Valdoxan nosti minut parissa viikossa työkykyiseksi ja pirteäksi, kun olin siihen asti vuodepotilas. Ajattelin että tässäpä ihmelääke.
Mutta: Sivuvaikutuksena oli ensin migreeni (joka hellitti parin viikon päästä) ja hillitön ÄRTYMYS JA KIUKKU joka ei hellittänyt
Olin jatkuvasti täynnä ärtymystä, kiukkuinen, jopa täynnä vihaa, mikä on täysin luonteeni vastaista. Ensin ajattelin että tämä menee ohi vaikka olikin aivan hirveää, mutta tilanne ei hellittänyt.
Jatkuva ärtyisyyteni johti siihen, että aloin lopulta aukomaan päätäni miehelleni, sillä mikään hänen tekemisensä ei ollut mielestäni oikein, hän näytti ärsyttävältä ja oli hidas kuin etana, seksielämämme loppui kokonaan kun minua ärsytti koko touhu, aloin nalkuttamaan mitä en ollut tehnyt aikaisemmin ja rupesin myös rähjäämään lapsille, kun kiukuttelivat.
Lopputuloksena parin kuukauden jälkeen meillä on vakava aviokriisi (minä en siedä edes nähdä miestäni) ja suututin puolison teini-ikäisen lapsen niin pahasti ettemme ole enää puheväleissä.
Neljä päivää sitten lopetin Valdoxanin. Tänään tunnen itseni taas ei-ärtyisäksi, mutta väsymys palasi samantien, samoin lyijyjäsenet. Heräsin juuri, oli pakko ottaa ensimmäisen kerran kahteen kuukauteen päiväunet.
Eli ihmelääke on mutta en voi käyttää sitä jos haluan olla jossakin muussa tunnetilassa kuin huikean ärtynyt tai raivoissani

Nyt yritän selvitä ilman mitään, harmi vaan että sain työpaikan kun olin työkykyinen ja nyt näyttää siltä että suistun takaisin työkyvyttömyyteen.