M
Maahinen64
Vieras
Taustana: Naimisiin mentiin nuorina, itse olin 18 v ja mieheni 19 v. Nyt ollaan oltu aviossa paria viikkoa vajaat 27 vuotta, nyt jo aikuisia lapsia 3 kpl joista 2 asuu vielä kotona. Kerran n. 15 vuotta sitten meinasi avioero koittaa. Silloin mieheni epäili minulla olevan muita kun lasten jälkeen palattuani töihin jouduin heti kaikenmoisiin iltatilaisuuksiin ja itsekin innostuin vapaudesta. Minä puolestani tunsin olevani ns. nyrkin ja hellan välissä. Tuo oli vain kuvaannollista, mieheni ei koskaan ole lyönyt minua.
Kun tuo tilanne saatiin ohitse, meni paremmin jonkun aikaa. Sitten mieheni meni ulkomaankomennukselle 1,5 vuodeksi. Palattuaan tuntui väkinäiseltä, jotenkin vieraalta. Tähän päivän mennessä mahtui vielä yksi ulkomaanmatka, muutto yms. Koko ajan erkaannuimme lisää. Asumme maalla, kumpikin käy töissä kaupungissa. Eläimiä ja muuta hoidettavaa on paljon ja kaikki vapaa-aika kuluukin niiden parissa (ainakin minulla).
Nykyään ei enää edes kosketa toisiamme. Seksiä ei ole ollut yli kahteen vuoteen. Pahinta on että itse tunnen olevani enemmän syyllinen kuin mieheni ja olen koko ajan ajatellut että teen jotain asian eteen. Kuitenkin on ollut niin vaikeaa lähentyä toista, pelätä torjutuksi tulemista.
Viikko sitten mieheni ilmoitti muuttavansa vähäksi aikaa pois miettimään asioita. Myös muita kuin meidän välisiämme. Sanoi ettei enää tiedä rakastaako minua. Minä kyllä tiedän että rakastan miestäni edelleen, mutta en vain ole kyennyt näyttämään sitä.
Olen nyt muutamia kertoja yrittänyt koskea mieheeni, mutta hän ikäänkuin säpsähtää ja vetäytyy pois. Onko parempi luovuttaa, vai yritänkö vielä?
Kun tuo tilanne saatiin ohitse, meni paremmin jonkun aikaa. Sitten mieheni meni ulkomaankomennukselle 1,5 vuodeksi. Palattuaan tuntui väkinäiseltä, jotenkin vieraalta. Tähän päivän mennessä mahtui vielä yksi ulkomaanmatka, muutto yms. Koko ajan erkaannuimme lisää. Asumme maalla, kumpikin käy töissä kaupungissa. Eläimiä ja muuta hoidettavaa on paljon ja kaikki vapaa-aika kuluukin niiden parissa (ainakin minulla).
Nykyään ei enää edes kosketa toisiamme. Seksiä ei ole ollut yli kahteen vuoteen. Pahinta on että itse tunnen olevani enemmän syyllinen kuin mieheni ja olen koko ajan ajatellut että teen jotain asian eteen. Kuitenkin on ollut niin vaikeaa lähentyä toista, pelätä torjutuksi tulemista.
Viikko sitten mieheni ilmoitti muuttavansa vähäksi aikaa pois miettimään asioita. Myös muita kuin meidän välisiämme. Sanoi ettei enää tiedä rakastaako minua. Minä kyllä tiedän että rakastan miestäni edelleen, mutta en vain ole kyennyt näyttämään sitä.
Olen nyt muutamia kertoja yrittänyt koskea mieheeni, mutta hän ikäänkuin säpsähtää ja vetäytyy pois. Onko parempi luovuttaa, vai yritänkö vielä?