E
Entiedä
Vieras
Meillä on 2 kk vanha lapsi. En epäile TÄLLÄ hetkellä pettämisestä, mutta raskauden jälkipuolella kesällä olin ihan varma, että jotain oli tekeillä. Mies kuljetti esim. puhelintaan suunnilleen paskalla mukana, oli ihan stressissä jos minä edes puhelimeen koskin, muutenkin seksielämä loppui kuin seinään jne., kuulemma ei huomioinut minua sen takia koska töissä oli raskasta. Kerrankin kun oli illalla menossa baariin yht´äkkiä MUKA huomasi että haluaa mennä parturiin ja ostaa uusia vaatteita heti ja varsinkin laittaa ne päälle HETI kaupassa ennen baariin menoa. Aina oli menossa yhden kaverinsa kanssa, joka pettää omaa vaimoaan mennetullenjapalatessa..siinä ainakin kaverit aina alebeina toisilleen... Ei hän ollut öitä pois eikä mitään, mutta tarviiko pettämiseen tuota....En tiedä, olenko hullu???
Mutta miksi kaikki tuo salailu esim. puhelimen suhteen loppui kuin seinään sen jälkeen kun sanoin, että epäilen jotain....ja aina kun puhun tästä asiasta, en pääse alkua pidemmälle, kun olen jo vainoharhainen akka ja muuta vastaavaa. Olisi niin paljon muitakin esimerkkejä siitä miksi epäilen että silloin olisi ollut jotain menossa, mutta en niitä jaksa näpytellä. Vaikka minä TIEDÄN itse että on ollut jotain, hän kieltää ihan kaiken. Kertokaa joku onko teille käynyt niin että olette epäillyt turhasta ja kaiken voisikin laittaa vain raskauden piikkiin? Olen NIIN surullinen, tunnen itseni ihan idiootiksi, kun en tiedä tai sitten tiedän....SANOKAA OLENKO EPÄILLYT TURHAAN? Kertokaa miten voin itse nousta näiden epäilyjen ulkopuolelle ja käyttäytyä taas normaalisti? Koska en jaksa tätä onnettomuuden tunnetta....
Mutta miksi kaikki tuo salailu esim. puhelimen suhteen loppui kuin seinään sen jälkeen kun sanoin, että epäilen jotain....ja aina kun puhun tästä asiasta, en pääse alkua pidemmälle, kun olen jo vainoharhainen akka ja muuta vastaavaa. Olisi niin paljon muitakin esimerkkejä siitä miksi epäilen että silloin olisi ollut jotain menossa, mutta en niitä jaksa näpytellä. Vaikka minä TIEDÄN itse että on ollut jotain, hän kieltää ihan kaiken. Kertokaa joku onko teille käynyt niin että olette epäillyt turhasta ja kaiken voisikin laittaa vain raskauden piikkiin? Olen NIIN surullinen, tunnen itseni ihan idiootiksi, kun en tiedä tai sitten tiedän....SANOKAA OLENKO EPÄILLYT TURHAAN? Kertokaa miten voin itse nousta näiden epäilyjen ulkopuolelle ja käyttäytyä taas normaalisti? Koska en jaksa tätä onnettomuuden tunnetta....