Valheet ja riidat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja väsynyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

väsynyt

Vieras
Mieheni käyttää jatkuvasti valkoisia valheita, jotka tulevat ilmi. Olen maininnut asiasta hänelle, mutta hän kieltää valehtelevansa.
Noin parin kuukauden välein hän nyhjäisee tyhjästä riidan. Syyllistää minua ja vaipuu mykkäkouluun ja vetäytyy täysin yhteiselämästä. Tilanne ei laukea, jollen minä sitä jtkn nätisti yritä laukaista.
Toisinaan hän kehuu minua, mutta toisinaan taas ilkeilee nukkuma-asennoistani tms. henkilökohtaisista piirteistä. Mielestäni hän ei hyväksy minua sellaisena kuin olen.

Onko muilla kokemuksia parisuhteesta, jossa tyhjänpäiväisestä halutaan nostattaa iso riita ja kriisi ? Mikä on sellaisen toiminnan tarkoitus ?

Olen joutunut jo niin monta kertaa menemään polvilleni, että vaikka olen kaikkeni satsannut tähän avoliittoon, enää en jaksa.
 
Meillä oli sama tilanne ja keskustelin mieheni kanssa asiat halki. Molemmat olivat huomioineet toisen tarpeet huonosti ja asiat selvisivät. Mieheni sanoi seksin vähyyden tekevän hänet ärtyneeksi ja lisäksi minun turhan nalkuttamiseni, jonka myönsin.

Minä taas pyysin häntä osallistumaan enemmän kotitöihin ja minun hellittelyyni. Nyt ""sopimuksen"" jälkeen arkikin sujuu taas. Asioista pitää keskustella.
 
Noinhan sen pitäisikin toimia, mutta mies ei halua keskustella. Jos yritän, niin hän vain syyttää minua ja minun käytöstäni. Minun tulisi muuttua (ei osaa sanoa millaiseksi, vaan minun pitäisi sekin tietää itse). Eri ihmiseksi?
Hän ei koe, että hänen käytöksensä tulisi muuttua millään lailla.
Keskustelu on hänen mielestään turhaa, asioiden pitäisi sujua ilman sitäkin. Jos pitää keskustella, niin silloin ollaan hänen mielestään kuilun reunalla.
Olen yrittänyt kaikin tavoin huomioida häntä ja pitää hyvin. Mielestäni en ole koskaan ketään miestä kohdellut niin hyvin kuin häntä. Tuntuu, että mikään ei riitä.
Yrittääkö vain saada minua tekemään lopullisen pesäeron. Sitenhän hän ei joudu ottamaan vastuuta siitäkään päätöksestä. Ei selittelemään ystäville ja sukulaisille, kun minä olen se, joka on eroa ""muka"" halunnut. Kaiken lisäksi olen antanut hänelle pettämisenkin anteeksi, enkä ole siitä asiasta nalkuttanut.
 
Doriksen ""diagnoosi"" : älytöntä täällä heitellä jotain puoskarijuttuja. :(

Ehkä sinun ap kannattaisi välillä vähän repästä ja tuulettaa eli vaihdat tyyliä, kun kerta vanha tyyli ei pure. Kerro sitten meille, miten mies reagoi. :)
 
""Hän ei koe, että hänen käytöksensä tulisi muuttua millään lailla.
Keskustelu on hänen mielestään turhaa, asioiden pitäisi sujua ilman sitäkin. Jos pitää keskustella, niin silloin ollaan hänen mielestään kuilun reunalla.""

""Olen yrittänyt kaikin tavoin huomioida häntä ja pitää hyvin. Mielestäni en ole koskaan ketään miestä kohdellut niin hyvin kuin häntä. Tuntuu, että mikään ei riitä.""

Oletkohan mennyt yhteen exäni kanssa? Niin tutulta nimittäin kuulostavat nuo quottaamani kohdat. Ex ei suostunut koskaan keskustelemaan asioista riitojen jälkeen eikä selvittämään asioita, vaan hänen mielestään anteeksipyyntö pyyhki pois koko riidan eikä asiaan tarvinnut/saanut sen jälkeen palata sanallakaan. Myöskään minkäänlaista rakentavaakaan kritiikkiä/ihan vilpittömiä parannusehdotuksia (siis suhteeseemme liittyviä) en voinut esittää, tai hän loukkantui välittömästi ja ryhtyi marttyyriksi. Puhumattakaan aivan uskomattomista ja yllättävistä ""kilahduksista"", esim. olin kerran kaupassa, matkalla exän luo (emme asuneet yhdessä), ja ex sattui soittamaan juuri, kun keräsin tavaroita ostoskoriin, junallekin vähän kiire. Sanoin, etten nyt oikein ehtisi puhumaan, mutta että jutellaan sitten, kun kohta tulen (hänellä ei siis ollut mitään kiireellistä asiaa), niin exä suuttui ja loukkaantui heti: ""ai sä et halua puhua mun kanssa, miten sulla voi niin kiire olla ettet ehdi kultasi kanssa jutella"" jnejnejne. Ja tosiaan alle puolen tunnin kuluttua olimme jo naamakkain... huoh.
 
Olisiko niin että mies tosiaan haluaa erota sinusta ja haluaa että teet sen eron.

On olemassa näitä miestyyppejä jotka eivät halua olla se joka

sanoo erotaan mutta pettävät mollaavat

alistavat pilaavat toisen henkisesti kun toinen yrittää ja yrittää mutta

tarkoitus ei olekaan selviytyä.

Kunnon keskustelu päälle.

- jos haluat erota eroa kuin mies mutta älä kiusaa. On hyvä aloitus lause..

Lapset sinun vanhempasi ystävänne kärsivät jos näkevät ettet ole onnellinen.
 
-huomautan yhdestä omakohtaisesta ja muualtakin kuullusta merkillisestä havainnosta: kun miehelle antaa syrjähypyn anteeksi niin mies alkaa kohdella epäkunnioittavasti ja syytellä turhista. Olen itse kokenut tämän. Ennen pettämisepisodia mua pidettiin kuin kukkaa kämmenellä; sen jälkeen olin maan matonen.
 
itse olen pitkässä suhteessa jossa asiat on saman tapaisesti mutta paljosti pitemmällä !
15 vuoden yhdessä olon aikana asia vain pahenee mies menee kavereiden kanssa mutta mustasukkaisuus iskee siinä vaiheessa jos lähden ystävieni kanssa iltaa istumaan ja silloin alkaa kaikin keinoin valehtelu miksi en ehdi tai voi mennä juuri silloin ulos ja jos asiaa ei muuten saa periksi alkaa armoton syyllistäminen ja puhumattomuus kaiken päälle vaikka peruisinkin menoni. nyt kun tilanne on eron miettimis vaiheessa mieheni paljastaa olevansa niin mustasukkainen että tekee mitä vain jotta saa pysymään vaimon kotona jotta voi olla huoletta kavereiden kanssa reissaamassa
 

Yhteistyössä