kannattas varmaan hakea jostain keskustlu apua, ennen kuin huomaat olevasi se yh. vaikka kuinka hyvän tahtoinen mies, niin jossain se toppi tulee vastaan
J
Juupasjuu
Vieras
Jep, tutulta kuullostaa. Minä vielä lisäksi ihastuin palavasti joka lapsen jälkeen.
Esikoisen jälkeen kaikki oli hiukan hämmentävää. Kolmannen jälkeen sitä osas jo odottaa. Kyllä siinä saatto useampi kuukausi menna.
Esikoisen jälkeen kaikki oli hiukan hämmentävää. Kolmannen jälkeen sitä osas jo odottaa. Kyllä siinä saatto useampi kuukausi menna.
J
"Juulia"
Vieras
Kolmas kututus täällä menossa ja onneks viimeinen. Miehelle oon sanonut että kun on kaks kautta jo kestetty niin kestetään tää kolmaskin... Tilanne taas kuitenkin jo loistava kun laps 3 v!
Tämmöisistä pienistä vastoin käymisistä niitä turhia eroja tulee... Joten kestetään..,
Tämmöisistä pienistä vastoin käymisistä niitä turhia eroja tulee... Joten kestetään..,
K
keppw
Vieras
[QUOTE="Vieras";28708441]No on!
Siksi kysyinkin, milloin tämä oikein loppuu?
Miksi täällä heti oletetaan, että olemme kohta eroamassa ja hankin lapsen miehen, jota vihaan, kanssa?
Olemme olleet yhdessä pitkään. Olemme loistava pari, ei mitään ongelmia tällä hetkellä parisuhteessa. Mieheni on loistava isä ja puoliso. Olemme onnellisia.
Usein iltaisin tuijotamme vauvaa sängyllä ja ihmettelemme, miten olemme saaneet aikaiseksi jotain noin ihanaa. Toimimme tiiminä. Huumori toimii edelleen välillämme. Emme riitele jatkuvasti, olen vain helvetin kiukkuinen ollut viime aikoina. Mieheni ei lähde näihin minun kiukutteluihin mukaan vaan katsoo lähinnä huvittuneena, ja on joskus naureskellut, että taitaa olla hormonit sekaisin.
Ihmettelen vain, miksi olen näin kiukkuinen miestäni kohtaan ilman syytä. Varmasti syynä on hormonit, en ole epäillyt hetkeäkään, mutta mietin vain, milloin tämä sitten loppuu, hormonit tasaantuu jne.
Eikä tämä kiukkuisuus ole pelkästään miestäni kohtaan, myös muita ihmisiä (paitsi vauvaa). Muille ihmisille en vain näytä kiukkuani vastaavalla tavalla, tietystikään.[/QUOTE]
Joku sanoi mulle joskus, että hormonit poistuu puolessa vuodessa. En tiiä mistä oli peräsin tämä väite.
Siksi kysyinkin, milloin tämä oikein loppuu?
Miksi täällä heti oletetaan, että olemme kohta eroamassa ja hankin lapsen miehen, jota vihaan, kanssa?
Olemme olleet yhdessä pitkään. Olemme loistava pari, ei mitään ongelmia tällä hetkellä parisuhteessa. Mieheni on loistava isä ja puoliso. Olemme onnellisia.
Usein iltaisin tuijotamme vauvaa sängyllä ja ihmettelemme, miten olemme saaneet aikaiseksi jotain noin ihanaa. Toimimme tiiminä. Huumori toimii edelleen välillämme. Emme riitele jatkuvasti, olen vain helvetin kiukkuinen ollut viime aikoina. Mieheni ei lähde näihin minun kiukutteluihin mukaan vaan katsoo lähinnä huvittuneena, ja on joskus naureskellut, että taitaa olla hormonit sekaisin.
Ihmettelen vain, miksi olen näin kiukkuinen miestäni kohtaan ilman syytä. Varmasti syynä on hormonit, en ole epäillyt hetkeäkään, mutta mietin vain, milloin tämä sitten loppuu, hormonit tasaantuu jne.
Eikä tämä kiukkuisuus ole pelkästään miestäni kohtaan, myös muita ihmisiä (paitsi vauvaa). Muille ihmisille en vain näytä kiukkuani vastaavalla tavalla, tietystikään.[/QUOTE]
Joku sanoi mulle joskus, että hormonit poistuu puolessa vuodessa. En tiiä mistä oli peräsin tämä väite.
V
"Vieras"
Vieras
En ikinä kestäisi olla 24 tuntia vuorokaudessa kiinni vauvassa, käymättä yksin missään...hajoaisin palasiksi, sekoaisin...
A
"Ainu"
Vieras
Hei! Ihanaa! Siis mulla on just tollasia tunteita ja nyt mä tajuan että mä en ole ainoa, se on luultavasti normaalia, se menee luultavasti ohi. Kiitos 
Hyvin sanottu toi vauvakupla; mulla oli ihan sama että mies ärsytti, kaikki mitä se teki oli väärin, purkasin mun pahaa oloa siihen. Ajattelin että jos se poistuis niin oltais onnelisia lapsen kanssa Tää on varmaan tosi yleistä. Lapsi nyt 10 kk, mies ei oo vielä häippässy mutta parisuhde on kovilla... Mutta tsempataan eteenpäin...
Hyvin sanottu toi vauvakupla; mulla oli ihan sama että mies ärsytti, kaikki mitä se teki oli väärin, purkasin mun pahaa oloa siihen. Ajattelin että jos se poistuis niin oltais onnelisia lapsen kanssa Tää on varmaan tosi yleistä. Lapsi nyt 10 kk, mies ei oo vielä häippässy mutta parisuhde on kovilla... Mutta tsempataan eteenpäin...
V
"vieras"
Vieras
Minusta on vähän outoa, että monet näyttävät olevan sitä mieltä, että kun naisella hormonit hyrrää ja elämään on tullut muutoksia niin kiukuttelu on miehelle on jopa ihan hyväksyttävää ja miehen pitäisi sitä vain kestää. Miehilläkin tapahtuu hormonimuutoksia heidän tullessaan isiksi ja elämänmuutos on myös heille suuri. Hormonit eivät ole hyväksyttävä syy huonoon käytökseen miehillä tai naisilla. Vai onko joku sitä mieltä, että jos mies uhkailee tai lyö testosteronihuumassa niin naisen pitää vain ymmärtää?
N
No itsellä
Vieras
Itsellä olo helpotti kun lopetin imetyksen ja löysin sopivan pillerimerkin. Varsinkin toisenraskauden jälkeen olo oli aivan kaamea.
V
"vieras"
Vieras
Mulla on ollut sama molempien synnytysten jälkeen. Ehkä joskus 2-3kk jälkeen synnytyksestä pahimmillaan...? En ole mitenkään tietoisesti "erkaannuttanut" miestäni, ihan on saanut hoitaa vauvaa niin paljon kuin haluaa ja ollaan vietetty yhdessä aikaa. Mun mielestä maailman suloisimman näköisiä asioita on se kun mies kantaa vauvaa <3 Läheisyyttäkin on ollut paljon, mutta jos mies on koittanut tulla osoittamaan hellyyttä väärään aikaan tai väärällä tavalla, olen ahdistunut ihan kamalasti ja siitä tulee jopa raivostunut olo. Vauva nyt 5kk ja alkaa vähän helpottaa.
Eipä siihen auta kuin niellä se vitutus, ei toista voi kohdella huonosti vaan siksi että oma pää on sekaisin Olen kyllä välillä sanonut suoraan, että mua ahdistaa ja ärsyttää, ja en jaksa sillä hetkellä olla lääpittävänä tai jatkaa loputtomiin keskustelua jostain asiasta joka ei mua kiinnosta. Mies tuntuu onneksi ymmärtävän. Koitan huomioida ja kehua miestä kuitenkin usein, sanoa jotain kivaa. Haluan jollain tavalla "korvata" sen että en jaksa olla miehen lähellä sillä tavalla ja niin usein kuin se haluaisi, ja mulla on viimeaikoina ollut tapana tehdä sille vaikka jotain hyvää aamupalaa valmiiksi tai töihin eväitä tai muuten koittaa ilahduttaa ja osoittaa huomiota.
Musta tuntuu että johtu imetyksestä, esikoista imetin lyhyemmän ajan ja silloin tää ei kestänyt niin kauan.
Eipä siihen auta kuin niellä se vitutus, ei toista voi kohdella huonosti vaan siksi että oma pää on sekaisin
Olen kyllä välillä sanonut suoraan, että mua ahdistaa ja ärsyttää, ja en jaksa sillä hetkellä olla lääpittävänä tai jatkaa loputtomiin keskustelua jostain asiasta joka ei mua kiinnosta. Mies tuntuu onneksi ymmärtävän. Koitan huomioida ja kehua miestä kuitenkin usein, sanoa jotain kivaa. Haluan jollain tavalla "korvata" sen että en jaksa olla miehen lähellä sillä tavalla ja niin usein kuin se haluaisi, ja mulla on viimeaikoina ollut tapana tehdä sille vaikka jotain hyvää aamupalaa valmiiksi tai töihin eväitä tai muuten koittaa ilahduttaa ja osoittaa huomiota. Musta tuntuu että johtu imetyksestä, esikoista imetin lyhyemmän ajan ja silloin tää ei kestänyt niin kauan.
3
3n äiti
Vieras
Älä lataa liikaa painoarvoa kiukuntunteelle, ei se ole vakavaa, johtuu vaan hormoneista. Minulla ei ollut baby bluesia vaan baby rage esikoisen aikana, ja se ilmeni lähinnä kiukutteluna miehelle. Ristiäisten jälkeen (2 kk) helpotti.
?
:(
Vieras
[QUOTE="Jep";28708358]Toivottavasti ukkos lähtee ajoissa. Menisi vauvan kanssa vaikka turvakotiin aluksi.[/QUOTE]Ehdottomasti samaa mieltä ja toivon todella että ap:n mies tajuaa että lähtö on ehkä kivulias mutta kaikille paras ratkaisu. Valitettavasti vain moni mies uskoo niihin käsittämättömiin tarinoihin että tuollainen naisen järjetön käytös on jotenkin "normaalia".
Huvittavaa kuinka täällä annetaan sympatiaa ja "vertaistukea" kahmalokaupalla koska kyseessä on nimenomaan nainen ja kaikki voidaan selittää "hormoneilla". Jos mies käyttäytyisi noin ja sanoisi ajattelevansa kuten ap "pesäpallomailalla hakkaamisesta", siis vaikka vain sanoisi niin ja vaikka syy siihen olisi mikä niin täällä palstalla suurella naisJOUKOLLA lynkattaisiin se mies ja komennettaisiin ap:ta ottamaan ero ja viemään lapsi pois välittömästi. Varsinkin jos miehellä syynä olisivat "hormonit".
Mutta kun kyseessä on pillunomistaja niin sehän on palstalla vain "normaalia" ja "ymmärrettävää" että on raivohullu.
Huvittavaa kuinka täällä annetaan sympatiaa ja "vertaistukea" kahmalokaupalla koska kyseessä on nimenomaan nainen ja kaikki voidaan selittää "hormoneilla". Jos mies käyttäytyisi noin ja sanoisi ajattelevansa kuten ap "pesäpallomailalla hakkaamisesta", siis vaikka vain sanoisi niin ja vaikka syy siihen olisi mikä niin täällä palstalla suurella naisJOUKOLLA lynkattaisiin se mies ja komennettaisiin ap:ta ottamaan ero ja viemään lapsi pois välittömästi. Varsinkin jos miehellä syynä olisivat "hormonit".
Mutta kun kyseessä on pillunomistaja niin sehän on palstalla vain "normaalia" ja "ymmärrettävää" että on raivohullu.