Vaikea olla erossa vauvasta..

["vieras"]

Tai sanoisinko taaperosta.. 2 viikon päästä täyttää 1-vuotta. Tänään oli ensi kertaa isänsä kanssa (asumme erillään) käymässä mummin luona ja n.2 tuntia olivat ja minun teki niin pahaa.. :'(
Isä välissä soitti ja kertoi kaiken olevan hyvin ja pikkusen vähän vierastavan mutta kovasti turvautuvan isäänsä. Se oli toisaalta ihana kuulla mutta toisaalta ajatus siitä että tiedän lapsen irtautuvan minusta ja hakevan turvaa muualta tekee minulle pahan mielen, miksi? Olen yhä surullinen vaikka lapsi ollut kotona monta tuntia kotona. Tekisi mieli itkeä! Ihan kuin joku hormoonien aiheuttama olotila missä ei ole mitään järkeä..
Tämä isän ja lapsen kahdestaan tapaaminen tarkoittaa myös lopullisesti minun ja lapsen isän lopullista eroa ja irtautumista toisistamme. Isot muutokset edessä ja tuntuu etten kestä niitä.. :'(
Imetän myös edelleen joten suhde lapseni kanssa on kovin läheinen.

Sanokaa etten ole hullu? Eikä tämä jatku tälläisena aina kun poika lähtee? :'(

 

[Et kovin välkyltä kuulosta]

Mies ei jätä naista jos se on tarpeeksi viisas hoitamaan suhdettaan. Nytpä sinulla onkin aikaa miettiä mitä kaikkea teit väärin ja miksi.

 

["alkup."]

no minua kyllä ei kukaan ole jättänyt.

 

[Ken guru]

Vähän oudolta reaktiolta kuulostaa. Olisikohan kuitenkin enemmän kyse siitä, ettet halua päästää miehestä irti? Kyllä kai jokainen joutuu olemaan n. 1-vuotiaasta pari tuntia erossa jossain vaiheessa, ja kestää sen.

 

["alkup."]

Olen ollutkin erossa vauvasta pari tuntia ennenkin mutta tällä kertaa siinä oli jotain uutta.. Ehkä se johtuu lapsen isästä ja siitä että hän ehdotti menevänsä muualle kuin että olisi ollut meidän kotona ja tahtoi niin olevan jatkossakin. Ehkä se on sitä surua siitä asiasta vaikka eronneita olemme olleet jo pitkään mutta tasapainoiltu ystävyyden ja muiden tunteiden varjossa.

 

["eee"]

Kuulostaa kyllä aika pahalta. Eikö lapsi siis ole muodostanut kiintymyssuhteetta kehenkään muuhun kuin sinuun ja isäänsä? Jos vierastaa isovanhempiaankaan?
Kuulostaa siltä, että haluat omia lapsen ja tuntea itsesi tärkeäksi hänen kauttaan.

 

[Madicken04]

Vähän oudolta reaktiolta kuulostaa. Olisikohan kuitenkin enemmän kyse siitä, ettet halua päästää miehestä irti? Kyllä kai jokainen joutuu olemaan n. 1-vuotiaasta pari tuntia erossa jossain vaiheessa, ja kestää sen.

Sama tulee mieleen. Itsekin olen aika kiinni tuossa kuopuksessa mutta kyllä pystyin hyvin olemaan hänestä erossa sellaisen työpäivän mitan hyvissä ajoin ennen 1v ikää. Kun vaan tiesin lapsen olevan tutuissa ja turvallisissa käsissä.

Mutta siis ap:n tilanteessa nuo miehen ja lapsen omat reissut tosissaan tekevät sitä eroa vanhemmille konkreettisemmaksi ja samalla tietää että erossaoloajat lapsestakin pitenee kohta viikonlopuiksi tai miten nyt sovitaankin. Ex-mies rakentaa lapsen kanssa omaa elämää mihin ap ei kuulu ja jossain vaiheessa varmaan tulee kuvioon uusi naisystäväkin jne.