A
Ajatuksia
Vieras
Olen lueskellut säännöllisesti postauksia tuolta Facen "Edes yhtenä päivänä maailman onnellisin"- ryhmästä. Siellä on paljon surullisia juttuja. Sairauksia, läheisten menettämisiä, yksinäisyyttä, kiusaamiskokemuksia, itsemurha-ajatuksia, pahoja itsetunto-ongelmia. Onneksi on jokin foorumi, jossa voi tuoda esiin tuntojaan ja ajatuksiaan kipeistä asioista.
Se mitä usein pysähdyn miettimään nuorten kohdalla on se, että mistä johtuu se ajatusmalli, että mielletään, että kaikilla muilla on asiat paremmin. Näin aikuisina tiedämme, että itse kullakin on omat raskaat taakkansa kannettavana. Kukaan ei vain tiedä niistä välttämättä ulos päin. Se, että ihminen näyttää ulos päin vahvalta, hyvältä ja toimintakykyiseltä ei kerro lainkaan siitä, millaisten asioiden parissa hän mahdollisesti painii omassa arjessaan. Tai kaikki voi olla hyvin juuri nyt, mutta tilanteet ikävä kyllä voivat muuttua.
Pointti tässä ehkä on siinä, että kunpa nuoret olisivat vähemmän itsekriittisiä ja huomaisivat paremmin, että eivät he eivät ole ainoita, jotka käyvät läpi kovia ja rankkoja asioita. Eivätkä oikeastaan vain nuoret, vaan me kaikki. En tarkoita, että heidän kriisinsä ja läpikäymänsä asiat olisivat sen myötä helpompia tai mitättömämpiä. Lähinnä tarkoitan sitä, että jospa heidän itsetuntonsa ja jaksamisensa olisi vahvempaa kuin tavoittaisi sen ymmärryksen, että niilläkin, jotka ulkoisesti näyttävät niin kovin vahvoilta ja menestyneiltä, on heilläkin omat raskaat jaksonsa elämässä. Ihmiset haluavat lian helposti olla yhtä onnellisia kuin muut. Mutta todellisuudessa harva ihminen selviää läpi elinvuosien ilman, että kohtaisi raskaita asioita.
MInä olen surkea ja tuo on menestyjä- ajattelumalli on jotenkin niin virheellinen. Ikävä kyllä elämä kolhii kaikkia vuorollaan. Ei ehkä millilleen samaan aikaan, mutta uskallan väittää, että jokainen saa osansa. Työttömyytyttä, taloudellista ahdinkoa, läheisen sairastumista, omaa sairastumista, lapsettomuutta, yksinäisyyttä, väkivaltaa, parisuhdekriisiä, avioeroa, välirikkoja, kuolemaa, menetyksiä, rankkoja vastuita, epäonnistumisia. Jos joku on niin snobi että nuorena brassailee paremmuudellaan ja kiusaa muita, tuskin tulee säästymään elämän kolhuilta hänkään. Hän tulee saamaan osansa. Kunpa nuoret ja kaikki itsetunto-ongelmien kanssa painivat huomaisivat, että kuraa saavat niskaansa kaikki muutkin, jopa ne jotka heidän silmissään näyttävät niin kovin menestyviltä juuri nyt.
Elämä ei ole tasaista menestyviltä näyttävilläkään. Siksi ei ehkä kannata haaskata aikaansa sen murehtimiseen, että haluaisi olla kuin joku toinen. Yhtä kaunis, vahva ja menestyvä. Vähissä ovat ne ihmiset jotka läpi elämän onnistuvat olemaan kauniita, vahvoja, menestyviä ja onnekkaita. Siksi ei kannata välittää siitä, millaista muiden elämä on. Sitä ei voi tietää eikä sitä voi ennustaa. Se voi olla just nyt niin mageeta mutta myöhemmin täyttä alamäkeä. Aivan kuin oma voi olla juuri nyt täyttä alamäkeä, mutta myöhemmin kenties jopa siitä mageeta. Elämä on hyvin arvaamatonta.
Toki on selvää, että ihmisillä on erilaisia resursseja selvitä kriiseistä. Toiset ovat luontaisesti vahvempia kuin toiset. Toisilla on tukea ja toiset jäävät yksin. Toisista näkyy kriisit, toiset peittävät kaiken tuskan. Mutta silti, vaikka muiden elämä voi näyttää niin hyvältä, koskaan ei tiedä millaisten asioiden parissa ne muut painii. Voivat olla hyvinkin rankkoja asioita.
Se mitä usein pysähdyn miettimään nuorten kohdalla on se, että mistä johtuu se ajatusmalli, että mielletään, että kaikilla muilla on asiat paremmin. Näin aikuisina tiedämme, että itse kullakin on omat raskaat taakkansa kannettavana. Kukaan ei vain tiedä niistä välttämättä ulos päin. Se, että ihminen näyttää ulos päin vahvalta, hyvältä ja toimintakykyiseltä ei kerro lainkaan siitä, millaisten asioiden parissa hän mahdollisesti painii omassa arjessaan. Tai kaikki voi olla hyvin juuri nyt, mutta tilanteet ikävä kyllä voivat muuttua.
Pointti tässä ehkä on siinä, että kunpa nuoret olisivat vähemmän itsekriittisiä ja huomaisivat paremmin, että eivät he eivät ole ainoita, jotka käyvät läpi kovia ja rankkoja asioita. Eivätkä oikeastaan vain nuoret, vaan me kaikki. En tarkoita, että heidän kriisinsä ja läpikäymänsä asiat olisivat sen myötä helpompia tai mitättömämpiä. Lähinnä tarkoitan sitä, että jospa heidän itsetuntonsa ja jaksamisensa olisi vahvempaa kuin tavoittaisi sen ymmärryksen, että niilläkin, jotka ulkoisesti näyttävät niin kovin vahvoilta ja menestyneiltä, on heilläkin omat raskaat jaksonsa elämässä. Ihmiset haluavat lian helposti olla yhtä onnellisia kuin muut. Mutta todellisuudessa harva ihminen selviää läpi elinvuosien ilman, että kohtaisi raskaita asioita.
MInä olen surkea ja tuo on menestyjä- ajattelumalli on jotenkin niin virheellinen. Ikävä kyllä elämä kolhii kaikkia vuorollaan. Ei ehkä millilleen samaan aikaan, mutta uskallan väittää, että jokainen saa osansa. Työttömyytyttä, taloudellista ahdinkoa, läheisen sairastumista, omaa sairastumista, lapsettomuutta, yksinäisyyttä, väkivaltaa, parisuhdekriisiä, avioeroa, välirikkoja, kuolemaa, menetyksiä, rankkoja vastuita, epäonnistumisia. Jos joku on niin snobi että nuorena brassailee paremmuudellaan ja kiusaa muita, tuskin tulee säästymään elämän kolhuilta hänkään. Hän tulee saamaan osansa. Kunpa nuoret ja kaikki itsetunto-ongelmien kanssa painivat huomaisivat, että kuraa saavat niskaansa kaikki muutkin, jopa ne jotka heidän silmissään näyttävät niin kovin menestyviltä juuri nyt.
Elämä ei ole tasaista menestyviltä näyttävilläkään. Siksi ei ehkä kannata haaskata aikaansa sen murehtimiseen, että haluaisi olla kuin joku toinen. Yhtä kaunis, vahva ja menestyvä. Vähissä ovat ne ihmiset jotka läpi elämän onnistuvat olemaan kauniita, vahvoja, menestyviä ja onnekkaita. Siksi ei kannata välittää siitä, millaista muiden elämä on. Sitä ei voi tietää eikä sitä voi ennustaa. Se voi olla just nyt niin mageeta mutta myöhemmin täyttä alamäkeä. Aivan kuin oma voi olla juuri nyt täyttä alamäkeä, mutta myöhemmin kenties jopa siitä mageeta. Elämä on hyvin arvaamatonta.
Toki on selvää, että ihmisillä on erilaisia resursseja selvitä kriiseistä. Toiset ovat luontaisesti vahvempia kuin toiset. Toisilla on tukea ja toiset jäävät yksin. Toisista näkyy kriisit, toiset peittävät kaiken tuskan. Mutta silti, vaikka muiden elämä voi näyttää niin hyvältä, koskaan ei tiedä millaisten asioiden parissa ne muut painii. Voivat olla hyvinkin rankkoja asioita.
