\
Alkuperäinen kirjoittaja 17.08.2006 klo 15:29 vieras kirjoitti:
Ihan kauhulla olen täällä lukenut miten paljon naiset inhoaa miesten etälapsia, mikä rasitus ja päänsärky että nämä tulevat isänsä luo kylään. Ja sitten jeesustellaan "etten lapselle näytä miten paljon häntä inhoan" kyllä lapset ymmärtää etteivät ole toivottuja vieraita, ei sitä tarvitse äitipuolen suoraan sanoa. Jotenkin surettaa pienet lapset jotka tulevat isän luokse ja se aika ei olekaan mukavaa yhdessäoloa vaan kireätä ilmapiiriä ja äitipuolen kylmäkiskoisuutta.
Hmm... Mä en niinkään inhoa tuota tyttö.. Enemmänkin se on välillä sellanen rasite.. Tai ei nyt ehkä ihan rasitekaan..
Arjen pyöritys kun on mun harteilla oikeestaan kokonaan, niin välistä tulee se olo et "mitä helkkaria mä tota muksua hoidan kun ei se ees oo mun?!", mutta tuo olo on silloin kun meidän 4,5v uhmaa ja kiusaa jne jne.. Tyttö on mulle tärkeä ja välitän hänestä, mutta ainoastaan miehen tyttönä. Välit ja tunteet omaan tyttööni on täysin erilaiset kun mitä miehen tyttöön, luonnollisesti. Välillä ottaa kaaliin ja pahasti, mutta sillon lähden ulos ja poltan tupakan hitaasti... Mutta uskoisin että ihan jokaista ottaa kaaliin välistä, vaikka oliskin ihan omia muksuja!?
Enkä mä ainakaan oo jeesustellu, sillon kun en niin kovin mieluusti välitä tytön seurasta niin poistun ja pyydän vaikka amman meille, ja tuun tytön seuraan taas kun jaksan ja tiedän että nyt voin antaa sitä tytön haluamaa läheisyyttä. Tällä haluan luoda lapselle sen mukavan ilmapiirin meilläkin ollessa...
Me äitipuoletkin kun ollaan
vain -ihmisiä, ei mitään superhyper -ihmisiä. Meilläkin tulee mitta täyteen, menee hermot ja suututaan, oli ne muksut sitte omia, miehen, naapurin tai siskon pojan. Jos tänne sattuu nyt pahan olonsa purkamaan ja sanomaan kuinka muksu ahdistaa, niin aina äitipuolen kimppuun hyökätään kun yleinen syyttäjä... Entäpä sitten kun joku äiti tulee purkamaan oloaan ihan omasta lapsestaan?? Sitten silutellaan päätä ja toivotellaan jaksamisia... Mä olen se kamala ilkeä äiti puoli jonka kanssa miehen tyttö kuitenkin äidillään ollessa haluaa aina puhua puhelimessa (vertauksena se että täällä ollessaan tyttö ei halua jutella äitinsä kanssa)...
Ja lisään tähän vielä sen että joo, todellakin mua välistä ahdistaa ihan mahdottomasti tuo miehen tyttö. Mutta mä yritän olla tytölle niin hyvä äitipuoli kun vain suinkin pystyn. Ja annan hänelle sen kaiken mitä vain toisen lapselle pystyn antamaan...
Ja niille vielä jotka meitä ilkeitä äitipuolia sättii niin sanoisin sen verran että te ette todennäköisesti tiedä puoliakaan uusperheiden arjen pyörityksestä pelkän palstan välityksellä, että... =)