Vaikeaa lapsen kanssa.

[äiti 44v]

Sanoit tuolla aiemmin että "vahinko on jo tapahtunut".

Luovutusmieliala sinulla, ei hyvä! Mitään ei ole menetetty, lapsi on VASTA 10 vuotias! Asioihin voidaan ja PITÄÄ PUUTTUA!

Ota yhteyttä jonnekin kasvatus- ja sosiaalialan tyyppeihin tai lastenpsykiatrian polille tai yksityisesti vaikka jollekin lastenlääkärille keskusteluaika ja hae jotain kautta apua.

Ei ole tavatonta että äiti ja lapsi ovat luonteiltaan kuin yö ja päivä mutta tuollaiset kuvailemasi tuntemukset lastasi kohtaan ovat epänormaaleja. Vaikutat ihan masentuneelta, luovuttaneelta, tunnetasolla kuolleelta ihmiseltä.

 

[tytönjapoikienmamma]

No ei ole mitään ikävää tapahtunut. Lapseni asuu minun luonani. Lapsen isän kanssa olemme eronneet. Ehkä olisi parempi jos lapsi muuttaisi isänsä luokse? Lapsi ei ole vain minun tyyppiäni, karkeasti ilmaistuna. Ei kaikki ihmiset tule toistensa kanssa toimeen. Nyt on valitettavasti niin, että olemme hyvin läheistä sukua. Joten ilmeisesti olisi pakko tulla toimeen. Kyllä, minussa on vikaa. Kaikkeni olen yrittänyt lapsen suhteen, ilman ulkopuolista apua kylläkin. Sitä yhteistä aikaa järjestänyt enemmän, ollut mukavampi kuin yleensä. Mutta lapseni on hyvin vaikea. Hän on itsekäs, ajattelee vain itseään, vaativa, ilkeä useimmiten, asettaa itsensä aina etusijalle. Minä en miellä itseäni sellaiseksi. Lisäksi hän on hyvin temperamenttinen kun itse olen todella rauhallinen. Hän on hyvin samanlainen kuin isänsä, siksi he tulevat hyvin toimeen keskenään.

Mene ammattilisen puheille ja muista, että sinä olet kasvattaja ja lapsesi on sellainen, jollaiseksi annat hänen kasvaa.

Valitettavasti vahinko on jo tapahtunut. Hänellä on myöskin sellaisia kavereita jotka eivät ole mielestäni kovin hyväluonteisia. Eli huonoa seuraa ja lapsi ottanut heistä vaikutteita. Mutta en kai minä voi kieltää tapaamasta kavereitaan. Sitten ei olisi kavereita, eikä nämä kaverit mitään pahaa ole tehneet. Kun vaan ovat huonotapaisia, niinkuin lapsenikin. Olen aina ihmetellyt sitä miten ihmisistä kasvaa "minä, minä, minä!" ihmisiä, mutta itsekin olen sellaisen saanut kasvatettua. Se on ihan helppoa siis. Otetaan esimerkki, kun lapseni pelaa jotain peliä, niin silloin kaikkien muiden pitää olla "turpa kiinni!" Itselleni ei ikinä tulisi mieleen vaatia jotain tuollaista ja vielä noilla sanoin.

Ota nyt jo hyvä ihme vastuu lapsestasi. Hän on keskenkasvuinen ja käyttäytyy sen mukaan. Rakkautta se janoaa ja rajoja. Ole aikuinen, äiti hänelle.

 

[hankey]

Lapsi on poika?

Annatko hänen jatkaa peliä sen jälkeen kun hän on käskenyt sinun pitää turpasi kiinni?

Meillä olisi ns. pelit pelattu jos turpajuttuja minulle huutelisi.

Tämä viimeinen tilanne ratkesi niin, että lapseni löi minua alaselkään ja poistui paikalta vihaisena. Pysäytin lapseni, että nyt pyytää anteeksi, mutta sanoi ettei pyydä ja lähtien itkien pois. Ehkei olisi pitänyt pyydellä anteeksipyyntöä, kun en juuri ikinä sellaista saa. Pyydän tai en. Mitä olisi pitänyt tehdä?

Mitä lapsi sanoi kun oli rauhoittunut?

 

[äiti 44v]

Et voi antaa lapsesi jatkaa noin, huutaen ja hakaten sinua. Tuolla menolla edessä häämöttää nuorisovankila ja suuret vaikeudet lapsellesi.

 

[ap]

Lapsi on poika?

Annatko hänen jatkaa peliä sen jälkeen kun hän on käskenyt sinun pitää turpasi kiinni?

Meillä olisi ns. pelit pelattu jos turpajuttuja minulle huutelisi.

Tämä viimeinen tilanne ratkesi niin, että lapseni löi minua alaselkään ja poistui paikalta vihaisena. Pysäytin lapseni, että nyt pyytää anteeksi, mutta sanoi ettei pyydä ja lähtien itkien pois. Ehkei olisi pitänyt pyydellä anteeksipyyntöä, kun en juuri ikinä sellaista saa. Pyydän tai en. Mitä olisi pitänyt tehdä?

Mitä lapsi sanoi kun oli rauhoittunut?

Ei mitään. Ei halua muistella tuollaisia asioita. Jos olisin ottanut tuon asian taas esille, se olisi vieläkin mennyt riitelyksi. Oli kuitenkin muitakin paikalla, eikä he tainneet tykätä tuostakaan riidasta, ilmeistä ja kommenteista päätellen. Kyllä on kaikkien tiedossa, että lapseni on kauhukakara.

 

[jaksamista sinulle]

Minusta tuntuu, että sinulla on vähän pallo hukassa kasvatuksessa ja olet siksi tosi väsynyt. Lapsesi on varmaan melko haastava ja ehkä manipuloi tunteitasi, ja sinä taas olet ehkä hitusen kykenemätön vastaanottamaan ja käsittelemään negatiivisia tunteita ja konflikteja, jolloin syntyy ristiriita. Lisäksi olet yksin tässä haastavassa kasvatustehtävässä.. Jos lapsesi on poika, ymmärrän tämän tehtävän haastavuuden. Minulla itsellänikin on poika, tosin vasta 4v. ja on tosi vaikeaa. Lapsi tarvitsee ehkä isäänsä ja voi siksi pahoin. Tuon ikäinen poika tarvitsee paljon isäänsä. Älä silti luovuta, sinä olet lapselle kaikki kaikessa ja se kaikkein tärkein, usko pois.

 

[kl]

Ja kauhukakarana lapsi tulee valitettavasti pysymään, koska oma äiti näyttää olevan jo luovuttanut lapsensa suhteen.

 

[vieras]

Lapsi on poika?

Annatko hänen jatkaa peliä sen jälkeen kun hän on käskenyt sinun pitää turpasi kiinni?

Meillä olisi ns. pelit pelattu jos turpajuttuja minulle huutelisi.

Tämä viimeinen tilanne ratkesi niin, että lapseni löi minua alaselkään ja poistui paikalta vihaisena. Pysäytin lapseni, että nyt pyytää anteeksi, mutta sanoi ettei pyydä ja lähtien itkien pois. Ehkei olisi pitänyt pyydellä anteeksipyyntöä, kun en juuri ikinä sellaista saa. Pyydän tai en. Mitä olisi pitänyt tehdä?

Mitä lapsi sanoi kun oli rauhoittunut?

Ei mitään. Ei halua muistella tuollaisia asioita. Jos olisin ottanut tuon asian taas esille, se olisi vieläkin mennyt riitelyksi. Oli kuitenkin muitakin paikalla, eikä he tainneet tykätä tuostakaan riidasta, ilmeistä ja kommenteista päätellen. Kyllä on kaikkien tiedossa, että lapseni on kauhukakara.

Voi jeesus tätä sun tekstiä.
Että lapsi on kahukakara - "ihan eri luontoinen kuin sinä". Kukahan kauhukakaran on kasvattanut???? Sori, mutta lapsen ÄITI ei oikein voi pestä käsiä tästä asiasta. :headwall:

 

[sääliksi käy]

Älkää sälyttäkö kaikkea äidin harteille, yksinhuoltajalla voi olla tosi vaikeaa haastavan varhaisteinin kanssa.

 

[...]

Älkää sälyttäkö kaikkea äidin harteille, yksinhuoltajalla voi olla tosi vaikeaa haastavan varhaisteinin kanssa.

Anteeksi nyt vaan mutta tällä lapsella ei edes tunnu olevan äitiä.

 

[ap]

Lapsi on poika?

Annatko hänen jatkaa peliä sen jälkeen kun hän on käskenyt sinun pitää turpasi kiinni?

Meillä olisi ns. pelit pelattu jos turpajuttuja minulle huutelisi.

Tämä viimeinen tilanne ratkesi niin, että lapseni löi minua alaselkään ja poistui paikalta vihaisena. Pysäytin lapseni, että nyt pyytää anteeksi, mutta sanoi ettei pyydä ja lähtien itkien pois. Ehkei olisi pitänyt pyydellä anteeksipyyntöä, kun en juuri ikinä sellaista saa. Pyydän tai en. Mitä olisi pitänyt tehdä?

Mitä lapsi sanoi kun oli rauhoittunut?

Ei mitään. Ei halua muistella tuollaisia asioita. Jos olisin ottanut tuon asian taas esille, se olisi vieläkin mennyt riitelyksi. Oli kuitenkin muitakin paikalla, eikä he tainneet tykätä tuostakaan riidasta, ilmeistä ja kommenteista päätellen. Kyllä on kaikkien tiedossa, että lapseni on kauhukakara.

Voi jeesus tätä sun tekstiä.
Että lapsi on kahukakara - "ihan eri luontoinen kuin sinä". Kukahan kauhukakaran on kasvattanut???? Sori, mutta lapsen ÄITI ei oikein voi pestä käsiä tästä asiasta. :headwall:

No kun hän on kauhukakara, vähintäänkin haastava lapsi muidenkin mielestä. Ja on meillä ihan erilainen luonne, kyllä se on mahdollista että äidillä ja lapsella on erilainen luonne.

 

[wonderi]

Voi, että kun olisit aikanasi sitä apua osannut vanhemmuuteesi hakea. Mutta vielä ei ole myöhäistä.

Kun lapsi käskee pelatessaan toisia pitämään turvan kiinni niin sinä käsket hänen lopettaa tuollaiset puheet ja takavarikoit pelin ja välineet viikoksi.

 

[ap]

Älkää sälyttäkö kaikkea äidin harteille, yksinhuoltajalla voi olla tosi vaikeaa haastavan varhaisteinin kanssa.

Anteeksi nyt vaan mutta tällä lapsella ei edes tunnu olevan äitiä.

Olen kyllä hänen äitinsä, vieläpä yksinhuoltajaäiti. Rakkautta on vaikea tuntea kun minua haukutaan, minulle huudetaan ja lyödäänkin. Ymmärrättekö miten vaikeaa se on!?

 

[wonderi]

Erilainen luonne ei ole mikään tekosyy olla kasvattamatta. Sinä ap väistät velvollisuuksia äitinä.

 

[...]

Lapsi on poika?

Annatko hänen jatkaa peliä sen jälkeen kun hän on käskenyt sinun pitää turpasi kiinni?

Meillä olisi ns. pelit pelattu jos turpajuttuja minulle huutelisi.

Tämä viimeinen tilanne ratkesi niin, että lapseni löi minua alaselkään ja poistui paikalta vihaisena. Pysäytin lapseni, että nyt pyytää anteeksi, mutta sanoi ettei pyydä ja lähtien itkien pois. Ehkei olisi pitänyt pyydellä anteeksipyyntöä, kun en juuri ikinä sellaista saa. Pyydän tai en. Mitä olisi pitänyt tehdä?

Mitä lapsi sanoi kun oli rauhoittunut?

Ei mitään. Ei halua muistella tuollaisia asioita. Jos olisin ottanut tuon asian taas esille, se olisi vieläkin mennyt riitelyksi. Oli kuitenkin muitakin paikalla, eikä he tainneet tykätä tuostakaan riidasta, ilmeistä ja kommenteista päätellen. Kyllä on kaikkien tiedossa, että lapseni on kauhukakara.

Voi jeesus tätä sun tekstiä.
Että lapsi on kahukakara - "ihan eri luontoinen kuin sinä". Kukahan kauhukakaran on kasvattanut???? Sori, mutta lapsen ÄITI ei oikein voi pestä käsiä tästä asiasta. :headwall:

No kun hän on kauhukakara, vähintäänkin haastava lapsi muidenkin mielestä. Ja on meillä ihan erilainen luonne, kyllä se on mahdollista että äidillä ja lapsella on erilainen luonne.

Ei siitä ole kysymys. Vaan siitä että lapsi tarvitsee vanhemmaltaan rakkautta ja rajoja - kasvatusta! Ihan sama mikä lapsen perusluonne on. Ei ole vanhemman tehtävä arvostella sitä vaan KASVATTAA lapsesta tasapainoinen aikuinen!

 

[vieras]

Älkää sälyttäkö kaikkea äidin harteille, yksinhuoltajalla voi olla tosi vaikeaa haastavan varhaisteinin kanssa.

Anteeksi nyt vaan mutta tällä lapsella ei edes tunnu olevan äitiä.

Olen kyllä hänen äitinsä, vieläpä yksinhuoltajaäiti. Rakkautta on vaikea tuntea kun minua haukutaan, minulle huudetaan ja lyödäänkin. Ymmärrättekö miten vaikeaa se on!?

Ei. Sekin kuuluu äidin toimenkuvaan, ottaa vastaan haukkuja ja huutoa. Näytäppä yksikin lapsi, joka ei ole ikinä huutanut vanhemmalleen?

 

[vieras]

Otahan yhteys kasvatus- ja perheneuvolaan! Se on juuri tällaisia tilanteita varten. Lapsi on 10-v., joten peli ei ole vielä pelattu, mutta kohta on, jos et nopeasti hae apua. Kasperissa ei haeta syyllistä, vaan hyvin ystävällisellä tavalla selvitetään tilannetta ja annetaan vinkkejä suhteen ymmärtämiseen ja arjesta selviämiseen molemmille osapuolille.

 

[tytönjapoikienmamma]

Älkää sälyttäkö kaikkea äidin harteille, yksinhuoltajalla voi olla tosi vaikeaa haastavan varhaisteinin kanssa.

No ihan varmasti on vaikeaa, mutta sääli ei auta ketään koskaan. On vanhemman tehtävä hankkia apua lapselle ja itselleen (tukea vanhemmuuteen) jos ei yksin selviä. Eihän kenenkään tarvitse aivan yksin selvitäkään, on myös ammattiapua, sitä pitää osata hakea.

 

[ap]

Ei tarvitse enää vastailla, lopetan tämän nyt tähän. Te ette kuitenkaan tiedä paljoakaan minun ja lapseni elämästä. Huomaan, miten luulette tietävänne ettei lapsellani ole ollut mitään rajoja. Tein ehkä väärän valinnan kun tulin vahingossa raskaaksi. Ajattelin vain, etten halua tappaa lastani. En tajunnut, ettei minusta ole äidiksi ja kasvattamaan haasteellista lasta.

 

[tytönjapoikienmamma]

Ei tarvitse enää vastailla, lopetan tämän nyt tähän. Te ette kuitenkaan tiedä paljoakaan minun ja lapseni elämästä. Huomaan, miten luulette tietävänne ettei lapsellani ole ollut mitään rajoja. Tein ehkä väärän valinnan kun tulin vahingossa raskaaksi. Ajattelin vain, etten halua tappaa lastani. En tajunnut, ettei minusta ole äidiksi ja kasvattamaan haasteellista lasta.

pyydä apua

 

[tsemppiä]

Ei tarvitse enää vastailla, lopetan tämän nyt tähän. Te ette kuitenkaan tiedä paljoakaan minun ja lapseni elämästä. Huomaan, miten luulette tietävänne ettei lapsellani ole ollut mitään rajoja. Tein ehkä väärän valinnan kun tulin vahingossa raskaaksi. Ajattelin vain, etten halua tappaa lastani. En tajunnut, ettei minusta ole äidiksi ja kasvattamaan haasteellista lasta.

Minä uskon, ettei kyseessä ole kurittomuus tai kasvattamattomuus. Oma lapseni on vähän samanlainen kuin sinun. En selvisi hänen kanssaan yksin. Hän on poika, joka tarvitsee paljon isäänsä. Olet väsynyt ja tarvitset vähän hajurakoa lapseesi. Hänellä on varmaan murrosikä jo alkanut.

 

[äiti 44v]

Voi, että kun olisit aikanasi sitä apua osannut vanhemmuuteesi hakea. Mutta vielä ei ole myöhäistä.

Kun lapsi käskee pelatessaan toisia pitämään turvan kiinni niin sinä käsket hänen lopettaa tuollaiset puheet ja takavarikoit pelin ja välineet viikoksi.

PEESI!

 

[huh huh]

Tosi surullista.

Sääliksi käy pieni lapsi, joka ei kotonaan tunne itseään rakastetuksi, eikä saa rakkautta ja hyväksyntää omalta äidiltään. Mulla menee oikeasti yöunet kun ajattelen asiaa.

Ellei lapsi saa kotoaan rakkautta, niin mistä ihmeestä sitten? Miten oma äiti voi olla noin kylmä ja lakoninen puhuessaan omasta lapsestaan. En ymmärrä.

 

[äiti 44v]

Älkää sälyttäkö kaikkea äidin harteille, yksinhuoltajalla voi olla tosi vaikeaa haastavan varhaisteinin kanssa.

Anteeksi nyt vaan mutta tällä lapsella ei edes tunnu olevan äitiä.

Olen kyllä hänen äitinsä, vieläpä yksinhuoltajaäiti. Rakkautta on vaikea tuntea kun minua haukutaan, minulle huudetaan ja lyödäänkin. Ymmärrättekö miten vaikeaa se on!?

Ymmärrän! Minulla ottaa joskus koville kuunnella kuusivuotiaan tyttäreni kiukuttelua.

Mutta: Sinulla on nyt TODELLA ISO ONGELMA josta et selviä yksin. Jos minulla on joskus noin huono tilanne lapseni kanssa niin minä haen apua. Mutta sinun pitää hakea sitä apua NYT.

 

[vieras]

Ei tarvitse enää vastailla, lopetan tämän nyt tähän. Te ette kuitenkaan tiedä paljoakaan minun ja lapseni elämästä. Huomaan, miten luulette tietävänne ettei lapsellani ole ollut mitään rajoja. Tein ehkä väärän valinnan kun tulin vahingossa raskaaksi. Ajattelin vain, etten halua tappaa lastani. En tajunnut, ettei minusta ole äidiksi ja kasvattamaan haasteellista lasta.

pyydä apua

Näin juuri! Ei muutkaan äidit kasvata lapsiaan yksin, eikä haasteellista lasta varsinkaan. Jos lapsen isältä tai muulta suvulta ei kunnon apua löydy, niin sitten apua on haettava muualta. Et ole ainoa, jonot ovat pitkiä. Voimia sinulle!