Valehteleva mies, miten suhtautua?

[hk]

Valehtelu voi olla opittu tapa. Toistuva valehtelu on oire jostain muusta, henkisestä. Narsisti tapaa vierittää syyn toisen niskoille tai syyttääkin toista velehtelimesta/ tyhmäksi/ epäluuloiseksi jäädessään valheesta kiinni.

Koita puhua ukkos kans, kerro, kuinka valhe loukkaa.

 

["jok"]

se ei aina auta vaikka kertoisi miehellensä että on jäänyt kiinni valehtelusta... oma ukkoni tekee sitä että yrittää vieläkin silmät kirkkaina väittää vastaan... olen samaa miettinyt että mitä muuta hän multa salaa/ tekee.. olen puhunut hänen kanssaan rehellisyydestä jne mutta ei se hänelle näköjään ole tärkeää

 

[Ex]

Olen itse nyt asumuserossa valehtelijasta (alkoholisti). Han on ns. tapavalehtelija. Luottamus meni taysin viime vuosina, kun han petti minua useasti eri naisten kanssa. Kipeaa tama ero tekee, mutta pakko ajatella JARJELLA, ei tunteella. Monta kertaa annoin anteeksi, ja uskoin valehtelun loppuvan.
Valehtelijan kanssa elama ON raskasta!

 

["Anne"]

Tuo on todella ärsyttävää, välillä jopa raivostuttavaa. Tuollaisilla asioilla murenee se luottamus normaalin arjenkin pyörittämiseen ja siihen, että voiko toiseen tukeutua vai ei.
Samainen tilanne käyty läpi entisessä suhteessa. Mies kielsi polttaneensa vaikka tiesin 100% että poltti. En olisi suuttunut, halusin vain tukea yrityksessään lopettaa tupakointi ennen lapsemme syntymää, olisin sanonut ettei yksi repsahus haittaa tai etten minä välitä polttaako vai ei jos ei pysty lopettamaan.
Silti valehteli?!?!? Miksi?!? Ja missä muissa asioissa pystyy niin helposti viilaamaan linssiin?!?

 

[lixsu]

Voitteko uskoa että se on sukuvika!!! Ensimmäisen avioliittovuoden uskoin että vain yksi tai toinen veljeksistä valehtelee mutta usko tai älä: KOKO VELJESSARJA VALEHTELEE JA USKOO LOPULTA ITSEKIN JUTTUIHINSA. Naureskellaan kyllä toisten jutuille mutta omat on yhtä paksuja. Ajattele siis näin: TEKEEKÖ SE MEISTÄ PAREMMISTA OSAPUOLISTA YHTÄÄN HUONOMPIA ETTÄ USKOMME VALHEET, SE ON HEIKOMMAN SUKUPUOLEN ONGELMA, ME EMME VALEHTELE, PIDÄMME VAAN RAKKAIMMAT ASIAT OMANA TIETONAMME... Valehdelkoon, me naiset olemme kuitenkin voittajia...

 

[Valehtelijan vaimo]

Itse olen myös valehtelijan kanssa naimisissa. Huomasin sen jo seurustelumme alku aikoina mutta en pitänyt sitä niin vakavana koska se ei kohdistunut minuun mutta silloin olisi hälytyskellot pitänyt soida. Menimme naimisiin ja vuosi sen jälkeen alkoi todellisia valheita ilmenemään kuten 100 000 laina ja credit kortti velkoja -90 luvulta. Sitten päätin selvittää enemmän asioita ja selvisi et se piti yhtyttä exiinsä sopimattomasti vaikka oli sanonut minulle ettei pidä. Eräänkin kerran hän käyttäytyi oudosti kun oli aika tehdä vuoden kirjanpito. Huomasin että oli ollut maksullisissa huorissa. Mieheni on todella mätä ja sairas ihminen ja silti en lähde. Mistä saisin voimia jatkaa omaa elämääni.

 

[meillä]

Voi kun osaisinkin auttaa, mutta en. Meillä meinaan tismalleen sama tilanne.
Mies valehtelee, jutut ei ole isoja, mutta herättää sitten epäilyksen, että mistä muusta hän huijaa. Ja meillä kanssa tuo tupakka ollu valehtelun aiheena.
Katsoo tosiaan suoraan silmiin ja sanoo ettei valehtele, mutta valehteleepa kuitenkin.
Vähän mennyt fiilikset suhteen jatkamisen kanssa

Just samanmoinen tilanne ja olen antanut periksi. En jaksa enään siitä sanoa. Olen kokeillut hyää ja pahaa, mikään ei auta. Elämme näin, ilman luottamusta. Ei kiaa,mutta jos hän joku päivä oppisi.
Kuulemma ex-vaimon kanssa oppinut alehtelulij´njalle ja siitä on vaikea päästä pois. Tyhmintä tässä on se, että aina jää kiinni tai useasti. Nyt on onneki harventunut kiinni jäänti. Joko on paranemaan päi tai on ovelampi

 

[Peachie]

Mun ex oli just tuollainen ärsyttävä ihan kaikesta valehteleva paska. Ja oli vielä niin taitava, että meni aivan (nyt jälkeenpäin ajateltuna) järjettömätkin jutut läpi. Eikä pelkästään mulle vaan koko lähipiirille. Jotain pieniä epäjohdonmukaisuuksia ehkä joskus huomasin, mutta ei niihin osannut kiinnittää tarpeeksi huomiota.

Sit aloin huomaamaan että valehtelee muille, mut jotenkin tyhmänä ajattelin että ei kai se mulle valehtelis. Huomasin jotain ihan pieniä juttuja, mut en ajatellut et ne mitenkään pahoja ois. Sit viimein kun mulle lyötiin naaman eteen asiat niin, että niitä ei enää voinu selittää. Myönsi tuon asian jota ei enää voinut kieltää, mut jatkoi valehtelemista kaikista muista. Enpä enää uskonut vaan otin jutuista selvää ja asiat alko paljastumaan. Siistiä oli, kun soitin miehen työpaikalle ja siellä ne ei ollu ikinä siitä kuulleetkaan yms.

Erohan meille tuli, mut jostain ihmeen syystä palattiin yhteen. Ei muka ollut valehdellut mulle mistään muusta asiasta kuin peittääkseen peliriippuvuutensa. Ja minähän uskoin. Sit jäi kiinni ihan merkityksettömästä asiasta valehtelusta, mulla alkoi silmät kunnolla avautumaan ja tajusin, että tämä ei tästä ikinä tule muuttumaan. Keskusteltiin kuitenkin ja mies lupas taas kerran muuttua. Seuraavasta pikkuvalheesta sit pakkasin kamat ja lähdin.

Ymmärrän siis kyllä, et vaikee on lähteä. Kai sitä kuitenkin haluaa vastoin kaikkea järkeä luottaa rakastamaansa ihmiseen. Mut mulla ainakin rakkaus loppu aika nopeaan sen jälkeen ku luottamus lopullisesti meni. Eikä oo kaduttanut, tuskin olis koskaan miksikään muuttunut. Ja nyt mulla on mahdollisuus löytää ihminen johon voin ehkä luottaa.

Tämmöset läpimädät valehtelijat tuskin koskaan kokonaan muuttuu, niin surullista kuin se onkin.

 

[Yössä yksin]

valehtelee vaimo

 

["mims"]

kannattaa jättää ennen kuin valehtelee vielä isommista jutuista, ellei sitten ole jo jotain isompaa asiaa valehdellut...

 

[Ooppeli]

Kannattaa ymmärtää loputtomiin ja syyllistyä siitä, että kehtaatkin epäillä toista - sen jälkeen kun hän kerta toisensa jälkeen jää rysän päältä kiinni. Not.

 

[Ooppeli]

Niin joo, kannattaa myös ymmärtää loputtomiin sitä, että anteeksipyyntöä ei tule kuin korkeintaan pakottamalla ja totu siihen, ettet näe syyllisyyttä ja katumusta, piittausta tai aitoa välittämistä.

Jos todella haluat tällaisen suhteet ja havahtua kerta toisensa jälkeen siihen, oletko todella niin tyhmä, että olet viettänyt elämääsi näin, vuosikausien ajan... niin go for it...

Mutta, ainahan on mahdollista että toinen muuttuu - vaikket itse voikaan muuttaa.
Tätä lohduttelevaa lausetta kannattaa hokea päässään, kuin mitäkin mantraa, erityisesti silloin kun hän taas jälleen kerran valehtelee, näyttelee, salailee... Voit suojata itseäsi hokemalla tuota lausetta ja uskomalla siihen.

Muuten, petyt pahoin ja löydät itsesi tärisemästä nurkasta, pitäen itseäsi hölmönä ja ymmärtäen, että teidän rakkautenne on erilaista; sinun yhdenlaista, toisen toisenlaista. Eniten loukkaa se, ettei menetys tunnu missään ja sääliksi käy seuraavaa "hölmöä".

Yritä kehittää itsetuntoasi. Hyvällä itsetunnolla varustettu ei ole niin helppo höynäytettävä, ellei syyllinen ole niin taitava huijari, että huijaisi koko maailmaa.

 

["elli"]

Ihana kuulla että on kohtalotovereita...vaikka tätä samaa en kyllä toivoisikaan kenellekkään muulle...eli siis mulla myös mies joka seurustelun alusta asti valehdellut ihan mitättömän pieniä asioita, mutta paljon ja systemaattisesti...
Antoi ymmärtää itsestään muuta, puhui uuden auton ostosta, asunnon lainaneuvotteluista, kalliista matkoista ym, mutta paljastuikin että ulosotossa oli yli 20 000€. Lähinnä maksamattomista pikavipeistä kertynyt summa. Miehellä oli myös peliongelma. Kaikki paljastui pikkuhiljaa. Vaikeaa on ollut, mutta pikkuhiljaa on päästy eteenpäin.

Luottamuksen jatkuva menetys on ollut järkyttävää. Mä viis veisaan mistään hienoista autoista ja ym. paskapuheesta. Rehellinen pitää olla. Tämä tyyli valehdella ja esittää jotain parempaa periytyy suoraan miehen kotoa, joten siksi olen jaksanut yrittää.

 

[Nostan aiheen]

Olen tässä samassa tilanteessa. Mies valehtelee ihan pienistäkin jutuista. On luottamus mennyt täysin. Olen alkanut miettimään suhteen tulevaisuutta. On neljä lastakin mutta minusta tuntuu jokainen valhe siltä "kuin mies potkaisisi päin kasvoja".

 

[Huijattu]

Tässä on ihan turta, kun lukee näiti... No lohtua tuo se että en ole ainut. Vajaan 18v jälkeen huomaan että mies valehtelee ihan hölmöissä pienissä jutuissa. Tartun nopeasti outoihin selityksiin,mitä ei voi sietää. "Hyökkäys on paras puolustus". Mieli tekisi erota kun on muutakin käytöksessä mmitä on vaikea sietää. Vaimon väheksyminen on yksi iso asia. Mies oppinut sen jo kotoa. Appiukko kirkkain silmin esittää hölmöä&vähän kuin "uhria".... Ettäs ei vaimon käytöksestä kannata välittää. Itse ei sen tarkemmin myönnä että hänessä on vikaa. Suurpiirteisesti myöntää jotain joskus-harvoin. Kiistoissa väheksyy vaimoaan. Kohtelee vähättelevästi,alentavasti," vitsailee"&halveksuu lisää jos vaimo loukkaantuu. Hyi kun alkaa ahdistaa missä tilanteessa sitä on elänyt näin pitkään. Ulospäin kukaan ei uskoisi miten epäkunnioittavasti minun mies käyttäytyy. Kaikki pitää tosi ihanana ja mukavana miehenä. Pahinta on se kun lapsi opppinut valehtelun sekä äidin epäkunnioittamisen häneltä Neuvoton... Kun vielä rakastan häntä. Huonompi valehteleva mies voisi tosi n olla että siksi tuntuu hassulta erota.