Toggle sidebar

Vakavia ongelmia parisuhteessa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Maahinen64
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
M

Maahinen64

Vieras
Taustana: Naimisiin mentiin nuorina, itse olin 18 v ja mieheni 19 v. Nyt ollaan oltu aviossa paria viikkoa vajaat 27 vuotta, nyt jo aikuisia lapsia 3 kpl joista 2 asuu vielä kotona. Kerran n. 15 vuotta sitten meinasi avioero koittaa. Silloin mieheni epäili minulla olevan muita kun lasten jälkeen palattuani töihin jouduin heti kaikenmoisiin iltatilaisuuksiin ja itsekin innostuin vapaudesta. Minä puolestani tunsin olevani ns. nyrkin ja hellan välissä. Tuo oli vain kuvaannollista, mieheni ei koskaan ole lyönyt minua.
Kun tuo tilanne saatiin ohitse, meni paremmin jonkun aikaa. Sitten mieheni meni ulkomaankomennukselle 1,5 vuodeksi. Palattuaan tuntui väkinäiseltä, jotenkin vieraalta. Tähän päivän mennessä mahtui vielä yksi ulkomaanmatka, muutto yms. Koko ajan erkaannuimme lisää. Asumme maalla, kumpikin käy töissä kaupungissa. Eläimiä ja muuta hoidettavaa on paljon ja kaikki vapaa-aika kuluukin niiden parissa (ainakin minulla).

Nykyään ei enää edes kosketa toisiamme. Seksiä ei ole ollut yli kahteen vuoteen. Pahinta on että itse tunnen olevani enemmän syyllinen kuin mieheni ja olen koko ajan ajatellut että teen jotain asian eteen. Kuitenkin on ollut niin vaikeaa lähentyä toista, pelätä torjutuksi tulemista.

Viikko sitten mieheni ilmoitti muuttavansa vähäksi aikaa pois miettimään asioita. Myös muita kuin meidän välisiämme. Sanoi ettei enää tiedä rakastaako minua. Minä kyllä tiedän että rakastan miestäni edelleen, mutta en vain ole kyennyt näyttämään sitä.
Olen nyt muutamia kertoja yrittänyt koskea mieheeni, mutta hän ikäänkuin säpsähtää ja vetäytyy pois. Onko parempi luovuttaa, vai yritänkö vielä?
 
Kannattaa yrittää mutta ei pidä odottaa liian nopeita muutoksia. Olette "harjoitelleet" vuosikausia tuota nykyistä thdessäolon tyyliänne ja muutokset siihen voivat tuntua suurilta vaikka olisivatkin muutoksia parempaan päin. Oikeastaan tilanne on melkein vaikeampi kuin silloin kun aloittelee suhdetta ihan vieraan ihmisen kanssa. Silloin ei tiedä toisesta paljon mitään ja kaikki uusi on tavallaan luonnollista. Nyt teillä on totuttu elämään etäällä toisistanne ja muutos tuntuu sitä vaikeammalta kun vanhat roolit ja toimintamallit kummittelevat aina taustalla.
Voi olla hyvä että miehesi muuttaa hetkeksi pois. Jos kuitenkin haluat edelleen pitää hänet, älä päästä häntä liian kauas. Tavatkaa säännöllisesti ja yrittäkää pitää nämä tapaamiset mahdollisimman rentoina, ei liikaa kotiasioita vaan ehkä jotain sellaista jota ette muuten tee. Tehkää vaikka vanhanaikaisia treffejä, elokuviin ja sitten viinilasillisille. Tulisiko jostain tuollaisesta esiin muistoja jotka voisivat laukaista väliinne hiipineen jäykkyyden ja etäisyyden? Joka tapauksessa minusta teidän on puhuttava paljon ja vakavasti. MInusta ei ole oikein jos vain erkaannutte hitaasti koskaan käsittelemättä sitä mikä oikein meni vikaan ja onko ero todella se mitä haluatte.
 
Kykenet selvästi ilmaisemaan itseäsi selkeästi kirjoittamalla. Miksipä et siis kirjoittaisi miehellesi ihan tavallista kirjettä, jonka antaisit hänelle luettavaksi? Voisit kertoa, mistä hänessä pidät ja mihin asioihin haluaisit muutosta. Kun kertoisit rehellisesti, että kaipaat edelleen hellyyttä ja läheisyyttä sekä seksiäkin, mutta et vain osaa tehdä aloitetta, niin miehesi tietäisi, että mitä sinä ajattelet.

Puhumallakin asiat saa selväksi, mutta siihen kynnys olisi matalampi, kun kirjoittamalla ensiksi "raivaat tietä".

Minustakin on hyvä idea, että aloittaisitte uudestaan tutustumaan toisiinne. Ottakaa kahdenkeskistä aikaa ja ruvetkaa tutustumaan toisiinne. Liian helposti pitkässä parisuhteessa luullaan, että tiedetään, mitä toinen ajattelee. Siihen ylimielisyyteen ei saa sortua. Todennäköisesti hoivaat niitä lemmikkieläimiä ja saat sitä kautta hellyysvajetta täyteen, vaikka sinun todellisuudessa pitäisi helliä miestäsi.

Ei ole ihme, jos miehesi säpsähtää kosketuksestasi, koska hän varmasti janoaa hellyyttä ja seksiä. Hän saattaa vetäytyä kosketuksestasi, koska hänelle voi olla helpompaa olla ilman kosketusta kuin se, että kosketat välillä vähän etkä kuitenkaan anna seksiä.

On tutkittu, että mies kokee rakkautta rakastelun aikana. Nainen taas tarvitsee sitä, että ENNEN rakastelua hän kokee, että häntä rakastetaan (esim. mies kehuu, halailee ja suukottelee, jotta nainen kokee itsensä haluttavaksi ja naiselliseksi). Koska kumpikaan teistä ei ole saanut sitä, mitä haluaa, niin olette pattitilanteessa, jossa kummankin pitäisi muuttua, jotta voitte taas kokea rakkauden tunnetta.

Usein pitkä seksitön aika aiheuttaa sen, että etääntyy puolisosta ja lähtee ehkä tiedostamattaan hakemaan seksiä muualta. Sinä voit yrittää muuttua, mutta toinen juttu on sitten se, haluaako miehesi enää yrittää. Minun mielestäni lastenne ja pitkän yhteisen historian takia kannattaa yrittää. Jos yritys ei onnistu, sitten voi miettiä erillistä elämää.
 
Kirjoitin kirjeen miehelleni, mutta hän ei kommentoinut sitä mitenkään. Kirjeessä en syytellyt kertaakaan, vaan kerroin omia virheitäni sekä tunteistani. Se oli todella rehellistä tekstiä ja laitoin siihen syvimmät tuntemukseni. Tuntuu todella pahalta kun ei tiedä mitä mieltä hän on. Tervehdys kotiin tultua kyllä tuli siihen tyyliin "että pysy poissa läheltä". Kun kysyin kirjeestä niin hän sanoi että onko ihan pakko kommentoida nyt, olen väsynyt, enkä halua että minua painostetaan tässä asiassa. Tuntuu että jos hänellä olisi vielä tunteita minua kohtaan, niin vähintäänkin olisi voinut halata.
 
<<<<<<<mitä tuskaa joudut läpikäymään- torjutuksi tulo, hylkäämistä siksi, että olet js tunnet mitä tunnet...
anna miehellesi hetki aikaa...
ja jos ei tule vastaan. kertakaikkiaan ala elää omaa elämääsi. ilman miestäsi. selviät kyllä. parempi ilman miestäsi, kuin katkerana uhrautuen loppuelämä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Maahinen64:
Kirjoitin kirjeen miehelleni, mutta hän ei kommentoinut sitä mitenkään. Kirjeessä en syytellyt kertaakaan, vaan kerroin omia virheitäni sekä tunteistani. Se oli todella rehellistä tekstiä ja laitoin siihen syvimmät tuntemukseni. Tuntuu todella pahalta kun ei tiedä mitä mieltä hän on. Tervehdys kotiin tultua kyllä tuli siihen tyyliin "että pysy poissa läheltä". Kun kysyin kirjeestä niin hän sanoi että onko ihan pakko kommentoida nyt, olen väsynyt, enkä halua että minua painostetaan tässä asiassa. Tuntuu että jos hänellä olisi vielä tunteita minua kohtaan, niin vähintäänkin olisi voinut halata.
Click to expand...

Älä turhaan odota että hän kommentoisi kirjettä heti. Sen sulattelu ja häneen omiin tunteisiinsa peilaaminen vaatii oikeasti aikaa ja työtä. Hän toivottavasti lukee kirjeen moneen kertaan erilaisissa tunnetiloissa ja voi silloin käsitellä omia tunteitaan suhteessa sinuun. Voi olla että kirje ei vie asioita oikeaan suuntaan mutta se on kuitenkin mahdollista. Älä nyt heti kysele liikaa kirjeestäsi vaan ennemminkin pyri itse elämään avoimemmin ja ilmaise omia tunteitasi. Silloin hän näkee myös konkreettisesti samoja asioita kuin mitä kirjoitit ja ne tulevat paremmin esiin käytännön elämässä.
 
Sinä olet ainakin hienosti hoitanut omaa osuuttasi siinä, että asiat lähtisivät menemään parempaan suuntaan. Pallo on nyt miehelläsi. Voi olla, että miehesi ei halua enää tehdä asioille mitään tai että rakkaus ja välittäminen on jo hävinneet. Uskoisin kuitenkin, että miehesi olisi jo lähtenyt, jos hän olisi täysin välinpitämätön. Ehkäpä miehesi on ollut jo lähtemässä pois, mutta hänellä on yhä tunteita ja hän ei osaa päättää, että pitäisikö jatkaa eteenpäin (= mennä siihen suuntaan, johon hän on ollut viime aikoina matkalla eli sinusta poispäin) vai kääntyä takaisin (= tehdä täyskäännös eli ei pois parisuhteesta, vaan kohti sinua). Vastauksia et välttämättä saa päivässä tai viikossa, vaan siihen voi mennä useampi viikko. Jos miehesi on vaikea puhua tunteistaan, niin hoputtamalla ja painostamalla et saa häntä puhumaan ennen kuin hän on tunteistaan varma.
 
"Viikko sitten mieheni ilmoitti muuttavansa vähäksi aikaa pois miettimään asioita. Myös muita kuin meidän välisiämme. Sanoi ettei enää tiedä rakastaako minua. Minä kyllä tiedän että rakastan miestäni edelleen, mutta en vain ole kyennyt näyttämään sitä."

Ylläoleva lainaus kirjoituksestasi oli kuin omasta ja ex-mieheni elämästä 10 vuotta sitten.

Meillä oli samantapaista, etäisyys kasvoi pikkuhiljaa, teimme erillään asioita yhteisessä kodissa, hoidimme lapsia, mutta emme toisiamme. Meillä siis oli pienet lapset silloin.

Mies sitten totesi, että haluaa muuttaa joksikin aikaa pois, miettimään asioita. Sain hänet jäämään, sanoin, että yritetään selvittää asioita tässä - yhdessä, jos sitten haluat muuttaa pois, se on ok. Menimme pariterapiaan, saimme epäonneksemme "omituisen" henkilön emmekä saaneet sieltä mitään apua. Siinä olimme samaa mieltä. Pystyimme kyllä keskustelemaan, mutta usein se meni riidaksi, koska toisen odotukset olivat erilaiset kuin mitä toinen pystyi antamaan.

Minä olin keskittynyt kotiin ja lapsiin, mies työhön. Elimme eri elämiä, ja kun etäisyys kasvoi, tuntui tosi vaikealta mitenkään kuroa kuilua umpeen. Mies oli siinä puolen vuoden kuluessa tapaillut toista naista; "saanut häneltä ymmärrystä" ja rakastunut tähän, kun kohde rakkaudelle piti löytyä, eikä mies osannut rakastaa masentunutta kotiäitiä (minua), joka ei jaksanut huomioida miestä tarpeeksi.

Erinäisten tiukkujen tilanteiden tuloksena mies tajusi, että hänen paikkansa on kotona lasten luona, minä opettelin huomioimaan häntä, vaikka miehen oli todella vaikea ottaa vastaan minulta läheisyyttä - uskoin kuitenkin, että kaikki muuttuu pikkuhiljaa hyväksi jälleen.

Muutaman kuukauden kuluttua mies kuitenkin jatkoi suhdettaan tähän "lohduttajanaiseen" (joka jatkuvasti soitteli ja tekstaili miehelle), joten katsoin parhaaksi päästää hänet tämän toisen naisen luokse. Sinne hän meni, mutta katui vuosia sitä, että oli menettänyt perheensä (lähiperheenä), eikä tämä uusi suhdekaan ollut onnellinen...




 
Parisuhteet tuntuvat nykyään olla aika kinkkisiä,miksi?Omalta kohdaltani nykyään,nainen silloin tällöin,ei alvariinsa pyörimään jaloissa.Nuoret rakastuneet haluavat olla yhdessä 30h/vuorokausi.Jossain vaiheessa alkavat haluta omaa rauhaa ja vapautta.Näin se wissiin taitaa todellisuudessa olla.
 
Minullakin samantapainen tarina vuosien takaa. Eli pitkä suhde takana, mies ilmosi muuttavansa pois, oli toinen katsottuna. Oli hakenut sitä hellyyttä ja läheisyyttä muualta, kun oma suhde oli puutunut ja minä itse tehnyt ensin sen virheen, että kävin hakemassa lohtua muualta. Miehelle se oli hirmuinen järkytys ja hän sitten haki keskustelukaverin toisesta naisesta. Ihastuikin tähän.

Annoin miehelle vapauden tehdä mitä tahtoo. Toki kerroin omat tunteeni ja että haluan jatkaa ja rakastan edelleen. Mies jäi ja jätti sen toisen. Siitä alkoi suhteemme ikäänkuin uudelleen alusta ja nyt menee tosi hyvin ja hellyyttä ja rakkautta riittää. Se oli sellainen herätys molemmille. Ikäkriisi pahinta laatua:)
 
Puhuimme illalla ja mieheni kertoi että tarvitsee aikaa selvittääkseen mitä haluaa. Oli kuulemma ollut aikeissa muuttaa pois, mutta ei muutakaan. Ei kuitenkaan tiedä mitä haluaa tai omia tunteitaan minua kohtaan. Minun täytyy vain yrittää odottaa mitä tapahtuu, muutakaan en voi.
Hän vakuutti ettei kuvioissa ole ketään toista naista ja uskon häntä. Ilmeisesti hänen on pakko vain käydä läpi aiemmat karikkomme ja muut häntä viime aikoina vaivanneet asiat. Ilmeisesti kyse on hänen omasta kasvustaan. Itse aikoinaan vastaavassa tilanteessa olin jo ottaa eron miehestäni, mutta kuitenkin onneksi tajusin etten halua sitä. Kyse oli vain rajusta itsenäistymisestä kun lasten jälkeen menin töihin. Ehkä hänelläkin on kyse jostain vastaavasta ja minun täytyy nyt vain uskoa/toivoa että hän tulee samaan lopputulokseen kuin minäkin aikoinani.
Kiitokset kaikille neuvoista.
 
Vielä kysyisin mielipiteitänne siitä jatkanko mieheni koskettelua (ei mitään vastakaikua), vai jätänkö hänet totaalisesti omaan rauhaansa? Läheisyyden puutehan on ollut meillä ilmeisesti suurin yksittäinen tekijä tähän tilanteeseen. Erityisesti toivoisin vastauksia miehiltä.
 
Kyllä läheisyyden ylläpitäminen on tärkeää, koska sen puuttuminen saa aikaan monenlaisia arvailuja, vääriäkin. Mutta ei kai mitään jatkuvaa roikkumista..

Sivupersoona on täällä hyvin kirjoittanut rakkauden eri kielistä ja ihmiset ilmaisee rakkauttaan eri tavoilla. Miehelle rakkaus voi olla tekemistä toisen eteen (auttamista).
Tuollaisessa tilanteessa tärkeintä on pitää kodin rutiineja yllä ja tuoda kodin lämpöä, ja se on miehelle niitä arkisia asioita. Mies inhoaa vaatimuksia , jota hän ei ymmärrä, tilanteita, joita ei voi hallita; koska ei tiedä mitä toisen päässä liikkuu.

Yleensä puoliso tietää mitä hän haluaa ja varsinkin omassa kodissaan...oikean kodin, eikä mitään taistelutannerta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Maahinen64:
Vielä kysyisin mielipiteitänne siitä jatkanko mieheni koskettelua (ei mitään vastakaikua), vai jätänkö hänet totaalisesti omaan rauhaansa? Läheisyyden puutehan on ollut meillä ilmeisesti suurin yksittäinen tekijä tähän tilanteeseen. Erityisesti toivoisin vastauksia miehiltä.
Click to expand...

Tietysti voi olla riskiä hakea läheisyyttä kun ei varmasti tiedä mitä miehesi nyt ajattelee, mitkä on fiilikset. Jos ei ihan pahasti hätkähdä jos halaat tms, tee vähäsen. Nukkumaan mentäessä vaikka käsi päälle, hae kosketus tms. Kerro että on tärkeä, välität. Älä painosta, älä kysy. Näytä omat tunteet muttet odota että heti avautuu, kertoo. Uskoisin tällä ainkain pikkuhiljaa etenevän, avautuvan mitä tuntee.

 
Ehkä kannattaa yrittää sitä koskettelua aluksi vain pari kertaa päivässä, ettei miehelle tule sellainen olo, että olet koko ajan "lääppimässä" ja roikkumassa hänessä kiinni. Sen sijaan, että suoraan yrittäisit pussata tai halata, niin voisit vaikkapa halata häntä takaapäin, silittää olkavartta, antaa suukon selkään tai vaikka nukkumaan mennessä suukko käsivarteen tai mikä paikka nyt vapaana näkyykään. Sillä tavoin mies kyllä tajuaa, että sinä olet valmis lähteisyyteen ja odotat hänen vastareaktiotaan.

Jos haluat sanallisesti sanoa, niin voihan sitä vaikka nukkumaan mennessä sanoa, että mukavaa, kun olet siinä ja on turvallinen olo nukahtaa. Sillä tavoin miehen ei ole pakko vastata mitään, mutta sekin on hellyttä ja osoitus välittämisestä.
 
Entä jos lähtisit ihan pienestä. Kysyisit vaikka, voisitko pitää häntä kädestä hetken. Ei muuta. Jos saisit luvan, niin pitäisit kädestä vaikka laskien viiteenkymmeneen tai sataan ja sitten päästäisit irti. Siis jos halaaminen on hänelle vielä liikaa. Hyvin pienillä askelilla on ilmeisesti liikuttava.

Tsemppiä.
 
Olenkin juuri tehnyt niin että illalla nukkumaan mennessä esim. hipaisen käsivartta hyvänyön toivotusten kanssa tai eilen sängyssä pidin kättä hänen käsivartensa päällä.
 
Voi sentään. Ehkä se on hyvä merkki, ettei enää säpsähtele...? Jos olette ajautuneet henkisesti ja fyysisesti niin kovin erillenne, voi olla haastavaa luoda se läheisyys takaisin. Kuinka kauan olet nyt jatkanut sitä linjaa, että iltaisin silität hänen kättään tms.? Tuli vaan mieleeni, että jos olet tehnyt sitä jo useita päiviä saamatta vastakaikua, niin kannattaisiko välillä kokeilla jättää pallo miehelle? Jos mies ei itse anna minkäänlaista hellyyttä, mutta on saanut sitä nyt kuitenkin sinulta, niin voisi olla hyvä kokeilla, mitä mies sanoisi, kun et enää koskisikaan? Alkaisiko hän kaivata silittelyäsi?

Kaiken kaikkiaan kuulostaa siltä, että sinä olet tehnyt kaiken voitavasi; olet yrittänyt lähestyä miestäsi olematta kuitenkaan hyökkäävä tai painostava. Olet kirjeessä avannut syvimmät tuntosi, eikä mies tule yhtään vastaan ja se on epäreilua sinua kohtaan.

Arvaappas mitä..? Mitäs jos lähtisit viikonlopuksi jonkun ystävättären luokse / mökille /risteilylle tai minne tahansa pois. Antaisit miehen olla hetken yksikseen ja huomata, että sinäkään et ehkä jaksa ikuisesti olla se lepyttelijä, jos toinen ei viitsi osallistua yhtään. Voisiko se olla paras herättäjä miehellesi, että hän joutuisikin hetken miettimään sitä' vaihtoehtoa, että hän saattaisi menettää sinut?
 
Mietin itsekin josko kokeilisin tuota kotoa poistumista viikonlopuksi. On kuitenkin hankala järjestää koska minulla on aikamoinen liuta elukoita jotka pitää hoitaa. Mies on kyllä nyt viikonlopuksi lähdössä kavereiden kanssa. Ehkä se tekee hänelle hyvää.
 
Ymmärrän. Etäisyys tekee varmasti hyvää, mutta luulen, että sillä on tässä erittäin suuri merkitys, tuleeko etäisyys sitä kautta, että mies lähtee muualle, vai sitä kautta, että sinä lähdet. Kun mies itse lähtee kavereidensa kanssa, hän luultavasti olettaa, että siellä sinä kotona ikävöit häntä ja mies pääsee pois kotiympyröistä ja irtaantumaan suhteenne pohdiskelusta.

Jos homma taas menisikin niin päin, että sinä ilmoittaisit lähteväsi muutamaksi päiväksi pois, silloin hänelle voisi tulla se herätys, että sinäkään et ole mikään itsestään selvyys. Jos sinä lähtisit, silloin hän jäisi kenties kaipaamaan sinua ja joutuisi ihan tosissaan miettimään, että onko hän valmis luopumaan sinusta. Näissä olosuhteissa hän ei joudu edes miettimään, onko hän valmis luopumaan sinusta vai ei.

Voisitko vaikka miehen palattua kertoa hänelle, että sinun on päästävä hetkeksi pois ja miettimään rauhassa ja kysy, voisiko hän hoitaa eläimiä. Älä paljasta sen enempää, sano vaan, että haluat hetkeksi kotoa pois asioita miettimään. Silloin hän ei varmastikaan voi olla kiinnostumatta / huolestumatta siitä, että mitä sinä elämälläsi aiot...
 

Similar threads

A
Parisuhteessa ongelmia, nainen pahoittaa mielensä miehelle monta kertaa päivässä :-(
Viestiä
18
Luettu
6K
Aihe vapaa
MINÄMÖRKÖ
MINÄMÖRKÖ

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa