K
Kassa
Vieras
Monen mutkan, tapauksen ja sattuman tuloksena, sekä ihan omien valintojenkin seurauksena olen ajautunut mieheni kanssa kiperään ja kipeään tilanteeseen: minä, vaimo, olen ollut perheemme ainoa rahantuoja noin vuoden. Mieheni tekee kyllä paljon töitä ja on paljon matkoilla ja pois kotoa, mutta on saanut itsensä tilanteeseen, jossa palkaa ei töistä ole tullut vuoteen. Kaksi pientä lastamme ja arjen pyörityksen organisointi ovat 80% minun vastuullani. Minulla on hyvät tulot, mutta myös erittäin kovat paineet töissä, ja teen palkkapussini eteen hommia tosissani. Suhteemme ei ole kovin kummoisella pohjalla muutenkaan mutta minua on alkanut todella nyrppimään mieheni rahankäyttö. Laskeskelin tuossa juuri että esim. viimeisen puolen vuoden aikana (jolloin euroaakaan talouteen ei ole tullut häneltä), hän on pistänyt menemään noin 75% menoistamme: mm. tehnyt kaksi matkaa (yhden tosin lasten ja OMIEN vanhempiensa kanssa, toisen kaverinsa kanssa), ostanut vaatteita itselleen melkein 3000!!! eurolla, kotiteatterin jne. Kun olen rahankäytöstä huomautellut, tulee vain valitusta että olen kohtuuton ja jos minä olisin hänen asemassaaan tuskin varmaan nauttisin hänen hyvästä palkastaan myös jne. ja pitkiä valituksia kuinka hän ei ole syyllinen omaan tilanteeseensa. Vituttaa vaan että teen itse melkoisia uhrauksia lasten ja itseni kannalta (työ vie likaa aikaa lapsilta ja itselleni ei jää mitään!), ja ukko vaan siipeilee. Milloin saa sanoa että on mitta täysi! (eikä tämä raha ole kyllä kuin yksi liittomme - 8v - ongelma.)