesti joka toinen viikonloppu ja usein vielä 1 arki viikossa. Meidän yhteiset lapset, lapset, jotka minä olen synnyttänyt, ovat minulle kaikki kaikessa. He ovat mieheni lasten sisarpuolia, eli osittain samaa verta ja lihaa, vaikken minä sitä siten ajattele. Minulle mieheni etälapset ovat mieheni lihaa ja verta, mutteivat minulle-> minulle vieraita, jotka käyvät meillä usein.
Kyllä minuakin rassaa asia, että vanhempi lapsi sanoo asioita siten, että mieheni nousee minua vastaan. Monesti olen joutunut puremaan huulta etten sanoisi asioita jotka heidän tavoissaa minua ärsyttää ja näin ollen opettavat tapansa meidän nuorille lapsillemme. Eri säännöt eri perheissä.
Asenteessani varmasti kuvastaa myös vieraat / omat lapseni, mutta kun asia vain on niin, että omilta lapsilta jaksan käytöstä, joita en vierailta lapsilta jaksa.

Tiesin alunalkaen että miehelläni on 2 lasta, mutta kumminkin aloimme seurustella ja muutimme yhteen. Sitä mitä en tiennyt kun en ennustaja ole, on se asia, miten etälapset muuttavat elämääni suuntaan miten en olisi välttämättä halunnut. Nyt vahingosta viisastuneensa olisin tuolloin toiminut toisin.

Itse tein lapsemme suht myöhään, kun en mikään lapsirakas ole. Mutta oma lapsi on jotain sanoinkuvaamaatonta sekä äidinrakkaus ylittää kaiken. Tätä en tiennyt ennen enkä sitä todellakaan kaivannut aiemmin.
Nyt jälkikäteen taas kerran hämmästelen, ja olisin kaivannut näitä ennustajanlahjoja, miksi en tehnyt lapsia aiemmin =)

Itse en arvostele lapsettomia pariskuntia, sillä emmehän voi tietää heidän syitää.

 

[taustalla]

niimpä vieraat lapset on vieraita ei sille mitään voi! vaikka kaikki nämä hurskastelijat sitä muka voikkaan käsittää! on totta en pidä mieheni lapsista tai siitä että he ovat meillä ja myönnän että on hyvä että he käyvät harvemmin!! meillä on kuitenkin meidän perhe meidän tavat menot ym... he ovat riesa ei voi mitään on pakko muuttaa aikatauluja ym... ei voi mitään mutta näin asia vaan on!!

 

[joopa joo]

\

\

\

Ihan kauhulla olen täällä lukenut miten paljon naiset inhoaa miesten etälapsia, mikä rasitus ja päänsärky että nämä tulevat isänsä luo kylään. Ja sitten jeesustellaan "etten lapselle näytä miten paljon häntä inhoan" kyllä lapset ymmärtää etteivät ole toivottuja vieraita, ei sitä tarvitse äitipuolen suoraan sanoa. Jotenkin surettaa pienet lapset jotka tulevat isän luokse ja se aika ei olekaan mukavaa yhdessäoloa vaan kireätä ilmapiiriä ja äitipuolen kylmäkiskoisuutta.

Voi voi ja lämmin leipä!!!
Ensinnäkään en ole äitipuoli ja siks toisekseen, kun en siedä huonosti kasvatettua ja piloille lellittyä lasta, niin en vaan siedä, eikä mun ole mikään pakkokaan...

Paitsi jos olet lapsen isän kanssa naimisissa tai avoliitossa tai seurustelet hänen kanssaan - lapset tulee samassa paketissa. Ja kaikesta päätellen uusioperheen äitien tai isän nyxien mielestä ne lapset on lähes aina huonosti kasvatettuja ja pilalle lellittyjä... Ai niin, voithan tosiaan lähteä kävelemään siitä suhteesta jos lapset rassaa!!!

SE lapsi on piloille lellitty :/
Äitinsä soitti ja itki kun ei saa lapseensa mitään kuria, hyppii täysin äitinsä ja isäpuolensa silmille.
Kattois vaan peiliin miehen exä, itsepä on lapsensa "kasvattanut", turha meille itkeä \|O

 

[Wicked Mary]

\

Näissä uusperhekuvioissa on lisäksi paljon sitä, ettei lapsia ehkä henkilökohtaisesti inhota, vaan lähinnä heidän olemassaoloaan. Lapset herättävät negatiivisia tunteita toisen vanhemman kiusanteon (jossa lapsia käytetty välikappaleina) vuoksi. Mutta "äitipuolenhan" pitäisi aina ymmärtää ja välittää toisen lapsesta, vaikka näissä tapauksissa edes lapsen oma vanhempi ei niin tee... Elämä on.

Hyvin sanottu!!!

 

[eräs]

\

En ole hankkinut omia lapsia koska en ole yhtään lapsirakas! Rakastan omaa rauhaa ja itsekästä elämääni. Onko kukaan koskaan tullut ajatelleeksi, että tosi monta avioliittoa on kaatunut nimenomaan tuohon lapsihelvettiin?

Siksi ihmettelenkin tätä Kaks´Plus palstaa lukiessani että NIIN MONELLA on vauvakuumetta kun ensimmäinenkin on vielä vauva, miksi pitää olla niin pienet ikäerot että elämän laadusta ei voi puhua samana päivänäkään?

Avioliittoon mennessäsi olet varmaankin kuullut, että "Avioliiton tarkoitus on perheen perustaminen siihen kuuluvien yhteiseksi parhaaksi sekä yhteiskunnan säilymiseksi."
Toki on parempi, että sellaiset ihmiset, jotka eivät itse koe pystyvänsä vanhemmiksi, eivät lapsia teekään, mutta on suorastaan hävytöntä puhua avioliittojen kaatumisesta lapsihelvettiin tai paremmasta elämänlaadusta ilman lapsia. Meidän lapsemme ovat työtätekeviä veronmaksajia silloin, kun me olemme elämämme ehtoolla eläkkeellä, hoitolaitoksissa jne. Kohdelkaamme lapsia hyvin, ehkä he kohtelevat meitä myöhemmin niinkuin heitä on kohdeltu.
En usko, että yhdenkään avioliiton kaatumisen syy on suoranaisesti lapset. Kyllä perheen ja parisuhteen hyvinvoinnista on vastuussa juuri aikuiset. On totta, että lapsen saanti muuttaa parisuhdetta arkisemmaksi ja kriisejä tulee. Hyvä suhde ei synny itsestään vaan molemminpuolista joustoa ja ymmärrystä, hellyyttä ja huomaavaisuutta tarvitaan. Väitän, että monesti ongelmat on juuri siinä, että aikuiset eivät osaa puhua hankalista asioista, eivätkä halua/jompikumpi ei halua edes opetella.
Tai unohdetaan, että vaikka ollaan avioliitossa, on molemmilla silti oma yksityisyys, oma elämä.
Lasten ikäeroista vielä. Kukaan ei voi sanoa, mikä on oikea ja hyvä ikäero sisaruksille. Sekä pienessä että suuressa ikäerossa on hyvät ja huonot puolensa.
Myöskään lapseton ihminen ei voi tietää lapsellisen (siis huom OMA LAPSI) elämänlaadusta. Harvapa lapsen tehnyt katuu lastaan vaikka tietyistä asioista joutuukin tinkimään/luopumaan. Ja lapselliset ihmiset ovat kuitenkin eläneet myös sitä lapsetonta elämää.

 

[eräs]

\

Mutta ne vieraat lapset eivät ole miehellesi vieraita vaan ihan omia! Se sinun kannattaa muistaa, sillä sinä olet miehellesi vieraampi kuin hänen omat lapsensa, jotka ovat hänen geeniensä kantajia!!!

Vaikka tiedänkin, mikä juttusi pointti on, minun on pakko takertua tähän. Geenien kantaminen ei yksinään takaa mitään. Hyvä parisuhde kestää eliniän siinä missä vanhemmuuskin, eikä niiden pidä kumota toisiaan vaikka niin ikävä kyllä monesti tapahtuu. Ydinperheissäkin. Että kumppani unohtuu. Kenenkään ei ole syytä muistutella itselleen, että elämänkumppanilla on tärkeämpiäkin ihmisiä olemassa.
Itse en voi laittaa lapsiani ja aviomiestäni järjestykseen vaan rakastan molempia eri tavoilla ja eri syistä.

 

[peuhu]

\

\

Mutta ne vieraat lapset eivät ole miehellesi vieraita vaan ihan omia! Se sinun kannattaa muistaa, sillä sinä olet miehellesi vieraampi kuin hänen omat lapsensa, jotka ovat hänen geeniensä kantajia!!!

Vaikka tiedänkin, mikä juttusi pointti on, minun on pakko takertua tähän. Geenien kantaminen ei yksinään takaa mitään. Hyvä parisuhde kestää eliniän siinä missä vanhemmuuskin, eikä niiden pidä kumota toisiaan vaikka niin ikävä kyllä monesti tapahtuu. Ydinperheissäkin. Että kumppani unohtuu. Kenenkään ei ole syytä muistutella itselleen, että elämänkumppanilla on tärkeämpiäkin ihmisiä olemassa.
Itse en voi laittaa lapsiani ja aviomiestäni järjestykseen vaan rakastan molempia eri tavoilla ja eri syistä.

Veit eräs sanat suustani. Pitää muistaa viellä että lapset lentää pesästä mutta puoliso on ja pysyy ja siksi puolison pitää olla ihan samalla viivalla lasten kanssa koska hän on elämässä ihan yhtä tärkeä ja vanhuuden päivinä vielä kokoajan läsnä ja rinnalla elämässä myötä ja vasta mäet kun lapset elää jo omaa elämää :heart:

 

[Wicked Mary]

\

\

\

Mutta ne vieraat lapset eivät ole miehellesi vieraita vaan ihan omia! Se sinun kannattaa muistaa, sillä sinä olet miehellesi vieraampi kuin hänen omat lapsensa, jotka ovat hänen geeniensä kantajia!!!

Vaikka tiedänkin, mikä juttusi pointti on, minun on pakko takertua tähän. Geenien kantaminen ei yksinään takaa mitään. Hyvä parisuhde kestää eliniän siinä missä vanhemmuuskin, eikä niiden pidä kumota toisiaan vaikka niin ikävä kyllä monesti tapahtuu. Ydinperheissäkin. Että kumppani unohtuu. Kenenkään ei ole syytä muistutella itselleen, että elämänkumppanilla on tärkeämpiäkin ihmisiä olemassa.
Itse en voi laittaa lapsiani ja aviomiestäni järjestykseen vaan rakastan molempia eri tavoilla ja eri syistä.

Veit eräs sanat suustani. Pitää muistaa viellä että lapset lentää pesästä mutta puoliso on ja pysyy ja siksi puolison pitää olla ihan samalla viivalla lasten kanssa koska hän on elämässä ihan yhtä tärkeä ja vanhuuden päivinä vielä kokoajan läsnä ja rinnalla elämässä myötä ja vasta mäet kun lapset elää jo omaa elämää :heart:

peuhu on kyllä oikeassa...yksi hyvä syy siihen miksi tämä meidän uusperhekuvio ei koskaan alkanut toimia,oli se ettei kumpikin piti ja pitää suhdetta lapsiinsa tärkeämpänä kuin suhdetta puolisoonsa...no eihän se kerro muusta kuin siitä,ettemme olleet toisillemme sopivat. :\|

 

[niksaus]

Eihän sitä voi olla toiselle sopiva, jos ei kumpikaan ole valmiita tekemään töitä suhteen eteen.

 

[Wicked Mary]

\

Eihän sitä voi olla toiselle sopiva, jos ei kumpikaan ole valmiita tekemään töitä suhteen eteen.

Totta tämäkin. Mutta tarkennetaan,että meillä nimenomaan mies piti alusta lähtien suhdetta poikiinsa tärkeämpänä kuin suhdetta minuun,eli vaimoonsa ja asettui oikeastaan aina poikien puolelle minua vastaan,kun esim. yritettiin sopia yhteisistä säännöistä,oli aina he kolme ja me muut.
Lopuksi lakkassin itsekin yrittämästä,ja pidän nykyään suhdetta omiin lapsiini tärkeämpänä kuin suhdetta mieheen....Avioero on jo voimassa,tässä sen aikaa asutaan samankaton alla kunnes jompikumpi saa asunon...Kumma kyllä riitoja on vähemmän kuin koskaan ennen,ehkä juuri siksi että tietää kummankin pääsevän jatkamaan omaa elämäänsä,omien lastensa kanssa(tosin mulla on nyt yksi enemmän,kun yhteinen jää minulle) enemmin tai myöhemmin.

 

[niksaus]

...joo, tuon takia raahasin nykyisen mieheni pariterapiaan siinä vaiheessa kun oltiin tunnettu vasta muutama viikko. Mä en olisi osannut yksin jaksaa/kantaa/kuunnella avioeron haavoja ja syyllisyyksiä omien lasten puolesta + etäisänä kaiken sallimista/kompensoimista/sirkustelua. Ja sitä, että pelkäsi koko ajan mun syövän hänen lapsensa suuhuni.

Noin muuten meillä on menny hyvin, henkinen puoli toimii ja näinpäinpois. Mutta lapset ja exä olis hyvässä vauhdissa tulossa väliin jos ei tuota terapiaa olis... ehkä vähän nurinkurista näinpäin!