Toggle sidebar

Vaikka en usko kummituksin nii nyt mu on pakko alkaa uskomaan.....

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Rollolainen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
[QUOTE="vieras";23920541]Voi ei...siis onhan se mahdollista että teillä kummittelee. Varmaan siellä kellarissa on sellainen kalman haju, mitä koirat säikkyy. Ne saattaa nähdä jotain...Jääkö ne silleen tuijottaan ja ulisee?[/QUOTE]

nyt sä taisit sekoittaa mut apeehen :) Mulla ei ole koskaan kummitellut, enkä välttämättä edes niihin usko. Mutta onhan tommoset tarinat hauskoja ja kiehtovia kuitenkin :)
 
[QUOTE="vieras";23920532]Mun TV vaihtelee silloin tällöin kanavaa, tai tallentaa väärältä. Ja minä olen vain digiboksia noitunut, enkä ole ollenkaan tajunnut että haamuthan ne sitä vaihtelee :O[/QUOTE]

Meillä ne vaihtelee tallennettujen ohjelmien paikkoja. Mä in löydä huvilaa ja huussia enää mistään! :O
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kumipuu:
nyt sä taisit sekoittaa mut apeehen :) Mulla ei ole koskaan kummitellut, enkä välttämättä edes niihin usko. Mutta onhan tommoset tarinat hauskoja ja kiehtovia kuitenkin :)
Click to expand...

Ai sori, mulle tuli sellanen outo tunne että teillä on jotain outoa olkkarissa ja varsinkin kellarissa. Mee nyt heti kynttilän kanssa käymään kellarissa, jos liekki lepattaa, niin kummituksia on.
 
[QUOTE="vieras";23920492]Ilmavirta kuljettaa tupakanhajua joka pinttynyt talon rakenteisiin. Tuo vahva tunne on SINUN oma tunteesi, SINUN päässäsi. Et tiedä mitä lapsi on kuullut ja keneltä ja kenen papasta, papat ovat melko samanlaisia. En ole vakuuttunut.[/QUOTE]

Asuimme tässä talossa vuosikausia eikä ikinä haissut tupakalta, täällä kun ei ole sisällä tupakoitu, tiedämme sen koska talo on miehen papan rakentama, hän asui täällä ennen meitä eikä tupakoinut lainkaan. Tupakka alkoi haisemaan vasta vähän isäni kuoleman jälkeen. Ilmavirta ei sitä voi mistään pihaltakaan kuljetella kun ei ole naapureitakaan ja lähimmälle tiellekin on matkaa. Tupakan haju on niin vahva että ihan niinkuin siinä vieressä poltettaisiin.

Lapsi puhuu omasta papastaan asioita joita ei voi tietää. Ja osoittelee välillä ikkunasta pihalle, mistä näkyy vaan pellonreunaa, ja sanoo että tuolla on joku setä ulkotöissä. Minä en näe siellä yhtään ketään...
 
[QUOTE="vieras";23920595]Ai sori, mulle tuli sellanen outo tunne että teillä on jotain outoa olkkarissa ja varsinkin kellarissa. Mee nyt heti kynttilän kanssa käymään kellarissa, jos liekki lepattaa, niin kummituksia on.[/QUOTE]

meidän mini kellari onkin aika kammottavan näköinen, valotkaan eivät toimi. Pitäisi varmaan pistää sinne kamera, jos kerran tunnet siellä jotain olevan, voihan se olla että itse olen sivuttanut asian :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja oma kokemus:
Itse asun omakotitalossa maalla eikä meillä ole naapureita. Isäni kuoleman jälkeen alkoi tapahtua outoja. Meillä haisee välillä tupakalle vaikkemme itse polta (isäni poltti sisällä). Telkkarista vaihtuu joskus kanava itsekseen juuri silloin kun on joku elokuva alkamassa siltä kanavalta jonne se vaihtuu.
On myös sellainen vahva tunne että joku on samassa huoneessa vaikkei ketään näy. Ja se on outoa, että 2,5-vuotias lapsi alkoi puhua asioista joita ei voinut millään tietää. Höpöttää kaikenlaisia juttuja papasta, vaikkei kukaan ole lapselle kyseisiä juttuja kertonut.
Että ilmeisesti isäni on tullut meitä vahtimaan.
Click to expand...

Ihanaa, että hän on tullut katsomaan vähän lapsenlapsensa perään! Jos alkaa häiritsemään, lähetä hänet valoon, muuten antaa olla vaan. Lapsilla on ihana herkkyys nähdä sitä, mikä miedän aikuisten silmiltä on jo piilotettu.
 
kaikissa sairaaloissahan on tunnetusti kummitus, myös entisissä ja tyhjissä sairaaloissa. niistähän kiertää juttujakin :D muistan aina sen kun olin opiskelijana ensiavussa harjoittelussa, oli hiljasta ja vartia alko kertoa ensin ihan yleisiä kummitus juttuja. vähän myöhemmin siihen tuli toinenkin vartia ja sanoi nähneensä taas sen pojan. minä tietenkin uteliaana kysymään että minkä pojan? sairaalassa on kuulemma joskus kadonnut joku lapsi potilas mikä kuljeskelee sairaalassa öisin ja käytävillä kiertelevät vartijat näkevät aina toisinaan tämän pojan kääntyvän kulman taakse. ja kun menevät perään niin koskaan ei näy ketään. monesti tämä poika kuulemma kulki sairaalan entisellä lasten osastolla ja ruumishuoneella. kylläpä inhotti lähteä niiden tarinoiden jälkeen vartioiden mukaan ruumishuoneelle keskellä pahinta kummitus aikaa. inhottavinta oli kun yksi kaapeista olikin osittain auki ja siellä oli vainaja, poika oli kuulemma käynyt etsimässä tuttuja.

myös sairaankuljetuksen asemapaikalla oli kummitus, enää en kyllä muista sen nimeä enkä ihan tarkasti sitä tarinaa miten kummitus oli halliin tullut. mutta kuitenkin siellä ollut nainen töissä muistaakseni siivoojana ja kuollut hallille alakerran vessaan. yöllä kun kaikki autot olivat asemalla saattoi kuulla kuinka hallissa ovet mistä lanssit kulkevat aukenivat ja menivät kiinni. myös alakerran wc:stä kuului vetämisen ääniä. toisinaan kuului kun tavaroita hallissa siirrettiin. joskus opiskelijat nukkuivat alakerran toimistossa ja tunsivat kun tämä nainen koski heitä. (yleensä ensimmäisen toimistossa vietetyn yön jälkeen kaikki opiskelijat tulivat suosiolla nukkumaan yläkerran olohuoneeseen, minkä ympärillä oli henkilökunnan makuuhuonnet) toisinaan kun kaikki olivat nukkumassa saattoi kuulla kuinka tämä nainen nousi portaita yläkertaan tai meni saunomaan.

valmistumiseni jälkeen työskentelin muutaman kuukauden vanhustenpalvelu kodilla vanhan mielisairaalan tiloissa. (toimiva mielisairaala oli vastapäätä tätä "vanhaa osaa") tiesimme tasan tarkkaan että vanhassa sairaalassa ei ole ketään muita kuin tämä vanhusten koti ylä kerta oli aivan tyhjä ja alakerta pelkää varastoa jossa ei koskaan käyty. silti yökkönä ollessa kuului selvästi kuinka joku siirteli tavaroita alakerrassa ja toisinaan kuulosti siltä kuin yläkerrassakin olisi ollut toimiva osasto. oli karmeaa yököttää yksin!!
 
  • Tykkää
Reactions: JaJa
Alkuperäinen kirjoittaja kampanisu:
kaikissa sairaaloissahan on tunnetusti kummitus, myös entisissä ja tyhjissä sairaaloissa. niistähän kiertää juttujakin :D muistan aina sen kun olin opiskelijana ensiavussa harjoittelussa, oli hiljasta ja vartia alko kertoa ensin ihan yleisiä kummitus juttuja. vähän myöhemmin siihen tuli toinenkin vartia ja sanoi nähneensä taas sen pojan. minä tietenkin uteliaana kysymään että minkä pojan? sairaalassa on kuulemma joskus kadonnut joku lapsi potilas mikä kuljeskelee sairaalassa öisin ja käytävillä kiertelevät vartijat näkevät aina toisinaan tämän pojan kääntyvän kulman taakse. ja kun menevät perään niin koskaan ei näy ketään. monesti tämä poika kuulemma kulki sairaalan entisellä lasten osastolla ja ruumishuoneella. kylläpä inhotti lähteä niiden tarinoiden jälkeen vartioiden mukaan ruumishuoneelle keskellä pahinta kummitus aikaa. inhottavinta oli kun yksi kaapeista olikin osittain auki ja siellä oli vainaja, poika oli kuulemma käynyt etsimässä tuttuja.

myös sairaankuljetuksen asemapaikalla oli kummitus, enää en kyllä muista sen nimeä enkä ihan tarkasti sitä tarinaa miten kummitus oli halliin tullut. mutta kuitenkin siellä ollut nainen töissä muistaakseni siivoojana ja kuollut hallille alakerran vessaan. yöllä kun kaikki autot olivat asemalla saattoi kuulla kuinka hallissa ovet mistä lanssit kulkevat aukenivat ja menivät kiinni. myös alakerran wc:stä kuului vetämisen ääniä. toisinaan kuului kun tavaroita hallissa siirrettiin. joskus opiskelijat nukkuivat alakerran toimistossa ja tunsivat kun tämä nainen koski heitä. (yleensä ensimmäisen toimistossa vietetyn yön jälkeen kaikki opiskelijat tulivat suosiolla nukkumaan yläkerran olohuoneeseen, minkä ympärillä oli henkilökunnan makuuhuonnet) toisinaan kun kaikki olivat nukkumassa saattoi kuulla kuinka tämä nainen nousi portaita yläkertaan tai meni saunomaan.

valmistumiseni jälkeen työskentelin muutaman kuukauden vanhustenpalvelu kodilla vanhan mielisairaalan tiloissa. (toimiva mielisairaala oli vastapäätä tätä "vanhaa osaa") tiesimme tasan tarkkaan että vanhassa sairaalassa ei ole ketään muita kuin tämä vanhusten koti ylä kerta oli aivan tyhjä ja alakerta pelkää varastoa jossa ei koskaan käyty. silti yökkönä ollessa kuului selvästi kuinka joku siirteli tavaroita alakerrassa ja toisinaan kuulosti siltä kuin yläkerrassakin olisi ollut toimiva osasto. oli karmeaa yököttää yksin!!
Click to expand...

hyi:0
 
Alkuperäinen kirjoittaja oma kokemus:
Lapsi puhuu omasta papastaan asioita joita ei voi tietää. Ja osoittelee välillä ikkunasta pihalle, mistä näkyy vaan pellonreunaa, ja sanoo että tuolla on joku setä ulkotöissä. Minä en näe siellä yhtään ketään...
Click to expand...

Munkin lapsi selittää joskus, että "iso koira tuolla, iso valkoinen koira tulee tänne meille kotiin.

Ja kun meillä oli iso valkoinen koira, niin lapsi oli noin kuukauden eli ei voi muistaa koiran olemassaoloa.
Ja pari viikkoa sitten kun olin yläkerrassa, kuulin ihan selvästi sen meidän koiran nousevan keittiön (joka on alakerrassa) laminaatilta ylös ja kävelevän laminaattia pitkin
 
[QUOTE="vieras";23920927]Mukavaa jos olisi oma kotikummitus. Kyllä me sen kanssa varmasti tultaisiin juttuun.[/QUOTE]

osaiskohan semmonen siivota :xmas:
 
Alkuperäinen kirjoittaja päätön;23920958:
osaiskohan semmonen siivota :xmas:
Click to expand...

no meillä on, mutta ei se siivoa - päinvastoin erityisesti ruokia pudottelee lattioille, ja mä ne siivoilen...
sitten muistan...meidän gummi-tusvainaahan tykkää perunasta, ja kalasta, jne...havahdun siis, että gummarihan se siinä taas - en olekaan muistanut hänelle "antaa" tuota ja tuota ruoka-ainetta pitkään aikaan. Joten se tulee ja ottaa siis itse.
anteeksi sekava esitykseni, mutta tiedän siis, kuka kotigummarimme on, ja sen lempiruuat...
 
Alkuperäinen kirjoittaja gummarikämppä;23921393:
no meillä on, mutta ei se siivoa - päinvastoin erityisesti ruokia pudottelee lattioille, ja mä ne siivoilen...
sitten muistan...meidän gummi-tusvainaahan tykkää perunasta, ja kalasta, jne...havahdun siis, että gummarihan se siinä taas - en olekaan muistanut hänelle "antaa" tuota ja tuota ruoka-ainetta pitkään aikaan. Joten se tulee ja ottaa siis itse.
anteeksi sekava esitykseni, mutta tiedän siis, kuka kotigummarimme on, ja sen lempiruuat...
Click to expand...

ompas siivoton kummitus :O
 
no on siivoton, mutta onneksi oon tottunut ja olen itsekin aika siivoton, kun ruokia putoilee aina lattialle vaikka mitä yksinkertaista olisin tekemässä.. :(

ja tylsäähän elämä ois ilman kotigummaria ja tätä omaa söheltämistä - - -
 
Alkuperäinen kirjoittaja oma kokemus:
Asuimme tässä talossa vuosikausia eikä ikinä haissut tupakalta, täällä kun ei ole sisällä tupakoitu, tiedämme sen koska talo on miehen papan rakentama, hän asui täällä ennen meitä eikä tupakoinut lainkaan. Tupakka alkoi haisemaan vasta vähän isäni kuoleman jälkeen. Ilmavirta ei sitä voi mistään pihaltakaan kuljetella kun ei ole naapureitakaan ja lähimmälle tiellekin on matkaa. Tupakan haju on niin vahva että ihan niinkuin siinä vieressä poltettaisiin.

Lapsi puhuu omasta papastaan asioita joita ei voi tietää. Ja osoittelee välillä ikkunasta pihalle, mistä näkyy vaan pellonreunaa, ja sanoo että tuolla on joku setä ulkotöissä. Minä en näe siellä yhtään ketään...
Click to expand...

Meillä kotikummitus teki samaa, kävi tupakalla talonnurkalla. Ei äijä uskonut... vaikka haistoi tupakan itsekin. Vasta kun kerroin tupakoijan nimen, ulkonäön ja tupakkamerkin ällistyi ja alkoi nauraa. Olin kuvaillut naapurin isäntävainaan, jolla oli tapana käydä poikansa luona.
 
Minulla pelottaa nukkuminen, kun usein yöllä herään siihen että ikkunasta tuijotetaan. Naama joka tuijottaa on miehen. Musta tukka sojottaa sekavasti ja silmät tuijottaa räpyttämättä. Kerran uskalsin sille huutaa, mutta se sitten löi ikkunaa niin että luulin että karmit tulevat sisään.
Luulin että näen painajaisia tai kyseessä on unihalvaus tms. mutta meinasi jalat mennä alta kun tajusin että verhot on aina aamulla auki vaikka ne joka ilta laitan kiinni. Ei paljon naurata. Ikkuna on toisessa kerroksessa, eikä siihen mitenkään kiipeä ellei kanna tikkaita mukanaan. Talvella ei näkynyt mitään jälkiä pihalla. Onneksi tuli kesä, niin on ainakin valoisampaa.

Naapurin vanhukselta kysyin että kuka talossa on ennen asunut, mutta naapuri ei tuo suostunut puhumaan siitä mitään. En oikeastaan halua edes tietää koska en halua sotkeentua tähän yhtään enempää.

8kk vielä ja sitten talo myyntiin. :(
 
[QUOTE="pelokas";23921979]Minulla pelottaa nukkuminen, kun usein yöllä herään siihen että ikkunasta tuijotetaan. Naama joka tuijottaa on miehen. Musta tukka sojottaa sekavasti ja silmät tuijottaa räpyttämättä. Kerran uskalsin sille huutaa, mutta se sitten löi ikkunaa niin että luulin että karmit tulevat sisään.
Luulin että näen painajaisia tai kyseessä on unihalvaus tms. mutta meinasi jalat mennä alta kun tajusin että verhot on aina aamulla auki vaikka ne joka ilta laitan kiinni. Ei paljon naurata. Ikkuna on toisessa kerroksessa, eikä siihen mitenkään kiipeä ellei kanna tikkaita mukanaan. Talvella ei näkynyt mitään jälkiä pihalla. Onneksi tuli kesä, niin on ainakin valoisampaa.

Naapurin vanhukselta kysyin että kuka talossa on ennen asunut, mutta naapuri ei tuo suostunut puhumaan siitä mitään. En oikeastaan halua edes tietää koska en halua sotkeentua tähän yhtään enempää.

8kk vielä ja sitten talo myyntiin. :([/QUOTE]

:O mä en nukkuis sielä enää yhtäkään yötä. googlaisin mitä sielä on tapahtunut
 
ottamatta kantaa ihaniin kummitusjuttuihin, tuli mieleen, että ne koirat ei välttämättä tykkää "suljetuista" paikoista. Ainakaan meillä ei tykännyt tulla kapeaa käytävää pitkin mihinkään eikä tilaan jossa ei päässyt kääntymään nopeasti tai päässyt ulos toista kautta... jos tämä kellari on yhtään kapoinen tai kaikuva niin ei tartte varmaan kauempaa syytä lähteä hakemaan.

Mutta mun isä on vannonut näkevänsä jonkun tutun jossakin auton kanssa, mutta kun kääntyi ja lähti perään niin ei enää nähnyt sitä kaveria missään. Parin viikon päästä tästä, se kuuli että tämä kaveri oli kuollut. Isä oli sitä mieltä että se kaveri kävi silloin hyvästelemässä hänet.

Itse jotenkin haluaisin uskoa siihen että meillä olis muutakin kuin vaan tämä ulottuvuus jonka ymmärrämme ja koemme. Jotenkin turhalta tuntuis jos elämä olis tässä eikä sen jälkeen enää mitään muuta. itse en ole kuitenkaan saanut kosketusta tuntemattoman kanssa enkä tiedä kuinka siihen suhtautuisin jos kokisin jotain selittämätöntä. Mutta en pidä ketään hörhönä joka kertoo kuulevansa asioita, näkevänsä, aistivansa. Silti monelle asialle on vaan niin tylsä selitys....
 
Alkuperäinen kirjoittaja sunflower20:
Itse jotenkin haluaisin uskoa siihen että meillä olis muutakin kuin vaan tämä ulottuvuus jonka ymmärrämme ja koemme. Jotenkin turhalta tuntuis jos elämä olis tässä eikä sen jälkeen enää mitään muuta. itse en ole kuitenkaan saanut kosketusta tuntemattoman kanssa enkä tiedä kuinka siihen suhtautuisin jos kokisin jotain selittämätöntä. Mutta en pidä ketään hörhönä joka kertoo kuulevansa asioita, näkevänsä, aistivansa. Silti monelle asialle on vaan niin tylsä selitys....
Click to expand...

tästä syystä mäkin tykkään lukea tälläsiä juttuja, koska haluan uskoa että kuoleman jälkeen on vielä jotain. en ole uskonnollinen, enkä koskaan ole oikein osannut uskoa mihinkään kuoleman jälkeiseen. sen jälkeen kun mieheni menetti erään hyvin läheisen ihmisen pari vuotta sitten, olen yrittänyt uskoa että kaikki ei lopukaan kuolemaan. enää en halua uskoa niin, koska se ajatus ahdistaa. haluan uskoa että hän on jossain paremmassa paikassa ja mieheni tapaa hänet vielä joskus.
ehkä oma kuolemakaan ei pelottaisi niin paljon jos pystyisi uskomaan elämän jatkuvan muualla
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa