Vaadinko liikaa mieheltä?

[mirmirva]

Nyt kaipaisin muiden kokemuksia ja näkemyksiä, jotta osaisin suhteuttaa omat toiveeni siihen, mikä olisi realistista. Kavereiden miehet kun tuntuvat tekevän niin paljon naistensa hyväksi, että kiinnostaisi kuulla ovatko he poikkeuksia. Omalta mieheltä kun kaipaisin vähän enemmän.. Olemme 30-vuotiaita, 5 vuotta avoliitossa, ei lapsia eikä haluta niitä.

Mieheni ei ole juuri kiinnostunut seksistä.Hän tekee aloitteita noin kerran kahdessa viikossa. Suhteen alkuhuumassa seksiä oli tietenkin enemmän, mutta nykyisin en saa oikeastaan laisinkaan seksuaalista huomiota. Haluaisin, että mieheni tekisi seksuaalisia aloitteita. Lisäksi toivoisin, että hän edes kerran elämässäni ostaisi minulle oma-aloitteisesti alusvaatteita/seksiasuja tai meille yhteiseksi seksileluja tms.. Hän ei ole tehnyt mitään seksielämämme eteen, vaikka hän on itse syypää sen hiipumiseen. Itse olen aikani yrittänyt. Kaverini saavat jatkuvasti lahjoja (kauniita alusvaatteita, koruja, hierontaöljyjä, dildoja, kenkiä, asuja, matkoja...), itse en ole ikinä saanut mitään, en edes syntymäpäivänäni tai jouluna. Hän ei koskaan pyydä minua ulos syömään (en edes odota että hän tarjoaisi) tai ole valmistanut meille "romanttista illallista". Tietenkin toivoisin sitäkin.

Mieheni viettää viikonloppuisin ja lomilla huomattavan pitkiä aikoja (5 - 12 tuntia on normaalia) pelaamassa baarissa biljardia kaveriporukalla. Tänä aikana hän ei vastaa puhelimeen eikä kerro kuinka kauan aikoo olla pelaamassa. Hän saattaa suuttua, jos soitan hänelle kysyäkseni koska hän tulee takaisin. Viikonlopuiksi ei siis kannata tehdä suunnitelmia. Haluaisin viettää viikonloppuisin aikaa yhdessä ja vaikka tehdä jotakin. Mikään minun ehdottamani ei kuitenkaan käy, koska hänen tekee enemmän mieli pelata biljardia. Hän ei koskaan ehdota mitään, mitä voisimme tehdä yhdessä. Haluaisin, että hän vastaisi puhelimeen vaikka onkin baarissa. Ymmärrän, ettei kukaan koko aikaa ole tavoitettavissa, mutta kai sitä voi monen tunnin aikana ehtiä vastaamaan puhelimeen.

Mieheni myös juo kaljaa useita kertoja viikossa. Se liittyy tuohon harrastukseen. Hän on myös lihonut parikymmentä kiloa seurustelumme aikana. Urheiluharrastusten vaihtuminen biljardiin ja kaljan juontiin on tehnyt tehtävänsä. Inhoan kaljan hajuakin. Toivoisin, ettei mieheni joisi viikolla kaljaa. Toivoisin myös, että hän voisi alkaa urheilemaan uudestaan. Olen pyytänyt häntä salille ja uimaan, mutta hän on mennyt mieluummin pelaamaan biljardia.

Matkustan toisinaan työni vuoksi pitkiäkin reissuja. Kaverieni miehet tulevat heitä lähes aina vastaan tai ainakin odottavat kotona, kuulemma jotkut tekevät jopa illallistakin. Minun mieheni ei koskaan ole tullut minua asemalle tai lentokentälle vastaan. Kotonakin on odottanut yleensä kauhea sotku ja tyhjä kämppä kun mies on jälleen pelaamassa biljardia. Toivoisin, että mieheni joskus tulisi vastaan minua tai vaikuttaisi siltä että on odottanut minua.


Kertokaa ovatko toiveeni liioiteltuja? Tuntuu että jään paljobn vähemmälle kuin muut tuntemani naiset. Itse olen kuitenkin koittanut tehdä mieheni tyytyväiseksi. En haluaisi vaatia kohtuuttomia, mutta joskus tuntuu, että vain minä olen se, joka panostaa.

 

[M2M2]

Jaaha, näin miehen näkökulmasta; en kyllä ymmärrä kyseisen herran toimia. Tosin, olen jo vuosien varrella oppinut, että tarinoilla on yleensä kaksi puolta. No, eniveis, jos tuo on koko totuus tai edes koristeltu osa siitä, niin kissa pöydälle ja herralle selväksi, että homma ei voi olla näin yksipuoleista. Tarina kuulostaa siltä, kuin olisit hänen kämppäkaveri pikemmin kuin puoliso. Minä en ainakaan sietäisi tuollaista kohtelua, enkä usko että moni nainen varsinkaan. Jos on aikaa harrastuksille, niin suurinpiirtein saman verran tulisi löytää aikaa parisuhteelle. Homma on tietysti helpompaa jos pari löytää yhteisiä harrastuksia. Lyhyesti, et tosiaan kuvittele vaativasi liikaa, vaan päin vastoin, mielestäni et vaadi mitään. Oletkohan koskaan vaatinut? Jos et, niin ehkä herra on oppinut, että kun kerran mitään ei vaadita, niin voi toimia kuten huvittaa.

 

[tää yks]

Miksi rakastat häntä? Miksi olet hänen kanssaan? Tavasta, tottumuksesta, pelosta, että et osaa olla ilmankaan tai, että parempia miehiä ei löydy? Oletko epäillyt häntä koskaan uskottomuudesta? Mitä haluat elämältä? Parisuhteelta? Itseltäsi?

Olin neljä vuotta miehen kanssa, joka ei myöskään koskaan vienyt minua ulos syömään eikä ostellut mainitsemiasi lahjoja. Hänellä oli omat harrastuksensa, joihin hän uppoutui joskus niinkin kovasti, että minulta oli mennä hermot. Seksissä minä olin lähes poikkeuksetta se, joka teki aloitteen. Tiedän siis miltä tuntuu, kun oma mies torjuu lähentely-yritykset eikä se ole mikään kaunis tunne. Joskus tunsin itseni tylsäksi ja epäviehättäväksi. Yhteiset illat menivät usein siihen, että hän joi viiniä ja minä yritin olla muuten vain hilpeä...

Mutta tässä ei ole koko totuus. Hän on ajatusmaailmaltaan ja sydämeltään ainutlaatuinen. Minun oli hyvä ja turvallista olla hänen kanssaan. Teimme paljon asioita yhdessä ja meillä oli monesti hauskaa. Eroon johtaneet syyt olivat siinä, että en kokenut itseäni kuitenkaan tärkeäksi, koska hän ei halunnut tehdä kompromisseja yhteisen tulevaisuutemme suhteen. Leijuimme ikäänkuin samassa tilassa ne vuodet alkuhuuman jälkeen. Mitään ei tapahtunut. Ajattelin silloin ennen eropäätöstä etten koskaan löytäisi ajatuksiltaan ja elämänarvoiltaan yhtä sopivaa miestä minulle. Että kukaan ei saisi minua tuntemaan sitä rakkautta mitä koin hänen kanssaan. Mutta nyt olen onnellisesti parisuhteessa toisen miehen kanssa. Hän vie minut jopa ulos syömään ja elokuviin eikä koskaan anna minun maksaa senttiäkään. Tämä on toisarvoinen asia kuitenkin. Tärkeintä on se miten muuten suhteessa menee ja onko se sinnepäin mitä haluat.

 

[tappi25]

Ihmisillä väitetään olevan hyvin erilaiset seksuaaliset tarpeet ja jotkut eivät vain jaksa innostua seksistä kun taas joku toinen on aina innoissaan iästä ja yhteisistä elonvuosista huolimatta. Se onkin hankalaa koettaa saada tarpeet sovitettua molempia osapuolia tyydyttävällä tavalla, joten et sinä siltä kantilta katsoen vaadi mieheltäsi ollenkaan liikaa ja olet oikeutettu odottamaan häneltä naisena ihan mitä vain minkä koet tärkeäksi.Älä siis vähättele, mitä olet ja mitä toivot.

Sitä en kuitenkaan ymmärrä, miten omaa elämää voi verrata muiden elämään? Mehän olemme jokainen yksilöitä omine tarpeineen, joten älä kiusaa itseäsi pohtimalla mitä joku kaverisi saa mieheltään ja mitä sinä et. Ellet sitten ole niitä naisia, joiden on välttämättä saatava kehuskella muijaporukassa ensi miehistä, sitten lapsista ja lopulta omaisuudesta? Varmaa kuitenkin on, että jos kaikki kaverisi miehet pistettäisiin riviin jokaikisestä löytyisi ominaisuuksia, joista sinä et pitäisi yhtään. Oma miehesi pärjäisi varmasti siinä ryhmässä ihan kuten muutkin.

Oletko miettinyt mikä sinut "liimaa" kuitenkin mieheesi? Onko hänessä jotakin muuta, mitä muissa ei ole ja jota sinä et osaa vain arvostaa riittävästi? Tai kaverisi eivät arvosta, jolloin et osaa edes kertoa miehesi hyvistä ominaisuuksista pelossa että sinua pidetään vain raukkana. Tällaistakin joskus ilmenee...

Et, muuten, kertonut, oletko puhunut toiveistasi miehellesi? Ja mitä haluat suhteeltanne? Naisilla on joskus tapana selittää aivan hirveästi samaa asiaa ja miehillä on selkeästi rajalliset kyvyt kuunnella loppuun asti. Koeta saada sanottua asiat jämäkästi, jos miehesi on kaveriporukassa viihtyvää tyyppiä (siellä tuskin harjoitetaan syvällisiä keskusteluja).