K
korkealla..
Vieras
Moi,
kun täällä nyt joka asiasta maristaan niin kannanpa minäkin korteni kekoon.
Ottaa kupoliin että esikoisellani on älytön uhma päällä. Saan jatkuvasti kieltää, moittia ja ärjyä hänelle. Illalla on jo itellä niin paha mieli kun on taas päivä tullut toiselle tiuskittua vaikka toinen on vielä niin pieni. Yritän venyttää pinnaa ja huomioida ja helliä häntä mutta minkäs teet kun neidillä on luja tahto ja se myös tuodaan erittäin äänekkäästi esille.
Välillä häneltä puuttuu jalat, ei voi kävellä, kanna. Välillä puuttuu kädet, ei voi syödä, syötä... jne. jne.
Ja nukkumaan meno, ei ei ei. Valvotaan kunnes ollaan niiiiin kiukkuisia että...
Kuopus, nyt puolivuotias herää öisin syömään tissiä 2-3 kertaa vaikka kiinteitä on jo syöty pitkän aikaa. Olen kokeillut tuttia, tassu-koulua ym. mutta mikään ei auta. Tyttö huuta punaisena kunnes otan tissille viereen. Yritä siinä sitten ite nukkua jossain välissä.
Sitten me herätään puoli seitsemltä aamulla kun vanhemman olen saanut nukkumaan vasta myöhään illalla.
Ollaan kokeilu isomman kanssa aikaisemmin heräämistä, päikkäreitä ym. ym. mutta mikään ei auta. Prkl...
Olen kohta vuoden ollut niin etten ole täyttä yötä nukkunut. Pisin putki on 5 tuntia ja se ei minulle riitä. Mies yrittää auttaa minkä voi mutta hänen työnsä valitettavasti on sellaista että harvoin pystyy.
Sitten vatuttaa vielä appivanhemmat jotka ravaavat täällä yhtenään. Tässä muutama heidän suustaan kuultua:
Esikoista odottaessa anoppi otti tehtäväksen pelotella minua keskenmenolla, epämuodostumilla ja vammoilla. Oli aikonut valmistaa minut siihen jos kaikki ei sujukaan hyvin. Juu juu... Sitten hän kertoi mieheni existä, kuinka mieheni oli kenenkin perään kaipaillut yms.
Kuopuksesta kysyttiin ensin että oliko vahinko?
Sitten kun tummakutrinen neiti syntyi (me olemme ristiverisiä, molempien vanhemmat tummia) niin appi viisaudessaan kysyi että kenelle olen tuon tytön tehnyt kun noin tumma hiuksinen tuli...
Nyt tytöllä on vaaleahkot hiukset ja kovasti on isänsä näköinen niin nyt on jäänyt tuo keskustelu sikseen.
Uskomattomia tapauksia ja näitä esimerkkejä ois jos kuinka paljon lisää.
Sainpa tuossa anopiltani synttärilahjaksi myös siivoussetin. Juu, ja minä olen meistä se siistein henkilö joten mietin että oliko tämä vihje vai mikä. Pitäsköhän ostaa anopille vastalahjaksi pullollinen ajaxia...?
Oma äitini on taas maailman laiskin mummo. Vanhinta 3 vuotiasta hän on nähnyt n. 10 kertaa. Kuopuksen näki laitoksella ja ristiäisissä. Kaksi kertaa hän on käynyt meillä kylässä, yhdesti jouluna ja toisen kerran kuopuksen ristiäisissä.
Yritimme mennä kylään lasten kanssa äitienpäivänä mutta hän oli niin väsynyt ettei jaksanut ottaa meitä vastaan. Ilmoitin hänelle että kertoo sitten kun jaksaa niin saa äitienpäivälahjansa. Eipä oo mitään kuulunut, joten siellä olkoon sitten.
Kaiken tämän väsymyksen lisäksi ottaa kupoliin että kämppä on kuin pommin jäljiltä. Vasta siivosin ja nyt on taas sen näköistä että sais siivota uudestaan. Lienenkö sitten liian siististä pitävä ihminen vai mikä mutta ottaa kupoliin jos on paikat levällään. Miestäni tämä kaaos ei haittaa, liekö äitiltään oppinut...
Ja sitten nämä läskit tässä vyötäröllä! Argh! Ensin laihduin kivaa vauhtia mutta nyt olen lihonut takaisin. Mitään sen kummempaa en ole syönyt, neiti vain imee vähemmänkuin ennen. Ittestänihän tämä paino on kii, tiedän, mutta silti ottaa kupoliin. Kun ei jaksais kovin paljoa enempää näillä unilla. Jatkuvasti saa olla panadolia napsimassa naamaan.
Argh, argh ja argh.
Sainpas purettua painolastia ja sori jos pahoitin jonkun mielen, ei ollut tarkoitus.
Parempi päästelä höyryjä tänne kuin lapsille tai miehelle..
)
Mari
kun täällä nyt joka asiasta maristaan niin kannanpa minäkin korteni kekoon.
Ottaa kupoliin että esikoisellani on älytön uhma päällä. Saan jatkuvasti kieltää, moittia ja ärjyä hänelle. Illalla on jo itellä niin paha mieli kun on taas päivä tullut toiselle tiuskittua vaikka toinen on vielä niin pieni. Yritän venyttää pinnaa ja huomioida ja helliä häntä mutta minkäs teet kun neidillä on luja tahto ja se myös tuodaan erittäin äänekkäästi esille.
Välillä häneltä puuttuu jalat, ei voi kävellä, kanna. Välillä puuttuu kädet, ei voi syödä, syötä... jne. jne.
Ja nukkumaan meno, ei ei ei. Valvotaan kunnes ollaan niiiiin kiukkuisia että...
Kuopus, nyt puolivuotias herää öisin syömään tissiä 2-3 kertaa vaikka kiinteitä on jo syöty pitkän aikaa. Olen kokeillut tuttia, tassu-koulua ym. mutta mikään ei auta. Tyttö huuta punaisena kunnes otan tissille viereen. Yritä siinä sitten ite nukkua jossain välissä.
Sitten me herätään puoli seitsemltä aamulla kun vanhemman olen saanut nukkumaan vasta myöhään illalla.
Ollaan kokeilu isomman kanssa aikaisemmin heräämistä, päikkäreitä ym. ym. mutta mikään ei auta. Prkl...
Olen kohta vuoden ollut niin etten ole täyttä yötä nukkunut. Pisin putki on 5 tuntia ja se ei minulle riitä. Mies yrittää auttaa minkä voi mutta hänen työnsä valitettavasti on sellaista että harvoin pystyy.
Sitten vatuttaa vielä appivanhemmat jotka ravaavat täällä yhtenään. Tässä muutama heidän suustaan kuultua:
Esikoista odottaessa anoppi otti tehtäväksen pelotella minua keskenmenolla, epämuodostumilla ja vammoilla. Oli aikonut valmistaa minut siihen jos kaikki ei sujukaan hyvin. Juu juu... Sitten hän kertoi mieheni existä, kuinka mieheni oli kenenkin perään kaipaillut yms.
Kuopuksesta kysyttiin ensin että oliko vahinko?
Sitten kun tummakutrinen neiti syntyi (me olemme ristiverisiä, molempien vanhemmat tummia) niin appi viisaudessaan kysyi että kenelle olen tuon tytön tehnyt kun noin tumma hiuksinen tuli...
Nyt tytöllä on vaaleahkot hiukset ja kovasti on isänsä näköinen niin nyt on jäänyt tuo keskustelu sikseen.
Uskomattomia tapauksia ja näitä esimerkkejä ois jos kuinka paljon lisää.
Sainpa tuossa anopiltani synttärilahjaksi myös siivoussetin. Juu, ja minä olen meistä se siistein henkilö joten mietin että oliko tämä vihje vai mikä. Pitäsköhän ostaa anopille vastalahjaksi pullollinen ajaxia...?
Oma äitini on taas maailman laiskin mummo. Vanhinta 3 vuotiasta hän on nähnyt n. 10 kertaa. Kuopuksen näki laitoksella ja ristiäisissä. Kaksi kertaa hän on käynyt meillä kylässä, yhdesti jouluna ja toisen kerran kuopuksen ristiäisissä.
Yritimme mennä kylään lasten kanssa äitienpäivänä mutta hän oli niin väsynyt ettei jaksanut ottaa meitä vastaan. Ilmoitin hänelle että kertoo sitten kun jaksaa niin saa äitienpäivälahjansa. Eipä oo mitään kuulunut, joten siellä olkoon sitten.
Kaiken tämän väsymyksen lisäksi ottaa kupoliin että kämppä on kuin pommin jäljiltä. Vasta siivosin ja nyt on taas sen näköistä että sais siivota uudestaan. Lienenkö sitten liian siististä pitävä ihminen vai mikä mutta ottaa kupoliin jos on paikat levällään. Miestäni tämä kaaos ei haittaa, liekö äitiltään oppinut...
Ja sitten nämä läskit tässä vyötäröllä! Argh! Ensin laihduin kivaa vauhtia mutta nyt olen lihonut takaisin. Mitään sen kummempaa en ole syönyt, neiti vain imee vähemmänkuin ennen. Ittestänihän tämä paino on kii, tiedän, mutta silti ottaa kupoliin. Kun ei jaksais kovin paljoa enempää näillä unilla. Jatkuvasti saa olla panadolia napsimassa naamaan.
Argh, argh ja argh.
Sainpas purettua painolastia ja sori jos pahoitin jonkun mielen, ei ollut tarkoitus.
Parempi päästelä höyryjä tänne kuin lapsille tai miehelle..
)Mari
Vaikka jollekin vahinko sattuisikin, voi lasta silti rakastaa ihan yhtä paljon kun toivottuakin vauvaa. Siihen huutavaan, avuttomaan nyyttiin kiintyy ihan varmasti, vaikka vahingosta olisi alkanutkin.
