Valehtelin/ jätin kertomatta asioista

[Maansa myynyt mies]

Ei taida olla kauhean yleistä, että mies kirjoittaa tänne tällaista, mutta pakko saada kertoa ja saada jonkinlaisia mielipiteitä.

Tilanne siis tämä, tuore suhde, ei vielä vuottakaan takana, todella rakastuneita olemme, puoliso ei ole voinut kuvitellakkaan avioliittoa koskaan, mutta mielipide muuttui minun takiani. Olemme edenneet asioissa todella nopeasti, mutta harkitusti. Sitten tuli tämä...

Kyse siis rahasta, oma raha-asioideni hoito ei ole niin hyvää kuin pitäisi, vuosien varrella olen sortunut luottokortteihin suurissa ostoksissa ja ne asiat karkasivat sitten käsistä. Itseäni hävettänyt nämä asiat ihan suunnattomasti ja en ole halunnut myöntää asiaa itselleni enkä muille. Puoliso kysyi asiasta suoraan, jos oltiin uusioperheen kanssa vaikka syömässä, että onko sinulla rahaa? Noh, jos oli katetta tilillä/luottokortilla vastasin että on, niinkuin tilanne olikin. Noh tätä jatkui hetken ja huomasin puolison epäilevän jotakin. Asia tuli sitten esiin kun muutettiin saman katon alle. Olin päättänyt hoitaa asiat kuntoon ja mainitsinkin puolisolle asiasta. Noh, asiat kun selvisi hänelle täysin, sotahan oli valmis. Tekoni oli täysin väärä, sitä en kiellä ja kadun sitä jatkuvasti. Täysi idioottihan minä olen. Suostuin luopumaan luottokorteista + vaihdoin visa electroniin, puolisoni hallitsee kaikki raha-asiani ja luovutin vapaaehtoisesti pankkitunnuksenikin hänelle. Olen alistunut siihen, että ainoa asia mihin rahaa voin kysymättä käyttää on polttoaine autoon (työmatkaa 200km päivässä). Olen ottanut kaiken vastaan mitä on annettu, ok pari kertaa olen käyttäytynyt ei katuvasti ja puhunut asioita mitä kadun tälläkin hetkellä.

Luottamus minuun mennyt siis ihan täysin, tilannetta hankaloittaa vielä uuden asunnon osto ja muuttokin on vielä edessä. Puoliso hokee vain minulle, että korjaa tilanne. Kuulemma hänen osaltaan riittää asian eteen tekeminen siinä, että jatkaa tätä paskasuhdetta. Tuo lause sattui ja pahasti Olen itkenyt vuolaasti yksin, puolison edessä, puhelimessa ja selittänyt asiaa ja kadun sitä edelleen. Mieliala ollut kaukana pohjalla jo tovin aikaa, tuntuu, että elämänilo kadonnut ihan täysin. Puolisoni on vain niin uskomaton ihminen (hyvällä) kaikinpuolin, etten voinut kuvitellakkaan tällaista ihmistä löytäväni koskaan.

Ei tämä tähän lopu...Asiassa toinenkin pointti, elin exän kanssa 13v suhteessa ja ex oli uskomaton (pahalla) ihminen. Jouduin oikeasti kestämään suhdetta useamman vuoden lasten takia, ja eron jälkeen ex harrasti uhkailemalla, lastensuojeluilmoituksilla, perättömillä väitöksillä jnejne minun uuden elämäni aloittamista.

Noh, ylpeä en kaikista teoistani tuon 13v aikana ole, ex teki elämästä helvettiä ja koskaan en häntä vastaan kättäni ole nostanut, itse olen selkään saanut. Mutta lapset, ex harrastaa edelleen lapsille todella uhkaavaa käyttäytymistä ja huutamista. Itseä se ärsytti/ärsyttää suunnattomasti, ja lapset oppivat samaa käytöstapaa. Muutamia kertoja olen joutunut entisen suhteen aikana estämään lasta kiinni pitämällä ja rauhoittamalla, hakkaamasta, potkimasta omaa isäänsä / äitiään. Pari kertaa olen tehnyt virheen ja tarrannut hiuksista kiinni, sitä kadun todella, mutta tilanne vain vaati silloin sitä.

Noh asioista puhuttu nykyisen puolison kanssa, mutta itselle noiden virheiden myöntäminen on ollut vaikeaa, noh pakkohan ne oli sitten myöntää ja se sattui. Näistä tapahtumista jo useampi vuosi aikaa ja kertaakaan en sen jälkeen ole vastaavaa tehnyt. ENKÄ TEE. Suoraan tätä en saanut vaan myönnettyä, se oli itselle liian kova pala purtavaksi. Puhuttu on puolison kanssa kaikista asioista, noh hänkin sai vaikeimmat asiat sanottua kovan tinkamisen kautta niinkuin minäkin. (läheisyyteen liittyviä asioita) Kokenut oikeasti kaikkea paskaa vuosien varrella niinkuin minäkin, mutta huomattavasti rajummin.

Nämä kaksi asiaa kun tuli lähes samaan aikaan pinnalle, sopphan oli valmis :/ Pientä läheisyyttä on ja puoliso antaa koskea ja pitää hieman hyvänä, mutta käyttäytyy minua kohtaan uskomattoman rumasti, joo ansaittua se on sen tiiän ja olen useaan otteeseen sen myötänytkin. Mutta miten ihmeessä saan tilanteen korjattua/mitä pitää tehdä? Kuiten aiemmin jo kerroin, olen kertonut tunteeni totaalisesti hänelle ja selittänyt asiat moneen kertaan läpi + alistunut ja nöyrtynyt pyyntöihin + teen kaiken millillen niinkuin hän haluaa, toisin sanoen, enempää tossun alla ei voi olla.

Tilanne ei ole edennyt yhtään parempaan suuntaan, tuntuu vaan menevän hullummaksi, nyt en saisi huolehtia hänen lapsestaan, joka oikeasti itselle yhtä tärkeä kuin omatkin lapset ja hän selkeästi tuntee minuakin kohtaan samoin. Muutamaan kertaan sanonut minua isäkseenkin ja se kyllä saanut kyyneleet silmiin. Jäjestän asiat aina niin, että voin huolehtia hänestä jos puoliso töissä ja ne on olleet upeita hetkiä. Nyt puoliso ei anna minun tehdä näinkään :/ Hokee vain minulle, teit virheen korjaa se! Käyttäytyy todellakin suoraan sanottuna sikamaisesti minua kohtaan, otan ne kyllä vastaan. Mutta minun mielestä tähän tarvitaan kyllä molemmat, että tilanne lähtee ratkeamaan.

Tiedän olleeni idiootti ja olen toiminut täysin väärin, mutta rakastan tätä naista niin paljon, etten koskaan ole vastaavaa tunnetta voinut kokea. Pelkkä hänen näkemisensä ja äänen kuleminen saa sydämen heittämään volttia.

Onko mielipiteitä/neuvoja miten tästä eteenpäin? Eroamassa emme ole, se jos tapahtuu, voin sanoa, että elämäni oli oikeasti siinä, vaikka on kaksi upeaa lasta itsellä. Tiedän sen että siitä ei hyvää seuraa, kun sydämeni on tuollaisen tunteen antanut/vastaanottanut, sitä ei korjata. Jos korjataan, se ei tapahdu PITKÄÄN aikaan. Kerrankin kun avasin sydämeni ja annan täyden rakkauteni loistaa ulospäin täysin, käy sitten näin :/

 

[nooh]

Ei tuo nyt yhtäkkiä naisen silmään sikamaisuudelta näytä. Perustelisitko? Et nimittäin niin kauhean nöyrältä ihmiseltä vaikuta. Nyt ei kyllä ehdi katsoa vastausta muutamaan tuntiin.

 

["vieras"]

Voi sentään. Veikkaan, että äitisi on ollut aikamoinen pirttihirmu tai muuten kasvattanut sinut alistuvaksi, kun nyt olet kaksi kertaa joutunut pompottelevan naisen uhriksi. Ensimmäinen oli avoimemmin sellainen ja nyt toinen käyttää sinuun valtaa piilotetusti eli manipuloi sinua kuvittelemaan, että olet jotenkin huono ihminen. Toki hänessä voi olla hyviä puolia, mutta käyttäytyy sinua kohtaan törkeästi ja sinä otat sen vastaan, että rauha säilyisi. Älä alistu tuollaiseen, vaan mieti missä on mennyt vikaan.

 

[no johan]

Aika vuodatus ja ongelmia taitaa riittää molemmilla. Kun on noin monimutkaiset taustat, niin olisikohan hyvä hakeutua ammattiapuun. Voi olla, etta teillä kaatuu noskaan nykyisten ongelmien ohella vanhat käsittelemättömät asiat, niin onhan tuo aikamoinen suo omin voimin selvitettäväksi.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28335475]Voi sentään. Veikkaan, että äitisi on ollut aikamoinen pirttihirmu tai muuten kasvattanut sinut alistuvaksi, kun nyt olet kaksi kertaa joutunut pompottelevan naisen uhriksi. Ensimmäinen oli avoimemmin sellainen ja nyt toinen käyttää sinuun valtaa piilotetusti eli manipuloi sinua kuvittelemaan, että olet jotenkin huono ihminen. Toki hänessä voi olla hyviä puolia, mutta käyttäytyy sinua kohtaan törkeästi ja sinä otat sen vastaan, että rauha säilyisi. Älä alistu tuollaiseen, vaan mieti missä on mennyt vikaan.[/QUOTE]
Ja nainen todellakin ylireagoi noihin juttuihin. Rahaongelmista ei toisen kortteja ja tunnuksia takavarikoida ja jos pelkää lapsensa puolesta, niin miettisin todella minkälaisen ihmisen kanssa olet tekemisissä.

 

[maansa myynyt mies]

No siis sikamaista siksi, kun jotenkin ei minua ajatusmaailmaan mahdu, että jos kaikesta huolimatta rakastaa tämän jälkeen, tuntuu uskomattomalta se että voi kohdella toista kun paskaläjää. On totta sekin, että on ollut lähellä ja välillä ollut se nainen keneen rakastuin ja rakastan. Mutta siis se, että hänen mielestään riittää se työksi asian selvittämisen eteen riittä, että "jäi" suhteeseen. Ja että keksi ratkaisu, keksi ratkaisu, siis enhän minä tässä itselleni ole suuttunut vaan siihen tarvitaan kaksi ihmistä. Ai en vaikuta nöyrältä? Siis sitten voisi joku kertoa mikä on naisen mielestä nöyrää? Konttata pitkin lattioita häntä koipien välissä, en tuota tee käytännössä noin, teen ihan muulla tavalla. Kyllä se nöyrää on jos ottaa asiat vastaan eikä nosta meteliä ja yrittää, oikeasti yrittää korjata tilannetta, mutta saa vastaukseksi lässynlässynlää joo joo. Mikä ihmeen teko voi auttaa tätä asiaa? Sitä en vain oikeasti ymmärrä/keksi. Kerron kaikki asiat suoraan ja kysyn lupaa aina kun rahaa pitäisi käyttää muuhun kun polttoaineeseen. Ja kieltäviä vastauksia on tullut ja ne olen nöyrästi ottanut kyllä vastaan mukisematta ja alkamatta inttää/perustella. Kieltäydyin jopa lasten pyytäessä matkajuotavaa autoon, siihen kyllä tuli lupa joka tapauksessa.

En olisi uskonut kuinka tämä satuttaa itseäni ja tiedän sen perusteella tasan miltä toisesta tuntuu, mutta keino millä saada tilanne paremmaksi, se puuttuu :'( Aikaa se vaatii, sen tiedän kyllä, mutta tuntuisi, että käytös hieman muuttuu paremmaksi ajan kuluessa, vielä ei siltä näytä (mennyt kohta kuukausi).

 

[Kaiutin]

Aluksi nyt sanon, että eihän sun tunteissasi mitään väärää ole, eli en ajattelisi, että kokemasi ruuvipenkki on rangasitus siitä, että olet ollut tunteissasi avoin.

Ehdotan seuraavaa. Käy puolisosi kanssa keskustelu, jota et vielä ole käynyt. Näyttää siltä, että olet jo valmiiksi niin alistunut, että mielestäi ansaitset kaikki rangaistukset mitä maa päällään kantaa. Toisille ihmisille valta tuo voimaa, ja teidän keskinäinen dynamiikkanne vinoutuu. Olet kuitenkin aikuinen, oikeustoimikelpoinen mies, joten ei ole oikein, että anot puolisoltasi bensarahaa.

Se keskustelu. Pyydä, että saat puhua loppuun. Kerro, että et voi olla enempää pahoillasi kun jo olet, mutta toisaalta et voi suostua siihen, että asia on välissänne kiistakapulana ja vallankäytön välineenä seuraavat 20 vuotta. Pyydä, että teette yhdessä suunnitelman asioiden korjaamiseksi. Ole täysin (TÄYSIN!!) rehellinen jokaisen pennin suhteen: ottakoon tai jättäköön. Näytä, mitä olet velkaa ja kenelle, miksi, ja miten olet ajatellut asiat järjestää. Kerro, mitä mieltä olet omasta käyttäytymisestäsi. Ja lopuksi: pyydä mahdollisuutta saada korjata tilanne ilman jatkuvaa vittuilua. Ehdota, että hoidat homman, ja mikäli et saa hoidetuksi, SILLOIN puolisolla on oikeus kiristää ja käyttäytyä rumasti.

Muuta et voi tehdä mielestäni. Kysy puolisoltasi kuitenkin, että kauanko hänen mielestään on kohtuullista muistuttaa toisen virheestä? Vai olisitkohan jo tajunnut hänen kantansa asiaan?

Voi olla, että kyseessä ei ole tämä raha-asia, vaan liian kovat, nopeasti syntyneet unelmat ja paineet niiden toteutumiselle, jotka nyt murskaantuivat tämä raha-asian muodossa. Näin raha-asiat saavat kohtuuttomat mittasuhteet, näyttäytyvät syynä kaikkien osapuolten pahaan oloon, ja sinusta tulee syyllinen kaikkeen. Älä suostu siihen, jokainen tekee virheitä.

Toivottavasti asia ratkeaa. Vaikka kuullostaa pahalta, niin parempi kertarytinä kuin ainainen kitinä: Jos puolisosi mielestä et ansaitse anteeksiantoa, hän ei sinua rakasta. Sittenpähän tiedät senkin -vaikka se sattuukin.

 

["liliaana"]

ex harrastaa edelleen lapsille todella uhkaavaa käyttäytymistä ja huutamista.

Mitä on todella uhkaava käytös? tiedätkö että joku toinen ihminen ei tulkitse välttämättä sitä exäsi käytöstä uhkaavaksi.

Mä oon sellanen että huudan välillä, koska oma olo on sietämätön, sillloin se puoliso voi joko rauhoittaa tilannetta, tai pahentaa sitä. mun ex pelkäsi älyttömästi konflikti tilanteita, ja jotenkin meni täysin lukkoon, jo pelkästä erimielisyydestä(en siis ymmärtänyt tätä silloin), hän koki lähes pakokauhua ja veti siitä johtopäätöksen että minua tarvitsee pelätä.

ei oikeasti tarvinnut,vaan hänellä puski pintaan vanhan käsittelemättömän trauman tunteet,koska konfliktitilanne muistutti jonkin verran tuota tilannetta missä trauma syntyi. no koska mies oli paennut silloin poikana tuota ja trauma oli jäänyt käsittelemättä sen tuoma ahdistus nousi läheisessä suhteessa(parisuhteessa,jota voi kuvata kiintymyssuhteeksi)pintaan. mies syytti kaikkia tunteita johtuvaksi suhteesta ja pisti poikki.

Asiasta on jälkikäteen keskusteltu mm.traumaterapeutin ja psykoterapeutin kanssa, jolloin miehen reagointiin löytyi luonnollinen selitys.

Kerroin tämän vaan siksi että ymmärtäisit miten suuri vaikutus lapsuudessa/nuoruudessa koetuilla asioilla on, siihen parisuhteeseenkin, monet tulkinnat toisen käytöksestä ovat vääriä..

suosittelisin ammatti apua nimittäin paripsykoterapeuttia!

Pystyykö sun nykyinen puolisosi puhumaan kipeistä asioista? kuulostaa vähän siltä että ei, ja pahaolo purkaantuu tuolla tavalla mikä on toki väärin,mutta siinä tapauksessa ymmärrettävää.

hän taitaa tuntea itsensä huijatuksi, rakastaa,mutta pelkää, pelkää ehkä lapsensakkin puolesta.

 

[maansa myynyt mies]

[QUOTE="vieras";28335498]Ja nainen todellakin ylireagoi noihin juttuihin. Rahaongelmista ei toisen kortteja ja tunnuksia takavarikoida ja jos pelkää lapsensa puolesta, niin miettisin todella minkälaisen ihmisen kanssa olet tekemisissä.[/QUOTE]

Tässä olen samaamieltä asiasta sinun kanssasi, ylireagointia tämä oikeasti on, mutta pakko se on nyt katsoa kortti loppuun. Siis oikeasti tämä ihminen on niin sydämellinen ja rakastaa perhearvoja ja lapsia yli kaiken, mutta joissakin asioissa on liian tiukka/jääräpäinen. Osasyynä varmasti on aikaisemmat kokemukset, joita vertaa minuun,mikä on väärä tapa.

 

["Hallittu kaaos"]

Tuo puolisosi ajatusmaailma, että riittää kun hän jäi suhteeseen eikä tee sen eteen enää Mitään muuta on ihan väärä. Ei parisuhteessa vaan olla ja köllitä virran mukana vaan siinä on kaksi aikuista ihmistä jotka hoitaa asioita Yhdessä, oli kyse sitten rahasta tai muista parisuhteen osasista. Tuolla asenteella olisi melkein parempi, ettei olisi jäänyt ollenkaan.

Kyllä nyt on aika asiallisesti keskustella (ei riidellä, huutaa, raivota tmv.) ja sopia miten käytännössä asiat hoidetaan kuntoon (tehdään kunnon suunnitelmat esim. noiden raha-asioiden hoitamiseksi) ja eikä varmaan olisi pahitteeksi käydä jonkun ulkopuolisen kanssa puhumassa tuosta teidän suhteen tilanteesta, koska kyllä onnellinen, terve parisuhde on jotain ihan muuta kuin tuo sinun kuvailemasi.

 

["vieras"]

No siis sikamaista siksi, kun jotenkin ei minua ajatusmaailmaan mahdu, että jos kaikesta huolimatta rakastaa tämän jälkeen, tuntuu uskomattomalta se että voi kohdella toista kun paskaläjää. On totta sekin, että on ollut lähellä ja välillä ollut se nainen keneen rakastuin ja rakastan. Mutta siis se, että hänen mielestään riittää se työksi asian selvittämisen eteen riittä, että "jäi" suhteeseen. Ja että keksi ratkaisu, keksi ratkaisu, siis enhän minä tässä itselleni ole suuttunut vaan siihen tarvitaan kaksi ihmistä. Ai en vaikuta nöyrältä? Siis sitten voisi joku kertoa mikä on naisen mielestä nöyrää? Konttata pitkin lattioita häntä koipien välissä, en tuota tee käytännössä noin, teen ihan muulla tavalla. Kyllä se nöyrää on jos ottaa asiat vastaan eikä nosta meteliä ja yrittää, oikeasti yrittää korjata tilannetta, mutta saa vastaukseksi lässynlässynlää joo joo. Mikä ihmeen teko voi auttaa tätä asiaa? Sitä en vain oikeasti ymmärrä/keksi. Kerron kaikki asiat suoraan ja kysyn lupaa aina kun rahaa pitäisi käyttää muuhun kun polttoaineeseen. Ja kieltäviä vastauksia on tullut ja ne olen nöyrästi ottanut kyllä vastaan mukisematta ja alkamatta inttää/perustella. Kieltäydyin jopa lasten pyytäessä matkajuotavaa autoon, siihen kyllä tuli lupa joka tapauksessa.

En olisi uskonut kuinka tämä satuttaa itseäni ja tiedän sen perusteella tasan miltä toisesta tuntuu, mutta keino millä saada tilanne paremmaksi, se puuttuu :'( Aikaa se vaatii, sen tiedän kyllä, mutta tuntuisi, että käytös hieman muuttuu paremmaksi ajan kuluessa, vielä ei siltä näytä (mennyt kohta kuukausi).

No eikö tuossa kirjoituksessa tule selväksi jo sinun kantasi, että tiedät olevasi kynnysmatto. Koet vaan, että se joka sinua talloo, on niin arvokas ihminen, että siedät melkein mitä tahansa. Noin lyhyessä suhteessa on nyt alkanut todellinen karva naisesta näkymään ja siihen pitää suhtautua realistisesti. Ei ole välttämättä olemassa korjauskeinoja. Jos pyydät naista tulemaan vastaan ja hän ei sitä tee, niin merkitsetköhän hänelle sittenkään niin paljoa. Ehkä olet vaan joku kun ei toistakaan ole tai joku, joka jakaa yksinhuoltajan arjen ja kustannukset.

 

[maansa myynyt mies]

Aluksi nyt sanon, että eihän sun tunteissasi mitään väärää ole, eli en ajattelisi, että kokemasi ruuvipenkki on rangasitus siitä, että olet ollut tunteissasi avoin.

Ehdotan seuraavaa. Käy puolisosi kanssa keskustelu, jota et vielä ole käynyt. Näyttää siltä, että olet jo valmiiksi niin alistunut, että mielestäi ansaitset kaikki rangaistukset mitä maa päällään kantaa. Toisille ihmisille valta tuo voimaa, ja teidän keskinäinen dynamiikkanne vinoutuu. Olet kuitenkin aikuinen, oikeustoimikelpoinen mies, joten ei ole oikein, että anot puolisoltasi bensarahaa.

Se keskustelu. Pyydä, että saat puhua loppuun. Kerro, että et voi olla enempää pahoillasi kun jo olet, mutta toisaalta et voi suostua siihen, että asia on välissänne kiistakapulana ja vallankäytön välineenä seuraavat 20 vuotta. Pyydä, että teette yhdessä suunnitelman asioiden korjaamiseksi. Ole täysin (TÄYSIN!!) rehellinen jokaisen pennin suhteen: ottakoon tai jättäköön. Näytä, mitä olet velkaa ja kenelle, miksi, ja miten olet ajatellut asiat järjestää. Kerro, mitä mieltä olet omasta käyttäytymisestäsi. Ja lopuksi: pyydä mahdollisuutta saada korjata tilanne ilman jatkuvaa vittuilua. Ehdota, että hoidat homman, ja mikäli et saa hoidetuksi, SILLOIN puolisolla on oikeus kiristää ja käyttäytyä rumasti.

Muuta et voi tehdä mielestäni. Kysy puolisoltasi kuitenkin, että kauanko hänen mielestään on kohtuullista muistuttaa toisen virheestä? Vai olisitkohan jo tajunnut hänen kantansa asiaan?

Voi olla, että kyseessä ei ole tämä raha-asia, vaan liian kovat, nopeasti syntyneet unelmat ja paineet niiden toteutumiselle, jotka nyt murskaantuivat tämä raha-asian muodossa. Näin raha-asiat saavat kohtuuttomat mittasuhteet, näyttäytyvät syynä kaikkien osapuolten pahaan oloon, ja sinusta tulee syyllinen kaikkeen. Älä suostu siihen, jokainen tekee virheitä.

Toivottavasti asia ratkeaa. Vaikka kuullostaa pahalta, niin parempi kertarytinä kuin ainainen kitinä: Jos puolisosi mielestä et ansaitse anteeksiantoa, hän ei sinua rakasta. Sittenpähän tiedät senkin -vaikka se sattuukin.

Siis kyllä oikeasti tunteeni ja mielipiteeni mitä päässä nyt liikkuu eivät ole toisaalta vääriä, näin minä asian oikeasti näen. Tuossa olet oikeassa,että alistunut ja nöytynyt olen ja valmis oon ottamaan kaiken "paskan" vastaan mitä tulee, ei se kyllä välttämättä se oikea tapa ole asiaa hoitaa kun sinun tekstisi lukee. Se jäikin vuodatuksessa sanomatta, että kaikki luottovelkani on jo saatu maksettua pois + jäänyt asuntovelkakin, toinen onnenkantamoisen kautta (mistä nousi kauhea huuto) ja toinen ihan asian jota en lainajutuista muistanutkaan. Eli ne on hoidossa jo, uutta asuntolainaa lukuunottamatta siis "velaton mies". Omasta käyttäytymisestä olen puhunutkin, että miksi näin.

Kyllä jotenkin miellän nämä raha-asiat tähän syynä ja nopean tahdin, asia korostunut niin, näistä asioista ei puoliso ole ennen tuolla tavalla puhunut kun nyt puhuu. Hän osaakin kyllä hoitaa uskomattoman hyvin kaikki rahaan liittyvät asiat sen sanoi pankissakin jo rahoitusneuvoja.

Tiedätkö, nämä asiat mitä minulle mainitsit osuivat kyllä hyvään saumaan, juuri näin aion tänään illalla tehdäkin, kun kotiin selviän töistäni. Pitää puhua tästä uudesta asunnosta + rahasta ja siitä, että selkeästi hänellä on huoli, ok minulla oli velkaa, mutta kaikki laskut hoidin aina ajallaan ja mitään ei koskaan ole jäänyt maksamatta. Ensimmäisenä huolehtinut, että katto on pään päällä ja jääkaapissakin jotakin muuta kuin valot ja ylähuulta leivän päälle.

Tuota aikaa olen kysynytkin, kuinka kauan aikoo asiasta muistuttaa/käyttäytyä noin, ei osaa siihen vastata, ei ole on/off nappulaa olemassa. Sanoi suoraan sen, että tulee aina vaikuttamaan asioihin, joo ymmärrän sen kyllä, mutta se, että ei se jatkuvasti voi olla pinnalla, huonoina hetkinä varmasti hyppää pintaan.

Ja tuo mitä sanoit anteeksiannosta ja rakastamisesta, tuo on ihan täyttä faktaa. Eilen juuri keskusteltiin puhelimessa ja oli näistä rakkausasioista puhetta hieman tätä tapaa sivuten, siinä kävi selväksi, että rakastaa, vaikkei sitä suoraan pystynyt sanomaankaan.

Kiitos oikeasti tästä loistavasta tekstistä, illalla toivottavasti pääsemme keskustelemaan näiden asioiden pohjalta ja ihan varmasti tulen tänne sitten kirjoittamaan, en välttämättä illalla mutta huomenna päivällä viimeistään.

 

[maansa myynyt mies]

[QUOTE="Hallittu kaaos";28335593]Tuo puolisosi ajatusmaailma, että riittää kun hän jäi suhteeseen eikä tee sen eteen enää Mitään muuta on ihan väärä. Ei parisuhteessa vaan olla ja köllitä virran mukana vaan siinä on kaksi aikuista ihmistä jotka hoitaa asioita Yhdessä, oli kyse sitten rahasta tai muista parisuhteen osasista. Tuolla asenteella olisi melkein parempi, ettei olisi jäänyt ollenkaan.

Kyllä nyt on aika asiallisesti keskustella (ei riidellä, huutaa, raivota tmv.) ja sopia miten käytännössä asiat hoidetaan kuntoon (tehdään kunnon suunnitelmat esim. noiden raha-asioiden hoitamiseksi) ja eikä varmaan olisi pahitteeksi käydä jonkun ulkopuolisen kanssa puhumassa tuosta teidän suhteen tilanteesta, koska kyllä onnellinen, terve parisuhde on jotain ihan muuta kuin tuo sinun kuvailemasi.[/QUOTE]

TÄssä olen ihan 100% samaa mieltä, sitä mielipidettä en muuta vähääkään, että tuo tekemättä oleminen olisi oikein. juurikin se, että meitä on kaksi aikuista ihmistä tässä mukana. Tiedätkö, että tuo sama ajatus kävi jopa eilen itselläkin mielessä, mutta siivoan sen vielä ainakin pois. Kyllä, raha-asiat on saatu sovittua miten ne hoidetaan, mutta tuo puhuminen voisi olla oikeasti fiksu ratkaisu. Ei tämä tällähetkellä ole terve parisuhde, ei ollenkaan.

 

[Kaiutin]

Onnea ja rohkeutta sinulle iltaan.

 

["Ninnu"]

En oikeen ymmärrä (yritän nyt eläytyä naisesi asemaan ja kuvitella tilanteen, eli ei pahalla, oikeasti!), eli joku loukkaisi minua NIIN pahasti, että ainut/eka sana joka suhteestamme ja elämästämme tulisi mieleen olisi PASKASUHDE. Miksi ihmeessä jäisin tähän kammottavaan suhteeseen?? :O

JA nyt oma mielipide. Petit luottamuksen ja sössit raha-asiat. Tyhmää juu. Mutta tehty mikä tehty. Ja (surullisen tuttua myös itselleni) aika yleistä nykyään. Itse en antaisi anteeksi jos lainaa olisi tehty minun nimiin, tyyliin mies ottaisi mun kännykällä satojen eurojen vipit. Ilmeisesti nyt sössit vaan omat (luotto?)tietosi.

Selvästi kadut tilannetta ja kyllä varmasti olet eka ihminen joka sitä aikaa vääntäisi taaksepäin jos voisi.
En ymmärrä(missään suhteessa) tommoista, mielestäni henkistä väkivaltaa, että toinen mokaa, toinen ei voi antaa anteeksi, mutta jää suhteeseen ihan vain joka ainut päivä muistuttamaan miten paskasti teit.

Miten se auttaa kumpaakaan? Jossain vaiheessa ne "olet kusipää ääliö"-puheet menettää tehoaan ja sitten sitä on kaksi katkeraa, kaunaista ja ennenkaikkea hemmetin yksinäistä ihmistä saman katon alla.

Itse mokasin kerran todella BIG TIME; mies lähti, sanoi suoraan ettei koskaan pysty tekoani anteeksi antamaan ja vaikka rakasti minua, niin molemmat tiesimme että joka ainoa riita siitä eteenpäin koskisi tätä asiaa. Helvetin kauhea päätös, olin aivan rikki vuoden, ylikin. Ja yhä ajattelen että tämä oli se yksi ainoa oikea, jonka minä lähetin pois.
No huomaa siitäkin, että asiasta on jo 6v ja edelleen näköjään itkettää. Mutta olisiko 6v katkeraa vihaista pari"suhdetta" ollut parempi? Ei.

 

["vieras"]

Vuoden päästä asiat siinä kunnossa, ettei pysty sanomaan rakastavansa, mutta raha-asioista on todella kiinnostunut.. Olen todellakin sitä mieltä, että on erittäin surullista, jos teillä ei ole avioehtoa.

 

["vieras"]

Tossukoita ei arvosta kukaan vaan nöyristely alkaa jossain vaiheessa ällöttää sitä toista osapuolta. Hän ei näe sinua enää tasavertaisena aikuisena jota voi rakastaa, kunnioittaa ja haluta, vaan rasittavana matelijana, joka ei osaa pitää puoliaan. Miksi annat kohdella itseäsi noin?

Vuosia sitten tapahtuneille asioille et voi enää mitään, joten niistä on turha toisen natkuttaa. Sano se selkeästi ja niin, että toinen ymmärtää. Ja raha-asiat, oletko aikuinen mies vai tahdoton lapsi? Kumpana haluat puolisosi sinut näkevän? Jos lapsena, niin jatka ihmeessä nöyristelyä ja itkemistä, mutta älä odota, että tilanne paranee. Ole aikuinen ja ota elämäsi takaisin hallintaasi ja hoida itse omat raha-asiasi. Kohta et enää itsekään arvosta itseäsi.

 

[maansa myynyt mies]

[QUOTE="vieras";28335610]No eikö tuossa kirjoituksessa tule selväksi jo sinun kantasi, että tiedät olevasi kynnysmatto. Koet vaan, että se joka sinua talloo, on niin arvokas ihminen, että siedät melkein mitä tahansa. Noin lyhyessä suhteessa on nyt alkanut todellinen karva naisesta näkymään ja siihen pitää suhtautua realistisesti. Ei ole välttämättä olemassa korjauskeinoja. Jos pyydät naista tulemaan vastaan ja hän ei sitä tee, niin merkitsetköhän hänelle sittenkään niin paljoa. Ehkä olet vaan joku kun ei toistakaan ole tai joku, joka jakaa yksinhuoltajan arjen ja kustannukset.[/QUOTE]

Kynnysmatoksi todellakin tunnen itseni tällähetkellä, mutta oikeasti kaikkea en siedä, raja on tullut siinä vastaan. Kyllä tämä karva nyt oli niin totaalisen ihmeellinen asia, olin ihan shokissa kun tämä tilanne alkoi ja tekstiä alkoi puolison suusta tulla. Kyllä uskon että keino korjata tilanne löytyy kyllä. Mutta tuo että merkitsenkö hänelle oikeasti, kyllä merkitsen, kuitenkin ne lähesyyteen liittyvät asiat tässä tilanteen aikana on selkeästi sen antaneet ymmärtää. Pyysi eräs ilta hieromaan, sanoin suoraan etten jaksa, kyseli tovin ja sitten kömpi viereen ja sanoi, voitko oikeati pitää häntä hyvänä ja silitellä, pitää kiiinni. Tottakai niin toimin.

Kustannuksien jakoon ei minua ole pyydetty / eikä annettu loppujenlopuksi edes mahdollisuutta kuin pienissä asioissa. Tätä en allekirjoita.

 

["osku"]

Teit väärin kun salasit asiat. Tuota suhdetta ei kannata jatlaa koska se on naisen mielestä paskasuhde ja tulisit ikuisesti olemaan alistettuna tohvelisankarina.

 

["vieras"]

Kynnysmatoksi todellakin tunnen itseni tällähetkellä, mutta oikeasti kaikkea en siedä, raja on tullut siinä vastaan. Kyllä tämä karva nyt oli niin totaalisen ihmeellinen asia, olin ihan shokissa kun tämä tilanne alkoi ja tekstiä alkoi puolison suusta tulla. Kyllä uskon että keino korjata tilanne löytyy kyllä. Mutta tuo että merkitsenkö hänelle oikeasti, kyllä merkitsen, kuitenkin ne lähesyyteen liittyvät asiat tässä tilanteen aikana on selkeästi sen antaneet ymmärtää. Pyysi eräs ilta hieromaan, sanoin suoraan etten jaksa, kyseli tovin ja sitten kömpi viereen ja sanoi, voitko oikeati pitää häntä hyvänä ja silitellä, pitää kiiinni. Tottakai niin toimin.

Kustannuksien jakoon ei minua ole pyydetty / eikä annettu loppujenlopuksi edes mahdollisuutta kuin pienissä asioissa. Tätä en allekirjoita.

Teillähän pitäisi olla meneillään vielä kiihkeä ensihuumavaihe, eikä sellaista, että ok, jos saa vähän läheisyyttä, vaikkei rakkaudesta puhutakaan. Kustannuksien jakoa on myös yhteiseen asumiseen ym. osallistuminen.

 

[maansa myynyt mies]

[QUOTE="Ninnu";28335653]En oikeen ymmärrä (yritän nyt eläytyä naisesi asemaan ja kuvitella tilanteen, eli ei pahalla, oikeasti!), eli joku loukkaisi minua NIIN pahasti, että ainut/eka sana joka suhteestamme ja elämästämme tulisi mieleen olisi PASKASUHDE. Miksi ihmeessä jäisin tähän kammottavaan suhteeseen?? :O

JA nyt oma mielipide. Petit luottamuksen ja sössit raha-asiat. Tyhmää juu. Mutta tehty mikä tehty. Ja (surullisen tuttua myös itselleni) aika yleistä nykyään. Itse en antaisi anteeksi jos lainaa olisi tehty minun nimiin, tyyliin mies ottaisi mun kännykällä satojen eurojen vipit. Ilmeisesti nyt sössit vaan omat (luotto?)tietosi.

Selvästi kadut tilannetta ja kyllä varmasti olet eka ihminen joka sitä aikaa vääntäisi taaksepäin jos voisi.
En ymmärrä(missään suhteessa) tommoista, mielestäni henkistä väkivaltaa, että toinen mokaa, toinen ei voi antaa anteeksi, mutta jää suhteeseen ihan vain joka ainut päivä muistuttamaan miten paskasti teit.

Miten se auttaa kumpaakaan? Jossain vaiheessa ne "olet kusipää ääliö"-puheet menettää tehoaan ja sitten sitä on kaksi katkeraa, kaunaista ja ennenkaikkea hemmetin yksinäistä ihmistä saman katon alla.

Itse mokasin kerran todella BIG TIME; mies lähti, sanoi suoraan ettei koskaan pysty tekoani anteeksi antamaan ja vaikka rakasti minua, niin molemmat tiesimme että joka ainoa riita siitä eteenpäin koskisi tätä asiaa. Helvetin kauhea päätös, olin aivan rikki vuoden, ylikin. Ja yhä ajattelen että tämä oli se yksi ainoa oikea, jonka minä lähetin pois.
No huomaa siitäkin, että asiasta on jo 6v ja edelleen näköjään itkettää. Mutta olisiko 6v katkeraa vihaista pari"suhdetta" ollut parempi? Ei. [/QUOTE]

Huh, saipa tunteet sinun kirjoituksesi kyllä pintaan ja kunnolla. En sentään niin huonolle mallille mennyt, että luottotiedot menisi, velkaa oli ja pystyin sitä lyhentämäänkin. Tuo on totta, että ei se auta muistuttaa jatkuvasti kuinka paskasti olen tehnyt, tuo minun pitää myös muistaa sanoa, tästä kahdesta saman katon alla asuvasta aikuisesta on puhetta ollut puolison puolelta, mutta otan itse tämän saman asian puheeksi hieman eri tavalla kuitenkin kun hän.

Mitään tuo muistuttaminen ei oikeasti auta, se vaan on totta. Pahentaa vaan asiaa.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28335659]Tossukoita ei arvosta kukaan vaan nöyristely alkaa jossain vaiheessa ällöttää sitä toista osapuolta. Hän ei näe sinua enää tasavertaisena aikuisena jota voi rakastaa, kunnioittaa ja haluta, vaan rasittavana matelijana, joka ei osaa pitää puoliaan. Miksi annat kohdella itseäsi noin?

Vuosia sitten tapahtuneille asioille et voi enää mitään, joten niistä on turha toisen natkuttaa. Sano se selkeästi ja niin, että toinen ymmärtää. Ja raha-asiat, oletko aikuinen mies vai tahdoton lapsi? Kumpana haluat puolisosi sinut näkevän? Jos lapsena, niin jatka ihmeessä nöyristelyä ja itkemistä, mutta älä odota, että tilanne paranee. Ole aikuinen ja ota elämäsi takaisin hallintaasi ja hoida itse omat raha-asiasi. Kohta et enää itsekään arvosta itseäsi.[/QUOTE]
Näinhän se menee.

 

[maansa myynyt mies]

[QUOTE="vieras";28335659]Tossukoita ei arvosta kukaan vaan nöyristely alkaa jossain vaiheessa ällöttää sitä toista osapuolta. Hän ei näe sinua enää tasavertaisena aikuisena jota voi rakastaa, kunnioittaa ja haluta, vaan rasittavana matelijana, joka ei osaa pitää puoliaan. Miksi annat kohdella itseäsi noin?

Vuosia sitten tapahtuneille asioille et voi enää mitään, joten niistä on turha toisen natkuttaa. Sano se selkeästi ja niin, että toinen ymmärtää. Ja raha-asiat, oletko aikuinen mies vai tahdoton lapsi? Kumpana haluat puolisosi sinut näkevän? Jos lapsena, niin jatka ihmeessä nöyristelyä ja itkemistä, mutta älä odota, että tilanne paranee. Ole aikuinen ja ota elämäsi takaisin hallintaasi ja hoida itse omat raha-asiasi. Kohta et enää itsekään arvosta itseäsi.[/QUOTE]

Tuo alkuteksti on kyllä ihan täyttä totta. En tiedä miksi annan kohdella itseäni noin, tässä nyt tullut niinpaljon eri näkökantoja jo tässävaiheessa esille, että näistä kyllä saan keskustelua aikaan.

En ymmärrä mitä nuo vuosia sitten tapahtuneet tässä vaikuttaa, hän perustelee niiden olevan omaa moraalia vasten, mutta jos en missään vaiheessa ole niin käyttäytynyy kun ennen ja en todellakaan aio käyttäytyä. Osaan itse "siirtää" nuo vanhat paskat taakseni ja elää uutta elämää, voihan ne joskus sieltä ponnahtaa esiin, mutta en usko, että tällä tavalla. Aikuinen mies olen ja nuo raha-asiat otan myös puheeksi ja todellakin rauhallisesti ja orovosoimatta mitenkään. Itseni arvostus ei kauhean korkealla kyllä tällähetkellä olekkaan.

 

["vieras"]

Luulen, että nainen ei ole enää kovinkaan kiinnostunut, vaan kanavoi sekavat tunteensa raha-asioista riitelyyn piilottaakseen todellisuuden. Kukaan ei raha-asioiden vuoksi esim. pihtaa seksiä kuukauden, vaan se on ihan jostakin muusta johtuvaa.

 

[maansa myynyt mies]

[QUOTE="osku";28335665]Teit väärin kun salasit asiat. Tuota suhdetta ei kannata jatlaa koska se on naisen mielestä paskasuhde ja tulisit ikuisesti olemaan alistettuna tohvelisankarina.[/QUOTE]

Tämäkin on osaksi totta kyllä, vahvempi luonne nainen kyllä onkin kuin minä, olen kyllä liian kiltti, mutta positiivisia puolia on kuitenkin enemmän. Niistä en jauha tässä ja nyt.