Uutinen: vauvan pahoinpitely Lahdessa

[Bubu]

Mielestäni neuvolan työntekijät tarvitsevat lisäkoulutusta tästä asiasta, jotta oppivat huomaamaan ja ymmärtämään.

Totta puhut! Lisäksi taitaa riippua ihan neuvolaterkkarista, toiset ihmiset ovat luonnostaan herkkävaistoisempia toisen pahalle ololle, toiset vaan puksuttaa asiat lävitse ja jos hymyilet ja nyökyttelet niin kaikki on hyvin.

Jotenkin kieltäydyn uskomasta ettei tähän Lahden tapauksen tilanteeseen olisi voinut kukaan puuttua!

 

[isät apuun]

Vitsit miten jännä on tämä ilmiö nimeltä masennus. Ennen lapsia ei tehnyt heikkoakaan kun valvottiin vapaaehtoisesti yöt ja töitä tehtiin niin paljon kun kerettiin. Sitten tuli lapsi/lapsia ja yövalvomiset ovatkin ihan kamalia, ei jakseta ja masennutaan. Sehän se oikeuttaa omaa lastaan pahoinpitelemään.

Joo toista se oli ennen..hoh hoijakkaa.. Paljon tuli ravattua baareissa ja yöt silloin tietysti iloisesti valvottua, MUTTA kyllä mä ainakin vedin hirsiä sitte sen seuraavan päivän ja piereskelin sohvalla. Ja yövuoroakin on tullut painettua, mutta seuraavana päivänä myös nukuttua (ootko kuullu, että yövuoron jälk. on ns.nukkupäivä) Että kyllä se musta on toista tänään, jos äiti ei saa koskaan nukkua..Esim. yöllä vauva valvottaa ja päivällä isommat lapset..

No on sulla mies jos ei auta! Kyllä sitä kuule on hyvin monella muullakin monta lasta. Isoimmille kun voi vaikka laittaa videot pyörimään ja keksiä jotain muuta virikettä niin voi hyvin pienemmän kanssa ottaa miniunet päivällä. Mies voi töistä tullessaan ottaa lapset vaikka ulos tai kauppaan niin saa äiti nukkua. Onhan noita vaihtoehtoja, mutta kun monille ei sitten mikään kelpaa..

 

[no just-joo-o]

Vitsit miten jännä on tämä ilmiö nimeltä masennus. Ennen lapsia ei tehnyt heikkoakaan kun valvottiin vapaaehtoisesti yöt ja töitä tehtiin niin paljon kun kerettiin. Sitten tuli lapsi/lapsia ja yövalvomiset ovatkin ihan kamalia, ei jakseta ja masennutaan. Sehän se oikeuttaa omaa lastaan pahoinpitelemään.

Joo toista se oli ennen..hoh hoijakkaa.. Paljon tuli ravattua baareissa ja yöt silloin tietysti iloisesti valvottua, MUTTA kyllä mä ainakin vedin hirsiä sitte sen seuraavan päivän ja piereskelin sohvalla. Ja yövuoroakin on tullut painettua, mutta seuraavana päivänä myös nukuttua (ootko kuullu, että yövuoron jälk. on ns.nukkupäivä) Että kyllä se musta on toista tänään, jos äiti ei saa koskaan nukkua..Esim. yöllä vauva valvottaa ja päivällä isommat lapset..

No on sulla mies jos ei auta! Kyllä sitä kuule on hyvin monella muullakin monta lasta. Isoimmille kun voi vaikka laittaa videot pyörimään ja keksiä jotain muuta virikettä niin voi hyvin pienemmän kanssa ottaa miniunet päivällä. Mies voi töistä tullessaan ottaa lapset vaikka ulos tai kauppaan niin saa äiti nukkua. Onhan noita vaihtoehtoja, mutta kun monille ei sitten mikään kelpaa..

Kaikilla ei ole sitä miestä. Joillakin on mies, joka vaatii vielä lisää, pitää siivot, kokata jne. Joillakin ei ole muuta kuin vaativa mies, ja anoppi vielä lisänä vaatimassa ja arvostelemassa. ilman tukiverkostoa kyllä väsyy... Jotkut jopa niin että tappavat sekä auvansa että itsensä. On näitä historiassakin ollut.

Laita siinä sitten videot pyörimään.

 

[Voikamalaa]

Kamalaa jos jollain raukalla oikeasti on tuollainen tilanne Saattaisinpa näyttää ovea..

 

[Säälin Lahti-vauvaa]

Ihmisten sietokyvyn rajat ovat erilaisia. Joku väsyy "helpon" vauvan kanssa ja toinen ei pidä "vaikeaa" vauvaa vaikeana.

Mielestäni Lahden tapaus on karmea, samoin jokainen vauvan tai lapsen pahoinpitely. Vaikka äiti tai isä olisi kuinka väsynyt tahansa, mikään ei oikeuta fyysiseen väkivaltaan. Itsehän äiti on valinnut että haluaa lapsen tai pitää lapsen jos raskaus ei ollut suunniteltu. Vauva on viaton ja täysin syytön tilanteeseen. Ei ole vauvan vika jos vauva itkee.

Jokaisella meistä tulee jossain vaiheessa raja vastaan oli se sitten vauvan kanssa, parisuhteessa, tai työelämässä. Nyt pitää miettiä keinoja joilla saadaan pahoinpitelyt loppumaan ja antaa vanhemmille uusia välineitä kun huomaavat olevansa sietokykynsä äärirajoilla. Neuvola voisi järjestää odottaville vanhemmille pakollisen iltakurssin, jossa äidit kertoisivat avoimesti väsymyksestään ja siitä ettei avun pyytäminen ole hävettävää. Kurssilla saisi vinkkejä, esim. että äiti voi mennä toiseen huoneeseen vaikka viideksi minuutiksi ja antaa vauvan huutaa välittämättä naapureista. Vauvan hyvinvointi on tärkeämpää kuin pelko siitä että naapurit kuulevat itkun. Kurssilla saisi myös lauseita mitä voi sanoa ihmetteleville naapureille tai muille jotka kummastelevat huutoa.

Onko muita ideoita? Vauvaan tai lapseen kohdistuva fyysinen väkivalta on aina väärin, vaikka äiti olisi kuinka väsynyt. Huolestuttavaa on, että jokainen meistä voisi sietokykynsä äärirajoilla (jollain lailla) vahingoittaa itseään tai vauvaansa, mitkä molemmat ovat huonoja vaihtoehtoja.

 

[Hilirimpsistheijjaajuu]

Ystäväni vauvalla oli koliikki ja tosi itkuiset ekat kolme kuukautta. Ystäväni ja miehensä sanoivat selvinneensä järjissään korvatulppien ansiosta: vauvan itku ei tuntunut niin läpitunkevalta ja hyräily rauhoitti kuulemma myös itse hyräilijää kun kaikui omissakin korvissa. Ensin ystäväni ei halunnut tulppia käyttää, kun ajatteli että on vaan kärsittävä ja kanniskeltava vaikka tuntuu että pää hajoaa, mutta näin jälkeenpäin sanoo niiden pelastaneen monelta hermoromahdukselta!

 

[Piis]

Minusta ei voi verrata rajoja työelämässä ja parisuhteessa siihen missä raja tulee vastaan vauvan kanssa, koska missään muussa elämäntilanteessa ainakaan itse en ole joutunut vastaavalla tavalla valvomaan viikkotolkulla. Ja väsymyshän kiristää pinnaa ihan tolkuttomasti ja ihmisestä tulee sekava, ahdistunut ja masentunut jos väsymys menee liian pitkälle. Siksipä pienten vauvojen äitejä pitäisi tarkkailla suurennuslasin kanssa ja tarjota heille apua silloin kun siltä vähänkin tuntuu. En olisi ikinä uskonut miten sekava olo voi olla, kun vaan valvoo ja valvoo ja joutuu kesken sikeimmän unen joka yö heräilemään. Jostain luin, että tuota sikeimmästä unesta herättämistä on käytetty myös kidutuskeinona sodassa. Eli siitä voi päätellä miltä se tuntuu joutua kokemaan sitä toistuvasti. Jokainen varmasti lapsensa valinnut, mutta ei kukaan voi etukäteen tietää minkälainen lapsi sieltä tulee tai ylipäätään mitä äitiys tuo tullessaan jos ei ole sitä ennen kokenut. SIksi on turha sanoa, että "itsepähän tilasit", koska ei kukaan taatusti ole "tilannut" kuukausikaupalla huutavaa koliikkilasta. JOkainen tietysti tietää, että se riski on olemassa, mutta kukaan ei voi tietää mitä on olla koliikkilapsen äiti ennenkuin on sen kokenut.

Ja tällä en puolustele Lahden tapausta vaan ainoastaan käy ärsyttämään hurskastelijat jotka väittävät etteivät koskaan ole ajatelleet pahaa asiaa lapsestaan kun vauva vaan karjuu. Tottakai se on lapsen ainoa keino kommunikoida, mutta siinä vaiheessa kun on yliväsynyt niin ei pysty aina ajattelemaan rationaalisesti. Ja kun vauva huutaa sitä miettii mielessään, että ole jo hiljaa. Näin se vain omalla kohdalla on mennyt enkä silti ole tunteeton hirviö vaan rakastava mutta väsynyt äiti.

 

[madre]

Minä ymmärrän masentuneen äidin tuntemukset, olen itsekin ollut masentunut ja välillä ollut tosi ikäviäkin ajatuksia vauvasta ym. Mutta miettikääpäs että tässä tapauksessa pahoinpitelyjä oli tapahtunut useasti! Vauvaa oli väännelty niin lujaa että useita luita oli katkennut! Vauva on kärsinyt pitkään kovissa tuskissa! Luulisi, että äiti olisi teon jälkeen kauhuissaan vienyt vauvan sairaalaan mutta ei. Hän vielä myöhemminkin kiisti tekonsa.

Voisi luulla, että tuollaisten tekojen jälkeen olisi niin järkyttävä katumus että edes tunnustaisi/murtuisi. Minusta kertoo aika sairaasta ihmisestä. Ei pelkästä synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja uupumuksesta kärsinestä äidistä. Tunnen empatiaa masentuneita ihmisiä kohtaan mutta tässä tapauksessa empatiani on kärsineen ja laimilyödyn vauvan puolella.

 

[vai....?]

Minä ymmärrän masentuneen äidin tuntemukset, olen itsekin ollut masentunut ja välillä ollut tosi ikäviäkin ajatuksia vauvasta ym. Mutta miettikääpäs että tässä tapauksessa pahoinpitelyjä oli tapahtunut useasti! Vauvaa oli väännelty niin lujaa että useita luita oli katkennut! Vauva on kärsinyt pitkään kovissa tuskissa! Luulisi, että äiti olisi teon jälkeen kauhuissaan vienyt vauvan sairaalaan mutta ei. Hän vielä myöhemminkin kiisti tekonsa.

Onko jossain varmuudella sanottu, että pahoinpitelijä on äiti? Jos se onkin isä? Jota äiti pelkää, eikä uskalla sanoa?

 

[?]

Hyvä pointti. Ehkä isä on pahoinpidellyt äitiäkin, emme voi tietää.

 

[Säälin Lahti-vauvaa]

Nimimerkille "Piis", se ettei sinulle ole tullut väsymystä työelämässä tai parisuhteessa samalla lailla kuin vauvasi kanssa, ei tarkoita ettei kenelläkään muulla olisi niin. Itse ainakin olen hullun pomon ja (kohta entisen) väärän miehen takia paljon väsyneempi kuin vauvani takia. Joku muu saattaisi pitää vauvaani vaativana, mutta minä en. Sen sijaan työ ja mies todella kiristävät hermoja ja ahdistuneena huomaan usein miettiväni asioita jotka eivät ole terveellisiä kenellekään.

Ilmeisesti et lukenut tai ymmätänyt viestiäni kunnolla ennen kuin lähdit kommentoimaan, koska mainitsit asioita joita minä ehdotin, kun kysyin miten äitejä voidaan tukea kunnolla.

Ja se että miettii vauvalleen että "ole jo hiljaa" on ihan eri asia kuin pahoinpidellä oma vauva! HALOO!!!

 

[madre]

Minä ymmärrän masentuneen äidin tuntemukset, olen itsekin ollut masentunut ja välillä ollut tosi ikäviäkin ajatuksia vauvasta ym. Mutta miettikääpäs että tässä tapauksessa pahoinpitelyjä oli tapahtunut useasti! Vauvaa oli väännelty niin lujaa että useita luita oli katkennut! Vauva on kärsinyt pitkään kovissa tuskissa! Luulisi, että äiti olisi teon jälkeen kauhuissaan vienyt vauvan sairaalaan mutta ei. Hän vielä myöhemminkin kiisti tekonsa.

Onko jossain varmuudella sanottu, että pahoinpitelijä on äiti? Jos se onkin isä? Jota äiti pelkää, eikä uskalla sanoa?

Saa minulta ehkä vähemmän sympatiaa jos näin on. Voisi kuvitella että äiti veisi vauvansa turvaan pahoinpitelyltä vaikka oman henkensä uhalla. Toivon, että kyseessä on jokin mielenterveysongelmista kärsivä ihminen jolla on todellisuudentaju heittänyt. Tuntuu tosi pahalle ajatella että joku voi satuttaa vauvaa noin pahoin ja useaan otteeseen.

Itse olen joskus pahasti uupuneena sanonut vauvalle "turpa kiinni" ym.en tuntenut kovin rakkaudellisia tuntemuksia sillä hetkellä. Minusta on turha verrata tällaisia hetkittäisiä "normaaleja" väsymisiä tällaiseen tapaukseen. Varmaan meille kaikille se oma vauva on silti tärkein ja sen vointia pidetään etusijalla tapahtui mitä vaan.

 

[Fiudi]

Miestäni tämä Lahden tapaus ei ole millään tavalla puolusteltavissa. Se asia mitä en muutenkaan ymmärrä on se miksi se paha olo pitää purkaa siihen puolustuskyvyttömään vauvaan (itsellänikin on lapsi jolla oli koliikkia). Vetelisivät tuollaiset äidit sitten vaikka niitä saamattomia ukkojaan tai anoppejaan turpiin jos ahdistaa ja joku pitää pahoinpidellä. Aikuiset kun selviävät siitä vähän vähemmillä traumoilla. Muutenkin minusta on käsittämätöntä, että aina ahdistuksessa pitää vetää joku sivullinen ja heikompi osapuoli siihen omaan pahaan oloon mukaan, siis joko pahoinpitelemällä tai tappamalla joko koko perheensä tai osa siitä. Ja nykyään puhutaan niin paljon tästä masennuksesta ja ahdistuksesta, että kukaan ei ainakaan tiedonpuutetta voi syyttää.
Miettikää miltä teistä tuntuisi maata viikonverran useita luita murtuneena sängyssä ja joku kävisi vielä välillä läpsimässä ja vääntelemässä kroppaa kun ulvot muutenkin tuskasta. Anteeksi vain mutta tämän tasoisessa säännöllisenä jatkuneessa pahoinpitelyssä minulta ei vain heru ymmärrystä.

 

[madre]

Miestäni tämä Lahden tapaus ei ole millään tavalla puolusteltavissa. Se asia mitä en muutenkaan ymmärrä on se miksi se paha olo pitää purkaa siihen puolustuskyvyttömään vauvaan (itsellänikin on lapsi jolla oli koliikkia). Vetelisivät tuollaiset äidit sitten vaikka niitä saamattomia ukkojaan tai anoppejaan turpiin jos ahdistaa ja joku pitää pahoinpidellä. Aikuiset kun selviävät siitä vähän vähemmillä traumoilla. Muutenkin minusta on käsittämätöntä, että aina ahdistuksessa pitää vetää joku sivullinen ja heikompi osapuoli siihen omaan pahaan oloon mukaan, siis joko pahoinpitelemällä tai tappamalla joko koko perheensä tai osa siitä. Ja nykyään puhutaan niin paljon tästä masennuksesta ja ahdistuksesta, että kukaan ei ainakaan tiedonpuutetta voi syyttää.
Miettikää miltä teistä tuntuisi maata viikonverran useita luita murtuneena sängyssä ja joku kävisi vielä välillä läpsimässä ja vääntelemässä kroppaa kun ulvot muutenkin tuskasta. Anteeksi vain mutta tämän tasoisessa säännöllisenä jatkuneessa pahoinpitelyssä minulta ei vain heru ymmärrystä.

Totta turiset!!

 

[ModestyB]

Tukeminen on tärkeää, ei syyllisen kivittäminen.

Tämä on totta. Lasta on silti suojeltava myös sinä aikana, kun vanhemmat saavat tukea ja pääsevät jaloilleen. Ei auta, että hymistellään, annetaan lääkkeitä ja muutama tunti kunnan kotiapua viikossa.

Perhe pitää heti sijoittaa perhekotiin tms. asumaan tuetusti 24/7, kunnes todetaan, että pystyvät, jos pystyvät, lasta kunnollisesti hoitamaan. Tilanteesta toki riippuu, mutta voimiensa lopussa olevilta en heti ottaisi lasta pois, vaan saisivat koko perhe tukea perhekodissa.

Toisaalta jos elämä ei ala vauvan kanssa sielläkään luistaa, niin hyvin nopeasti olisi lapsi huostaanotettaava, ikävä kyllä. Ainakin lapsi voisi saada normaalimman elämän, kuin jos tilannetta vaan "katsottaisiin" vielä muutama vuosi ja sitten vasta huostaanotettaisiin toistuvan, jatkuvan pahoinpitelyn jälkeen.

Yhden kerran voi jokainen lipsua, mutta raja menee minusta siinä. Vauvalla oli niin paljon murtumia ja vammoja, että ei ne yhdestä kerrasta ole tulleet. Kuukausia oli kivulloinen, siinä on vanhemmilla aika huono empatiakyky, kun eivät ole aiemmin vauvan ja itsensä tilannetta tajunneet ja hakeneet hoitoa edes vauvalle.

 

[mä..]

Missäänhän ei myöskään oo mainittu, oliko vanhemmat huumehörhöjä tai juoppoja. Jos noin paljon on luita murtunu, niin luulis että siellä on oltu niin kamapäissä, ettei oo tajuttu että lasta sattuu. Jos vaikka ihan masennuksen takia murtais omalta lapselta jalan, niin kai se myötätunto kuitenki pakottais viemään lapsen lääkäriin...

 

[---------------]

Minulta ei tipu mitään empatiaa tai sympatiaa tuota äitiä kohtaan, ei mitään. Tuosta ainoa oikea tuomio on vankilatuomio. Piste.

Toivottavasti elämääsi ei tule yllättäviä vastoinkäymisiä. Tuolla asenteellasi et nimittäin pysty kuormaa kantamaan.

Mistä tiedät ettei elämässäni ole ollut vastoinkäymisiä? Kyllä minua on koeteltu. Isäni kuolema, paha synnytyksen jälkeinen masennus ja irtisanominen työpaikasta. Kaikki vielä vähän ajan kuluessa. Mutta, ei mikään syy silti saisi minua pahoinpitelemään omaa lastani!! Pelottavaa, että jotkut oikeuttavat lasten törkeän pahoinpitelyn. Toivottavasti teillä ei ole lapsia.

Kaikkien isät ja äidit kuolevat. Se kuuluu elämänkaareen, eikä ole mikään poikkeuksellinen vastoinkäyminen. Irtisanomisia on paljon, muillakin. Sekään ei ole mitään katastrofaalista. Synnykyksen jälkeinen masennus taisi olla itsediagnoimasi.

Puhun todella vaikeista vastoinkäymisistä. Jos vaikkapa lapsesi pahoinpitelisi masentuneena tai muista mielenterveyden ongelmista kärsivänä lastaan. Kyllä elämä opettaa antamaan armoa, kun se tarpeeksi ravistelee.

Tukeminen on tärkeää, ei syyllisen kivittäminen.

Minä olen sitä mieltä, että tässä tapauksessa syyllisen saa "kivittää". Niin törkeä tapaus. Mutta kuten joku kirjoitti, vanhemmat ovat varmaankin niin mielisairaita ja/tai narkomaaneja, etteivät ole tienneet mitä tekevät. Joten tämän osalta muutan mielipidettäni: äidin paikka on siis vankila TAI vankimielisairaala. Ja sanot mitä vain, en muuta mielipidettäni tässä asiassa.

Herää vain kysymys, miksi sinulla riittää sympatiaa tätä pahoinpitelevää äitiä kohtaan, mutta ei minua-joka siis ei pahoinpitele lapsiaan- ja minun vastoinkäymisiä kohtaan? Olisiko mahdollista, että juuri sinunlaistesi takia esim. pedofiilit saavat niin naurettavan pieniä tuomioita täällä Suomessa?

 

[nimmooomi]

Se, että pystyy omalle lapselleen tekemään jotain noin kamalaa on mielestäni erittäin hyvä peruste ottaa pysyvästi lapset pois. Olisiko sinusta oikein, että pedofiili-isä saisi lapsensa takaisin istuttuaan tuomionsa?

Heh, joo... kun tietäsitte missä oloissa lapsia asuukaan... Ei nyt sentään pedofiilien kourissa (kai) mutta esim. narkkari- ja muut päihdeperheet. Sekö ei ole kamalaa mitä ne lapsiraukat joutuu pienessä elämässään kokemaan ja näkemään. Musta tämmönen loppuun palanut vanhempi ei kuitenkaan ole siinä mittakaavassa kaltoin kohtelija kuin joku narkkari-huora-äiti. Kaikkea on tullu nähtyä opiskeluaikana harjottelupaikoissa...

Taisi muuten jäädä nimenomaan HARJOITTELUPAIKAKSI...
tuskin pääset nuolla kommenteilla alalle töihin.

 

[tonninkeijukainen]

ja voidaan ihan varmastikin lainata tuolta eläinmaailmasta tähän esimerkkejä, oletteko nähneet koskaan luontodokumentteja? nooh, ihminenhän pitää itseään niin perhanan pyhänä =D ei voi kuin nauraa mitä pahaa nämä arvostelijat ovat elämässään tehneet, ei ikävät asiat koskaan maailmasta lopu, niiden kanssa on opittava elämään.

 

[Oikeutta NYT..]

Toivottavasti lapsen pahoinpitelijöille ja ravistelijoille yhtä kaikki on erityinen paikka helvetissä. Varsinkin Suomessa tarvitaan kovempia rangaistuksia - miten tuostakin VOI selvitä sakoilla???