Vahvat naiset alakynnessä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Arvo Tasa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
"Onko sinulla todellisen elämän esimerkkejä siitä, kuinka sukupuoli on haitannut etenemistä uralla?"
Mistä sinä tuon repäisit, n29v? Olenko jossain väittänyt että sukupuoli vaikuttaisi johonkin?
 
Komppaan fiksusti kirjoittanutta N29:a. Hyviä esimerkkejä, asioita avattu rinnastuksin ym. hyvää argumentointia.

Pari lisäpointtia keskusteluun: vaikkei pärjääminen olisi sinällään sukupuolesta kiinni, on harhaa kuvitella, että pärjääminen olisi täysin omasta yrittämisestä lähtöisin. Äskettäin julkaistun koulutustutkimuksen mukaan (sori en muista tekijän nimeä!) vanhempien sosioekonominen asema vaikuttaa edelleen Suomessa koulutukseen hakeutumiseen, eli ns. työväen lapset eivät hae korkeakouluihin yhtä aktiivisesti kuin ns. keski- ja yläluokan lapset. Koulutuskaan ei avaa ovia töihin noin vain, esim. akateeminen työttömyys on rankassa kasvussa.

Ihmisten elämät ovat erilaisia. Monen lapsuus on voinut jo olla niin vaikea (alkoholismia, välinpitämättömyyttä, pahoinpitelyä jne.), ettei vanhempana enää vain pysty yrittämään, eli on liian rikki. Kaikki eivät voi olla superpärjääjiä, senhän kertoo jo sekin, että Suomessa diagnosoidaan niin paljon masennusta ym. mielenterveysongelmia. Mutta juu, tämä ei liity sukupuoleen sinällään. Halusin vain korostaa, että pärjääjät yleensä ovat niitä, jotka uskovat omaan yritteliäisyyteen - rikkinäiset tai "heikommat" taas uskovat, etteivät pärjää, eikä huutelu "tsempatkaa nyt tekin hei" välttämättä auta yhtään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja fatamorgana:
Komppaan fiksusti kirjoittanutta N29:a. Hyviä esimerkkejä, asioita avattu rinnastuksin ym. hyvää argumentointia.

Pari lisäpointtia keskusteluun: vaikkei pärjääminen olisi sinällään sukupuolesta kiinni, on harhaa kuvitella, että pärjääminen olisi täysin omasta yrittämisestä lähtöisin. Äskettäin julkaistun koulutustutkimuksen mukaan (sori en muista tekijän nimeä!) vanhempien sosioekonominen asema vaikuttaa edelleen Suomessa koulutukseen hakeutumiseen, eli ns. työväen lapset eivät hae korkeakouluihin yhtä aktiivisesti kuin ns. keski- ja yläluokan lapset. Koulutuskaan ei avaa ovia töihin noin vain, esim. akateeminen työttömyys on rankassa kasvussa.

Ihmisten elämät ovat erilaisia. Monen lapsuus on voinut jo olla niin vaikea (alkoholismia, välinpitämättömyyttä, pahoinpitelyä jne.), ettei vanhempana enää vain pysty yrittämään, eli on liian rikki. Kaikki eivät voi olla superpärjääjiä, senhän kertoo jo sekin, että Suomessa diagnosoidaan niin paljon masennusta ym. mielenterveysongelmia. Mutta juu, tämä ei liity sukupuoleen sinällään. Halusin vain korostaa, että pärjääjät yleensä ovat niitä, jotka uskovat omaan yritteliäisyyteen - rikkinäiset tai "heikommat" taas uskovat, etteivät pärjää, eikä huutelu "tsempatkaa nyt tekin hei" välttämättä auta yhtään.

Alunperinhän kyse oli sukupuolten pärjäämisestä, mutta työnnän lusikkani tähän sosioekonomia-soppaan. Hölmöt kuvittelevat, että yliopiston ovet aukeavat, kun on rikas perhe ja vaikutusvaltaiset vanhemmat. Minä en usko tähän. Uskon, että koulutetut vanhemman kannustavat lapsiaan opiskelemaan. Lisäksi koulutettu ja varakas perhe todennäköisesti asuu alueella, jossa asuu samankaltaisia perheitä. Niinpä kun kaikki kaveritkin menevät lukioon ja pyrkivät yliopistoon, niin sitä arvostetaan ja pidetään luonnollisena.

 
Joku haluaa mielellään kuvitella, että on edennyt urallaan ja onnistunut elämässään pelkästään omin avuin. Ja uskoo, että se on jopa mahdollista. Onko samaistuttu idealisoituun jenkki-ideologiaan? Pieni Suomi on todellinen unelma maa, ihan kaikilla samat mahdollisuudet??? Kai tuo näkemys kohottaa itsetuntoa, jos siihen on tarvista. Valitettavasti kohoaa väärin perustein, todellisuutta vääristämällä. Ja kyllä kai tuollaisessakin illuusiossa voi elää, kun on tarpeeksi paksut laput silmillä. Vahinko vain, etteivät kaikki ne ihmiset, jotka ovat auttaneet henkilöä onnistumaan, saa minkäänlaista kiitosta, koska apua ei edes nähdä. Epäkiitollista henkilöä ei ole kiitollista auttaa, joten apu voi joltain suunnalta loppua. Kukaan ei ole pelkästään oman onnensa seppä. Kärjistettynä: Meistä ei tule edes ihmisiä ilman toisen ihmisen vuorovaikutusta. Mutta luulo siitä, että saa vain itseään kiittää, jos onnistuu, on tyyppillistä nuoren ihmisen uhoamista. Elämä kyllä aukaisee silmät, jos aukaisee.

Poikien ja tyttöjen, naisten ja miesten erilaista kohtelua ja erilaisia odotuksiakaan heitä kohtaan ei tarvitse nähdä, eikä erilaisen kohtelun ja odotusten vaikutuksia yksilöön, jos ei jostain syystä osaa tai halua nähdä. Joillekkin laput silmillä eläminen riittää, toiset kaipaavat versiota, joka on lähempänä totuutta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pilkunnussija:
"Onko sinulla todellisen elämän esimerkkejä siitä, kuinka sukupuoli on haitannut etenemistä uralla?"
Mistä sinä tuon repäisit, n29v? Olenko jossain väittänyt että sukupuoli vaikuttaisi johonkin?
Se on tämän ketjun aihe, joten oletin, että myös kommenttisi liittyi siihen. Pahoitteluni, jos puhuitkin ihan jostain muusta aiheesta.
 
"Koulutuskaan ei avaa ovia töihin noin vain, esim. akateeminen työttömyys on rankassa kasvussa. "
heh heh argumnetointini on puuttellista, saan kai sanoa ?
Akateeminen työttömyys on rankassa kasvussa, kun ylopistot haalivat opiskelijoita saadakseen valtiolta tukea, moniin hommiin riittää paruskoulu mutta kun kaikki tahtoo maisteriksi, vaikka koivunkääpää nuuskimalla :D
Hauskinta lukemista on muuten gradujen ja väitöskirjojen aiheet.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Amyg Dala:
Joku haluaa mielellään kuvitella, että on edennyt urallaan ja onnistunut elämässään pelkästään omin avuin. Ja uskoo, että se on jopa mahdollista. Onko samaistuttu idealisoituun jenkki-ideologiaan? Pieni Suomi on todellinen unelma maa, ihan kaikilla samat mahdollisuudet??? ... Mutta luulo siitä, että saa vain itseään kiittää, jos onnistuu, on tyyppillistä nuoren ihmisen uhoamista.
Otathan huomioon kontekstin jossa keskustellaan, ennen kuin vedät johtopäätöksiä. Tarkoituksena oli kommentoida väittämää, jonka mukaan "yhteiskunta" tai "miehet" ovat syynä esim. siihen, että keskimäärin naiset saavat vähemmän palkkaa kuin miehet. Siitä näkökulmasta katsoen kaikilla on _sukupuoleen katsomatta_ samat mahdollisuudet. Toki jokaisella on erilaiset lähtökohdat, erimäärä tukijoukkoja, ja niin edespäin, mutta siihen ei ole _sukupuolella_ vaikutusta.
Alkuperäinen kirjoittaja Amyg Dala:
Poikien ja tyttöjen, naisten ja miesten erilaista kohtelua ja erilaisia odotuksiakaan heitä kohtaan ei tarvitse nähdä, eikä erilaisen kohtelun ja odotusten vaikutuksia yksilöön, jos ei jostain syystä osaa tai halua nähdä.
Missä vaiheessa alkaa yksilön vastuu, ja päättyy oikeus syyttää kasvatusta tai ympäröiviä olosuhteita? Vaikka kasvaisi vanhoillisessa kodissa jossa sanotaan että naisen paikka on kotona nyrkin ja hellan välissä, eikö ihmisen voi odottaa ajattelevansa myös omilla aivoillaa? Suomessa ei taida onneksi olla mitään amshien kanltaisia täysin eristäytyneitä elinoloja, vaan jokaisella on viimeistään täysi-ikäisenä mahdollisuus ottaa itse asioista selvää ja muodostaa itse omat arvonsa ja mielipiteensä. Jos senkin jälkeen roikkuu vielä vain oppimissaan käsitteissä, niin tosiaan, kenellä on vastuu?

Ja jos päädyttäisiinkin siihen, että koti ja kasvatus vielä nykyäänkin tekee naisista heikommin pärjääviä, eikä elämä ole edes täysi-ikäisen yksilön omalla vastuulla, niin viimeistään asian korjaamistavoissa mennään pieleen. Pelkkä asioista itkeminen ja abstraktien tahojen (yhteiskunta, miehet, ilmapiiri) syyttäminen ei vie asioita millään lailla eteenpäin. Ei myöskään arvostuksen vaatiminen, vaikka kuinka polkisi jalkaa.

Esimerkiksi tuo hoitajien palkkausasia on hyvä esimerkki; itkua ja porua kyllä riittää, mutta mitään konkreettisia ehdotuksia ei saada aikaan. Keskustelu tyssää aina siihen, kun kysytään paljonko sitä palkkaa pitäisi saada ja mistä rahat otettaisiin. Jos oikeasti halutaan viedä asiaa eteenpäin, niin konkreettisten asioiden miettiminen, ratkaisujen esittäminen ja vaatiminen ovat ainoa keino, ei plkkä itku ja poru ja vanhoihin kliseisiin nojautuminen ja tunteisiin vetoaminen.
 
"Argumentoinnilla voidaan tarkoittaa monenlaisia asioita: mielipiteiden tai kritiikin esittämistä ja niiden perustelua, vertailujen ja analogioiden esittämistä, jopa suostuttelevaa kielenkäyttöä. Tieteellisessä kirjoittamisessa argumentointi tarkoittaa ennen muuta sitä, että tekstissä selostetut valinnat, tulkinnat ja päätelmät on perusteltava. Tieteelliset perustelut eivät voi olla pelkkiä mielipiteitä; ne eivät saa olla subjektiivisia, suostuttelevia taikka tunteeseen tai yleisiin totuuksiin vetoavia.

Opiskelijan on opeteltava argumentoimaan monessa yhteydessä: perustellessaan tutkielman tai esseen aihetta, näkökulmaa ja tutkimusmenetelmiä, analysoidessaan aineistoa, esittäessään
kommentteja toisen tekstistä tai esityksestä, puolustautuessaan toisen kritiikiltä. Myös tieteellisten tekstien lukemiseen vaadittava lähdekritiikki on tavallaan argumentointitaitoa: kykyä suhteuttaa lukemaansa sen taustaan.
Alkuperäinen kirjoittaja N29V:
Alkuperäinen kirjoittaja Amyg Dala:
Joku haluaa mielellään kuvitella, että on edennyt urallaan ja onnistunut elämässään pelkästään omin avuin. Ja uskoo, että se on jopa mahdollista. Onko samaistuttu idealisoituun jenkki-ideologiaan? Pieni Suomi on todellinen unelma maa, ihan kaikilla samat mahdollisuudet??? ... Mutta luulo siitä, että saa vain itseään kiittää, jos onnistuu, on tyyppillistä nuoren ihmisen uhoamista.
Otathan huomioon kontekstin jossa keskustellaan, ennen kuin vedät johtopäätöksiä. Tarkoituksena oli kommentoida väittämää, jonka mukaan "yhteiskunta" tai "miehet" ovat syynä esim. siihen, että keskimäärin naiset saavat vähemmän palkkaa kuin miehet. Siitä näkökulmasta katsoen kaikilla on _sukupuoleen katsomatta_ samat mahdollisuudet. Toki jokaisella on erilaiset lähtökohdat, erimäärä tukijoukkoja, ja niin edespäin, mutta siihen ei ole _sukupuolella_ vaikutusta."
Laitoin edellämaintun ohjeekseni.

Kodissa jossa kasvaa tyttö jolla on järkeä päässä, ei kuuntele mitään hellan ja nyrkin väliinjäämisjuttuja. Jos taas on hekkolahjainen asia on toinen. Jo 10-vuotias alkaa tehdä omia havaintojaan, kyseenallaistamaan asioita ja jos häntä siinä tuetaan, hän tuntee oman arvonsa.

Tutkimuksen paikka muuten se, että vaikka iso osa lapsista kasvaa nykyään yh-perheissä nimenomaan äidin hoteissa, miksi he silti ovat se heikompi aines?

Luulisi nyt, että tyttö nimenomaan ja poikakin saisivat hyviä vaikutteita naisena pärjäämisestä kun äiti on sekä isänä että äitinä. Eikö päinvastoin nykylapsest säälisi miestä, isää?
Onhan sitä aikuisena vastuussa itsestään, elämä siis omalla vastuulla mutta jos niitä eväitä ei ole lapsena saanut, jos lapsena ei ole edes kysymyksiin vastattu mistä se elämisen malli etsitään. Se etsitään usein kaduilta ja katu on kova kasvattaja.
 
Pistän tähän muutaman oman mielipiteen, eivät ne ole pelkästään omasta päästä keksittyjä, vaan perustuvat asiasta tehtyihin tutkimuksiin, omiin haavaintoihin ja elämänkokemuksiin. En nyt viitsi alkaa hakemaan aiheesta tehtyjä tutkimustöitä, vaikka niiden perään tullaan ehkä kuuluttamaan. Luulen, että monet väittämistäni asioista ovat jo niin joka miehen tiedossa ja itsestäänselvyyksiä, että en luule että tarvitsee linkittää mitään.

Poikien ja tyttöjen erilainen kohtelu alkaa jo vauvaiässä. Teemme sen automaattisesti, jos emme ole tietoisia tästä ominaisuudesta ja siten pyri ohjaamaan käytöstämme erilaiseksi. Esim. tehdyistä tutkimuksista: Jos puemme vauvan vaaleanpunaiseen (luullaan tytöksi) niin vauvan itku tulkitaan epätoivoksi, siis tuntemattomien taholta. Vanhemmat tietenkin tietävät lapsen sukupuolen. Jos puetaan vaaleansiniseen (luullaan pojaksi) niin itku tulkitaan kiukuksi. Itse vaatten värillä ei ole mitään merkitystä sinänsä, mutta sillä on, että vaatteen väristä riippuen lasta kohdellaan eritavoin. Eritavalla kohtelu vaikuttaa yksilöön ja sen kehitykseen, koska muovaudumme sen palautteen mukaan, mitä saamme. Poikavauvoille puhutaan eritavalla ja vähemmän, tyttövauvoille leperrellään ja puhutaan enemmän. Siksiköhän naisia väitetään verbaalisemmiksi?

Erilainen kohtelu, erilaiset vaatimukset, toivomukset, odotukset jne. vaikuttavat yksilön kehitykseen. Henkilöt, jotka luulivat kohtelevansa poikia ja tyttöjä samoin, osoittautuivat kokeissa olevan niitä, jotka syyllistyivät eniten erilaiseen/ eriarvoiseen kohteluun. Ymmärrtävää sinänsä, kieltäjä ei ole varuillaan, eikä huomio omaa käytöstään.

Koulussa erilainen kohtelu jatkuu. Tutkimusten tuloksia: Tyttöjä kohdellaan ja puhutellaan ryhmänä. Heiltä odotetaan hyvää suoritusta, suorituksia ei huomioida, vaan pidetään itsestään selvyytenä. Poikia puhutellaan nimeltä, kohdellaan yksilönä ja hyvää suoritusta huomioidaan. Esim. "Tytöthän ovat tietenkin tehneet läksynsä. Mutta Kalle, oi oi ja voi, kylläpäs olet tänään tehnyt paljon töitä."Kalle hekottelee mielissään, tuli huomatuksi. Tottakai sillä on merkitystä, jos ihminen on vielä kehittymässä, jos nähdään yksilönä ryhmän sijaan. Ja jos hyvät suoritukset huomataan, tai jos niitä pidetään itsestään selvyytenä. Jos kokeessa on tytön nimi, niin siitä saa huonomman arvosanan kuin jos on pojan nimellä kirjoitettu. Tämä myös Euroopan maissa tehtyjen tutkimuksien avulla todettu.

Nämä ovat vain pieniä esimerkkejä erilaisesta kohtelusta, jota joku voi mitää merkityksettömänä. Mutta jos otetaan mukaan kaikki erilainen kohtelu, joka paikassa jo pikkulapsesta lähtien jatkuva ja toistuva, niin tottakai se vaikuttaa. Me opimme kaiken käytöksen, normit, tavat, ihmisenä olemisen, toisten ihmisten avulla. Ei ole olemassa maailman kolkkaa, jossa miehiä ja naisia kohdeltaisiin samalla tavoin. Kun mies on muuttanut sukupuolensa naiseksi, niin moni on hämmästynyt sitä, miten eritavalla kohdellaan. Sukupuolen muuttanut mies kokee esim. ettei ole enää uskottava tai ei kuunnella kuten ennen. Eikä tämä johtunut siitä, että mies oli kumman näköinen, vaan myös entiset miehet, jotka olivat kauniita naisia, kokivat samoin. Kun nainen muuttaa sukupuolensa, niin hän kokee, että häntä kohdellaan uskottavampana kuin naisena ollessaan.

On löydetty ihmisiä, jotka olivat eläneet 20 v sikojen seurassa, pikkulapsesta lähtien. Heitä oli kohdeltu kuin sikoja, eivätkä he olleet koskaan eläneet ihmisten parissa. Nämä ihmiset kulkivat nelinkontin ja käyttäytyivät ja röhkivät kuin siat, eivät käyttäytyneet kuten ihmiset. Siinä esimerkkiä siitä, mitä vaikutusta on ympäristöllä ihmisen käytökseen. Jos nyt joku luuli, ettei kasvuympäristöllä, eikä sillä miten meitä kohdellaan, ole mitää merkitystä yksilön kehitykselle.
 
"Suomessa oma pärjääminen ja asema on 95% yksilöstä kiinni..."

Kyllä minä tulkkaan tuon väittämän siten, että ihminen uskoo siihen, että saa itseään kiittää onnistumisestaan. 95% on melkein 100%!
 
En ole pahemmin itkenyt kiukusta tai vitutuksesta, mutta kivusta ym. olen itkuun pirahtanut ja väitän ettei poika tai tyttövauva itke vitutuksesta, vaan siihen on syy. Märkä vaippa ja nälkä tuovat saman tunteen molemmille. Ilman tutkimuksia olen tämän todennut.
Lapset ovat kyllä erilaisia luonteeltaan. Samassa perheessä äiti ja isä tuntevat toista lasta kohtaan enemmän sympatiaa, riippumatta sukupuolesta. Anoppini sanoi, että sitä kyllä automaattisesti tukee sitä heikompaa, sukupuolesta riippumatta.

Eivätkö mies ja nainen ole erilaisia? Eivätkö sukupuolet poikkea toisistaan jo siksi että toisella on munat, ja toisella isommat häpyhuulet ja tissit.

Heh, heh kannattaa laittaa sitten pennut kasvamaan sikalaan sikojen kanssa, taatusti sieltä nousee sitten tasa-arvon tuntevat nelinkontin kulkevat yksilöt kehiin :)
Tätä menoa homot ja lesbot pariutuvat ja pykäävät lapsia ja 50:n vuoden kuluttua herättää kummastusta, kun mies ja nainen pariutuu ja tekee lapsia, silleen.
 
Ap:n kommentissa sanottiin, että tytöt on ikäisiään poikia vain fyysisesti edellä. Ei pidä paikkaansa. Kun olin 15, seurustelin 22 vuotiaan miehen kanssa joka oli täysin pikkurillini ympärillä ja jonka jätin n.vuoden jälkeen koska kyllästyin. Omanikäiset pojat eivät uskaltaneet edes puhua minulle luokassa vaan kuiskivat nurkissä ja puhuivat tietokonepeleistä. Hyvä jos vieläkään 25 vuotiaana uskaltavat tulla puhumaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Amyg Dala:
"Suomessa oma pärjääminen ja asema on 95% yksilöstä kiinni..."

Kyllä minä tulkkaan tuon väittämän siten, että ihminen uskoo siihen, että saa itseään kiittää onnistumisestaan. 95% on melkein 100%!
Tulkkaa miten haluat, mutta kun aiheena oli sukupuolten erot, niin tulkintasi on väärä. Oikea tulkinta oli, että mielestäni 95% on yksilöstä kiinni, 5% voi laittaa sukupuolen piikkiin. Kun olen jo kerran asian korjannut, miksi sinun et voi päästää irti väärästä tulkinnastasi? Onko nyt tärkeämpää ymmärtää mitä toinen on sanomassa, vai päästä vääntelemään kommenttia haluamaansa muotoon, että voi jatkaa itkemistä ja moittimista?

mies-nainen: miten nuo seikat konkreettisesti sitten vaikuttavat yksilön myöhemmässä elämässä, ja miten asioita pitäisi mielestäsi muuttaa? Ymmärräthän, että vallitsevan asiantilan toteaminen on vasta ensi askel, joka jää merkityksettömäksi jos jäät paikallesi itkemään, etkä mieti miten asiassa pääsee eteenpäin.

Oma ratkaisuni on, että ihmisten pitää avata silmänsä, ja ottaa se vastuu omasta elämästä. Niinkuin jo sanottu, pelkkä itku ja poru ei auta mitään. Vierittämällä kaiken vastuun yhteiskunnan harteille tekee itsestään uhrin, joka ei pysty pitämään itsestään huolta. Ja joka tarvitsee sen "jonkun muun" muuttamaan asioita. Jos huomaat epäkohdan, toimi niin, että muutat sen. Jos tiedät että "naistöistä" ei saa työn arvoista palkkaa, vaadi enemmän ja jos ei onnistu, vaihda alaa. Mieti mitkä ajatukset ovat omiasi, ja mitkä kasvatuksen päähäsi syöttämiä - ja muuta niitä, jotka eivät ole mielestäsi tasa-arvoisia.

Eli niinkuin jo olen sanonutkin - älä vaadi maailmaa muuttumaan, muuta se itse.
 
Lisää vain vouhotusta, olen samma mieltä siitä, että tyttö- ja poikavauva itkevät samasta syystä. Mutta uskon myös, että on ihmisiä, jotka suhtautuvat tyttö- ja poikavauvoihin eri tavalla. Esimerkkejä löytyy myös lähipiiristä.

En tiedä miten erilaisia miehet ja naiset olisivat, jos meihin suhtauduttaisiin täysin samalla tavalla koko elämämme ajan. Jos joskus pystyttäisiin luomaan neutraali kasvuympäristö, jossa kohtelu olisi samanlaista, niin sitten voitaisiin nähdä ne mahdolliset erot tai niiden puuttuminen.
 
" Mutta uskon myös, että on ihmisiä, jotka suhtautuvat tyttö- ja poikavauvoihin eri tavalla. Esimerkkejä löytyy myös lähipiiristä."
Aina on tulee olemaan hulluja ja idiootteja.

Väitän, että tuo oli suomessa sota-aikojen hapatusta , koska sen ajan äidit kokivat että poika jää ja hoitaa äitiä, kun sen ajan naisilla ei oletettu olevan aivoja, rahakukkaroahan heilla ei todellakaan ollut. Maita ei jaettu tyttöjen kesken vaan annettiin pojalle!

Tässä on nyt eletty aikoja jolloin naisella on ollut oma rahakukkaro, nainen on käynyt töissä, osaa lukea ja kirjoittaa. Peruskoulu on kaikille avoin, siitä sitten tippuu hän ken ei osaa, älyä tai jaksa. Siitä tippuu sekä poika että tyttö, ei eroa.

Jopa lastenteko on meillä osin naisen myös vallassa, jos uskontoa ei sotketa mukaan.
Ja jumalauta, pitäähän kasvattajan tunnistaa tyttö tai poika jo tytön kuukautisten vuoksi, ehkäisyn vuoksi ja rintaliivitkin pitää tytölle hankkia, mutta pojalle ei tarvii siteitä ja niiden käyttöä opastaa.

Pojan kanssa ei mennä rintaliiviostoksille, sensijaan kondomeja olen ostanut molemmille.
Tytölle kerron että voit tulla raskaaksi, pojalle kerron että sinä et voi synnyttää koska sinulla ei ole kohtua, tytöllä sensijaan on.
Inttiin naiset tasa-arvohuumassaan yrittivät tunkea, mutta alkoi itku ja parku, milloin pitkästä letistä, milloin kuukautisista ja milloin taas tisseistä joku piti kiinni, tai tuijotti.
Eivät pojat itke, vaikka intissä taitaa sen kikkelin koko olla se tärkein pointti ensihetkinä, ja voi sitä poikaa jonka kullin koko ei riitä , tai on askelissa naismainen rytmi.
 
Tai kyllä ne pojatkin itkee intissä ja muualla, sanoin väärin. Tarkoitin vaan sitä inttiin menneiden naisten mieletöntä parkunaa, kun ei rahkeet kestäneet sitä karua meininkiä kynsi katkesi ja sitä rataa.
Jossain päin maailmaa muuten tapetaan tytöt, tyttöjä saa Kiinasta adoptioon ym.ym. mutta meidän sosiologisyttyrät ne vaan hakee itselleen kadottamaansa tasa-arvoa.
 
"Älä vaadi maailmaa muuttumaan, muuta se itse."

Ensiksi, en usko, että minulla on valtaa muuttaa maailmassa mitään. Korkeintaan voin muuttaa itseäni ja sekin vaatii pirunmoista työtä.

Toiseksi, jos haluaa muutosta, niin ensiksi täytyy kartoittaa asioiden tämänhetkinen tila. Joka on se, että miehiä ja naisia kohdellaan koko elämänsä ajan eri tavoin. Jos ihmiset ovat niin vähän tietoisia toisten vaikutuksesta omaan elämäänsä, kuin miltä vaikuttaa, niin siitä voi alkaa puhumaan. Puhumisen seurauksena voi saada toiset huomioimaan, jonka kautta aletaan nähdä sellaista, mitä ei olla ennen nähty. Kun aletaan näkemään ja huomioimaan uusia asioita, voidaan muuttaa käsityksiä, jolloin voidaan päättää ryhtyä tekemään jotain asioiden muuttamiseksi.

Kukaan ei yksinään muuta mitään, paitsi itseään, jos osaa ja haluaa. Halu muutokseen yhteiskunnassa täytyy tulla mahdollisimman monen taholta. Muutoksia tulee vasta silloin kuin ymmärretään, että niitä tarvitaan. Jos ollaan tyytyväisiä nykyiseen tilanteeseen, niin kuka alkaa muutoksiin? Mutta voi käydä myös niin, ettei huomioistani olla kiinnostuneita. Silloin puheeni menee kuuroille korville ja niinkin voi käydä. Aina ei puhuminen auta, mutta siitä on hyvä aloittaa.

Tottakai tiedän, että vallitsevan tilan toteaminen on vain ensi askel. Mutta ei minulla ole taikasauvaa jolla yks´kaks muutan tilanteen. Ei ikuisuuksia kestäneitä sukupuolirooleja minun voimillani hetkessä muuteta, jos milloinkaan muutetaan. En myöskään itke nykytilanteen vuoksi, totean sen vain. Olen tehnyt oman osuuteni jos saan jonkun, joka luulee, että miestä ja naista kohdellaan samalla tavalla, miettimään asioita uudesta vinkkelistä ja katselemaan asioita uusin silmin. Meidän kaikkien pitää ensiksi tulla tietoisiksi nykytilanteesta ja sitten haluta muutosta ja ennenkaikkea muuttaa omaa suhtautumistamme.

Tottakai lapsuuden kokemukset kummittelevat aikuisenakin elämässämme. Olemme samoja ihmisiä edelleen ja lapsuutemme muokkaamia. Olemme paljolti sen ympäristön tulos, missä olemme kasvaneet. Ja siitä ympäristöstä riippuu paljon se, miten paljon voimme aikuisina vaikuttaa omalla tahdollamme elämäämme. Onko se tahto voimakas, tai onko se täysin lytistetty, onko se täysin hukassa vai jotain siltä väliltä, riippuu mm. yksilöstä ja hänen tavastaan reagoida ympäristön tapahtumiin, traumaattisten tapahtumien ajankohdista tai traumaattisten tapahtumien puuttumisesta.

Jokaisella on oma vastuu elämästään, vaikka kaikki eivät osaa sitä ottaa. Olemme myös olosuhteiden uhreja, koska emme voi itse tehdä maailmaamme, missä elämme. Mutta itse valitsemme tavan reagoida kaikken ympärillä olevaan. Maailmassa on paljon asioita, joille me emme voi mitään. Jos totean oman voimattomuuteni asioiden eteen, joille en voi mitään, se ei ole mielestäni vastuun siirtämistä muille.

 
Vouhotuksesta tulee mieleen myös eduskunta, sehän on kansa pienoiskoossa, siellä on naisia ja miehiä.

Naisista nousee eittämättä mieleen pelkästään roiskeläppävittuhaisee hyvälle, Karpelan tykkitissit ja itku häirinnästä. Hississä myös jotain tissivakoa tuijotetaan? Kamalaa ihan hirveää.

Väitän että jos eduskunnan hissiin menisi mies pelkässä kalukukkarossa, minäkin tuijottaisin ja saattaisin kokeilla. Hui kauhistus, absurdia eikö totta.

Toisena tulee mieleen naisten tunaroinnit ja solahtamiset miesten virittämiin ansoihin, naiset taas virittelevät muita ansojaan, edelleenkin vain niitä muita ansoja, vaikka on tasa-arvo.
Niillä ansoilla pääseekin kunnon apajille, näin tasa-arvon aikana.

Kolmanneksi on pistänyt silmään naisten esiintuomat rintasyöpätapaukset, mutta ei yhtään eturauhassyöpä juttua miehiltä. Kohtusyövät eivät ole kai yhtä mediaseksikkäitä kuin rintaryövät, koska niitä ei ole myyty medialle.

Voisi kuvitella että vanhoilla miehillä eturauhas ym. syöpää esiintyy muillakin kuin YLE:n pääjohtajalle. Joka toki teki asiasta koko illan ohjelman ja kun tokeni seisomaan, sekosi täysin ja teki ihan rakkausvideon :D Ymmärrän toki, sekoaa sitä vähemmästäkin kun pääsee maistamaan "tosi elämää."
 
Tuo sikojen kesken kasvaminen on todella hyvä esimerkki. Olen sitä mieltä, että kyllä sukupuolten eriarvoisuudet on istutettu ihmisiin. Jos olisi kyse voimista, niin eroa ei enää edes huomattaisi, koska fyysisiä töitä taitaa tehdä enää naiset. Vaatii pitkän ajan asennekasvatuksen, että naiset ovat tasa-arvoisia.

kaiken pärjäämisen edellytys on terveys. Pitää syödä terveellisesti, nukkua tarpeeksi ja sairaudet hoitaa pois. Joku mainitsikin masennuksen, olen sitä mieltä, että siitä ei parane täydellisesti koskaan. Paras terä on poissa masennukseen sairastuneesta.

Avioeron masennus kestää 7v, läheisen kuolemasta toipuminen kestää pidempään. Avioerolapset masentuvat lähes 100% , jos ovat iältään 10v -14v. meillä on niin paljon mielenterveellisiä sairauksia, että eivät koskaan kaikki pysty puolustamaan etujaan, saati pitämään kiinni tasa-arvoisuudestaan.
 
"Avioeron masennus kestää 7v, läheisen kuolemasta toipuminen kestää pidempään. Avioerolapset masentuvat lähes 100% , jos ovat iältään 10v -14v. meillä on niin paljon mielenterveellisiä sairauksia, että eivät koskaan kaikki pysty puolustamaan etujaan, saati pitämään kiinni tasa-arvoisuudestaan. "


Isäni kuoli pari vuotta sitten ja väitän että olen hyvin jo nyt toipunut, ei toipumisia voida noi tilastoida. Toipumistani avitti se , että autoin ja tuin häntä viimeiseen hetkeen saakka, hän arvosti minua, muisti myös kiittää ja toivoi aina ettei jäisi vuoteenomaksi. Ei jäänyt. Ikävöin häntä, kaipaan ja muistelen, mutta en ahdistu. Kiitän, että sain pitää hänet kauan, hän oli läheinen, todella, isä rakasti minua ja minä häntä. Paskapuhetta 7- vuotta. Lapsensa kuolemasta sisareni ei toivu edes 70-vuoden aikana.

Minä katselin paljon lasten kanssa luonto-ohjelmia ja katselen vieläkin. Tasa-arvosta tulee mieleen leijona, ym. elukat, uros on uros ja sillä siisti.
Vaikka sillä leijonaemolla on taatusti tasa-arvoasiat käpälässä, se urospentu vaan on erilainen, jo ulkonäöltään. Samoin on meidän pikku lemmikkien kanssa, se uroskoira on erilainen sanovat kasvattajat.

 
Ehkä meidän pitäisi ensiksi tehdä selväksi se, mitä itse kukin tarkoittaa sanalla tasa-arvo, ennenkuin alamme keskustelemaan asiasta. Joillekin tasa-arvo on samaa kuin se, että ollaan joissain asioissa tasa-arvoisia, ja toisille se on jotain muuta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Avioeron masennus kestää 7v, läheisen kuolemasta toipuminen kestää pidempään. Avioerolapset masentuvat lähes 100% , jos ovat iältään 10v -14v. meillä on niin paljon mielenterveellisiä sairauksia, että eivät koskaan kaikki pysty puolustamaan etujaan, saati pitämään kiinni tasa-arvoisuudestaan.

Ei kestä KAIKILLA, itse poksautin eron kunniaksi pullon kuohuvaa ja tanssin nurmikolla. Myöskään kukaan lapsista ei masentununt. Sinun lapset ovat masentuneet SINUN katkeruudesta. Et hoitanut asioita niin kuin pitäisi. Syy vanhempien jos lapsi masentuu.

 
Alkuperäinen kirjoittaja mies-nainen:
Ehkä meidän pitäisi ensiksi tehdä selväksi se, mitä itse kukin tarkoittaa sanalla tasa-arvo, ennenkuin alamme keskustelemaan asiasta. Joillekin tasa-arvo on samaa kuin se, että ollaan joissain asioissa tasa-arvoisia, ja toisille se on jotain muuta.

heh heh, TASA-ARVO on niin saamarin hieno ja vaikea asia ettei sitä kaikki edes ymmärrä ;D
 
Luin joku aika sitten siasta, joka eli koiranelämää. Juttu oli Metrossa, ei siis mikään tiedemiesten tutkima juttu. Perheen sikaa kohdeltiin kuin koiraa, se eli myös koirien kanssa. Kun perhe muutti kerrostaloon, niin sika ei mahtunut mukaan. Se annettiin maalaistaloon, jossa se sijoitettiin sikalaan, omiensa joukkoon. Sika luuli kuitenkin olevansa koira, eikä tykännyt sianelämästä ollenkaan, vaan sille tuli sikalassa depressio. Vaikka juttu ei olekkaan tiedemiesten tutkima, jota täällä odotetaan, niin tuttuni todistaa, että siasta voidaan tehdä koira, jos sitä kohdellaan sellaisena. Hänellä nimittäin oli lapsena sika koirana.

Tästä tuli mieleen, että jos siasta voidaan tehdä koira kohtelemalla sitä koirana, niin millainen vaikutus on pikkulapseen vanhempien tietoisilla ja tiedostamattomilla rooli-odotuksilla, -vaatimuksilla, kannustamisella, hylkäämisellä jne.? Lapsi rakastaa vanhempiaan yli kaiken ja tiedostaa olevansa riippuvainen heistä, hänellä on suuri motivaatio olla mieliksi. Moniko vanhempi on tietoinen niistä roolimalleista, joita hän lapselleen käytöksellään välittää?
 

Yhteistyössä