T
toosexyformybody
Vieras
Tulin eilen töistä kotiin hyvillä mielin, perjantai, viikonloppu edessä, äiti tulossa kylään jne.
Mies oli ovella vastassa ja oli ensin että wau, makeet saappaat. Wau, mikä peppu, oletpa hyvännäköinen jne.
Tätä jatkui jonkin aikaa, ja alkoi tuntua, ettei tässä nyt ole kaikki ihan kohdallaan. Päällä minulla oli stretch-farkut, mustat Vagabondin saappaat, pilkullinen paitapusero H&M:stä ja sen päällä musta liivi. Minusta ihan normaalit ja vartalolleni sopivat vaatteet. Olen aika lyhyt, en ylipainoinen, mutta en mikään tikkulaihakaan.
Lopulta mies sanoi, että on hän kyllä suvaitsevainen, kun antaa minun käydä töissä "tuon näköisenä", varsinkin, kun työpaikkani on miesvaltainen (teen kuitenkin ihan toimistotyötä).
Lopulta se jo kääntyikin niin, että hei, sinulla on kolme lasta ja kaksi tyttöä, et VOI olla tuon näköinen, ja millaista esimerkkiä näytän tytöille?
Kylläpä lopahti fiilikset. Mies on joskus kommentoinut pukeutumistani, ja olen kyllä yrittänyt ne huomioida. En pukeudu minihameisiin tai paljastaviin paitoihin jne. Meikkiä käytän, mutta en ylenmäärin. En pidä itseäni mitenkään erityisen hyvännäköisenä, mutta en kyllä seinäkukkasenakaan - enkä todellakaan aio alkaa miksikään kynnysmatoksi.
Suivaantuneena siitä survoin kaikki farkkuni eilen roskapussiin ja ajattelin pukeutua joihinkin muodottomiin riepuihin koko viikonlopun (en kyllä vienyt niitä farkkuja roskiin, vaan säilöin vaatehuoneeni nurkkaan). Omasta mielestäni esim. löysät housut eivät sovi minulle, koska olen lyhyt enkä kuitenkaan kovin laiha.
Mitä mieltä ja mikä neuvoksi?
Mies oli ovella vastassa ja oli ensin että wau, makeet saappaat. Wau, mikä peppu, oletpa hyvännäköinen jne.
Tätä jatkui jonkin aikaa, ja alkoi tuntua, ettei tässä nyt ole kaikki ihan kohdallaan. Päällä minulla oli stretch-farkut, mustat Vagabondin saappaat, pilkullinen paitapusero H&M:stä ja sen päällä musta liivi. Minusta ihan normaalit ja vartalolleni sopivat vaatteet. Olen aika lyhyt, en ylipainoinen, mutta en mikään tikkulaihakaan.
Lopulta mies sanoi, että on hän kyllä suvaitsevainen, kun antaa minun käydä töissä "tuon näköisenä", varsinkin, kun työpaikkani on miesvaltainen (teen kuitenkin ihan toimistotyötä).
Lopulta se jo kääntyikin niin, että hei, sinulla on kolme lasta ja kaksi tyttöä, et VOI olla tuon näköinen, ja millaista esimerkkiä näytän tytöille?
Kylläpä lopahti fiilikset. Mies on joskus kommentoinut pukeutumistani, ja olen kyllä yrittänyt ne huomioida. En pukeudu minihameisiin tai paljastaviin paitoihin jne. Meikkiä käytän, mutta en ylenmäärin. En pidä itseäni mitenkään erityisen hyvännäköisenä, mutta en kyllä seinäkukkasenakaan - enkä todellakaan aio alkaa miksikään kynnysmatoksi.
Suivaantuneena siitä survoin kaikki farkkuni eilen roskapussiin ja ajattelin pukeutua joihinkin muodottomiin riepuihin koko viikonlopun (en kyllä vienyt niitä farkkuja roskiin, vaan säilöin vaatehuoneeni nurkkaan). Omasta mielestäni esim. löysät housut eivät sovi minulle, koska olen lyhyt enkä kuitenkaan kovin laiha.
Mitä mieltä ja mikä neuvoksi?