V
Itse olen sössinyt aikoinani luottotiedot ja raha-asiat pahasti. Jos nyt aloittaisin suhteen ja joku jatkuvasti muistuttas mua siitä eikä antais mun hoitaa raha-asioitani.. niin se suhde olisi sitten valitettavasti siinä.
Olet tehnyt raha-asioiden kanssa virheitä, mutta ne on ollutta ja mennyttä. Olet ottanut opiksesi. Sen pitäisi mielestäni riittää.
Olet tehnyt raha-asioiden kanssa virheitä, mutta ne on ollutta ja mennyttä. Olet ottanut opiksesi. Sen pitäisi mielestäni riittää.
V
"Vieras"
Vieras
V
"vieras"
Vieras
Et sinä nyt kovin pahasti ole voinut asioitasi sössiä, jos olet nyt entisistä veloista vapaa, vanha asuntolaina maksettu ja pankki on sinulle uuden asunnon ostoa varten myöntänyt uuden lainan. Sun puoliso on ihmishirviö, joka alistamalla ja kontrolloimalla harjoittaa henkistä väkivaltaa. Heitä mäkeen tuollainen riivinrauta jos ei korjaa käytöstään.
V
"vieras"
Vieras
Jos asiasta on kulunut kuukausi, siis yksi kuukausi, kun tämä uusi puolisosi sai asiasta kuulla, on aika hassua että sä valitat ettei se käytös heti muutu hyvään. Jos pimittää taloudelliset mokansa ja lasten väkivaltaisen kurituksen, on kuukausi tosi lyhyt aika rakentaa luottamusta. Ole luotettava, jos oikeasti haluat suhdetta jatkaa.En sano etteikö naisellasi olisi pientä ylireagintia, mutta esim. oamlla taustallani olisin varmaan reagoinut erolla..
N
"Ninnu"
Vieras
Oletko kysynyt vaimoltasi miksi hän haluaa silti jatkaa suhteessa?
Kun fakta on se ettet saa tehtyä asioita tekemättömiksi, anteeksi voi pyytää vaikka maailman tappiin, mutta jos toisella ei ole aikomustakaan antaa anteeksi niin eihän ole mitään mitä voit tehdä/sanoa!
Ja jos velat/lainat on hoidossa, eli jotenkin pystyt niitä lyhentämään, noinkin lyhyesä ajassa(oliko se vuoi?), niin olet tehnyt kaiken tilanteen "korjaamiseksi" minkä inhimillisesti voit.
Itse tulet tästä itseäsi ruoskimaan (tuntuu että ehkä jo nyt tarpeeksi
vielä kauan sen jälkeen kun vika vippi on maksettu. Se on yleensä se pahin rangaistus.
N
nooh
Vieras
[QUOTE="vieras";28335778]Jos asiasta on kulunut kuukausi, siis yksi kuukausi, kun tämä uusi puolisosi sai asiasta kuulla, on aika hassua että sä valitat ettei se käytös heti muutu hyvään. Jos pimittää taloudelliset mokansa ja lasten väkivaltaisen kurituksen, on kuukausi tosi lyhyt aika rakentaa luottamusta. Ole luotettava, jos oikeasti haluat suhdetta jatkaa.En sano etteikö naisellasi olisi pientä ylireagintia, mutta esim. oamlla taustallani olisin varmaan reagoinut erolla..[/QUOTE]
Tätähän minäkin. Sanoin sua tuolla alussa (2#) ei niin kauhean nöyrän oloiseksi, ja nyt voisin hiukan perustella. Nöyryys ja nöyristely on kaksi eri asiaa. Jos on ensimmäistä, ei tarvitse olla jälkimmäistä. Lasket koko ajan nöyryytyksiäsi, korostat miten vaikeaa ne on hyväksyä, ja olet selvästi palkkion toivossa liikkeellä (loppusanoissasi toteat, että kun kerran antaa itsestään niin saakin lunta tupaan). Ei sen pitäisi olla suuri lahja, että on avoin ja antautuva, vaan itsestäänselvyys. Kun tämän osaa tehdä liukenematta toiseen, osaa myös pitää huolta itsestään ja oikeuksistaan ilman, että sitä täytyy tehdä rimpuilemalla. Vaikutelmani voi olla väärä, mutta minusta tuntuu että tässä on kaksi kovia kokenutta ihmistä, joiden rakastamisen kyky on vielä aika ohut. Tunteet ovat niin syviä, koska ne ovat nälkäisen ja hädissään olevan ihmisen ripustautumista oljenkorteen.
Tarvitsevan rakkauden ongelma on se, että silloin on vaikeaa nähdä toisen tarpeita realistisesti. Eli joko antaudut täysin, tai pelkäät menettäväsi kontrollin täysin - toisesta tulee silloin sinun äitisi, joko hyvässä tai pahassa. Sen sijaan nainen tarvitsisi nyt ilmeisesti tunteen, että hän voi testata sinun luotettavuuttasi ja saa aikaa epävarmuudelleen, ja sinä vahvistut miehenä sinä aikana ja kykenet hyväksymään hänen tunteensa, vaikket suostukaan pompotettavaksi. Hän saattaa rimpuilla ja väittää että petät hänet taas, mutta jos oikeasti et ole uhmakas vaan etsit molempien hyvää, hän rauhoittuu. En tiedä kykenetkö siihen, koska en tiedä tiedätkö sinä, mikä on uhmaa ja mikä ei. Itsevarmuus on siitä vaikea ominaisuus, että usein sen puuttumisen tunnistaa vasta löydettyään sen. Tässä kulttuurissa on tapana painaa menemään uholla ja kovuudella sen sijaan.
Eli voisitte esimerkiksi rahoituksen suhteen tehdä alustavan sopimuksen, jolla sinä tosiaan ensimmäiset kuukaudet annat hänen vahtia kaiken taloudenpitosi, mutta sinä saat tietyn, kasvavan kiintiön puitteissa hoitaa asiat itse ja hän vain katsoo perään. Keskustelette kaikesta, mistä olette erimielisiä, jotta opitte näkemään toistenne näkökulman ja etsimään kompromissia, joka oikeasti miellyttää molempia. Teette suunnitelman siitä, missä aikataulussa homman pitää edetä kohti sinun talousluotettavuutesi palauttamista, ja jos siinä ei pysytä, pitää ottaa suurneuvottelut asiasta.
Tätähän minäkin. Sanoin sua tuolla alussa (2#) ei niin kauhean nöyrän oloiseksi, ja nyt voisin hiukan perustella. Nöyryys ja nöyristely on kaksi eri asiaa. Jos on ensimmäistä, ei tarvitse olla jälkimmäistä. Lasket koko ajan nöyryytyksiäsi, korostat miten vaikeaa ne on hyväksyä, ja olet selvästi palkkion toivossa liikkeellä (loppusanoissasi toteat, että kun kerran antaa itsestään niin saakin lunta tupaan). Ei sen pitäisi olla suuri lahja, että on avoin ja antautuva, vaan itsestäänselvyys. Kun tämän osaa tehdä liukenematta toiseen, osaa myös pitää huolta itsestään ja oikeuksistaan ilman, että sitä täytyy tehdä rimpuilemalla. Vaikutelmani voi olla väärä, mutta minusta tuntuu että tässä on kaksi kovia kokenutta ihmistä, joiden rakastamisen kyky on vielä aika ohut. Tunteet ovat niin syviä, koska ne ovat nälkäisen ja hädissään olevan ihmisen ripustautumista oljenkorteen.
Tarvitsevan rakkauden ongelma on se, että silloin on vaikeaa nähdä toisen tarpeita realistisesti. Eli joko antaudut täysin, tai pelkäät menettäväsi kontrollin täysin - toisesta tulee silloin sinun äitisi, joko hyvässä tai pahassa. Sen sijaan nainen tarvitsisi nyt ilmeisesti tunteen, että hän voi testata sinun luotettavuuttasi ja saa aikaa epävarmuudelleen, ja sinä vahvistut miehenä sinä aikana ja kykenet hyväksymään hänen tunteensa, vaikket suostukaan pompotettavaksi. Hän saattaa rimpuilla ja väittää että petät hänet taas, mutta jos oikeasti et ole uhmakas vaan etsit molempien hyvää, hän rauhoittuu. En tiedä kykenetkö siihen, koska en tiedä tiedätkö sinä, mikä on uhmaa ja mikä ei. Itsevarmuus on siitä vaikea ominaisuus, että usein sen puuttumisen tunnistaa vasta löydettyään sen. Tässä kulttuurissa on tapana painaa menemään uholla ja kovuudella sen sijaan.
Eli voisitte esimerkiksi rahoituksen suhteen tehdä alustavan sopimuksen, jolla sinä tosiaan ensimmäiset kuukaudet annat hänen vahtia kaiken taloudenpitosi, mutta sinä saat tietyn, kasvavan kiintiön puitteissa hoitaa asiat itse ja hän vain katsoo perään. Keskustelette kaikesta, mistä olette erimielisiä, jotta opitte näkemään toistenne näkökulman ja etsimään kompromissia, joka oikeasti miellyttää molempia. Teette suunnitelman siitä, missä aikataulussa homman pitää edetä kohti sinun talousluotettavuutesi palauttamista, ja jos siinä ei pysytä, pitää ottaa suurneuvottelut asiasta.
J
jssap
Vieras
V
"vieras"
Vieras
Onpa todella fiksusti kirjoitettu! (Lisää tällaista kaksplussalle
)
Jos naisesi on kokenut kovia ja saanut jatkuvasti pettyä ihmisiin, en yhtään ihmettele sitä, että menettää uskonsa sinuun noin pahasti. Täällä olisi helppoa sanoa, että nainen ylireagoi, mutta totuus on, että puolisosi on vaurioitunut menneistä kokemuksistaan ja sinä olet aiheuttanut hänelle uuden pettymyksen - ehkä jopa niin pahan pettymyksen, että hänellä tulee olemaan todella valtava työ päästä siitä yli.
Ainoa mitä voit tehdä, on olla jatkossa täydellisen rehellinen. Jos jäät pienestäkään valheesta kiinni, putoat kuoppaan josta ei ole ylös nousemista. Naisesi on varpaillaan. Yksikin virhe, ja hänen maailmansa murenee. Sinusta varmasti tuntuu, että olet tuossa kuviossa se uhri, enkä yhtään ihmettele jos se siltä tuntuu, mutta totuus on, että vaimosi kokee olevansa uhri vielä hirveämmällä tavalla. Todennäköisesti hän on laittanut viimeiset toivon rippeensä sinuun ja ajatellut, että vielä tämän kerran uskaltautuu uskomaan mieheen, sinuun. Mieti, kuinka valtava pettymys olet hänelle ollut.
Eli neuvoni on: ole jatkossa täysin rehellinen, todista puolisollesi käytännön todistein, että olet satakymmenen prosenttisesti hänen rinnallaan ja olet ottanut itseäsi niskasta kiinni. Jos tämä ei auta, et kertakaikkiaan pysty tekemään enempää, ja on pohdittava tekeekö parisuhde sinut ehjäksi vai hajoittaako sinut pirstaleiksi.
Ainoa mitä voit tehdä, on olla jatkossa täydellisen rehellinen. Jos jäät pienestäkään valheesta kiinni, putoat kuoppaan josta ei ole ylös nousemista. Naisesi on varpaillaan. Yksikin virhe, ja hänen maailmansa murenee. Sinusta varmasti tuntuu, että olet tuossa kuviossa se uhri, enkä yhtään ihmettele jos se siltä tuntuu, mutta totuus on, että vaimosi kokee olevansa uhri vielä hirveämmällä tavalla. Todennäköisesti hän on laittanut viimeiset toivon rippeensä sinuun ja ajatellut, että vielä tämän kerran uskaltautuu uskomaan mieheen, sinuun. Mieti, kuinka valtava pettymys olet hänelle ollut.
Eli neuvoni on: ole jatkossa täysin rehellinen, todista puolisollesi käytännön todistein, että olet satakymmenen prosenttisesti hänen rinnallaan ja olet ottanut itseäsi niskasta kiinni. Jos tämä ei auta, et kertakaikkiaan pysty tekemään enempää, ja on pohdittava tekeekö parisuhde sinut ehjäksi vai hajoittaako sinut pirstaleiksi.
V
"vieras"
Vieras
Menettää uskonsa ihmiseen, joka alle vuoden tuntemisen jälkeen, kun asioista puhutaan ehkä ensimmäisen kerran kertoo, että on joskus vuosia sitten antanut tukkapöllyä lapselle? Missä se valehtelu on? Luottamuksen pettäminen? Valtava pettymys naiselle, kun uskaltaa luottaa ja kertoa? Oikeasti?
Ja nuo raha-asiat. Kuinka pahasti ne on voineet olla edes sekaisin, jos ihminen alle vuodessa saa ne hoidettua, maksaa vanhan asuntovelan pois ja saa vielä uuden lainan uutta asuntoa varten? Vähän suhteellisuudentajua nyt.
Valtava pettymys on kumppani, joka ruoskii vanhoista, jo ennen suhdetta tapahtuneista virheistä, nöyryyttää ja alistaa toista ja nimittää suhdetta paskasuhteeksi, johon armosta jäi.
M
maansa myynyt mies
Vieras
[QUOTE="vieras";28335778]Jos asiasta on kulunut kuukausi, siis yksi kuukausi, kun tämä uusi puolisosi sai asiasta kuulla, on aika hassua että sä valitat ettei se käytös heti muutu hyvään. Jos pimittää taloudelliset mokansa ja lasten väkivaltaisen kurituksen, on kuukausi tosi lyhyt aika rakentaa luottamusta. Ole luotettava, jos oikeasti haluat suhdetta jatkaa.En sano etteikö naisellasi olisi pientä ylireagintia, mutta esim. oamlla taustallani olisin varmaan reagoinut erolla..[/QUOTE]
Joo, siis kuukausi on lyhyt aika, sitä en kiellä yhtään tässä tapauksessa. Luotettava on tarkoitus ollakkin ja olen samaa mieltä tuosta ylireagoinnista.
Joo, siis kuukausi on lyhyt aika, sitä en kiellä yhtään tässä tapauksessa. Luotettava on tarkoitus ollakkin ja olen samaa mieltä tuosta ylireagoinnista.
M
maansa myynyt mies
Vieras
[QUOTE="Ninnu";28335782]Oletko kysynyt vaimoltasi miksi hän haluaa silti jatkaa suhteessa?
Kun fakta on se ettet saa tehtyä asioita tekemättömiksi, anteeksi voi pyytää vaikka maailman tappiin, mutta jos toisella ei ole aikomustakaan antaa anteeksi niin eihän ole mitään mitä voit tehdä/sanoa!
Ja jos velat/lainat on hoidossa, eli jotenkin pystyt niitä lyhentämään, noinkin lyhyesä ajassa(oliko se vuoi?), niin olet tehnyt kaiken tilanteen "korjaamiseksi" minkä inhimillisesti voit.
Itse tulet tästä itseäsi ruoskimaan (tuntuu että ehkä jo nyt tarpeeksi vielä kauan sen jälkeen kun vika vippi on maksettu. Se on yleensä se pahin rangaistus.[/QUOTE]
En ole saanut suhteen jatkamiseen vielä vastausta ja tälle iltaa en asiaa saa "työn alle", kotiin kun saavuin olikin pilkkopimeää ja tasainen tuhina kuuluu makkarista.
Joo siis velat on kaikki MAKSETTU, kuten mainitsin, niissä kävi onnenkantamoinen ja reilussa viikossa olin velaton (entisen asuntolainan korkokattomaksua sain takaisin + ennakkoperintöä). Tuosta perinnöstä oli suhtautuminen ensin, että maksat kaikki sentilleen takaisin, mutta ymmärsi asian heti kun sanoin mistä kyse.
Rehellisesti näistä kerroin samoinkun toisesta virheestä, vaikkakaan en sitä heti ole saanut sanottua, kuten ei hänkään omista kokemuksistaan.
Kun fakta on se ettet saa tehtyä asioita tekemättömiksi, anteeksi voi pyytää vaikka maailman tappiin, mutta jos toisella ei ole aikomustakaan antaa anteeksi niin eihän ole mitään mitä voit tehdä/sanoa!
Ja jos velat/lainat on hoidossa, eli jotenkin pystyt niitä lyhentämään, noinkin lyhyesä ajassa(oliko se vuoi?), niin olet tehnyt kaiken tilanteen "korjaamiseksi" minkä inhimillisesti voit.
Itse tulet tästä itseäsi ruoskimaan (tuntuu että ehkä jo nyt tarpeeksi
vielä kauan sen jälkeen kun vika vippi on maksettu. Se on yleensä se pahin rangaistus.[/QUOTE]En ole saanut suhteen jatkamiseen vielä vastausta ja tälle iltaa en asiaa saa "työn alle", kotiin kun saavuin olikin pilkkopimeää ja tasainen tuhina kuuluu makkarista.
Joo siis velat on kaikki MAKSETTU, kuten mainitsin, niissä kävi onnenkantamoinen ja reilussa viikossa olin velaton (entisen asuntolainan korkokattomaksua sain takaisin + ennakkoperintöä). Tuosta perinnöstä oli suhtautuminen ensin, että maksat kaikki sentilleen takaisin, mutta ymmärsi asian heti kun sanoin mistä kyse.
Rehellisesti näistä kerroin samoinkun toisesta virheestä, vaikkakaan en sitä heti ole saanut sanottua, kuten ei hänkään omista kokemuksistaan.
Luottokorttien poistaminen oli luultavasti viisas teko, mutta kyllä sinulla omaa rahaakin täytyy olla. Niin kauan kuin puolisosi pitää suhdetta paskasuhteena ei ole mitään tehtävissä. Vuosi on pitkä aika olla paskassa suhteessa. Jos hän ei suostu korjaamaan asennettaan, sano hänelle kiitos ja näkemiin.
[QUOTE="vieras";28337267]Menettää uskonsa ihmiseen, joka alle vuoden tuntemisen jälkeen, kun asioista puhutaan ehkä ensimmäisen kerran kertoo, että on joskus vuosia sitten antanut tukkapöllyä lapselle? Missä se valehtelu on? Luottamuksen pettäminen? Valtava pettymys naiselle, kun uskaltaa luottaa ja kertoa? Oikeasti?
Ja nuo raha-asiat. Kuinka pahasti ne on voineet olla edes sekaisin, jos ihminen alle vuodessa saa ne hoidettua, maksaa vanhan asuntovelan pois ja saa vielä uuden lainan uutta asuntoa varten? Vähän suhteellisuudentajua nyt.
Valtava pettymys on kumppani, joka ruoskii vanhoista, jo ennen suhdetta tapahtuneista virheistä, nöyryyttää ja alistaa toista ja nimittää suhdetta paskasuhteeksi, johon armosta jäi.[/QUOTE]
Just näin. Siis tuon luottokortin ottaisin ehkä minäkin pois ja vahtisin tarkemmin rahaliikennettä, mutta ap on velkansa saanut maksettua pois ja vaimon pitäisi nähdä se asia.
Ap, tuo sun harjoittaman fyysisen kurituksen määrä lastesi suhteen on ihan olematon. Siis joskus joutuu riehuvaa lasta pitämään kiinni, se ei ole laissa kiellettyä, ja jos olet joskus antanut tukkapöllyä niin ne ei siitä traumoja saaneet. Eri asia jos se olisi toistuvaa ja usein tapahtuvaa.
Tuo velkojen salaaminen on ehkä pahin kohta. Jos mies pitkän ajan jälkeen seurustelun alkamisesta vasta kertoisi veloistaan, niin mä ottaisin ehkä jalat alleni, ennen perheen perustamista tai papin aamenta, koska en luottaisi miehen sanaan jatkossakaan. Mutta tuommoista, että puolisosi moittii teidän suhdetta jatkuvasti paskaksi, niin ei tartte sietää. Ottakoon tai jättäköön, mutta jatkuvaa nalkutusta ei saa olla.
Sä olet liian kiltti, ja se tekee susta vähän epätoivoisen, mikä näkyi velkojen salaamisena. Mutta vaikka olisit kuinka kynnysmatto tahansa ja päälläsi seisoisit, niin ei se sun naisesi arvostaisi sua sen enempää, koska ylikiltteys jo itsessään ärsyttää muita ihmisiä.
Sanot sille naisellesi rauhallisesti mutta lujasti, että "raha-asioiden huonoa hoitoa ja salailua kadun, mutta raha-asiat on jo työn alla ja hyvällä mallilla. Jos et anna anteeksi ja meinaat nalkuttaa näistä joka päivä, niin se on sitten moro."
Ja nuo raha-asiat. Kuinka pahasti ne on voineet olla edes sekaisin, jos ihminen alle vuodessa saa ne hoidettua, maksaa vanhan asuntovelan pois ja saa vielä uuden lainan uutta asuntoa varten? Vähän suhteellisuudentajua nyt.
Valtava pettymys on kumppani, joka ruoskii vanhoista, jo ennen suhdetta tapahtuneista virheistä, nöyryyttää ja alistaa toista ja nimittää suhdetta paskasuhteeksi, johon armosta jäi.[/QUOTE]
Just näin. Siis tuon luottokortin ottaisin ehkä minäkin pois ja vahtisin tarkemmin rahaliikennettä, mutta ap on velkansa saanut maksettua pois ja vaimon pitäisi nähdä se asia.
Ap, tuo sun harjoittaman fyysisen kurituksen määrä lastesi suhteen on ihan olematon. Siis joskus joutuu riehuvaa lasta pitämään kiinni, se ei ole laissa kiellettyä, ja jos olet joskus antanut tukkapöllyä niin ne ei siitä traumoja saaneet. Eri asia jos se olisi toistuvaa ja usein tapahtuvaa.
Tuo velkojen salaaminen on ehkä pahin kohta. Jos mies pitkän ajan jälkeen seurustelun alkamisesta vasta kertoisi veloistaan, niin mä ottaisin ehkä jalat alleni, ennen perheen perustamista tai papin aamenta, koska en luottaisi miehen sanaan jatkossakaan. Mutta tuommoista, että puolisosi moittii teidän suhdetta jatkuvasti paskaksi, niin ei tartte sietää. Ottakoon tai jättäköön, mutta jatkuvaa nalkutusta ei saa olla.
Sä olet liian kiltti, ja se tekee susta vähän epätoivoisen, mikä näkyi velkojen salaamisena. Mutta vaikka olisit kuinka kynnysmatto tahansa ja päälläsi seisoisit, niin ei se sun naisesi arvostaisi sua sen enempää, koska ylikiltteys jo itsessään ärsyttää muita ihmisiä.
Sanot sille naisellesi rauhallisesti mutta lujasti, että "raha-asioiden huonoa hoitoa ja salailua kadun, mutta raha-asiat on jo työn alla ja hyvällä mallilla. Jos et anna anteeksi ja meinaat nalkuttaa näistä joka päivä, niin se on sitten moro."
M
maansa myynyt mies
Vieras
Ekaksi tarttee sanoa, että wow
Uskomattoman upeaa tekstiä ja oikeasti asiaan paneutumista, enpä olisi oikeasti uskonut, että tällaisia vastauksia voi saada.Siis joo, avoin olen aina ollut, lukuunottamatta näitä kahta asiaa, mitkä kuitekin jollakin tasolla vaivanneet mieltä enemmän ja vähemmän. Siinä olet oikeassa, että on kaksi kovia kokenutta ihmistä, puoliso vaan valitettavasti kokenut huomattavasti pahempia asioita elämässään kuin minä. Nämä tapahtumat vaikuttavat useaan asiaan hänen elämässään ihan varmasti, mutta olen sitä kokenut itsekin menneisyyden vaikuttavan asioihin.
Tuo rakkaus, siis ripustumisena tätä ei voi sanoa missään nimessä, oma tunne on ollut niin vahvaa ja aitoa, varsinkin jos vertaa "entiseen elämään", ikää kun kertyi se eräs maaginen lukema, se jotenkin auttoi näkemään ja ymmärtämään asioita ihan eri valossa ja periaatteilla. Uhma, hmm, joo olen kyllä uhmakas ollut, mutta siinäkin olet kyllä osaksi oikeassa, etten kunnolla tiedä mitä se on. Molempien/kaikkien hyvä on se asia mikä itselle on tärkeää, nyt ja aina. Sen tiedän, että itsevarmuutta ei riittävästi ole, samoin kuin itsetunnon kanssa on nyt joutunut myös painimaan. Ihan nollissa se ei kuitenkaan ole, nousemassa on ylemmäs koko ajan. Kovuus, sitä itsellä on ollut ennen ihan liikaa ja nyt kun päästin sitä vähemmäksi, noh, kuinkas kävikään. Jonkinasteisesti sitä kuitenkin on tuolla sisällä olemassa, en kiellä yhtään. Vastaavasti myös puolisolta sitä löytyy ja vahvasti kyllä löytyykin.
M
maansa myynyt mies
Vieras
[QUOTE="vieras";28337267]Menettää uskonsa ihmiseen, joka alle vuoden tuntemisen jälkeen, kun asioista puhutaan ehkä ensimmäisen kerran kertoo, että on joskus vuosia sitten antanut tukkapöllyä lapselle? Missä se valehtelu on? Luottamuksen pettäminen? Valtava pettymys naiselle, kun uskaltaa luottaa ja kertoa? Oikeasti?
Ja nuo raha-asiat. Kuinka pahasti ne on voineet olla edes sekaisin, jos ihminen alle vuodessa saa ne hoidettua, maksaa vanhan asuntovelan pois ja saa vielä uuden lainan uutta asuntoa varten? Vähän suhteellisuudentajua nyt.
Valtava pettymys on kumppani, joka ruoskii vanhoista, jo ennen suhdetta tapahtuneista virheistä, nöyryyttää ja alistaa toista ja nimittää suhdetta paskasuhteeksi, johon armosta jäi.[/QUOTE]
Tässäkin kyllä paljon asiaa ihan oikeasti. Tuota luottamuksen ja uskon menettämistä ihmettelen, niinkuin on selväksi käynytkin. Lapsista ja entisestä elämästä on puhuttu, aika suoraankin, mutta ei tällaisia asioita mitkä itselle on oikeasti kipeitä saa sanottua heti eikä toisellakaan kertaa. Se ihmetyttääkin, miksi suhtautua asiaan tälläisella tavalla.
Siis raha-asiat ei oikeasti niin pahasti edes olleet sekaisin, että voisi tällaisen hulabaloon aloittaa. Pari kulutusluottoa ja that's it.
Pettymys, se on aika osuva sana myös itselle, tämän kaiken keskellä kyllä, uskomattomalta tuntuu kyllä
Ja nuo raha-asiat. Kuinka pahasti ne on voineet olla edes sekaisin, jos ihminen alle vuodessa saa ne hoidettua, maksaa vanhan asuntovelan pois ja saa vielä uuden lainan uutta asuntoa varten? Vähän suhteellisuudentajua nyt.
Valtava pettymys on kumppani, joka ruoskii vanhoista, jo ennen suhdetta tapahtuneista virheistä, nöyryyttää ja alistaa toista ja nimittää suhdetta paskasuhteeksi, johon armosta jäi.[/QUOTE]
Tässäkin kyllä paljon asiaa ihan oikeasti. Tuota luottamuksen ja uskon menettämistä ihmettelen, niinkuin on selväksi käynytkin. Lapsista ja entisestä elämästä on puhuttu, aika suoraankin, mutta ei tällaisia asioita mitkä itselle on oikeasti kipeitä saa sanottua heti eikä toisellakaan kertaa. Se ihmetyttääkin, miksi suhtautua asiaan tälläisella tavalla.
Siis raha-asiat ei oikeasti niin pahasti edes olleet sekaisin, että voisi tällaisen hulabaloon aloittaa. Pari kulutusluottoa ja that's it.
Pettymys, se on aika osuva sana myös itselle, tämän kaiken keskellä kyllä, uskomattomalta tuntuu kyllä
[QUOTE="vieras";28337267]Menettää uskonsa ihmiseen, joka alle vuoden tuntemisen jälkeen, kun asioista puhutaan ehkä ensimmäisen kerran kertoo, että on joskus vuosia sitten antanut tukkapöllyä lapselle? Missä se valehtelu on? Luottamuksen pettäminen? Valtava pettymys naiselle, kun uskaltaa luottaa ja kertoa? Oikeasti?
Ja nuo raha-asiat. Kuinka pahasti ne on voineet olla edes sekaisin, jos ihminen alle vuodessa saa ne hoidettua, maksaa vanhan asuntovelan pois ja saa vielä uuden lainan uutta asuntoa varten? Vähän suhteellisuudentajua nyt.
Valtava pettymys on kumppani, joka ruoskii vanhoista, jo ennen suhdetta tapahtuneista virheistä, nöyryyttää ja alistaa toista ja nimittää suhdetta paskasuhteeksi, johon armosta jäi.[/QUOTE]
Todennäköisesti tässä on muutakin kuin se, mistä aloittaja kertoo. Ehkä valehtelua useissakin asioissa, ei ainoastaan raha-asioiden todellisen tolan piilottelua, mikä on täysin valehteluun verrannollinen teko. Ihminen, joka on kokenut voimakkaita pettymyksiä elämässään ja uskaltaa vielä kerran luottaa toiseen ihmiseen, pitää rehellisyyttä niin suuressa arvossa, ettei yksinkertaisesti toivu iskuista samalla tavalla kuin sellainen ihminen, joka ei ole elämässään samanlaisia pettymyksiä kokenut. Ja ihminen, joka mahdollisesti on itse kokenut väkivaltaa, pelkää kuollakseen, että omat lapset joutuvat kohtaamaan sitä myös, eikä tuollainen reagtio jonkun tukkapöllyn takia ole lainkaan liioiteltu, kun sen suhteuttaa elettyyn elämään ja menneisiin kokemuksiin.
Minähän en voi tietää, mikä on asian laita todellisuudessa. Tällä palstalla ei ole puolison näkökulmaa, ainoastaan ap:n, ja uskallan kyllä epäillä, että puolison näkökulma asiassa eroaa voimakkaasti ap:n näkökulmasta.
Ja nuo raha-asiat. Kuinka pahasti ne on voineet olla edes sekaisin, jos ihminen alle vuodessa saa ne hoidettua, maksaa vanhan asuntovelan pois ja saa vielä uuden lainan uutta asuntoa varten? Vähän suhteellisuudentajua nyt.
Valtava pettymys on kumppani, joka ruoskii vanhoista, jo ennen suhdetta tapahtuneista virheistä, nöyryyttää ja alistaa toista ja nimittää suhdetta paskasuhteeksi, johon armosta jäi.[/QUOTE]
Todennäköisesti tässä on muutakin kuin se, mistä aloittaja kertoo. Ehkä valehtelua useissakin asioissa, ei ainoastaan raha-asioiden todellisen tolan piilottelua, mikä on täysin valehteluun verrannollinen teko. Ihminen, joka on kokenut voimakkaita pettymyksiä elämässään ja uskaltaa vielä kerran luottaa toiseen ihmiseen, pitää rehellisyyttä niin suuressa arvossa, ettei yksinkertaisesti toivu iskuista samalla tavalla kuin sellainen ihminen, joka ei ole elämässään samanlaisia pettymyksiä kokenut. Ja ihminen, joka mahdollisesti on itse kokenut väkivaltaa, pelkää kuollakseen, että omat lapset joutuvat kohtaamaan sitä myös, eikä tuollainen reagtio jonkun tukkapöllyn takia ole lainkaan liioiteltu, kun sen suhteuttaa elettyyn elämään ja menneisiin kokemuksiin.
Minähän en voi tietää, mikä on asian laita todellisuudessa. Tällä palstalla ei ole puolison näkökulmaa, ainoastaan ap:n, ja uskallan kyllä epäillä, että puolison näkökulma asiassa eroaa voimakkaasti ap:n näkökulmasta.
M
maansa myynyt mies
Vieras
No niinpä, todellakaan tuo kurittaminen ei ole ollut toistuvaa, se morkkis/pahanolontunne mikä siitä tuli, sai kyllä viimeisetkin sellaiset tunteet kaikkoamaan ihan täysin.
Siis joo, tiiän se itekkin et oon liian kiltti, se nyt vaan on mun perusluonteenpiirrettä oikeasti. Tuo viimeinen lause on juuri sitä suoraa puhetta, ihan noin en sitä julki tuo, mutta tuon kuitenkin.
M
maansa myynyt mies
Vieras
Muuta tässä ei oikeasti ole, kun se mitä olen kertonut. Missään muissa asiossa en ole valehdellut, enkä valehtele! Pettymyksiä tässä on koettu molemmat ja aika rankalla kädellä, vaikkakin itsellä pitkä suhde onkin takana. Puolison näkökulma asiasta eroaa täysin, sen voin sanoa. Juurikin nämä hänen kokemat asiat ja pettymykset tässä on osasyynä myös. Tottakai oma käytökseni on se suurin syy (salailu siis). Niinkuin aikaisemmin mainitsinkin, liian kärkkäästi olen kommentoinut tämän tilanteen alussa, ihan johtuen siitä, että tuntui niin uskomattomalta reaktiolta puolisolta ne sanat mitä sanoi ja se epäilevä asenne. Sanon kyllä asiat, mutta kuiten sanoin, kipeimpien asioiden sanominen ottaa aikaa, ei sille mitään vaan voi.
Aivan pakko sanoa, että olen kuullut useamman kuin yhden naisen (voisi yhtä hyvin olla miehen) suusta, että puoliso on alunpitäen kuvaillut itseään sanoin "olen liian kiltti", mutta todellisuus on tuonut oikean luonteen esiin, eikä se ole lähelläkään kilttiä. Päinvastoin. En siis sano, että nämä kokemukset leimaisivat sinut persoonallisuushäiriöstä kärsiväksi, mutta monenmoista vammaa on näiden "liian kilttien" ihmisten korvien välistä pidemmän ajan kuluessa löytynyt. Toivon, että parisuhteessasi kaikki kääntyy hyväksi, mutta toivoisin myös, että puolisosi tulisi tänne kertomaan oman näkemyksensä.
V
"vieras"
Vieras
Nettidiagnoosien teko ei ole oikein asiallista eikä varsinkaan mitenkään päin ammattimaista, joten hillitsehän hiukan.
Pakko kommentoida sen verran, että et todellakaan ole ansainnut kohtelua jonka saat. Mikäli olet totuudenmukaisesti kertonut asiat.
Olet hoitanut raha-asiasi jo kuntoon ja lapsiasiasi ilmeisesti olette käsitelleet jo heti tapahtumien jälkeen. Eli minä ajattelen asioista niin, että virheitä on tehty, ja niistä opittu. Et ole ansainnut jatkuvaa nöyryytystä.
Olet hoitanut raha-asiasi jo kuntoon ja lapsiasiasi ilmeisesti olette käsitelleet jo heti tapahtumien jälkeen. Eli minä ajattelen asioista niin, että virheitä on tehty, ja niistä opittu. Et ole ansainnut jatkuvaa nöyryytystä.
Ap, mä ymmärrän että sä olet hyvin rakastunut, ja tuo nainen on varmasti tuntuu just ihan unelmien naiselta. Mutta mulle, joka en katso asiaa rakastuneen silmin, sun nainen näyttäytyy hivenen verran pirttihirmuna.
Olkoonkin niin, että hän on kovia kokenut ja hänen on sen takia vaikeaa luottaa ihmisiin. Mutta hänen tulisi tiedostaa tämä piirteensä, nähdä se tapa kuinka naiset noin niin kuin yleensä suhtautuvat tällaisiin asioihin. Ja se ei todellakaan ole päivittäistä nalkuttamista. Vaan joko ero, tai jos jatkatte niin vanhan unohtaminen, ja jatkossa varmistaminen ettei lainoja liikoja oteta.
Olkoonkin niin, että hän on kovia kokenut ja hänen on sen takia vaikeaa luottaa ihmisiin. Mutta hänen tulisi tiedostaa tämä piirteensä, nähdä se tapa kuinka naiset noin niin kuin yleensä suhtautuvat tällaisiin asioihin. Ja se ei todellakaan ole päivittäistä nalkuttamista. Vaan joko ero, tai jos jatkatte niin vanhan unohtaminen, ja jatkossa varmistaminen ettei lainoja liikoja oteta.
E
etnäin
Vieras
Ei tuosta aloituksesta saanut selvää, minkä luokan rahaongelmista on kyse? Jos sulta on mennyt luottotiedot tai se on lähellä, niin on ymmärrettävää, että puolisosi haluaa estää tilanteen pahenemisen hinnalla millä hyvänsä, hommahan kaatuu sitten hänen niskaansa jos olette naimisissa. Mutta paha sanoa mitään, kun et kerro tarkemmin.
