N
Noela
Vieras
Näiden montako miestä -aiheiden jälkeen alkoi mietityttää:
Onko täällä muita, jotka elävät ensimmäisessä parisuhteessaan?
Olen seurustellut ainoastaan nykyisen kumppanini kanssa, ja hän on myös ainoa mies, johon olen koskaan ollut rakastunut. Tulevaisuutta en voi ennustaa, mutta vakaa tarkoitus on ettei muita miehiä koskaan tulekaan. Minulla oli toki ennen miestäni jokunen säätö, mutta se onkin enintä mitä niistä jutuista voi sanoa. En ole siis koskaan eronnut, en ole jättänyt enkä tullut jätetyksi. En tiedä millaista olisi elämä, arki tai rakkaus jonkun muun miehen kanssa. Tämä ei edes ole mikään liian kauan jatkunut teinisuhde - olen lähempänä kolmeakymmentä ja kohtasin mieheni viitisen vuotta sitten. Olin siis jo jonkin aikaa ehtinyt viettää itsenäistä elämää ennen mieheni tapaamista.
Niin - olenko jättänyt väliin jotain, mikä oleellisesti kuuluisi normaaliin kehitykseen ihmisenä? Vai onko minulla ainoastaan syytä olla onnellinen, että olen välttänyt nämä hankalat kuviot?
Onko täällä muita, jotka elävät ensimmäisessä parisuhteessaan?
Olen seurustellut ainoastaan nykyisen kumppanini kanssa, ja hän on myös ainoa mies, johon olen koskaan ollut rakastunut. Tulevaisuutta en voi ennustaa, mutta vakaa tarkoitus on ettei muita miehiä koskaan tulekaan. Minulla oli toki ennen miestäni jokunen säätö, mutta se onkin enintä mitä niistä jutuista voi sanoa. En ole siis koskaan eronnut, en ole jättänyt enkä tullut jätetyksi. En tiedä millaista olisi elämä, arki tai rakkaus jonkun muun miehen kanssa. Tämä ei edes ole mikään liian kauan jatkunut teinisuhde - olen lähempänä kolmeakymmentä ja kohtasin mieheni viitisen vuotta sitten. Olin siis jo jonkin aikaa ehtinyt viettää itsenäistä elämää ennen mieheni tapaamista.
Niin - olenko jättänyt väliin jotain, mikä oleellisesti kuuluisi normaaliin kehitykseen ihmisenä? Vai onko minulla ainoastaan syytä olla onnellinen, että olen välttänyt nämä hankalat kuviot?